Ruokanurkka, osa 2: Tofu-kasvispaistos

Taas on tullut aika uppoutua ruoan ihmeelliseen maailmaan. Tällä kertaa en oikein löytänyt kirjoista mitään mielenkiintoista ja näin ollen käytänkin ensimmäisen kappaleen blogistani valittamalla reseptikirjojen sisällöistä.

Elikkäs otetaan nyt vaikka tää maailmanpelastusruokavalio eli kasvisruokavalio käsittelyyn. Paljon on viime vuosine julkaistu reseptioppaita tästä vaiheesta, varsinkin nyt kun se on ajankohtaisempaa kuin ikinä. Reseptikirjoissa on kuitenkin kaikissa sama perustavanlaatuinen ongelma. Niissä ei ole niitä saatanan pääruokia yhtään. Sain mutsilta tommosen yhden potentiaalisen opuksen (tää on muuten Ruokanurkka osa ykkösen lähteenä! toim. huom), joka vaikutti eka ihan kivalta, mutta näin toista ruokaa keksiessä ihan turhalta. Siinä on kategoriat:

-aamupala (joku 1000 reseptiä)

-lounas (joku 5 salaattia)

-välipalat (joku 1000 reseptiä)

-päivällinen (joku 10 reseptiä, joista kolme tyyliin paistetut kikherneet)

-makea (satatuhatta sivua koska sokeriaddiktiomaailma)

Sitten kun noita selaa eteenpäin, tulee vastaan ihan käsittämättömiä uusavuttomuuden multihuipentumia. Aamupala-osiossa on esimerkiksi kaurapuuron keittämiseen ohje. Voi jumalauta. Siinä meni yks hyvä aukeama joltain potentiaaliselta papuruoalta. Sitten tuolla on esim. soijanagohotvog-ohje, jossa on käytetty marinoitua punasipulia + itetehtyä ketsuppia. Sitten kirjantekijä päättää, että jumalauta tehääs näille omat saatanan aukeamat. JEEE. Sitten siinä hotvog ohjeessa lukee, että kato sivulta 101 se sipulijuttu ja sivulta 185 se ketsuppi. Ihan saatanan kätevää. Miksei ne oo siinä samalla aukeamalla? Välipaloissakin on joku hummustahna pelkästään. Ei kai kukaan vedä hummusta pelkästään? Miksei siihen oo yhdistetty jotain "hummusleivät tofulla". En kyl tiedä miks tommosiakaan ohjeita on, kun eihän noi vaadi edes alkeellista aivojumppaa, että tommonen tulee mieleen. Noista makeista leivoksista puhumattakaan. Jos joku kodinäiti ostaa fitnessvillityksessä kasvisruokakirjan, niin kai se haluaa sieltä jotain ohjeita, joilla se elääkin jopa. Ei sitä (lue=minua. fitnessmisut ovat alter egojani aina näissä postauksissa) kiinnosta jotkut vitaliksen vegaaniset vuppikakut (vihaan tätä V-kirjan eteen tyyliä. VIHAPIIRAKKA HEHHEH). SITÄ KIINNOSTAA RUOKA. PÄIVÄLLINEN. TOMMONEN TÄYTTÄVÄ ASIA MISSÄ ON PROTEIINIT JA HIILARIT JA MITÄ NÄITÄ NYT ON tai ei hiilareita kun nehän on syöpä mut kuidut ja supergojimarjaantioksidantit. Saatana. Paskoja kirjoja. Tehkää välipalaleipäkirjanne erikseen ja kunnon päivällispaskat erikseen. Ei tarvi tänkään olla niin vaikeaa. Sitä paitsi sehän on kapitalistipaskoillekin oikein kunnon jackpot, kun voi tehdä yhden kirjan sijaan kymmenen ja myydä niitä kaikkia yhtä paljon kirjapörssin joululoppuunmyynnissä hintaan euro/kpl.

No joo vähän vihapuhetta alkuun niin kuin kunnon suomalaisessa blogipostauksessa kuuluukin olla! Vapise Kiemunki ja oikeastaan koko saatanan somekansa. Täältä tullaan ja lujaa.

Mennääs nyt kuitenkin itse reseptiin. Reseptihän oli ihan perseestä, koska jostain syystä kaapistamme löytyi reseptikirja vuodelta 1998, jonka oli julkaissut _PAINONVARTIJAT_. Kirjan nimi oli: "Kevyttä ja hyvää Aasiasta", ja otsikon (oikeastaan kirjan kaikkien otsikoiden) fontti on hirveä steampunk techno aasia -fontti, mikä ottaa aivoon joka aukeamalla. Tässä kirjassa on muuten jokaisen reseptin perässä tommosia värillisiä neliöitä. En tiedä mitä ne ovat. Tässä tofusekasotkussa on seuraavanlainen matemaattinen kaavake: "Yksi annos: 1 (keltainen neliö) + 1 (vihreä neliö). Missän päin kirjaa ei kerrota, mitä nää neliöt on, mutta se on varmaan noiden vapaamuurareiden salakoodia, minkä saa auki vain liittymällä jäseneksi hintaan 199€/kk. Toi on varmaan koodikielestä purettuna jotain 1 (keripukki) + 1 (beriberi). Sen verran ravintoköyhiä nää Painonvartijoiden jutut on.

Painonvartijoiden kirja kun on, niin nää kaikki ruoat on myös jotain "ANNOKSESSA ALLE 100 KALORIA" -näännyttämisohjeita, joten luotto hyvän sapuskan löytymiseen oli tasan nolla. Tai ehkä jopa -5. Asteikolla -100-0. Tää valikoitunut ohje vaikutti kuitenkin ihan kohtalaiselta + oli madafakin iisi, joten se kelpasi illalliseksi, kun ei tarvinnut tehdä jotain miljoonaa esityöstövaihetta.

First things kuitenkin first, eli musan valitseminen. Otin hyllystä tämmösen teoksen:

Kate Bush: The Sensual World

(huomatkaa alakulmassa maailman paras leipä)

Otin nyt Kate Bushia. Räväytähän (oho tuli pseudopohojammaata) tähän alkuun semmosen musamaailman perustuksia sheikkaavan mielipiteen: "Hounds of Love" on paska levy. Noniin, nyt on taas kohautettu kaikenmaailman oskarionnisia oikein olan takaa! Kati Puskan parhaat levythän on ne 70/80-lukujen vaihteen New Wave levyt ja nää arstufartsut on huonompia. En oo kyllä oikeesti kuullut kuin Hounds of Loven ja tän Sensual Worldin näistä artsummista, joten en oo kovin hyvä tätä asiaa tuomaroimaan, mutta mennää nyt tolla statementillä eteenpäin. Tän jätin jopa hyllyyn levyhyllyholokaustissa, Hounds of Love sai lähteä. Valitsin tän myös niitten New Wave -hommien edeltä, koska tää näyttää paremmalta blogissa ja tän levyn takaa voi tosiaan huudella ja dissata kunnioitettavasti niitä oman elämänsä oskarionnisia. Eli nainen huokui, meitsi kokkas.

Sitten reseptiin. Tässä on tämmöinen hauska pohjustus:

"Pohjoiskiinalaisen keittiön hoi sin -kastike antaa ruokaan runsasaromisen, mausteisen makean tunnun. Tarjoa tofu-kasvispaistos keitetyn riisin tai rapean leivän kanssa."

Tosta pitää heti plokata semmoset asiat, että hoi siniä ei ollut, enkä sitä lähikaupasta jaksanut ostaakaan. Riisiäkään en jaksanut keittää, koska meillä oli kaapissa vain tummaa riisiä, ja olisin kuollut vanhuuteen ennen kuin se olisi ollut kypsää. Rapeaa leipää oli joo hei, mutta en sitä käyttänyt. MISSÄ HIILARIKAMMO KIRJASSA? KYSYN VAAN PAINONVARTIJAT.

Aineslistan muut muutokset:

vihreät pakastepavut (ei ollut edes säilykkeenä, joten otin valkoisia papuja tai niitä isoja kuitenkin. vaaleansinine paketti pirkalla. tietäjät tietää.)

kevätsipulia (skippasin koko fakin sipalin, koska en osaa leikata sitä ilman kyyneleitä, jotka vetävät vertoja titanicin aikana vuodattamilleni)

hoi sin kasitke (laitoin tosiaan soijakastiketta)

jauhettu mustapippari (tais olla rouhittua itellä)

Eli tältä pohjalta kun lähdettiin liikenteeseen, niin eihän siitä voinut edes tulla sama ruoka. Hyvä, asiallinen ja informatiivinen blogipostaussa tässä nyt käsillä. Valitsen tämmöisen kohta kohdalta rakenteen tämänkertaiseen reseptikertailuun:

1. Ekaksi käskettiin keittämään papuja 2 minuuttia ja valuttamaan siivilässä.

-Elikkäs avasin papupurkin, kaadoin sisällön siivilään, huuhtasin vähän ja jätin valumaan. Kuka jaksaa keittää näitä 2 minuuttia? Kamoon.

2. Ruskista tofuviipaleet molemmilta puolilta kuumalla teflonpannulla. Ota tofuviipaleet pois pannulta ja leikkaa kuutoiksi.

-Luojan kiitos minulla oli teflonpannu. Muuten ois pitänyt hakea vegetariana lähikänkkylästä. Hoidin tän homman siltappaa, että leikkasin tofun eka kuutioiksi ja heitin sitten pannulle. En oo ikinä tehnyt tällä painonvartijoiden taktiikalla, enkä varmasti teekään. Paska taktiikka. Tai siltä ainakin kuulostaa. Joku voi kokeilla ja raportoida, mutta aika varmasti on paska taktiikka.

3. Paista sipuli ja herkkusienet öljyssä, kunnes sipal pehmenee. Sekoita joukkoon hoi sin, tofu ja pavut. Heitä sekaan mustispebaa.

-Sipulin tosiaan jätin jo kauppaan, herkkusienet leikkasin sinne öljyyn. Tosin otin vapauksia ja laitoin öljyn kuumenemaan ensiksi pannuun. Sen jälkeen heitin sinne chilijauhetta ja paprikaa, ELI SOVELSIN (KATSOKAA MINUA, OLEN NERO) vähän reseptiä omaan makuuni. Olen oppinut tämän mausteet pannulla eka homman tv-kokeilta. Sukula, olisitpa enoni. Rakastan sinua. Tosin opin tän varmaan siltä kusipää Hansilta, että fak juu vaan. Ananstukka-Tomiltakaan en sitä olis halunnut oppia. Ehkä se olikin Master Chef Australian luspakka trio, joka sen opetti. Sen voin hyväksyä myös! Ainiin Sikke myös mukaan listaan, tosin Sikke vois joo tota lopetetaas heh heh ai että hyi helvetti miten inhottava postaus tästä nyt tuleekaan. Niin joo asiaan sitten tota heitin soijaa IHAN ARVALLA LOROTTAMALLA JOKU ÖPAUT PARI RUOKALUSIKALLISTA EN MITANNUT KUN OON BEST  ja sitten tofun ja pavut sekaan. Mustapebaakin lonkalta.

4. Tarjoa höyryävän kuumana.

-en tarjonnut höyryävän kuumana, kun muistin taas laittaa sen riisin korvanneen ohrahelmisuomi-innovaation kiehumaan öpaut paistamisen loppupuolella. Eli höyryävän kylmänä tarjosin ruokaa itselleni.

Tässä kokkikirjan annos:

Ihan kiva, mutta ihan fakin tylsä. BOORING. Eli voitte jo nyt arvata etukäteen, kuinka ruma omani onkaan, koska siinä ei ole edes tuota vihreää väriä.

Tässä omani:

Eli joo aika harmaata mössöö. Tai no ei harmaata, vaan ruskeata. Jotain vihreetä ois ehkä kaivannut piristämään kokonaisuutta. Ruskistuspintaakaan ei näy missään, joten kunnon fakin absolute failure taas. Tofutkin vähän mureni kun olivat yliaikaa pannulla sitten lopuksi. Kauhean vaivan näin, kun otin itsekin syvän lautasen tähän näin ja jostain kaapin perältä löysin syömäpuikkojakin. Autenttinen asettelu, mutta noi lautasen mummola-kuvionnit ei kyllä saatana toimi minkään ruoan kanssa. 5/5 syömäpuikkojen asettelu kuitenkin. Heitin ne toki tosta vittuun siinä vaiheessa kun piti syödä, koska on tota ohraakin tossa ja asun Suomessa. Kuvan parasta antia ovat pitkät kalsarini, joissa on kunnon pappakuosi. Hieno asuste, suosittelen kaikille. Tulispa se grungelook muotiin, missä on shortsit pitkisten päällä <3. Pyörälähetit sporttaa tätä, joten pitää semmoiseksi ryhtyä.

Mitenkä sitten maku, kysyt varmaan. No se oli ihan ok. Savustettu tofu siinä lähinnä maistu. Se on hyvä maku, joten annetaan 2,5/5 säälittävästä yrityksestä taas.

Alkuperäisen reseptin plussat:

-helppo resepti

-nopea tehdä

miinukset:

-ruma annos

-aika mauton

-painonvartijat

-125 kcal / annos

-keltaiset ja vihreät neliöt

BONUSMIINUS: Tässä on tommonen hieno laatikko, joka on otsikoitu nimellä: "Vinkki". Siinä lukee seuraavanlaisesti:

"Tofun marinoit helposti myös itse: kierittele tofulevyjä 2 rkl:ssa soijakastiketta ja anna maustua 10 minuuttia"

KILINVITUT. EI maustu mikään saatana kymmenessä minuutissa. Hyvä kun päiväkään riittää. Menkää jo painonvartijat sinne karppauskommuuniinne huijaamasta ihmisiä näin radikaalisti! Paska marinointiresepti muutenkin. Ai että, ihan paska ruoka 0/5.

Ruokanurkka, osa 1

Nyt alkaa tämmöinen uusi, mielenkiintoinen ja superjännittävä osio blogissani. Sen nimi on ruokanurkka. Keksin sen tuossa kun katselin jotain uberkuuleja vegereseptejä tuommoisesta resepsöönkirjasta. Tarkoituksena on tehdä ruoka ja ottaa kuva siitä ja verrata sitä resepsöönkirjasen kuvaan. Todella huono idea, mutta keksinkin tämän siinä ruokaa laittaessa, joten ei siihen ajatuksia kovinkaan paljoa uhrattu. Todella fokusoitunutta tekstiä, koska tässä vaiheessa olen jo kertonut kaksi eri tarinaa siitä, kuinka tämä idea sai alkunsa. Todennäköisesti koko kappaleessa ei ole mitään totuuspohjaa. Hyvin piti tsemppi loppuun asti.

ENSIMMÄISEN RUOKANURKAN RESEPTI ON NIMELTÄÄN: KASVISCHILI

ihan uskomattoman tylsä nimi ruoalla. KASVISCHILI. Eikö chili ole automaattisesti kasvis. Mielestäni resepti voisi olla seuraavanlainen tässä setissä:

1 punainen chili

ja se oli siinä. Laita lautaselle ja olet valmis. Olisin ehkä saanut hyvällä säkällä tehtyä ruoastani jopa kunnioitettavan replika-annoksen, mutta nyt minut on tuomittu epäonnistumaan, koska tähän ruokaan tuli n. 1000 ainesosaa.

Mitään reseptejähän en tässä nyt jaksa luetella, koska ei ne ketään kiinnosta. Liikaa vaivaa kirjoittaa jotain hiton ainesosia tähän ja sitten jengi katsoo kuitenkin vaan kuvat ja on että "oho olipas taas paska postaus miksköhän palaan aina tähän blogiin vaikka ei kiinnosta se yhtään joo no mut mennäs nyt tohon fitnessblogiin kun sielläkin oli joku uus juttu jou jee smoothieee". Sitä paitsi (tähän piti tulla jotain, mutta jäi koko lause nyt kesken, koska katkesi ajatus sillä välin, kun tarkistin kielitohtorista, että kirjoitetaanko sitä paitsi yhteen vai erikseen).

VAIHE NUMERO YKSI: Kokkausmusan valitseminen.

Tämä on tärkein vaihe kaikista. Hyvä musa auttaa jaksamaan pitkät reseptit läpi sekä lievittää vähän sitä masennusta, mikä seuraa aina reseptejä seuratessa. Elikkäs ruokasi näyttää sian oksennukselta verratuna siihen pleittaukseen mikä on kirjan kuvassa. Siinä ei auta edes vähän frendien kaa dressinkin heittely sapuskan päälle tai joku kuul lemontwisti, koska paskasta ei saa kaunista edes Tomi Björckään (ei varmasti taivu noin). Mankan pitää myös olla tommonen käppä, koska sitten ei haittaa heitellä siihen vähän sitä dressinkii ja tomaattimurskaa.

Tämän kokkauskerran levy:

STORMNATT: THE CRIMSON SACRAMENT

Eli tänään laitettiin 2006, tai joku tommonen oli julkaisuvuosi en muista eikä kiinnosta, vuodelta oleva kunnon vanhan koulukunnan tremolobläkänderilevy soimaan. Ihan saatanan kova. Tremoloa vaan pukataan ja vikassa biisissä on sitten manowarhenkinen kitarasoolonostatus. Neljäkymmentä minuuttia armotonta paahtoa ja melodiaa löytyy enemmän kuin nykyisten suomipoppareiden tuotannosta. Säälittävää suomen musiikkiteollisuus, säälittävää. Kitaristilla on myös maailman paras black metal -taiteilijanimi: "Antimessiah". Siinä on varmasti pidetty ihan saatanan pitkä palaveri fläppitauluineen ja mindmappeineen, kun on tuo keksitty. Tää on yks harvoja mahtavia sika säkissä -ostoja. Ostin teininä ihan hitosti levyjä sokkona ja sen takia levyhylly ei ikinä vastannut mitään sen hetken kuumimpia nimiä puhumattakaan klassikoista. Oli hienompaa ostaa jostain hiton itävaltalaisesta distrosta paskaa kolmen euron hintaan ja toivoa, että joskus osuu kohdalle helmi. Sanotaan, että jos ostin vaikka 300 levyä sokkona niin niistä 3 oli ihan jäätävän kovia. Tuntuu jotenkin kivemmalta tuommoinen. Tylsää ostaa jotain dark side of the mooneja koko ajan ja aina todeta et onhan tää ihan hyvä levy. Katoaa kaikki yllätyksellisyys elämästä.

No mut joo ei tää oo musablogi tai edes musablogipostaus, joten I rest my case. Ostakaa silti tää. Oikeesti. No ei tarvi jos ei halua, mut kokeilkaa edes. Ei tarvi kyl kokeillakaan, jos ei oikeasti halua. Oikeastaan älkää tehkö mitään ja jatkakaa vaan lukemista.

VAIHE NUMERO KAKSI: Reseptin silmäily ja esivalmistelu

Resepti oli pitkä kuin nälkäinen jono katukoiria romanialaisen lihakaupan takaovella. Siwasta löysin kuitenkin kaiken paitsi:

-punasipuli (ostin tavallisen sipulin. värit katosivat ruoasta)

-kevätsipuli (en korvannut millään

-munakoiso (hain sitten polkupyörällä s-marketista 4km päästä, kun ei ole saatana lähikaupassa munakoisoa. ei jumalauta. ostin myös semmosen kunnon mötkön, varmaan ton kuvan paskamankan kokoinen. eli tuli munakoisopainotteinen ruoka)

-vege cheddar, jota piti raastaa (ostin jotain perus vegeraastetta vaan)

Noin muuten kaikki oli handussa. Tai no oregano oli myös loppu, mut laitoin erilaisia öörbsejä niin ei se varmaan haittaa. Kuka muutenkaan haluaa tehdä pitsalta haisevaa ruokaa, kun ei tee pitsaa?

Kaikki meni hyvin. Mitä nyt pilkoin asioita alkuvalmisteluissa n. 30 minuuttia ja tajusin tosiaan, että munakoisot pitää paistaa noin tuhannessa eri satsissa. Ehti levykin pyörähtää melkein läpi jo siinä vaiheessa, mutta kyllähän hyvää musaa aina repeatilla tykittää useammankin kuuntelukerran.

Lämmittelin öljyä kattilassa, heitin perään sibalit ja paprikat sekä valkosibalit. Huijasin vähän, koska valkosipuli piti lisätä myöhemmin, mutta ei kiinnostanut. Siinä samalla sitten pannulle laittelin öljyt ja ekan setin munakoisoviipaleita. Ne piti voidella öljyllä, mutta vaikutti liina työläältä, joten kaadoin aina satsin päälle semmoset dressinkiraidat öljystä ja sit sivelin niitä sillä sudilla. Tommosen sudin tiskaaminen/peseminen on muuten ihan persauksista. Eihän se rasva siitä saatana katoa mihinkään.

Ohjeessa luki, että ruskista munakoisot ja käännä ja ruskista toiseltakin puolelta. Annoin niiden nyt olla siinä pannulla aika kauan, eikä ne ruskistunut tippaakaan. Otin ne sitten pois kun olivat lötköjä ja melkein kypsiä jo. Paska ohje ainakin tässä vaiheessa, totesin itsekseni ja hämmensin kattilassa olevia sibaleita.

Sitten tuleekin kasvisruokien paras osio. Eli laita kaikki vaan sekasin kattilaan. Sinne meni vaikka mitä papua ja munakoisoa ja kesäkurpitsaa ja mausteita ja tomaattimurskaa ja tommosta perusskeidaa.

Sitten odotettiinkin 45 minuuttia ja hauduteltiin asiaa kattilassa miedolla lämmöllä.

Tässä vaiheessa pelasin Counter Strike: Condition Zeroa botteja vastaan. Se yksinpelikampanja on ihan saatanan raskasta, ärsyttävää, ahdistavaa, turhauttavaa ja mitä vielä. Mutta uskomattoman palkitsevaa, kun pääsee jonkun todella paskan expert-kampanjan mapin läpi. Nyt ownasin de_piranesissa aika kovaa, mutta toisaalta kävi säkä. Noi botit tuntuu toimivan silleen, että joko terot (itse pelataan ct:llä) vetää ihan satanolla tauluun, tai sitten kerran kymmenestä omatkin botit osoittaa kovaa wall hack taktiikkaa ja vievät satanolla. Varsinkin awikkabottien seuraaminen on aika jäätävää touhua. Pitäis varmaan kymmenen vuoden tauon jälkeen pelata netissä, koska vähän mukavampaa touhua kuin seurata noiden aivottomien idioottien touhuja.

Sitten ruoka olikin valmista. Siitä tuli ihan hyvää, mutta ehkä vähän liian tulista omaan makuuni. Heitin siis ihan summamutikassa sinne chiliä ja vähän cayennea, koska mausteiden mittaaminen on ihan nössöjen hommaa. Silmämääräisesti vaan, kyllä se siitä suttaantuu. Kokonaisuutena olen tyytyväinen makuun, mutta ulkonäkö oli ihan paska. Yllättäen.

Tässä alkuperäisen reseptin kuva:

Aika kaunis ateria, kun nyt tässä tuijottelen tota.

Tässä oma versioni:

Elikkäs ei kyllä nyt oikein näytä samalta. Toki mulla ei oo tommosta kaunista ovaalinmuotoista keraamista astiaa, mutta ei se varmaan pelkästään siitä johdu. Kevätsipulit toki puuttuu tosta päältä, eli sehän on selvä asia, että se rumentaa annosta. Juustoraastekin oli siinä pussissa semmosessa parmesanrouhetta muistuttavassa muodossa, joten en saa tommosia kauniita suikaleita siitä tehtyä. Omani on myös hitosti vetisempää, eli ois pitänyt joko jaksaa keittää kasaan tai sit vähän ottaa nestettä pois. Muuten ehkä etäisesti näyttää samalta ruoalta.

TUOMIO:

Paska ohje, koska:

-ei näytä samalta kun ite tekee

-käskee laittamaan 4,5 dl vettä hautumisen alussa, vaikka se ei haihdu pois tossa ajassa/keity kasaan

-pitää tarjoilla jossain ovaaliastiassa, jotta yhtäkkiä maagisesti näyttääkin hyvältä.

2/5, koska maistui ihan hyvälle.