Euran ja ihmisen pahoinvoinnin mystinen yhteys

Tästä tulee hyvää vauhtia blogi johon raportoin vain asioita, joita teen humalassa (tai lähinnä asioita miten olen päässyt jonnekin jossa teen asioita humalassa, koska en muista mitä asioita tein humalassa).

Tällä kertaa lähdin viikonloppuseikkailemaan. Ensimmäinen etappi oli Helsinki, toinen Eura. Mukana oli viikonlopun ajan jo aikaisemmin tutuksi tullut neiti Ö ja uusi tuttavuus, joka ristittäköön vaikkapa neiti J:ksi.

Lähdin perjantaina matkaan kohti Helsinkiä. Koska tarkoitus oli käydä bagelilla ja kaakaolla Brooklynissa (lupasin myös iloisesti tuoda muffinseja tapaamispaikalle), tajusin perjantaita edeltävänä yönä että täältä Pohjammaaltahan menee vähän kauemmin junalla kuin Tampereelta, niin sitähän piti sitten lähteä ihan liian aikaisin liikenteeseen. Toisaalta en kyllä tajua miten voi heti tehdä pahaa kun pitää herätä yhdeksältä aamulla lähtevään junaan. Kuitenkin normaalisti herää automaattisesti jossain 6-8 aikaan aamusta ja olo on että ihan sama. Kai se on ne velvollisuudet mitkä vie voimat heti. Noh, pääsin junaan ja aloitin matkan teon kohti isoa maailmaa.

Minulla oli myös tavoite, laskin taktisesti, että kun saavun 11-12 aikoihin Helsinkiin, ODOTAN sporaa kaivokadulla johon kuluu aikaa. BROOKLYN ON TÄYNNÄ, jolloin tilaamiseen kuluu aikaa+hengaa täällä muutenkin tunnin lukien ja oleskellen. ODOTAN sporaa viiskulmalla, jolloin kuluu aikaa. Näin ollen aikataulutan asiani hienosti, että voin junailla Espooseen ja kohdata neiti Ö:n sopivasti kun työt ovat loppumaisillaan.

Saavuttuani Helsinkiin asiat menivät jotenkin näin. Kävelin kaivokadulle, siihen tulikin samalla 3B. Menin Brooklyniin (okei, tämä oli sentään lähes täynnä). Jantteri tiskillä kehtasi vittuilla tilauksen jälkeen, että miksei tällä kertaa otettu 15 muffinsia. HEHHEH katsos kun en ole humalassa, joten in your face. Sössötin kuitenkin, että otan kolme mukaan kun lähden, eli periaatteessa myyjä tais olla selvänäkijä kuiteillaan. Otin jo tutuksi tulleen prössönsssöö and onion bagelin ja mexican hot cocoan. HUOM! OBS! yleensä saa odottaa hetken, mutta nyt en ehtinyt edes istumaan pöytään ja se bagelsetti oli jo edessä. Ihan kivaa palvelua, mutta helvetti kun minä olisin halunnut odottaa enkä, että hommat toimivat sulavasti. No söin sitten ja hörpiskelin rauhallisesti samalla selaillen uutisia ja piffaillen minäluuristani. Hyvin kului aikaa, mutta ei ihan tarpeeksi. Kävelin viiskulmaan muffinsien oston jälkeen ja siihen tuli taas se helvetin 3B tasan minuutin odottamisen jälkeen. Voi jeesus mitä paskaa. Noh, tämän seurauksena olin sitten rautatieasemalla ihan vähän turhan aikaisin alkuperäiseen suunnitelmaani nähden.

Päätin jatkaa matkaani lukemaan Kirjastokymppiin ILKKAA. HELSINGISSÄ. ILKKAA. Helvetti miten pohjalla ihminen voi olla, en ole koskenut koko lehteen noin. neljään kuukauteen ja nyt teen sen Helsingissä. (Oli muuten maatalousjuttuja! yllätyin positiivisesti). Matkalla kirjastokymppiin rautatieaseman feissarihelvetissä joku mukava Greenpeace feissaaja pysäytti juttelemaan. Sanoin rehellisesti heti alusta, että voin mä itseasiassa jäädä jutteleen kun pitäs tappaa aikaa, mutta en oo osallistumassa mihinkään. Juteltiin niitä näitä, lähinnä kaikkea mikä ei liity Greenpeaceen. Olisi kuitenkin halunnut meikäläisen tiedot listaan, koska hänellä oli viimeinen työpäivä ja olisi kuulemma tehnyt iloiseksi. Koska olen julma, kylmä, syvältä sisältä kuoleva ihminen niin en silti suostunut. Kirjasto 10:iin jatkoin kuitenkin ja luin Ilkan, siitä ei ole jälkipolville kerrottavaa. Palatessani rautatieasemaa kohti, sama feissari bongasi minut! Kysyi olenko jo muuttanut mieltäni, ja näin päästiin taas jauhamaan kaikkea ihan turhaa. Sieltä tuli hyvin hämmentävää suostuttelutaktiikkaa. Ensiksi näytettiin jääkarhua ja otettiin koiranpentu ilme. Vähän ahdisti, mutta pysyin vahvana. Sen jälkeen hän näytti nelilehtistä apilaa, ja kertoi että voisin saada sen jos lahjoitan. Näin saisin koko vuodeksi onnea! Huomautin, että eikö tuo pitäisi löytää itse, niin onni vaikuttaisi paremmin? Noh, kuulemma ei nyt sitten tarvikaan (hyvä tietää jatkoa ajatellen). Hän on kuulemma löytänyt aikaisemmin elämässään myös kuusi- ja kahdeksanlehtisiä apiloita! Aika siistiä sinänsä, mutta ei auttanut tämäkään. Lopulta päästiin klassiseen "no mut hei mites ois ees läpällä". Klassinen läpällä ja kännissä: "ei mua maailman pelastamainen kiinnosta mut jos nyt läpällä ja kännissä, hehheh". Sitten vedottiin, että ei se 6€ kovin paha summa oo vaikka opintotuella eläminen vähän tiukkaa onkin. SE ON VAIN YKSI KALJA VÄHEMMÄN JOSKUS. Joo mutta näin suuria muutoksia ja riskejä en lähe ottamaan, sori.

Noh, noin 30min-1h lennokkaiden keskustelujen jälkeen kerroin, että juna alkaa lähtemään ja on pakko jatkaa matkaa. Sain kiitokset hauskasta keskustelutuokiosta ja jatkoin matkaa. Mun mielestä kaikilla feissareilla vois aina olla vika työpäivä niin olisivat lepposampia ja niiden kanssa vois heittää läpyskää huolettomammin.

Menin tästä sitten junalla espooseen ja neiti Ö:n työpaikalle hengailemaan hetkeksi. Sieltä matka taittui bussilla kohti pääkallopaikkaa. Alepasta vähän halvinta mahdollista kaljaa, maahanmuuttajataustainen myyjä heitti hyvää läpyskää, siitä jäi hyvä mieli. Näitä lisää kauppoihin! Sitten iltaan mahtui nousuhumala johteista fiilistelyä illan päätapahtumaa varten, eli Olavi Uusivirran Tavastian keikkaa. Eli ei muuta kuin bussi kohti Kamppia ja siitä tallustellen Tavalle. Tavalla oli tuttuun tapaan ihan helvetin kallista, mutta silti piti ostaa yksi olut. Sopivasti sain lopeteltua sen kun Oltsu alotti ja keikka oli mitä mainio. Encoreen saavuttaessa tuli fiilis, että mitäs sviidua nyt jo? Keikan jälkeen koko seurue oli vähän hämmentynyt kun kellokin kertoi jo, että pari tuntiahan tässä on taas jorattu. Hyvä keikka on hyvä, minkäs sille voi. Sitten ei muuta kun yöbussiin ja kohti unten maita, jotta jaksoi seuraavana päivänä tehdä jotain, joka viittaa tekstin otsikkoon todella vahvasti.

Vähän kävi sääliksi neitejä Ö sekä J, koska menivät aamusta töihin. Itseni tarkoitus oli jäädä nukkumaan, mutta heräsin itsekin seitsemän aikoihin aamusta. Kiitos tästä taas. Olin myös meinannut saada sydänkohtauksen kun posti nelonen elikkäs nesti polonen elikkäs kissa oli nukkunut samassa sängyssä ja kun yläkertaan oli tullut joku, niin sehän lähti kun joku helvetin luoti remingtonista kohti ovea jaloistani. Vähän voisivat ottaa ihmisten tunteita mukaan, kun tekevät aivoituksiaan. Muutenhan tuo sankari onnistui vähän haittamaan nukkumaanmenoa, kun piti tulla siihen naaman eteen kokoajan kehräämään :-D

Noh, aamusta/päiväst en sitten kyllä tehnyt oikeastaan mitään. Makasin sohvalla ja katottiin postinelosen kanssa maastopyöräilyä televisiosta. Koska väsymys alkoi kuitenkin kasvamaan, käänsin television miesten 50km kävelyyn olumppialaisista ja johan sitä nukahti ihminen kivasti muutamaksi tunniksi. Jotain iloa niistäkin kisoista.

Noh, neiti Ö pääsi töistä, samantien nokka kohti Euraa. Itseni oli tarkoitus mennä tänne alunperinkin, mutta sain matkaseuraa, kun neidit Ö ja J päättivät extempore lähteä mukaan...vaikka esim. neiti Ö:n piti sankarillisesti lähteä työskentelemään Espooseen puoli kymmeneksi sunnuntaiaamuna. Ihailtavaa ja arvostusta herättävää asennetta havaittavissa! Ehtiihän sitä nukkua sitten joskus myöhemminkin.

Eli ei muuta kun auton kyytiin, noukitaan matkalla neiti J, joka oli polttanut levylle neiti Ö:n kehittelemiä ihan saatanallisen kovia autoilu cd-levyjä oikein kaksin kappalein. Pelkkää hittitulitusta toisen perään, eipä siitä automatka paljoa parane. Välipysähdys Nummelan Hesburgerissa, kerrosateriat autoon mukaan, jotta jaksaa krebaa sitten illasta, koska itse en ainakaan ollut syönyt vielä mitään päivästä.

Matkan laskimme kestävän 2h30min noin approx ja sehän ois itseasiassa kestäny tai ehkä jopa vähemmän, mutta koska allekirjoittanut oli kartturi niin ei kestänytkään. Joku saattaa tietää, että olen maanmainio tässä hommassa (oikeasti varmaan ihan hyvä, mutta keskittyminen kartan katsomiseen on kuin kissalla valokuvattana olemiseen). Eli taas mentiin tuttuja latuja ja kohtaloksi muodostui:
"Ois tosta varmaan sittenkin tarvinnu kääntyä Säkylään, hehheh".
Noh, joku vaivainen 30min-40min lenkkihän siinä vaan tehtiin, päästiin huristeleen jotain kivaa metsätietäkin.

Eurassa aske kohti Eupa nimistä kioskia, josta vähän illan vaatimia elintarvikkeita täydennykseen ja sitten nokka kohti kaverin Villa Euraa (talon nimi muutettu, toim. huom). Matkalla tännekin navigaatiotaitoni pääsivät uuteen nosteeseen mm. lauseilla: "No etsä nyt tosta voi kääntyä pihaan vaan mee nyt tosta risteyksestä....ai kato se olikin tää talo eli oishan tosta voinu sittenkin jo aikasemmin pihaan kääntyä."
Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että olen käynyt tässä talossa n. 3-4 kertaa aikaisemminkin, mutta puolustukseksi haluan sanoa, että Eurasta muista ikinä mitään kuitenkaan.

Noh, koska kello oli jotain tasoa 19-20 kun saavuimme hoodeille, niin tavoitteena oli perinteiset päin helvettiä menevät rynnäkkökännit. Olin valmistautunut ottamalla mukaan Dorispullon. Se menikin sitten ihanvitullisenliiannopeasti alas. Humalatila kehittyi aika kovaan tahtiin, jota edesauttoi esimerkiksi konuhörppy, jota luulin samppanjaksi. Pullo näytti ihan siltä äkkiseltään katottuna, joten katsoin asiakseni ottaa sellaisen koko suun kattavan ryypyn/kulauksen. Kun se litku tuli suuhun, muistin ensikännit, joihin liittyi konu vahvasti. Kauheaa nostalgiatrippiä ja pahan olon solmujen syntymistä sisääni. Noh joo, en tiedä onko tästä sitten oikein enää kerrottavaa. Jossain vaiheessa menin kaverin kanssa soittamaan Apulannan Ilonan parvekkeelle. Kaksi kitaraa, kaksi miestä, kaksinvoimin päin helvettiä. Tarkoituksenamme oli laulaa kyseinen kappale siten, ettemme osu nuotilleen kertaakaan. Onnistuimme tässä ihan helvetin hyvin! Jos joku tässä illassa onnistui niin se oli tämä. Yleisömme alhaallakin oli samaa mieltä, joten nappisuoritus. Jossain vaiheessa iltaa muistaakseni soitimme tämän uudestaan. Klassikoille pitää antaa tilaa, ja mitä isompi humala sitä enemmän tunnetta. Kyseessä kuitenkin yksi viiltävimmistä rakkauslauluista, joka saa aina kyyneleen isonkin miehen silmäkulmaan. Tottakai iltaan kuului myös Apulannan Miksei Uni Tuu?, koska jotenkin ilta/juomameininki ei ole täydellinen jos tätä ei kajauteta ilmoille. Joku traditio alkaa muodostumaan pelottavasti. Oli se sitten ennen baaria tai viideltä aamuyöstä, mutta ilmoille se on kajautettava.

Tässä vaiheessa alkaa jo oma muisti pätkimään ihan käsittämättömästi. Noh, muistan kyllä kun siitä sitten lähdettiin kävelemään Kauttuan Publiciin, mutta sitten Publicissa eka juomani oli Jallua ja sitten joo niin justiinsa. Seuraavat ovat omat muistikuvat siitä etiäpäin:

1. Mentiin terassille istuun
2. oksennan toisessa baarissa (johon menoa en musita)
3. Toivon puolitutulta dj:ltä eurodancea, ei tule
3. hatara muistikuva, että makkaraperunat on sylissä
4. patjalle asetun nukkumaan
5. herään ihan vitulliseen olotilaan

tässä kuitenkin välillä terassi-nukkumaan meneminen on varmaan vähintään 5 tuntia. Maanantaina pääsin katsomaan tiliotettani ensimmäisen kerran, ja siellä ei ollut mitään ostamista baarista. Eli joku on tarjonnut ja aika hyvin on kuosattu pohjat näemmä.

Eli joudun nyt turvaamaan klassisiin aamurapsoihin ihmisiltä, jotka eivät harrasta rynnäkkökännejä. Ainiin, haluaisin huomauttaa, että tämä meidän toinen baarimme, Osmantupa, järjesti hienon iltaman. Siellä oli Erotic Night, jossa oli BB-Janican stripteaseshow ja miss märkäpaita kisa. Ihan klassikon ainekset siis kasassa!
Mutta ne rapsat!

1. Oltiin menty taksilla toiseen baariin. Tilataksia soitettaessa oli kysytty, että haittaako jos meitä on 12. Noh, vastuas oli ollut että menkööt tällä kertaa. Ahtauduttuamme taksiin, kuski oli nakannut sitten taksin tilaajalle, että meitä on sitten 15 henkilöä. Mut ihan hyvin mahtu. Kai. En muista.

2. Missasin BB-Janican strippausshöyn. Olin kuulemma jorannut ihmisten keskellä, jotka olivat katsoneet esitystä. Kuulemma myös selkä sinne lavalle päin. On tässä nyt parempaakin tekemistä sitten vissiin ollut, kun tuijottaa jotain tissejä.

3. Miss märkäpaita kisasta ei mitään pienintä haisuakaan, en ole jaksanut ottaa selvää onko muillakaan.

4. Olen kuulema tuon baarioksennusta edeltäessä ystäväni kanssa aikonut ottaa shotit. Fiksuna ja sivistyneenä ihmisenä olen tietenkin ehdotuksen jälkeen sanonut, että menen ensin oksentamaan. Näin saadaan uutta tilaa uudelle viinalle ja pahemmalle ololle.

5. Illan viimeisen hitaan My Heart Will Go Onin aikana, olen kaverini kanssa tehnyt koreografiat improna. Aloitimme tanssilattioiden nurkista, halasimme itseämme ja vilkuilimme ujosti toisia ekan säkeistön ajan. Kun kertsi räjähti, samalla hetkellä juoksimme tanssilattian keskelle ja löysimme toisemme. Sen jälkeen tanssimme tunteella kappaleen loppuun ja joku mies kehui esitystämme.

6. Nukkumaan mentäessä olin kuulemma tarjoutunut nukkumaan nojatuolissa, jotta muut voisivat nukkua patjoilla. Minut on kuitenkin käsketty siihen patjalle nukkumaan. Aamulla salaa kiitin kaikkia tästä asiasta. Ei varmaan mikään niskatuki enää olisi tehnyt seuraavasta päivästä parempaa.

Tässä on varmaan vaan murto-osa, toivottavasti nämä on myös todella kullattuja kertomuksia. Muuten vaikuttaa siltä, että aika Thrashed meiningillä on vedetty Eurassa taas. Loput saatte kuvitella oman mielikuvituksenne avustuksella.

Tästä sitten menen suoraan krapulaan, kun muuten tulee niin raamattutekstiä (pituudeltaan, ei sisällöltään).

Heräsin ensimmäisen kerran siihen kun Espoon sankarit tekivät lähtöä. Sen jälkeen koomasin vielä hetken lisää. Sen jälkeen herätessä päässä oli jääpuikkoa jos toistakin ja lobotomian tunteet tekivät taas vahvaa paluuta. Kovin kauaa en pystynyt olemaan kun piti mennä oksentamaan makkaraperunat ulos. Oletan ainakin, että olin ne syönyt kun siltä ne kovasti sulamattomina näyttivät. Onneksi oksensin ne hereillä ollessa, nimittäin ne tuli nyrkin kokoisina kiinteinä klöntteinä ilman mitään apunesteitä. Teki ihan helvetin pahaa ja vaikeaa niitä ulos päästellessä, elämäni hirveimpiä oksennuksia heti niiden perinteisten jälkeen missä oksennat vaan viinaa ulos.

Koomailua ja rapsojen kertomista ihmisten kanssa. Sitten syötiin bruschettaa, oli todella hyvää, ahmi neljä palaa+vähän mozzarellaa kun oletin että pystyn syömään. Sen jälkeen tekikin todella, todella pahaa. Menin makaamaan pihakeinuun muka tarkoituksena nauttia vähän raikasta ilmaa. Siellä aukesi heti helvetti ja joku monsuuni puski päälle, eli nappiin sekin. Onneksi keinussa oli sentään katos. Koko päivän sisälläni tuntui, että joku sisäelin palaa. Veikkaan haimaa ja maksaa.

Käytiin vielä Publicissa päivästä pitsalla (tai jotkut kävi, itselleni teki pahaa katsellakin) ja vasta siinä tajusin, että tää Publiccihan on ihan sen Eupan vieressä missä käytiin tulless elintarvikeostoksila :---D voe helevetti.

Sieltä automatka kohti Pirkanmaata ja Nokiaa. Ihan helvetin pahaa teki automatka ja TAAS pysähdyttiin Huittisten ABC:lla. Jotenkin aina niin helvetin vahva Deja Vu kun kaikki menee sieltä ostaan jotain evästä muka. Mutta itse istun henkilöauton takapenkin oikeassa reunassa ja sanon, että minä voin jäädä voimaan pahoin tähän. Olen nyt elämäni aikana tehnyt tämän varmaan kolmesti, eikä varmaan loppua näy. Auto vaihtuu, mutta muuten kaikki on samaa. Pelottavaa, kunnnon vitun insepsöniä.

Nokialla menin ystäväni kanssa vanhoille kunnon essokahveille, koska ei tässä olotilassa mitään muuta kehtaa tehdä. Join kahvin ja SÖIN SÄMPYLÄN. SE MENI ALAS. HALLELUJAA. Tämän jälkeen pyysin kaveria heittämään automaatille, että näen tilin saldon. Sopivasti oli 20€ junalippuun seuraavalle päivälle, joten aivan helvetin mallikasta ja oikeaoppista rahankäyttöä. Mihin sitä ihminen jotain nettipankkitunnuksia tarvii, kun perstuntuma on kaiken a ja o. Tästä jatkoimme Siwaan, josta ostin sämpylän aiheuttaman tunteen innoittamana palvarin festaripyörykät ja amissan juhlalihapiirakan sekä leipää. Kotona söin nämä ja oksensin ne ulos. Vittu. Sen jälkeen paha olo taas kasvoi eksponentiaalisesti. Se oli sitten kolmas oksennus periaatteessa saman päivän ajalle, ihan extremelaihdutttamista.

JA KOSKA väsymyskoomassa varmaan halusin rankaista itseäni, jäin nukkumaan olohuoneen sohvalle, vaikak omassa huoneessa olisi ollut PARISÄNKY. en edes mahdu siihen sohvalla täydellä pituudella, joten jotain sikiöasentoa piti koittaa, ettei jalat puudu käsinojalla. Olin kuitenkin hakenut sen peiton ja tyynyn omasta huoneesta, niin miksi helvetissä en voinut jäädä sinne nukkumaan. Onhan se kiva kun ei saa unta, kuka sitäkään haluaa edes saada, ihan yhtä helvetin huuhaata koko nukkuminen.

Ja sydänkohtaukset yöllä oli kyllä viikonlopun sana, koska espookeissin jälkeen myös nokialla pääsin tähän. Tähän myös liittyi vahvasti krapulan aiheuttamat jännitystilat. Nukuin siis sohvalla siten, että vieressä oli olohuoneenpöytä, jolla oli miniläppäri. Yöllä heräsin johonkin ääneen, ja näin vasemman silmän silmäkulmasta valon heijastuksen tietokoneen näytöstä.

LUULIN: peittokorvilla sitten luulin, että ei helvetti joku on laittanut keittiössä valot päälle ja se ääni minkä kuulin, oli takapihan ovi. Joku on tullut sisään taloon. Vedin peittoa ylemmäs ja vedin ave mariat läpi toivoen, että loppu ei koita vielä. Meni oikeasti ihan hyvä tovi ennenkuin tajusin mitä tapahtuu.

TOTUUS: No olohuoneen verho auki ja kai siellä nyt aamuyöstä helvetti aurinkokin alkaa paistamaan. Ulkoa vaan tuli valoa joka heijastui tietokoneen näytöstä, jos olisin uskaltanut katsoa taakseni olisin ehkä tajunnut tämänkin vähän aikaisemmin. Helvetin idioootti.

Noh, yö meni miten meni. Aamulla minulla oli vielä todella paha olla, koska käsittämättömän tyhjä maha. Söin yhden goudasiivun ja meinasin oksentaa sen alas. Näin se homma etenee. Matkaan oli kuitenkin pakko lähteä ja lähdin taas muodin asiantuntijana matkaan. ELI klassinen prätkärotsi ja kaljaverkkarit. Ajaton klassikko, jossa yhdistyy tyylikkyys ja nykyaika sekä elämän varjopuolet. Mutta univormu on mukava niin mitä väliä. Matkustin tämän jälkeen ahdistavimmassa bussissa Tampereelle. Unohdin, että koulut ovat alkaneet ja näin ollen se aamubussi oli täynnä ihmisiä, jotka puhuivat vain koulusta. Yksikin takanani jutteli kaverilleen, että OLI KIIRE YKS PÄIVÄ. Oli luullut että koulu alkaa kymmeneltä, mutta se olikin alkanut 0915. Oli yhdeksältä tajunnut ja sitten JUOSSUT koko matkan koululle. Kuka helvetti juoksee kouluun tavalliselle tunnille? Teki mieli kääntyä ja sanoa, että oisit vaan menny ihan rauhallisesti, ei siitä mitään seuraamuksia tulle herranjumala. Ihmekään, että ihmiset stressaa nykyään liikaa.

Juna-asemalla taas kävi klassiset. Olin 0904 ostamassa junamaatilta lipun, ja seuraava juna Seinäjoelle lähti kello 11 jälkeen. Sitä tunnetta, että pitäs koomailla ilman rahaa juna-asemalla kaksi helvetin pitkää tuntia. Selvisin tästä kuitenkin jollain ihmeen kaupalla, ja junamatkakin oli kooman täyteinen. Kotiin päästyäni odotin vain, että uskallan hakea pitsan ja siitä se sitten lähti taas käyntiin.

Lopetan nyt raportin tähän. Voisin kertoa vielä, että jostain syystä vielä maanantainakin ajauduin juomaan itseni humalatilaan. En onneksi vahvaan, mutta tilaan kuitenkin. Tänään kun kävelin kirpputorille aamusta, niin vasemmalta puolelta rinnasta pisti/kouri aika ikävästi. NYT JOS KOSKAAN PÄÄTÄN, ETTÄ TIPATON EDES HETKEN AIKAA :D


Tähän loppuun vielä viikonloppu tilastoina:

Matkustamiseen kulutettu aika: noin 12h
Oltsun keikan fiilis: mahtava
Euran fiilis: mahtava
Kulutetut alkoholiannokset: liikaa
Rynnäköintiaste: 250%
Hauskuuden aste niin matkatessa kuin dokatessakin: sama kuin rynnäköinnin astelukema
Ilonan lauluosuuksien osumatarkkuus: 0%
Oksennukset: 3, jotka tapahtuivat kaikkii jossain kohtaa sunnuntaita välillä aamuyö-ilta
Rahankäyttö: Hallittua kaaosta
Roskaruokacount: Hesburger+Makkaraperunat+Meramin pitsa x2

Eiköhän se ollut siinä, aamen.

PS: Jos joku ei jaksa lukee niin tiivistettynä: Harrastin maakuntamatkailua, meni klassisesti päin helvettiä.
Ja sama kuvin:

Nopeaa elämää, nuorena kuolemista

Tämä viikonloppu oli ihan mahtava / kauhea. Aikalailla tasan 50-50 tuo suhden edellämainituilla tunteilla. Piti oikeastaan mennä Seinäjoella käymään noutamassa muutamia laskuja, mutta tästä tulikin ihme seikkailuviikonloppu extempore tyylillä. Mikä on aina ihan helvetin hauskaa, joten en valita. Pysäkkejä matkan varrella oli lopulta Helsinki-Tampere-Nokia-Turajärvi-Nokia-Tampere-Seinäjoki-Helsinki. Kaikki tämä parin päivän sisään, onpahan taas istuttu penkillä hetki jos toinenkin.

Lähdin Helsingistä perjantaina aika extempore matkaan kohti Tamperetta. Perille päästyäni huomasin, että täällähän on jumalauta Tammerfestit käynnissä...(seinäjoella oli muuten myös tangomarkkinat, ihan käsittämättömän paskan viikonlopun osasin valita matkustamiselle) ihan edustavan olosia ihmisiä keskustori täynnänsä. Suihkulähteellä oli kova meno. Siitä sitten joskus toiste lisää. Bussipysäkille päästyä huomasin taas yllätyksekseni, että eihän täältä lähde bussia taas ikuisuuksiin, eikä toisaalta ollu rahaa mihinkään muuhunkaan kulkuneuvoon, joten kai sitä pitäisi odottaa mukamas. Sitten välähti, että eräs kaveri on varmaankin näillä main töissä ja soitin kyydin toivossa hänelle. Tämä onnistui ja hoitui, ja sain kyydin nokialle.

Perillä pienen paskanjauhamisen jälkeen tuli kysymys: "lähekkö turajärvelle grillibileisiin" "joo no ei mulla muutakaan niin lähetään vaan".

Eli ei muuta kun auton nokka kohti alkoa ja valtatietä E12. Laitoin ammattimaisesti kaljaverkkarit ja pirihupparin päälle, harmi etten omista sellaisia virtaviivaisia pirilaseja, ei saanut ihan täydellistä ulkoasua loihdittua, mutta yritys hyvä kymmenen pistettä. Ensimmäinen etappi oli siis tuo Nokian alko. Kaupan parkkipaikalle päästyä, vettä tuli ihan helvetisti. Raamatullinen vedenpaisumus melkeinpä kyseessä. Noh, alkosta tarttui tottakai pullo Dorista. Aprikoosimainen esanssimaku on parhautta. Hinta 6,49€. Nää on myös nykyään MUOVIPULLOISSA mikä on sinänsä jees, että ei saa ainakaan puistoon kännipäissään hajotettua. Miinusta tosin siitä, että miten nykyään hajotat sen pullon välienselvittelyyn? Eihän se muovi saatana hajoa vaikka kuinka kallioon kolauttelisi.

Tähän väliin voisin mainita, että meidän autosta oli starttimoottori hajalla. Se tarkoittaa siis sitä, että pitää vetää mäkistartteja/työntää autoa käyntiin. Se olikin ihan hassunhauskaa siinä tasaisella parkkipaikalla, kun sinne oli muodostunut vesilätäköitä, jotka ulottu nilkkaan asti. Noh, lätsis litsis vaan ja autoa eteenpäin. Eihän se saatana siinä tasasella mihinkään lähtenyt, joten se oli työnnettävä sisääntuloramppiin asti. Sitten vauhdista vaan hyppy sisään ja kone hurisee kuin leijona. Hienoa kesäisen roadtripin tunnelmaa!

Ja koska ei alkon yhteydessä voitu käydä kaupassa, niin pysähdyimme vammalassa lidlissä. Kauppa oli täynnä perinteisiä vammalalaisia pariskuntia (tiedätte kyllä mitä tarkotan), eli mukavaa maakunta identiteetin esittelyä. Ostettiin pelkkiä shokkikihintasia tuotteita (eli paskoja kasslerpihvejä, toisaalta nää on kyllä aina paskoja, nytkin meni puolet koirille. Halloumia, jota ei ikinä ehditty syömään. Halvinta kaljaa.) Perus kauppareissu siis. Kaupan pihalla taas työnnettiin auto mukavasti käyntiin ja hypättiin vauhdista kyytiin. Alkoi jo sujua tuossa vaiheessa!

Tässä välissä esittelin IPHONEN sportstracker applikaatiota. Siinä siis voi tallentaa omia kuntoilujaan, ja siinä on sellanen hauska ISOVELI-ominaisuus, että kartalta näkee mitä muut käyttäjät tekee. Bongattiin, että siinä samalla autotiellä on joku KAKE joka on pyöräillyt jo 66km. Noh, idiootteja ja väsyneitä työviikon jälkeen kun ollaan, niin kun pyöräilijä sitten saatiin kiinni niin ikkunaa vaan auki, päätä ulos ja tsemppihuudot kehiin. Ne olivat tasoa:

"hyvä kake! 66km menny jo ja vielä jaksaa"

....

noniin, niin no. joo.

Anyway, perille päästyä aloinkin sitten suorilta dokaamaan. Paikka oli idyllinen omakotitalo keskellä ei mitään. Autotalliin oli pystytetty pienet PA setit, niin illalla siellä oli ikimoa disko ja pientä keikan tynkää! Mahtavaa!

Ite olinkin sitten ihan helvetin seipäässä. En oikein tiedä mitä kertoa tästä. Join dorista, viiniä, kaljaa, jotain, jotain, kotitekosta slovanialaista, jallua, jotain, jotain äh... Ei _MITÄÄN_ muistikuvia todellakaan pitkältä aikaa. Aamulla sain kuulla villiä huhua, että olen nukkunut mm.

1. terassilla (en muista hommaa)
2. paljussa (joo muistan sen ku joku jätkä tuli läppäseen (oltiin vikat hereillä), että meen nukkuun ja nouse nyt helvetti ylös ettet huku sinne) Tää tuntuu vähän pahalta tai silleen hävettää vähän, että sehän se olis ollu siistiä hukkua paljuun :--D Live fast die young rairairai. Hauskaa oli se, että muistan kuinka nousin ylös paljusta, mutta sen jälkeen taas ihan pimeetä)
3.keittiön tuoleilla (ei musitikuvia)
4. saunan eteisestä, joka oli lopulta lopullinen nukkumpaikkani. Siinä oli joku pehmeä matto ja oon kai kattonu että tää on ihan hyvä.

Että niin. Aamulla minut herätettiin jostain helvetin syystä kattilankansia avuksi käyttäen, kiitos vaan pojat, ei tuntunut kovin hyvältä. Huomasin myös että kantapääni on helvetin kipeä ja en voi laskea sille painoa. Mietin että mistähän se on tullut, mutta oon kuulemma noussu paljusta vessaan jossain vaiheessa ja näin kauniisti sanottuna tullu aika ryminällä ne portaat alas sieltä. Jeps, hävettää taas vähän enemmän. HUOMASIN myös, että oon avannu spotifyn yöllä, ja siinä oli joku biisi pausella. Vittu jos oo nsoittanu sitä yöllä, hävettää taas enemmän ja enemmän :---D Olin myös poistanut vaivalla kasaamani skeittipunk soittolistan....itketti, mutta onneks sain sen pelastettua aiemmin linkitetyn urlin avulla. Kiitos jumala ja teknologia.

Mikäs siinä, helvetin paha oli olla ja työntämäään vaan autoa kohti nokiaa takasin. Sieltä matkustin seinäjoelle ja krapula oli aivan helvetillinen. En syönyt mitään koko päivänä, en pystynyt edes. Tarkoitus oli dokaa kaverin synttäreillä vielä seinäjoella, mutta olo ei antanut periksi. Pelkkä 10min kävelymatka paikanpäälle sai taas sydämen pyrkimään irti luisesta vankilastaan. Viinan ajattelukin oksetti ja erään ystäväni viskihenkiset hönkäykset saivat aina laukaistua krapulan uudelleen alusta asti. Ihan hirveää, uskaltauduin joskus 00:30 ostamaan pitsan, jos se menisi alas. Ihan hyvin meni, mutta ei se auttanut.

Näin sunnuntaiaamuna heräsin ja vieläkin oli jotain komplikaatioita perjantailta. Ihan paskaaaaaaaaaaaaaaaaa, nyt olen taas päästadissa ja tekis mieli tehdä jotain radikaalia. Ehkä kuitenkin menen nukkumaan ja toivon, että huomenna jo hymyilee sisuskalut, pää ja mitä näitä on. Kantapääkin alkaa jo hellittämään.

Ei mulla muuta, kiitos ja anteeksi kaikki ihmiset jotka maan päällä kävelee. Tää oli vielä aika typistetty raportti, mutta toisaalta minkä teet kun et muista mitään. Ei siinä paljoa kerrottavaa sillon ole...

PERJANTAIJAI!!!11

Aloitin perjantaini myöhästymällä markkinoinnin tunnilta. Nukuin pommiin. Vai olisiko tässä sittenkin ollut kyse siitä onnensa ohi nukkumisesta? En vain oikein löytämällä löydä kyseisestä oppiaineesta mitään, mikä tekisi minut onnelliseksi. Vai haetaanko kyseisellä lauseella edes onnellisuuten liittyvää, vai olisiko kyseessä vain jonkun hyvän jutun missaaminen? En tiedä, enkä välttämättä halua edes yrittää arvata. Joka tapauksessa, rehtinä koulupoikana jopa juoksin nopeasti tunnille, sillä tuo tenttikirja on pelottavamman näköinen kuin Johanna Tukiainen lateksiasussa.

Lateksista puheenollen, meitsi haluaa Spandexit (hiihtarit, you name it). Mielellään mustat, missä olisi semmoiseen Two Tone tyyliin valkoiset raidat sivussa. Jumankekka että olisi kasaria. Menisin heti tukka hulmuten kouluun ne jalassa, jos vain jostain semmoiset onnistuisin metsästämään.

Mutta ettei mene liian pervoksi, perjantihini kuului myös elokuvan katsominen, sillä noita on rästissä vinopino (mikähän helkutin sanonta tuokin on. tulee vain mieleen joku hiton pisan kalteva torni. suoria nuo leffapinot ainakin minun hyllyssäni ovat. ja pisan kaltevasta tornista sen verran, että miksei se ole vino vaan kalteva? kaltevassa on varmaan semmoista keskiajalta kalskahtavaa kolkkoutta ja aristokraattisuutta. ja näyttäähän se toki paremmalta esitteissä, kuin _vino_torni, mutta jos joku esim. suoraksi tarkoitettu viiva on VINOSSA, ei kukaan ainakaan tietääkseni sano, että onpas tuo suora KALTEVASTI tjsp. ihs.) mutta palatakseni asiaan, jonka jo itsekin olen unohtanut ja alistun itsekin tarkistamaan, notta mitähän sitä on yrittänyt sanoa...tosiaan leffapinoa lyhennettiin.

Vuorossa oli elokuva nimeltään Five People You Meet in Heaven (http://www.imdb.com/title/tt0400435/) . Oli hyvä leffa, itkin, viilsi syvältä ja haavoitti. Aortta repesi. Mutta yksi juttu tässä vain jäi kähmimään, eli pituus. Voijjumalauta sentään. 2h 47min seisoo takakannessa. Viimeistään tuossa viimeisen 47min aikana joutui kyllä keksimään kaikki mahdolliset keinot, ettei käsi ala hapuilemaan sitä remingtonia työpöydän ylälaatikosta. Tai sitten meikäläistä ei ole luotu elokuvia katsomaan, ihan sama mikä on asian laita, neppailen mieluummin kiveksiäni kun istun kolme tuntia elokuvan edessä, vaikka se olisi kuinka vitun loistava ja taiteellinen, koskettava ja elämää mullistava. Opinpahan ainakin, että kaikella on hei tarkoituksensa ja jokaisen elämä vaikuttaa toisen elämään, joka taas vaikuttaa toiseen ja kaava toistuu hamaan loputtomuuteen asti. Että ennen kuin kukaan nyt heittää lusikkaa nurkkaan (taas joku vitun järkevän kliseinen sanonta), muista että olet ainutkertainen ja elämäsi vaikuttaa muihin, kuten Räsäsen Päivikin sanoisi. (Oli se oikeasti hyvä leffa, suosittelen).

Räsäsen Päivistä ja hänen aiheuttamistaan kohuista muuten, tuliko nyt jollekin oikeasti jotenkin helvetinmoisena yllärinä, että kiihkouskovaiset ei diggaa homoista? Ohan noita uutisoitu kaikenmaailman kvlteista ympärimualimmoo, jotka kertovat homojen olevan jotain muita kuin ihmisiä, vaikka kovasti meitä muistuttavatkin. Ei oikeasti vaadi paljoa aivotoimintaa, että tajuaa Räsäsenkin olleen ihan samanlainen jo ajat sitten. Nyt hän vain sanoi sen televisiossa, ja nyt ollaankiin niin vitun ällistyneitä näistä kommenteista? Oikeasti tähänkin asiaan joku roti. Sitä en kyllä hiffaa, että ruova tahtoo vain kristittyjä pakolaisia Suomeen, koska ne sopeutuu nopeammin? Ei se vissiin oikeasti paljoa vaikuta jos ei osaa kieltä sun muuta, mutta uskoo Jesseen. Tai eihän sitä tiedä vaikka kun kaikki rukoillaan yhdessä että yhtäkkiä koko maailma osaakin suomen kielen. Joku voisi kyllä sinänsä pistää nyrkkiä kyynärpäätä myöten Päiviin, että palaisi edes hetkeksi maanpinnalle.

Nyrkkiä kaipaisi myös eräät muutkin ihmiset (jopa varmaan minä itse), mutta niistä joskus toiste, koska tänään on perjantai, ja ajattelin sen kunniaksi tarjota illan soittolistan, pienten tarinoiden (ei omaa kokemusta) kera:

Alkuilta:

Heti koulun/työn jälkeen käydään Alkossa (itse suosin Magyaria, mutta please yourself). Sitten alkaa rankka dataaminen ja irkkaaminen. Tätä on myös hyvä katsoa välillä, sillä tunnelmaan pääsee erittäin nopeasti kiinni ja se on melkein käsin kosketeltavaa! Voit myös pomppia samaan tahtiin musiikin kanssa:

Sitten kun on päästy hyvään fiiliinkiin ja kaikki on kivoja+puutkin alkavat olevaan rakastettavia ja niiden halaaminen normaalia toimintaa omasta mielestäsi, voit laittaa kasari-/ysäridancet soimaan, ja käydä läpi kliseisimmät liikkeet oman kämppäsi sisällä (yksin tietenkin herran jestas, kenellä nyt kavereita olisi?) Tässä on eräs stydi kipale:

Baariin:

Sitten kun on vinetot juotu, joutuu lähtemään baariin, sillä mikään muu paikkahan ei ole enää auki. Nou hätä anygays, sillä tässä tilassa ei enää haittaa vaikka se kusilitkukin maksaa 4€/stobe. Ei oo fygestä kiinni, vasta seuraavana päivänä on. Baarissakin ollaan tottakai yksin, ja katsellaan viereisiin pöytiin murhanhimoiset ajatukset mielessä. Mielessä saa pyöriä esim. lauseet "miksi kukaan ei rakasta minua tai miks vitussa tuo ei halua kunnon miestä, kuten minä". Pieni kyynel on myös poikaa. "Valomerkki unen katkaisee" , kuten Kollaa Kestääkin laulaa. Tässä vaiheessa sinun pitää kaivaa MP3-soittimesi takin taskusta (tämä ns. mandatoryjuttu), sillä sieltä voit sitten masentuneena kävellä kotiin ja kuunnella tätä:

Kotiin kävellessä, voit aina katsella tähtiä ja ihailla luontoäidin luomusta. Sitten kun tulee ns. vitun kylmä, menet kotiin ja nukkumaan ja mietit hiljaa mielessäsi, että ehkä vielä joskus minäkin!

En oikeasti tajua mitä helvettiä juuri kirjoitin. Itse kylläkin skippaisin kaikki muut kohdat paitsi ekan ja vetäisin kalsarikännit vain irkki seuranani. Vie kaikenmaailman hömppäilyt satakakssataa. Ei tule morkkista, eikä tarvi murehtia kotio suunnistamisesta, eli ihan puhdasta win-win sitsueissöniä.

Ainiin ja lupasin kertoa huonoja vitsejä tänne loppuun. "Mikä on vaikeinta vihannesten keittämisessä?" -Repiä ne irti pyörätuolista... missäs se mun takki olikaan?

Notta kauniita unia, oman kullin kuvia kuten eräässä legendaarisessa brittikomediassakin aikoinaan toivoteltiin.

EDIT: VOIVVITTU MIKÄ RAEG. YLÄKERRAN NAAPURI KUUNTELEE JTN TEKNOREMIXEI NELJÄN RUUSUN KAPPALEISTA? Tuon on pakko olla joku tiedonhaun expertti, meinaan noiden on pakko olla kultimpaa tavaraa, kuin sen Bolivialaisen Necrofuck Armageddonin musiikki, jota julkaistaan ltd. 5kpl kasettina.