Tällä kertaa lähdin viikonloppuseikkailemaan. Ensimmäinen etappi oli Helsinki, toinen Eura. Mukana oli viikonlopun ajan jo aikaisemmin tutuksi tullut neiti Ö ja uusi tuttavuus, joka ristittäköön vaikkapa neiti J:ksi.
Lähdin perjantaina matkaan kohti Helsinkiä. Koska tarkoitus oli käydä bagelilla ja kaakaolla Brooklynissa (lupasin myös iloisesti tuoda muffinseja tapaamispaikalle), tajusin perjantaita edeltävänä yönä että täältä Pohjammaaltahan menee vähän kauemmin junalla kuin Tampereelta, niin sitähän piti sitten lähteä ihan liian aikaisin liikenteeseen. Toisaalta en kyllä tajua miten voi heti tehdä pahaa kun pitää herätä yhdeksältä aamulla lähtevään junaan. Kuitenkin normaalisti herää automaattisesti jossain 6-8 aikaan aamusta ja olo on että ihan sama. Kai se on ne velvollisuudet mitkä vie voimat heti. Noh, pääsin junaan ja aloitin matkan teon kohti isoa maailmaa.
Minulla oli myös tavoite, laskin taktisesti, että kun saavun 11-12 aikoihin Helsinkiin, ODOTAN sporaa kaivokadulla johon kuluu aikaa. BROOKLYN ON TÄYNNÄ, jolloin tilaamiseen kuluu aikaa+hengaa täällä muutenkin tunnin lukien ja oleskellen. ODOTAN sporaa viiskulmalla, jolloin kuluu aikaa. Näin ollen aikataulutan asiani hienosti, että voin junailla Espooseen ja kohdata neiti Ö:n sopivasti kun työt ovat loppumaisillaan.
Saavuttuani Helsinkiin asiat menivät jotenkin näin. Kävelin kaivokadulle, siihen tulikin samalla 3B. Menin Brooklyniin (okei, tämä oli sentään lähes täynnä). Jantteri tiskillä kehtasi vittuilla tilauksen jälkeen, että miksei tällä kertaa otettu 15 muffinsia. HEHHEH katsos kun en ole humalassa, joten in your face. Sössötin kuitenkin, että otan kolme mukaan kun lähden, eli periaatteessa myyjä tais olla selvänäkijä kuiteillaan. Otin jo tutuksi tulleen prössönsssöö and onion bagelin ja mexican hot cocoan. HUOM! OBS! yleensä saa odottaa hetken, mutta nyt en ehtinyt edes istumaan pöytään ja se bagelsetti oli jo edessä. Ihan kivaa palvelua, mutta helvetti kun minä olisin halunnut odottaa enkä, että hommat toimivat sulavasti. No söin sitten ja hörpiskelin rauhallisesti samalla selaillen uutisia ja piffaillen minäluuristani. Hyvin kului aikaa, mutta ei ihan tarpeeksi. Kävelin viiskulmaan muffinsien oston jälkeen ja siihen tuli taas se helvetin 3B tasan minuutin odottamisen jälkeen. Voi jeesus mitä paskaa. Noh, tämän seurauksena olin sitten rautatieasemalla ihan vähän turhan aikaisin alkuperäiseen suunnitelmaani nähden.
Päätin jatkaa matkaani lukemaan Kirjastokymppiin ILKKAA. HELSINGISSÄ. ILKKAA. Helvetti miten pohjalla ihminen voi olla, en ole koskenut koko lehteen noin. neljään kuukauteen ja nyt teen sen Helsingissä. (Oli muuten maatalousjuttuja! yllätyin positiivisesti). Matkalla kirjastokymppiin rautatieaseman feissarihelvetissä joku mukava Greenpeace feissaaja pysäytti juttelemaan. Sanoin rehellisesti heti alusta, että voin mä itseasiassa jäädä jutteleen kun pitäs tappaa aikaa, mutta en oo osallistumassa mihinkään. Juteltiin niitä näitä, lähinnä kaikkea mikä ei liity Greenpeaceen. Olisi kuitenkin halunnut meikäläisen tiedot listaan, koska hänellä oli viimeinen työpäivä ja olisi kuulemma tehnyt iloiseksi. Koska olen julma, kylmä, syvältä sisältä kuoleva ihminen niin en silti suostunut. Kirjasto 10:iin jatkoin kuitenkin ja luin Ilkan, siitä ei ole jälkipolville kerrottavaa. Palatessani rautatieasemaa kohti, sama feissari bongasi minut! Kysyi olenko jo muuttanut mieltäni, ja näin päästiin taas jauhamaan kaikkea ihan turhaa. Sieltä tuli hyvin hämmentävää suostuttelutaktiikkaa. Ensiksi näytettiin jääkarhua ja otettiin koiranpentu ilme. Vähän ahdisti, mutta pysyin vahvana. Sen jälkeen hän näytti nelilehtistä apilaa, ja kertoi että voisin saada sen jos lahjoitan. Näin saisin koko vuodeksi onnea! Huomautin, että eikö tuo pitäisi löytää itse, niin onni vaikuttaisi paremmin? Noh, kuulemma ei nyt sitten tarvikaan (hyvä tietää jatkoa ajatellen). Hän on kuulemma löytänyt aikaisemmin elämässään myös kuusi- ja kahdeksanlehtisiä apiloita! Aika siistiä sinänsä, mutta ei auttanut tämäkään. Lopulta päästiin klassiseen "no mut hei mites ois ees läpällä". Klassinen läpällä ja kännissä: "ei mua maailman pelastamainen kiinnosta mut jos nyt läpällä ja kännissä, hehheh". Sitten vedottiin, että ei se 6€ kovin paha summa oo vaikka opintotuella eläminen vähän tiukkaa onkin. SE ON VAIN YKSI KALJA VÄHEMMÄN JOSKUS. Joo mutta näin suuria muutoksia ja riskejä en lähe ottamaan, sori.
Noh, noin 30min-1h lennokkaiden keskustelujen jälkeen kerroin, että juna alkaa lähtemään ja on pakko jatkaa matkaa. Sain kiitokset hauskasta keskustelutuokiosta ja jatkoin matkaa. Mun mielestä kaikilla feissareilla vois aina olla vika työpäivä niin olisivat lepposampia ja niiden kanssa vois heittää läpyskää huolettomammin.
Menin tästä sitten junalla espooseen ja neiti Ö:n työpaikalle hengailemaan hetkeksi. Sieltä matka taittui bussilla kohti pääkallopaikkaa. Alepasta vähän halvinta mahdollista kaljaa, maahanmuuttajataustainen myyjä heitti hyvää läpyskää, siitä jäi hyvä mieli. Näitä lisää kauppoihin! Sitten iltaan mahtui nousuhumala johteista fiilistelyä illan päätapahtumaa varten, eli Olavi Uusivirran Tavastian keikkaa. Eli ei muuta kuin bussi kohti Kamppia ja siitä tallustellen Tavalle. Tavalla oli tuttuun tapaan ihan helvetin kallista, mutta silti piti ostaa yksi olut. Sopivasti sain lopeteltua sen kun Oltsu alotti ja keikka oli mitä mainio. Encoreen saavuttaessa tuli fiilis, että mitäs sviidua nyt jo? Keikan jälkeen koko seurue oli vähän hämmentynyt kun kellokin kertoi jo, että pari tuntiahan tässä on taas jorattu. Hyvä keikka on hyvä, minkäs sille voi. Sitten ei muuta kun yöbussiin ja kohti unten maita, jotta jaksoi seuraavana päivänä tehdä jotain, joka viittaa tekstin otsikkoon todella vahvasti.
Vähän kävi sääliksi neitejä Ö sekä J, koska menivät aamusta töihin. Itseni tarkoitus oli jäädä nukkumaan, mutta heräsin itsekin seitsemän aikoihin aamusta. Kiitos tästä taas. Olin myös meinannut saada sydänkohtauksen kun posti nelonen elikkäs nesti polonen elikkäs kissa oli nukkunut samassa sängyssä ja kun yläkertaan oli tullut joku, niin sehän lähti kun joku helvetin luoti remingtonista kohti ovea jaloistani. Vähän voisivat ottaa ihmisten tunteita mukaan, kun tekevät aivoituksiaan. Muutenhan tuo sankari onnistui vähän haittamaan nukkumaanmenoa, kun piti tulla siihen naaman eteen kokoajan kehräämään :-D
Noh, aamusta/päiväst en sitten kyllä tehnyt oikeastaan mitään. Makasin sohvalla ja katottiin postinelosen kanssa maastopyöräilyä televisiosta. Koska väsymys alkoi kuitenkin kasvamaan, käänsin television miesten 50km kävelyyn olumppialaisista ja johan sitä nukahti ihminen kivasti muutamaksi tunniksi. Jotain iloa niistäkin kisoista.
Noh, neiti Ö pääsi töistä, samantien nokka kohti Euraa. Itseni oli tarkoitus mennä tänne alunperinkin, mutta sain matkaseuraa, kun neidit Ö ja J päättivät extempore lähteä mukaan...vaikka esim. neiti Ö:n piti sankarillisesti lähteä työskentelemään Espooseen puoli kymmeneksi sunnuntaiaamuna. Ihailtavaa ja arvostusta herättävää asennetta havaittavissa! Ehtiihän sitä nukkua sitten joskus myöhemminkin.
Eli ei muuta kun auton kyytiin, noukitaan matkalla neiti J, joka oli polttanut levylle neiti Ö:n kehittelemiä ihan saatanallisen kovia autoilu cd-levyjä oikein kaksin kappalein. Pelkkää hittitulitusta toisen perään, eipä siitä automatka paljoa parane. Välipysähdys Nummelan Hesburgerissa, kerrosateriat autoon mukaan, jotta jaksaa krebaa sitten illasta, koska itse en ainakaan ollut syönyt vielä mitään päivästä.
Matkan laskimme kestävän 2h30min noin approx ja sehän ois itseasiassa kestäny tai ehkä jopa vähemmän, mutta koska allekirjoittanut oli kartturi niin ei kestänytkään. Joku saattaa tietää, että olen maanmainio tässä hommassa (oikeasti varmaan ihan hyvä, mutta keskittyminen kartan katsomiseen on kuin kissalla valokuvattana olemiseen). Eli taas mentiin tuttuja latuja ja kohtaloksi muodostui:
"Ois tosta varmaan sittenkin tarvinnu kääntyä Säkylään, hehheh".
Noh, joku vaivainen 30min-40min lenkkihän siinä vaan tehtiin, päästiin huristeleen jotain kivaa metsätietäkin.
Eurassa aske kohti Eupa nimistä kioskia, josta vähän illan vaatimia elintarvikkeita täydennykseen ja sitten nokka kohti kaverin Villa Euraa (talon nimi muutettu, toim. huom). Matkalla tännekin navigaatiotaitoni pääsivät uuteen nosteeseen mm. lauseilla: "No etsä nyt tosta voi kääntyä pihaan vaan mee nyt tosta risteyksestä....ai kato se olikin tää talo eli oishan tosta voinu sittenkin jo aikasemmin pihaan kääntyä."
Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että olen käynyt tässä talossa n. 3-4 kertaa aikaisemminkin, mutta puolustukseksi haluan sanoa, että Eurasta muista ikinä mitään kuitenkaan.
Noh, koska kello oli jotain tasoa 19-20 kun saavuimme hoodeille, niin tavoitteena oli perinteiset päin helvettiä menevät rynnäkkökännit. Olin valmistautunut ottamalla mukaan Dorispullon. Se menikin sitten ihanvitullisenliiannopeasti alas. Humalatila kehittyi aika kovaan tahtiin, jota edesauttoi esimerkiksi konuhörppy, jota luulin samppanjaksi. Pullo näytti ihan siltä äkkiseltään katottuna, joten katsoin asiakseni ottaa sellaisen koko suun kattavan ryypyn/kulauksen. Kun se litku tuli suuhun, muistin ensikännit, joihin liittyi konu vahvasti. Kauheaa nostalgiatrippiä ja pahan olon solmujen syntymistä sisääni. Noh joo, en tiedä onko tästä sitten oikein enää kerrottavaa. Jossain vaiheessa menin kaverin kanssa soittamaan Apulannan Ilonan parvekkeelle. Kaksi kitaraa, kaksi miestä, kaksinvoimin päin helvettiä. Tarkoituksenamme oli laulaa kyseinen kappale siten, ettemme osu nuotilleen kertaakaan. Onnistuimme tässä ihan helvetin hyvin! Jos joku tässä illassa onnistui niin se oli tämä. Yleisömme alhaallakin oli samaa mieltä, joten nappisuoritus. Jossain vaiheessa iltaa muistaakseni soitimme tämän uudestaan. Klassikoille pitää antaa tilaa, ja mitä isompi humala sitä enemmän tunnetta. Kyseessä kuitenkin yksi viiltävimmistä rakkauslauluista, joka saa aina kyyneleen isonkin miehen silmäkulmaan. Tottakai iltaan kuului myös Apulannan Miksei Uni Tuu?, koska jotenkin ilta/juomameininki ei ole täydellinen jos tätä ei kajauteta ilmoille. Joku traditio alkaa muodostumaan pelottavasti. Oli se sitten ennen baaria tai viideltä aamuyöstä, mutta ilmoille se on kajautettava.
Tässä vaiheessa alkaa jo oma muisti pätkimään ihan käsittämättömästi. Noh, muistan kyllä kun siitä sitten lähdettiin kävelemään Kauttuan Publiciin, mutta sitten Publicissa eka juomani oli Jallua ja sitten joo niin justiinsa. Seuraavat ovat omat muistikuvat siitä etiäpäin:
1. Mentiin terassille istuun
2. oksennan toisessa baarissa (johon menoa en musita)
3. Toivon puolitutulta dj:ltä eurodancea, ei tule
3. hatara muistikuva, että makkaraperunat on sylissä
4. patjalle asetun nukkumaan
5. herään ihan vitulliseen olotilaan
tässä kuitenkin välillä terassi-nukkumaan meneminen on varmaan vähintään 5 tuntia. Maanantaina pääsin katsomaan tiliotettani ensimmäisen kerran, ja siellä ei ollut mitään ostamista baarista. Eli joku on tarjonnut ja aika hyvin on kuosattu pohjat näemmä.
Eli joudun nyt turvaamaan klassisiin aamurapsoihin ihmisiltä, jotka eivät harrasta rynnäkkökännejä. Ainiin, haluaisin huomauttaa, että tämä meidän toinen baarimme, Osmantupa, järjesti hienon iltaman. Siellä oli Erotic Night, jossa oli BB-Janican stripteaseshow ja miss märkäpaita kisa. Ihan klassikon ainekset siis kasassa!
Mutta ne rapsat!
1. Oltiin menty taksilla toiseen baariin. Tilataksia soitettaessa oli kysytty, että haittaako jos meitä on 12. Noh, vastuas oli ollut että menkööt tällä kertaa. Ahtauduttuamme taksiin, kuski oli nakannut sitten taksin tilaajalle, että meitä on sitten 15 henkilöä. Mut ihan hyvin mahtu. Kai. En muista.
2. Missasin BB-Janican strippausshöyn. Olin kuulemma jorannut ihmisten keskellä, jotka olivat katsoneet esitystä. Kuulemma myös selkä sinne lavalle päin. On tässä nyt parempaakin tekemistä sitten vissiin ollut, kun tuijottaa jotain tissejä.
3. Miss märkäpaita kisasta ei mitään pienintä haisuakaan, en ole jaksanut ottaa selvää onko muillakaan.
4. Olen kuulema tuon baarioksennusta edeltäessä ystäväni kanssa aikonut ottaa shotit. Fiksuna ja sivistyneenä ihmisenä olen tietenkin ehdotuksen jälkeen sanonut, että menen ensin oksentamaan. Näin saadaan uutta tilaa uudelle viinalle ja pahemmalle ololle.
5. Illan viimeisen hitaan My Heart Will Go Onin aikana, olen kaverini kanssa tehnyt koreografiat improna. Aloitimme tanssilattioiden nurkista, halasimme itseämme ja vilkuilimme ujosti toisia ekan säkeistön ajan. Kun kertsi räjähti, samalla hetkellä juoksimme tanssilattian keskelle ja löysimme toisemme. Sen jälkeen tanssimme tunteella kappaleen loppuun ja joku mies kehui esitystämme.
6. Nukkumaan mentäessä olin kuulemma tarjoutunut nukkumaan nojatuolissa, jotta muut voisivat nukkua patjoilla. Minut on kuitenkin käsketty siihen patjalle nukkumaan. Aamulla salaa kiitin kaikkia tästä asiasta. Ei varmaan mikään niskatuki enää olisi tehnyt seuraavasta päivästä parempaa.
Tässä on varmaan vaan murto-osa, toivottavasti nämä on myös todella kullattuja kertomuksia. Muuten vaikuttaa siltä, että aika Thrashed meiningillä on vedetty Eurassa taas. Loput saatte kuvitella oman mielikuvituksenne avustuksella.
Tästä sitten menen suoraan krapulaan, kun muuten tulee niin raamattutekstiä (pituudeltaan, ei sisällöltään).
Heräsin ensimmäisen kerran siihen kun Espoon sankarit tekivät lähtöä. Sen jälkeen koomasin vielä hetken lisää. Sen jälkeen herätessä päässä oli jääpuikkoa jos toistakin ja lobotomian tunteet tekivät taas vahvaa paluuta. Kovin kauaa en pystynyt olemaan kun piti mennä oksentamaan makkaraperunat ulos. Oletan ainakin, että olin ne syönyt kun siltä ne kovasti sulamattomina näyttivät. Onneksi oksensin ne hereillä ollessa, nimittäin ne tuli nyrkin kokoisina kiinteinä klöntteinä ilman mitään apunesteitä. Teki ihan helvetin pahaa ja vaikeaa niitä ulos päästellessä, elämäni hirveimpiä oksennuksia heti niiden perinteisten jälkeen missä oksennat vaan viinaa ulos.
Koomailua ja rapsojen kertomista ihmisten kanssa. Sitten syötiin bruschettaa, oli todella hyvää, ahmi neljä palaa+vähän mozzarellaa kun oletin että pystyn syömään. Sen jälkeen tekikin todella, todella pahaa. Menin makaamaan pihakeinuun muka tarkoituksena nauttia vähän raikasta ilmaa. Siellä aukesi heti helvetti ja joku monsuuni puski päälle, eli nappiin sekin. Onneksi keinussa oli sentään katos. Koko päivän sisälläni tuntui, että joku sisäelin palaa. Veikkaan haimaa ja maksaa.
Käytiin vielä Publicissa päivästä pitsalla (tai jotkut kävi, itselleni teki pahaa katsellakin) ja vasta siinä tajusin, että tää Publiccihan on ihan sen Eupan vieressä missä käytiin tulless elintarvikeostoksila :---D voe helevetti.
Sieltä automatka kohti Pirkanmaata ja Nokiaa. Ihan helvetin pahaa teki automatka ja TAAS pysähdyttiin Huittisten ABC:lla. Jotenkin aina niin helvetin vahva Deja Vu kun kaikki menee sieltä ostaan jotain evästä muka. Mutta itse istun henkilöauton takapenkin oikeassa reunassa ja sanon, että minä voin jäädä voimaan pahoin tähän. Olen nyt elämäni aikana tehnyt tämän varmaan kolmesti, eikä varmaan loppua näy. Auto vaihtuu, mutta muuten kaikki on samaa. Pelottavaa, kunnnon vitun insepsöniä.
Nokialla menin ystäväni kanssa vanhoille kunnon essokahveille, koska ei tässä olotilassa mitään muuta kehtaa tehdä. Join kahvin ja SÖIN SÄMPYLÄN. SE MENI ALAS. HALLELUJAA. Tämän jälkeen pyysin kaveria heittämään automaatille, että näen tilin saldon. Sopivasti oli 20€ junalippuun seuraavalle päivälle, joten aivan helvetin mallikasta ja oikeaoppista rahankäyttöä. Mihin sitä ihminen jotain nettipankkitunnuksia tarvii, kun perstuntuma on kaiken a ja o. Tästä jatkoimme Siwaan, josta ostin sämpylän aiheuttaman tunteen innoittamana palvarin festaripyörykät ja amissan juhlalihapiirakan sekä leipää. Kotona söin nämä ja oksensin ne ulos. Vittu. Sen jälkeen paha olo taas kasvoi eksponentiaalisesti. Se oli sitten kolmas oksennus periaatteessa saman päivän ajalle, ihan extremelaihdutttamista.
JA KOSKA väsymyskoomassa varmaan halusin rankaista itseäni, jäin nukkumaan olohuoneen sohvalle, vaikak omassa huoneessa olisi ollut PARISÄNKY. en edes mahdu siihen sohvalla täydellä pituudella, joten jotain sikiöasentoa piti koittaa, ettei jalat puudu käsinojalla. Olin kuitenkin hakenut sen peiton ja tyynyn omasta huoneesta, niin miksi helvetissä en voinut jäädä sinne nukkumaan. Onhan se kiva kun ei saa unta, kuka sitäkään haluaa edes saada, ihan yhtä helvetin huuhaata koko nukkuminen.
Ja sydänkohtaukset yöllä oli kyllä viikonlopun sana, koska espookeissin jälkeen myös nokialla pääsin tähän. Tähän myös liittyi vahvasti krapulan aiheuttamat jännitystilat. Nukuin siis sohvalla siten, että vieressä oli olohuoneenpöytä, jolla oli miniläppäri. Yöllä heräsin johonkin ääneen, ja näin vasemman silmän silmäkulmasta valon heijastuksen tietokoneen näytöstä.
LUULIN: peittokorvilla sitten luulin, että ei helvetti joku on laittanut keittiössä valot päälle ja se ääni minkä kuulin, oli takapihan ovi. Joku on tullut sisään taloon. Vedin peittoa ylemmäs ja vedin ave mariat läpi toivoen, että loppu ei koita vielä. Meni oikeasti ihan hyvä tovi ennenkuin tajusin mitä tapahtuu.
TOTUUS: No olohuoneen verho auki ja kai siellä nyt aamuyöstä helvetti aurinkokin alkaa paistamaan. Ulkoa vaan tuli valoa joka heijastui tietokoneen näytöstä, jos olisin uskaltanut katsoa taakseni olisin ehkä tajunnut tämänkin vähän aikaisemmin. Helvetin idioootti.
Noh, yö meni miten meni. Aamulla minulla oli vielä todella paha olla, koska käsittämättömän tyhjä maha. Söin yhden goudasiivun ja meinasin oksentaa sen alas. Näin se homma etenee. Matkaan oli kuitenkin pakko lähteä ja lähdin taas muodin asiantuntijana matkaan. ELI klassinen prätkärotsi ja kaljaverkkarit. Ajaton klassikko, jossa yhdistyy tyylikkyys ja nykyaika sekä elämän varjopuolet. Mutta univormu on mukava niin mitä väliä. Matkustin tämän jälkeen ahdistavimmassa bussissa Tampereelle. Unohdin, että koulut ovat alkaneet ja näin ollen se aamubussi oli täynnä ihmisiä, jotka puhuivat vain koulusta. Yksikin takanani jutteli kaverilleen, että OLI KIIRE YKS PÄIVÄ. Oli luullut että koulu alkaa kymmeneltä, mutta se olikin alkanut 0915. Oli yhdeksältä tajunnut ja sitten JUOSSUT koko matkan koululle. Kuka helvetti juoksee kouluun tavalliselle tunnille? Teki mieli kääntyä ja sanoa, että oisit vaan menny ihan rauhallisesti, ei siitä mitään seuraamuksia tulle herranjumala. Ihmekään, että ihmiset stressaa nykyään liikaa.
Juna-asemalla taas kävi klassiset. Olin 0904 ostamassa junamaatilta lipun, ja seuraava juna Seinäjoelle lähti kello 11 jälkeen. Sitä tunnetta, että pitäs koomailla ilman rahaa juna-asemalla kaksi helvetin pitkää tuntia. Selvisin tästä kuitenkin jollain ihmeen kaupalla, ja junamatkakin oli kooman täyteinen. Kotiin päästyäni odotin vain, että uskallan hakea pitsan ja siitä se sitten lähti taas käyntiin.
Lopetan nyt raportin tähän. Voisin kertoa vielä, että jostain syystä vielä maanantainakin ajauduin juomaan itseni humalatilaan. En onneksi vahvaan, mutta tilaan kuitenkin. Tänään kun kävelin kirpputorille aamusta, niin vasemmalta puolelta rinnasta pisti/kouri aika ikävästi. NYT JOS KOSKAAN PÄÄTÄN, ETTÄ TIPATON EDES HETKEN AIKAA :D
Tähän loppuun vielä viikonloppu tilastoina:
Matkustamiseen kulutettu aika: noin 12h
Oltsun keikan fiilis: mahtava
Euran fiilis: mahtava
Kulutetut alkoholiannokset: liikaa
Rynnäköintiaste: 250%
Hauskuuden aste niin matkatessa kuin dokatessakin: sama kuin rynnäköinnin astelukema
Ilonan lauluosuuksien osumatarkkuus: 0%
Oksennukset: 3, jotka tapahtuivat kaikkii jossain kohtaa sunnuntaita välillä aamuyö-ilta
Rahankäyttö: Hallittua kaaosta
Roskaruokacount: Hesburger+Makkaraperunat+Meramin pitsa x2
Eiköhän se ollut siinä, aamen.
PS: Jos joku ei jaksa lukee niin tiivistettynä: Harrastin maakuntamatkailua, meni klassisesti päin helvettiä.
Ja sama kuvin:
