Kotkahavaintoja

Olen tässä harrastanut muutaman vuoden lintubongailua. Upea harrastus ja suosittelen kaikille. Sitä voi tehdä missä vaan ja yllätyksiä voi löytyä ihan kotioveltakin. Mitään suuria harvinaisuuksia en ole bongannut, mutta yhden mysteerisen kotkan löysin kuitenkin jo ensimmäisen kerran niin sanotun vuonna 2013. Ristin kotkan silloin "bittikotkaksi", koska sen verran epäilyttävä oli sen ilmestymispaikka. Harmikseni tuo jäi ainokasi kohtaamiseksi bittikotkan kanssa. Nyt kuitenkin eräs Facebook-kaverini oli sen löytänyt. Neljän vuoden odotus on ohi ja ihme on tapahtunut. Bittikotka oli päätynyt jostain Espanjan tai minkälie vuoristoista Venäjälle! Tässä raakaa todistusaineistoa tapahtumasta:

Ensimmäinen havainto vuodelta 2013 (kohdassa 0:50 tarkalleen ottaen, myös myöhemminkin havaittavissa):

Siinä se lentää. On se komea! Nyt se on tosiaan huhtikuussa tavattu Venäjällä. Tässä todistusaineistoa uudesta havainnosta:

Heti alussa näkyy!

Hartain toiveeni on, että tämä poloinen kotka pääsisi joskus tuosta oman elämänsä Matrixista takaisin oikeaan maailmaan. Sitä odotellessa, toivottavasti sen joku vielä jossain näkee! Voimia kotkalle tulevaisuuteen!

Pelinurkka, osa 5: ArmA / ArmA II

Mun piti kirjoittaa tää Steamiin, koska kyseessä ei nyt oikeastaan oo ns. "paska peli" sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta koska jostain syystä mun ArmA II ei oo se, mikä siellä on myynnissä, en voi saada sitä 5 minuutin pelirajaa, jotta voisin julkaista arvostelun. Sweet. Eli tässä on nyt sitten, koska en halunnut heittää 20 minuuttia elämästä hukkaankaan. Liitän tähän alkuun ArmA ykkösen arvostelun, että joku käsittää, mistä tuossa alun "samat ongelmat" -kohdassa puhutaan:

ARMA:

(upea copypaste grafiikka tulee Steamistä näemmä)

Alkuvaikutelma on vähän köpönen, koska valikot näyttävät jokseenkin rumilta. Onneksi valikoilla ei kuitenkaan pelata, joten eipä niistä jaksa valittaakaan.

Gold Editionista löytyy kolme kampanjaa (pelasin vain yksinpeliä), jotka jostain syystä menevät kampanjavalikossa seuraavaan järjestykseen:

Royal Flush
Armed Assault
Rahmadi Conflict

Armed Assault on alkuperäinen, Rahmadi jatkaa siitä mihin AA jää ja Royal Flush sijoittuu parin vuoden päähän alkuperäisistä tapahtumista. Koska en jaksanut ottaa asiasta selvää, pelasin nätisti RF-kampanjan ekana, eli järjestykseni oli 3-1-2. Eikai siinä, juoni on aika perushuttua, joten mitään isompaa kämmiä ei sattunut, mutta kannattaa varmaan pelata järjestyksessä. Ihan vaan sen takia, että tuo AA on melkeinpä paras kampanja ja pisinkin vielä.

Peli näyttää täydellä grafiikoilla hienolta, ja kaikki tuntuu olevan mallikkaasti. Pieniin yksityiskohtiin on nähty vaivaa ja aluksi kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Hetken aikaa jaksaa mehustella aseiden yksityiskohtaisuudella ja muulla realistisella hölynpölyllä. Esimerkiksi jos ohjaamaasi hahmoa ammutaan jalkoihin, hän ei voi enää kuin ryömiä yms. kivaa pientä jippoa. Tosin ei tässä kyllä kannata ottaa yhtään luotia vastaan, koska pahimmillaan yhdestä osumasta kuolee. 

Mitään isompaa vikaa en tästä pelistä pysty väkisin edes löytämään. Tehtävä briiffataan, jengi otetaan haltuun ja tehdään mitä pitää. Ei räjäytä tajuntaa, mutta on kivaa nysväämistä, koska tässä ei ryntäilemällä pärjää (ellei se ole tehtävän tarkoitus). Pieniä ongelmia puolestaan löytyy vaikka muille jakaa, joten paneudutaan suoraan niihin sen kummemin kiertelemättä:

- Tiimiläisten käskytys - tässäpä syy, minkä takia en jaksa usein taktisia räiskintöjä. Tiimiläiset ovat jotenkin ihan kädettömiä aina. Tai no ei voi sanoa kädettömiä, mutta kädettömämpiä kuin vastustajan hahmot. Ampuminen vielä onnistuu, mutta auta armias kun koitat käskyttää johonkin tiettyyn oviaukkoon omaa jannua, ja tavoite olis saada vielä kasvot tiettyyn suuntaan ja kaiken kukkuraksi maahan makaamaan. Täysin toivotonta. Menin kaikki tehtävät, joissa juostiin pienessä tiimissä, siten että en jaksanut välittää koko hemmetin tiimistä. Laitoin vain muodostelman päälle ja rukoilin jumalaa. Hyvin toimi, koska pääsin pelin läpi.

- Tekoäly - Tässä on kaksi vaikeustasoa: Regular (tai joku tommonen) ja Veteran. Veterania en lähtenyt edes yrittämäänkään, koska tietäähän sen miten siinä käy. Tämän lisäksi AI:ta voi tweakata miten lystää optionsissa. Regular asetuksella vastustajan taitotaso on NOVICE ja omien jannujen EXPERT. Silti välillä tuntui, että ne olivat toistepäin. Yhdessä tehtävässä (en paljasta sen tarkemmin, mutta onnea juupelisti siihen Royal Flush -kampanjan radiotorni -tehtävään) piti laittaa custom asetukset tekoälyyn, eli vastustajan taso lukemaan 0 ja omien ukkojen lukemaksi 100. Silti oli sootanasti vaikeuksia tossa radiohommelissa, koska vaikka kuinka laittais jannut ovien eteen ja ite katolla snaippaa oman elämänsä simo häyhänä, niin aina vaan tulee mission failedia ruutuun. Puhumattakaan siitä, että 0 tekoälyn omaava vastustaja ampuu AK:lla 300 metrin päästä yhden luodin otsaan. Heh, huumoria. Vähän kauemmin sihtaavat siis, mutta tarkkuutta on niin sootanasti edelleen.

- Tekoäly, osa 2 - Tässä voi siis määrätä tekoälyn kuskin paikalle autoon, ja vaikkapa ite mounttaa konekiväärin. Käskyjä annetaan suuntanapeilla ja voi viddu mitä kakkaa. Voi olla, etten osannut tätä kunnolla, mutta se oli niin tuskallista. En pysty sanoin kuvaamaan. Varsinkaan kun oma ukko sanoo ääneen aina komennon: LEFT, FORWARD, FAST, RIGHT, RIGHT, FORWARD, HALT, ÖNK, TÖNK, TÖTTÖRÖÖ. Meni hermo ja aina kun muka koitti kääntyä, se ei joko kääntänyt yhtään tai sitten käytännössä 180 astetta. Yhdessä saakutin tankintuhoamistehtävässä sanoin FORWARD ja tankki peruutti. Sitten sanoin että mennääs takasinpäin niin eiköhän se jannu paina ETEENPÄIN. Ei jumaleissön.

- Tekoäly, osa 3 - Tekoäly ei myöskään osaa itse ohjata autoja. Yhdessä tehtävässä pelastetaan keskitysleireiltä jengiä, ja kaksi tietokoneohjattavaa lava-autoa hakevat ne vangit ja tuovat takaisin tukikohtaan. Paitsi että siinä menee 45 minuuttia, että ne onnistuvat ajamaan 5 minuutin ajomatkan, koska pysähtelevät miten sattuu ja koukkaavat kuusimetsän kautta.

- Tekoäly, osa 4 - Tietokone näkee aika hyvin pimeässä ilman nightvisionia. Toki ne on myös ulapalla, jos hoitaa homman hyvin kaukaa, mutta olisivat silti voineet mallintaa hahmot vaikkapa kissoiksi, joilla nyt sattuu vain olemaan rynkyt käsissä.

- Tekoäly, osa 5 - Rahmadi Conflict alkaa tehtävällä, jossa jonkin sortin Spec Ops tiimillä mennään saarella ja tavoitteena olis räjäyttää shilika-tankkeja. Stealth on homman juoni, mutta käppää on se, että jokaisella tiimin jäsenellä on yksi Satchel Charge. Eli kun yhden käy laittamassa, pitää palata tiimin luo (tai itse nyt tätä suosin). Juju on siinä, että heti kun vaihdat toiseen ukkoon, niin se saakutin toope räjäyttää sen pomminsa. Koita siinä sitten enää sniikata minnekään. Eli suosittelen toteuttamaan kunnon fukken rynnäkön sillä yhdellä autoon mountatulla konekiväärillä ja mennä sitä kautta vähän erilaisella näkökulmalla tehtävän läpi.

- Autot - noin muutenkin pitää näistä mainita se, että aika kädettömiä on armeijan jeepit ja humveet, kun ei voi nurmikolla ajaa. Heti kun vähän vasen eturengas osuu nurmikkoon, niin vauhti hidastuu käytännössä kokonaan. Ymmärrän, että tää ei oo mikään kilinkolin mcrae, mutta hitto kyllä nyt autolla voi vähän nurmikoltakin koukata ilman, että realistisuus kärsii.

- FPS drop: En tiedä johtuiko omasta koneesta (epäilen, kun toimi niin sulavasti muuten täysillä tehoilla), mutta auta armias kun ottaa scopen esiin niin välillä saa aikamoisessa playstation aikojen pätkeessä taivaltaa. Koita siinä sitten tähdätä, kun osuminen on muutenkin jo niin pirkaleen haastaavaa.

- Tähtäys: Tästä sanon sen verran, että tämmösessä tarkkuutta vaativassa pelissä sitä toivoisi, että ei kohtaisi perinteistä "ai tää osuukin tästä kaiteeseen, vaikkat tähtäin on metrin kaiteen yläpuolella" -tyyliseen toimintaa, mutta ei. Varsinkin tiukoissa paikoissa ottaa aivan suunnattomasti nuppiin, kun luoti osuukin seinään, jonka takana olet piilossa, vaikka tähtäin ja aseen piippu noin niinkuin graafisestikin on sen seinän vieressä, eikä takana.

- Tehtävien bugisuus - välillä tehtävät bugaavat siihen malliin, ettei niitä voi suorittaa loppuun. Monesti kävi sillä lailla, että jos tehtävässä piti räjäyttää kolme asiaa, ne kolme asiaa räjähtivät, mutta mitään ei tapahtunut. Ei siinä auta sitten muu kuin restartata vaan alusta ja toivoa parasta. Toinen asia (ei sinänsä bugisuus), mikä ärsyttää, on se iänikuinen viimeisen vastustajan jahtaaminen. Kaupunkisodassa tän vielä käsittää, mutta semmosella isolla aavikkoalueella ottaa aivoon kun yksi satunnainen jannu on ehtinyt juosta johonkin kahden kilometrin päähän ja se pitäis käydä listimässä (jos sen löytää), ennen kuin tehtävä onnistuu. Puhumattakaan niistä tehtävistä, jotka onnistuvat ilman, että kaikki vastustajat kuolevat. Näissä kannattaa olla hereillä, niin ei satu ikävi yllätyksiä. Itselleni sattui.

- Käsikirjoitus - no ei siinä oikein vikaa oo. Inttijätkät varmaan heittää tommosta trumpmaista locker room -talkia harva se päivä, että kai sekin on realistista sitten. Mutta tätä käsikirjoitusta ei oo kyllä saatu yhtään synciin demojen kanssa. Jätkät heiluu ja suu käy, mutta ääninäyttely on jo ajat sitten loppunut. Hyvin jännittävä kung fu -dubbaus kokemus läsnä vahvasti.


ARMA II:

ArmA oli ihan ok, joten ihan mielenkiinnolla asensin tämän jatkomötkäleen koneelle. Heti aluksi sain taas todeta sen, että vaikka koneen tehot ylittävät suositellut vaatimukset, niin ei tarvinnut kauaa haaveilla täysillä grafiikoilla pelaamisesta. En ole muutenkaan graffojen perään, joten ihan sama, mutta medium-asetuksilla vähän haittaa piirtoetäisyys, koska välillä on vaikea hahmottaa vastustajaa pitkän matkan päästä (ihan kuin tämä ei muutenkin olisi jo tarpeeksi vaikeaa).

Eli juu samat ongelmat tässä on kuin alkuperäisessä:

-Vähän nykivä pelituntuma
-AI on mitä on, ja välillä vähän sähläilee. Aika samaa tasoa kuin ykkösessä
-Näppäimistökomentoja on niin maan pirkaleesti (jotenkin näitäkin on saatu ämpättyä enemmän mukaan kuin aikaisemmin), eli ei mitään mielenkiintoa pohtia jotain omaa settingiä. Defaultilla eteenpäin, eli vähän kankeutta ilmassa
-Se action-valikko on edelleen hiton kankea
-Vastustajat on melkoisia snipereita välillä
-Kulkuneuvojen komentaminen on _ERITTÄIN_ ikävää edelleen. Opettakaa joku minulle tämä, kiitos
-Omat juoksee aitojen läpi, mikä on tavallaan plussaa, koska eivät jää jumiin, mutta vähän epäilyttävää
-AI:n kuljettamat ajoneuvot harhailevat edelleen miten sattuu ja missä sattuu
-Nurmikko on edelleen lentohiekkaa Jeepeille
-Nu metal jyllää kun asioita tapahtuu, ja sehän ärsyttää
jne. Kirjoitin joskus ArmA:sta arvion ja sieltä näitä löytää.

Tämän lisäksi peliin on jostain syystä laitettu astetta pitempiä ja moniosaisia tehtäviä, jotka kyllä vois nakata hiuksista helevettiin heti. Olen aina pitänyt itseäni kohtalaisen kärsivällisenä ihmisenä, mutta ei jumalauta ei vain pysty noihin seitsemän kohdan tehtäviin. Jotain autosavea sentään aina välillä pukkaa, mutta tallentaminenkin on tässä niin riskialtista hommaa, ettei uskalla aina tehdä, koska huonossa kohdassa tallentaminen saa ihmisen syvän depression valtaan. Semmonen positiivinen kehitys pelissä on muuten tapahtunut, että demot on jätetty pois. Nyt kaikki dialogit sun muut on tavallaan peliä, ei mitään turhaa käppä elokuvamaisuutta, joka bugaa ja on kuin huonosti dubatusta kung fu elokuvasta.

Oma pelikokemus tähän asti:

Ensimmäinen tehtävä, tavoite: Tavoitteena oli kai asettaa joku laser marker johonkin radiotorniin tai jotain en tiedä ja sitten pyytää ilmaisku tai joku siihen en tiedä. Sen tiedän, että viimeiseksi piti sitten vain mennä johonkin kohtaamispisteeseen.

Ensimmäinen tehtävä, toteutus: Osasin kävellä lentotukialuksella oikeaan paikkaan ja jutella oikeille ihmisille. Sen jälkeen heivattiinkin koko jengi jo taistelutantereelle helikopterilla ja päästiin asiaan. Määräsin joukkueen Line-kuvioon (muuta en ikinä käytäkään ja rukoilen aina jumalalta, ettei ketään tarvi pahemmin käskeä erikseen). Sitten edettiin eteenpäin. En erottanut yhtään vastustajaa mistään, AI hoiteli hommat. En osannut laittaa Laser Markeria kohdilleen, AI hoiti hommat. Lähdettiin pois ja tehtävä onnistui. Mukavaa vapaamatkustamista.

Toinen tehtävä, tavoite: Jotain perus vastustajan listimistä ja valloittelua. Perus sotapashaa.

Toinen tehtävä, toteutus: Siinä alussa kun laskeudutaan johonkin tukikohtaan, niin pöräytin yhden vihun hengiltä. Sen jälkeen en tehnyt taaskaan mitään muuta. Surffailin mukana ja jossain vaiheessa tuli "mission completed" -ruutuun. Mielenkiintoinen videopeli.

Kolmas tehtävä, tavoite: Tutki joku kylä ja nappaa joku Lopotev. Välissä piti joku sniper eliminoida.

Kolmas tehtävä, toteutus: Juuuh tota. Etenin siihen kylään. En nähnyt sniperia missään. Pyörin kuin puolukka siellä kuuluissa naisen sukupuolielimessä ja jossain vaiheessa joku ampui sniperin ja se siitä. Vakuuttavaa. Lopotevin nappaaminen olikin helppoa, koska sen hoiti demot. Piti vaan mennä oikealle ovelle ja sitten demo vie tehtävän loppuun. OIkeastaan hiton hyvä, koska ei tarvinnut säätää jotain AI rynnäkköä.

Neljäs tehtävä, tavoite: Tässä piti tutkia jotain pieniä satelliittileirejä, ja löytää se Lopotev nyt vihdoinkin käsiin. Samalla kerätään jotain todisteita.

Neljäs tehtävä, toteutus: Tutkin alueet, en tappanut ketään, koska en erottanut ketään missään. AI hoiti hommat. Lopotevia ei kai saa kiinni, koska lopulta ajelin ympäri karttaa hoomoilasena ja surffaillen, ja radiosta vaan kuului, että juu Lopotev on jossain Bahamalla, tuu ny takas sieltä tukikohtaan. En myöskään kerännyt mitään hiton todisteita. Koska jenkkiarmeija semmosia on tarvinnut?

Viides tehtävä, tavoite: Pyöräile helikopterille.

Viides tehtävä, toteutus: PYÖRÄILIN HELIKOPTERILLE. TÄYDELLINEN SUORITUS. 100%. 5/5. ONNISTUMINEN!

Kuudes tehtävä, tavoite: Eti pari jannua käsiin ja pidätä ne. Tapa jotain jannuja. Etsi vastustajan satelliittileirejä. Kerää todisteita. Eti joku asekätkö (en muista oliko muuten tässä tehtävässä).

Kuudes tehtävä, toteutus: Löysin semmosen paavin tai jonkun papin avulla asekätkön. Pappi rukoili, että hitto me puolustaudutaan niiden avulla pahiksia vastaan. Itse totesin, että pidä pappi turpa kiinni, nyt lähtee ilmoitus NATOLLE tai jollekin kihosäätiölle, että täällä vaan aseita piilotellaan. Pappi kirosi minut helvettiin tai siltä se ainakin tuntui. Heh heh.
Tämän jälkeen koitin hoitaa toisen pidätyksen. Tässä käy siltappaa, että autopommi räjähtää ja joku jätkä oletettavasti juoksee siitä pois ja käsketään menemään sen perään. En ikinä nähnyt ketään. En vaikka kuinka joka suuntaan koitin tutkailla räjähdyksen jälkeen. Kerran se jäbä kuoli siinä räjähdyksesä ja onnistuin tehtävässä, mutta muuten se jäi vain ilmaan leijumaan.
Satelliittileirejä tuhotessa alkoikin sitten ahdistamaan ihan liikaa. En näe koskaan sieltä aluskasvillisuuden seasta ketään, joten kiinnostusprosentti tämmöisen tutkimiseen tasan nolla. Onneksi ilmaiskuilla sai tuhottua niitä aika iisisti, mutta voi jumalauta jouduin restarttaamaan tämän tehtävän noin sata kertaa, enkä ikinä päässyt sitä loppuun. Viimeinen niitti oli se, että en jaksanut odotella sen yhden pidätettävän muigelin tulemista pois kirkosta. Puoli tuntia olisi pitänyt istua siinä kuin tatti paskassa. Ei kiitos.

Eli lopetin pelaamisen tähän. Jonkun oppaan mukaan pääsin puoleen väliin. Mukava saavutus. Tässä vaiheessa saavutuksiani olivat:

-yksi tappo. öpaut kolme vihollishavaintoa. muuten en nähnyt ketään missään ja tyydyin vain makaamaan maassa.
-6 tuntia pelaamista, joista vahvaa surffaamista ja hengailua ilman päämäärää öpaut 5 tuntia
-verenkeitin letaaleissa lukemissa

Eli ei nyt jotenkin lähde. Ei vastaa miellyttävälle pelikokemukselle asettamiani standardeja. Hauskahan tää tavallaan on, mutta ehkä alkaa menemään jo liian realistiseksi omaan makuun. Palaan tähän joskus vuonna 2025, josko vaikka jaksaisi mennä pelin läpi. Mutta siis suosittelen kuitenkin, jos tykkää OFPista tai ArmA:sta. Sama pelihän tää on kauniimmissa kuorissa.

Unien maailma, osa 7

Pitkästä aikaa tuli nähtyä hämmentäviä unia. Piti oikein viideltä aamuyöstä tankata nää asiat muistiin, koska turhan usein käy niin, että kerran muka hokee mielessä sen asian ja jatkaa nukkumista, jolloin voi olla varma, että ei muista aamulla yhtään mitään. Monta hyvää biisi-ideaa sun muuta on tullut vesitettyä tältappaa. Nyt sattu sopivasti ihan hirvee kusihätä aamuyölle, niin siinä sitten valveilla hoin mielessä muistisanoja, joten nyt asiat ovat kirkkaina mielessäni ja voin näin joulukuun kunniaksi muistella viime öisiä uniani blogien maailmaan.

Elikkäs homma lähti liikkeelle siltappaa, että olin hengaamassa jostain syystä Tampereella eräällä asuinalueella, jossa on nuorempana tullut vietettyä paljon aikaa. Olin sisällä talossa, kunnes sinne murtautui joku hämärähemmo. Tämä tapahtui siis keskellä kirkasta päivää. Hämärähemmo ampui minua eteisen käytävällä 4-5 kertaa rinnan/vatsan seutuville. Jäin siihen makaamaan, ja hämärähemmo häipyi yläkertaan. Heti kun se oli mennyt portaa ylös, siitä ei kuulunut yhtään mitään, joten katosi varmaan Narniaan tms. Nousin siis ylös (tietysti) ja juoksin sisäpihalle huutamaan jotain tasoa APUAAARAGJAGJAGJAFHHFHHA. Ja sieltähän tuli sitten joku auttamaan. Muistan, että mielessä kävin semmosta "selviän tästä ja nyt mennään vaikka läpi harmaan kiven" -tason mindfullnespaskaa. Eli minusta tuli tiukassa paikassa paatunut coelho-fani! En olisi uskonut. Toivottavasti ei ole enneuni siltä osin.

Pihaan tuli ambulanssi ja minua siinä sitten kai hoidettiin, koska seuraava tilanne oli se, että olin seuraavana päivänä (oletan, saattoi olla samakin) särkänniemessä (ihan sama oikeastaan mikä päivä, koska mahdotonta kuitenkin niin pian), ja muistan kun valittelin unessa, etten voi oikein mennä aikamattoon, kun sattuu ihan vitusti semmoset tömähdykset selässä kun on noita ampumahaavojakin. Eli järki päässä kuitenkin. Menin kuitenkin joihinki laitteisiin, ja lopulta oltiinkin syömässä jossain saatanan pellepizzerissa tai vastaavassa. Siinä vierellä istu jostain syystä semmonen hieman urpo tyyppi, jonka kanssa olin samalla yläasteella. Muistan kun menin kerran tyypin autolla liikunnassa uusien lajien kurssilla Tampereelle, ja mun piti laittaa korvatulpat korviin kun se jannu luukutti jossain vitun autossa 100db voimalla jotain unts unts unts baby kamaa. Ai saatana se vitutti, mutta onneks mulla on aina tulpat mukana tämmösiä tilanteita varten! Mut siis tää tyyppi jostain syystä hehkutti siinä särkän pöydässä vanhaa skatepunkia ja hoilattiin Blink-182:n Dammit -biisiä. Ihme touhua.

Sitten joku kaveri juoksikin siihen tilanteeseen ja huusi, että RUOTSISSA ON LAITETTU HÄTÄTILA PÄÄLLE. Mietin, että mitä vittua! Juostiin ensimmäisen vastaan tulevan television luo ja jäätiin tuijottamaan uutisia. Siinä sanottiin, että ISLANTI ON VAJONNUT VEDEN ALLE. HUH HUH. Siinä uutisissa näytettiin, kuinka se viimeinen huippu valahtaa veden alle. Ruotsiin oli sitten annettu tän seurauksena tsunamivaroitus. Sitä en kuitenkaan saa ikinä tietää, mitä ruotsille tapahtui, koska seuraavaksi olin jossain Serenan tasoisen paskamestan pihalla odottamassa Sleepy Sleepersin keikan alkua. Tai joku tommonen suomipumppu oli. Sen muistan, että monet vanhemmat oli tuoneet lapset katsomaan keikkaa ja mietin, että nyt on vähän väärä kohdeyleisö. Huumori ei varmaan auennut lapsille heh heh. Joku jäsen soitti ihan jäätävän paskan tapping-soolon ja sitten se keikka loppu onneksi.

Keikan jälkeen siirryttiin ykköslavalle (oletettavasti), koska siellä aloitti MADONNA. Se oli jotenkin semmonen elokuvateatterimainen lava, koska penkkirivit oli kuin Plevnasta. Siinä oli myös iso screeni, eli kai se oli sitten ulkoilmateatteri. Madonna oli screenin edessä seisomassa. Videona pamahti pyörimään Madonna: The Confessions Tour DVD. Tiedän tämän siitä, että katsoin kyseisen deeveedeen noin kaksi viikkoa sitten, ja se alkoi aivan samalla tavalla. Tässä oli siihen tilanteeseen vain se ero, että nyt Madonna antoi siinä screenin edessä SUOMEKSI (kielinaisia) kommentteja esityksestä. Esimerkiksi: "Tässä kohdassa tarkoitin sitä, että olen kokenut paljon kovia asioita, mutta silti olen jaksanut eteenpäin". Eli taas joku vitun Coelho soluttautuminen. Aika raskas keikka oli, mutta onneksi näin sitä vain pari biisiä ja sitten heräsin postauksen alkupäässä mainittuun kusihätään. En välttämättä haluaisi nähdä tuollaista matonna keikkaa, mutta toisaalta voishan se olla ihan mielenräjäyttävä kokemus. Tulisi ulos puhtoisena kabbalamystikkona, joka lukee Coelhoa ruokapöydässä. Ah sweet tulevaisuus!

Uni oli siinä, olisin voinut kertoa paremminkin, mutta unien kertominen on paskaa hommaa ja siinä pitää olla ytimekäs, ei se muuten ketään kiinnosta.

Imurien saatanallisuus

Olen aina vihannut imureita. Näin ollen vihaan myös imurointia. Imurointi itsessään olisi varmaan ihan mukavaa hommaa, mutta mikään ei voi olla mukavaa, jos työvälineenä on maailman ärsyttävin esine.

Tarkistin nykyajan luotettavimmasta sanakirjasta, wikipediasta (vielä suomalaisesta, joka on kuin jonkun ala-asteikäisten pätijöitten laatima teos), että joku James Murray Spangler on näemmä tän nykyaikaisen hirvityksen esi-isä. Sitä ennen on toki ollut jotain hevoskärrypaskaa, mutta keskitytään nyt tähän sähköllä toimivaan tuomiopäivänmasiinaan. Ihan alkuun terveiset James Murray Spanglerille jonnekin taivaanrannan taakse, että oot varmaan hyvin pettynyt ihmiskuntaan, koska tuntuu siltä, että imurit ei oo kehittynyt yhtään sadassa vuodessa.

Oma imurini on tietenkin halvin paska, minkä entisestä superhypermegakauppa Anttilasta (nyttemin superhypermegakonkurssipesä) opiskeluaikoina sain ostettua. Eli oikeastaan en tiedä high end imureista oikein mitään, mutta mitä nyt oon eri ihmisten luona kuunnellut erilaisia imureita, niin ihan hirveitä ovat kaikki. Oma imurini maksoi 60€, mikä on kyllä yleensä täysin paskan tuotteen merkki, mutta minkäs teet, koska opiskelijana ei pystynyt parempaankaan. Tuli erilaisia suuttimiakin mukana, mutta ne ne vasta paskoja suuttimia olivatkin, että ei oo ollut käyttöä. Tai no semmosta karvasuutinta on pakko käyttää, mutta en haluaisi. Mieluummin lapioisin lehmänpaskaa suuhuni.

Ensimmäinen asiahan, mikä imureissa vidsuttaa on se, että johdot ovat liian lyhyitä. Tätä ei auta täysin käsittämättömät pistorasioiden paikat betonielementtihelveteissä. Vaikka kämppä olis joku 10m2:n itsemurhakoppi, niin voi olla varma, että sillä imurin johdolla ei yletä kulmasta kulmaan. Ja eihän se millään voi ylettääkään, kun se kämpän ainoa pistorasia on jossain katon rajassa, jonka ansiosta itse imuri roikkuu n. 40cm korkeudella maasta ja imuroija joutuu kurottelemaan, kun ei kiinnosta vaihtaa pistorasiaakaan, koska se toinen on taas jossain ranskalaisen parvekkeen vieressä ulkoseinässä.

Johtohommia ei auta sekään, että se saatanan johdonkelausnappi (toivottavasti yhdyssana) ei ikinä toimi. Aina kun sitä huhkimisen jälkeen painaa, niin tulee pari kirosanaa, kun se johto on jotenkin vähän liian vinossa kulmassa, eikä sitä voi kelata sisään. Sitten kyykistyt ja suoristat sitä vähän ja painat samalla nappia niin sitten tuleekin reissu hatanpäälle kun nimetön murtuu sen johdon mötikkäpään sinkouduttua kättä kohti. Miksei sitä voi laittaa kelaamaan maltilissella nopeudella ja vähän epäsuoraakin johtoa. Vaarallisia leluja ja ihme kun lapsia ei kuole tähän useammin.

Johdosta päästään luontevasti renkaisiin. Miks noi renkaat ei oo jotkut semmoset isot möhköt, mitkä selvästi pyörii? Siihen vois myös jättää runkoa vasten pienen aukon, kuten autoissakin on. Ne pyöris nimittäin paremmin. Nythän noihin kerääntyy ekalla imurointikerralla joku kissanpaskakarvayhdistelmä sinne väliin ja se ei pyörikään enää viiteen vuoteen (mikä on varmaan maksimi-ikä, mitä ihminen kestää imurointia). Sitten siitä tulee raahattava vehje, joka ikuisessa lukkojarrutuksessa vaan möyrii eteenpäin, kun kiskot sitä perässä. Tämän lisäksi se paska laite kääntyy aina ympäri kun sitä vetää, joten tässä teille vitun hooverit ja panasonicit maailman kahdeksas ihme:

¨

Elikkäs koittakaa nyt jollain hiton insinööritaidoilla keksiä imuri, joka näiden klassisten radio-ohjattavien autojen tyyliin voi kulkea kummin päin tahansa hemmetti.

Kukaanhan ei myöskään ikinä jaksa sitten tassutella siihen tuomiopäivänkoneelle kääntämään sitä, vaan letkusta nostetaan ylöspäin ja koitetaan tuoda se lähelle ja kääntää samalla oikeinpäin. Siinähän käy siltappaa, että joko letku irtoaa tai letku hajoaa. Jälkimmäinen on maailman paras vaihtoehto, koska sitten ei tarvitse enää imuroida koskaan.

Jos nyt on kuitenkin tosiaan saanut sen imurin kiinni (ja miksei ois, koska ei kukaan kai vedä imuria perässään huvikseen), niin sitten alkaa itse helvetti, eli puhdistamisoperaatio. Omassa imurissani on tommonen kiva imutehon säätönappi. Asteikko aina Low'sta High'in. Siinä on joku kymmenisen pallukkaa, joista yhdeksällä ei tee hevon helvettiäkään. Vittu miten hienoa suunnittelua. Olin tästä asteikosta vähän innoissani jopa ensimmäisellä kerralla, kunnes tajusin, että 10:llä pölyä menee sisään, muilla tuntui lähinnä siltä, että pölyä tuli ulos imurista tai jostain aina vaan lisää hitto. Puhumattakaan siitä, että olisin tykännyt vähän maltillisemmasta äänestä, mutta koska pitää tykittää täysillä, niin volatkin on niin vitun täysillä että oksat pois ja moro vielä päälle. Asteikko 9 antais varmaan jonkun 20db:n rallatuksen, mutta asteikko 10 antaa jo semmosen perus infernaalisen 120db:n tykityksen tai jotain. Mutsilla oli aika kauan joku vanha kasarivehje, joka piti pienempää ääntä kuin tää oma uus milleniumhalpis. Hyvin on kehitys kehittynyt. Ottaisin mieluummin tosta Pirkkalan lennostosta hornetin kotio puhaltelemaan, kuin kuuntelisin tätä paskaa.

Imemistähän ei tosiaan edes tapahdu tolla täydellä tehollakaan, joten koko laitos on ihan floppi. Renkaista vähän avauduinkin jo, mutta joissain malleissahan on tässä suutinosassakin semmoset pienet renkaat. Ne ne vasta turhat onkin. Mihin helvettiin siinä tarvii semmosia pikkurillinkynnen kokoisia renkaita? Kyllä se jossain elementtitalon kumimatolla eteenpäin menee, kun vähän työntää (itse asiassa ei mene, vaan välillä tuntuu, että sitä imuria saa työntää eteenpäin kuin satakiloista valasta liukumäessä). Nää suuttimen renkaat vaatiikin vaan yhden ihmishiuksen sinne väliin niin ne ei pyöri enää, eikä sitä saatanan kerälle pyörinyttä hiustakaan saa sieltä pois, ellei polta koko suutinta, mikä on taas kerran mainio ratkaisu, koska ei tarvitse hetkeen imuroida.

Kolmas (en ole laskenut kriitiikkien lukumäärää, mutta jostain syystä halusin aloittaa kappaleen sanalla kolmas) vika imureissa on se, että ne pitää aina saada tuhanteen osaan purettua. Eli suuttimen saa pois siitä varresta, letkun saa irti kopasta ja lopuksi varren saa keskeltä kahtia EIKUN EI SAAKAAN. Nää on aina niin saatanan tiukkoja, että pitää olla joku Bull Mentula, että saa ne irti. Veikkaan, että Bullinkin pitää olla jossain massakuurilla, että saa sen irti. Tosin veikkaan, että Bull olis jo tässä vaiheessa heittänyt imurin suoraan Vuoreksesta Valkeakoskelle, koska aina voi ostaa uuden fitnessboomrahoilla. Omassa imurissa on toi keskikohta jonkun vidun napin takana, jota ei saa vaan millään painettua, joten en ole koittanut sitä koskaan avata. En kyllä ymmärrä, miks helvetissä se pitäiskään saada irti, joten toisaalta ihan sama.

Imurien varsissa on myös se ongelma, että nekin on suunniteltu joillekin lyhemmille ihmisille. Itse olen 178cm, eli edelleen hyvin lyhyt ihminen, ja tää vidun imurin varsi on maksimipituudellaan semmonen, että pitää Quasimodona kykkiä menemään ja hankkia sitä kuuluisaa mummojen yhdeksänkymmenen asteen kulmaa (varmasti yhdyssana_virhe) jo kolmenkympin tienoilla. Puhumattakaan siitä, että se lukitus ei varmastikaan pidä koko imurointisessiota. Aivan varmasti vielä jonkun pöydän alle kurotuksen aikana se lukko pettää ja sitten ollaan taas hatanpäällä paikkaamassa murtunutta leukaluuta.

Sitten vielä valitetaan vähän noista ekstrasuuttimista. Itselläni on kaksi. Semmonen kapea suorakulman muotoinen ilman karvoja (en tiedä käyttötarkoitusta) ja semmonen karvainen neliön (hyvin pienen sellaisen) muotoinen. Käytän karvapäätä näppäimistön yms. asioiden puhdistamiseen. Sen suuttimen kuulkaa kun laittaa kiinni, niin se infernaalinen hurinamölinä muuttuu infernaaliseksi vinkumiseksi. Voi vittu se on rasittavan kuulosta. Sitten siihen liian pieneen neliöön jää kaikki pöly kiinni, ja se kerääntyy semmoseksi mytyksi, joka ratkaisevasti laskee imutehoa. Eli sitä pitää viiden sekunnin välein putsata, joten käytännössä helpompaa ois käsin vaan jonkun saatanan rätin kanssa touhuta.

Onneks nykyään ei tarvi imuroida kovin usein, kun on tollanen hyvä lattialasta käytössä. Sillä lähtee pölyt nurkista kätevästi ja samalla voi kuunnella Tseik Nyymanin Beatles-onanointia radio suomen taajuudelta sunnuntaiaamupäivisin. Seuraavan kerran kun sijoitan imuriin, ostan semmosen, mitä mainostetaan sillä typerällä mainoksella, missä tiikeri nukkuu matolla, eikä se herää imurin ääneen. Jos se on oikeasti niin hiljainen, niin jumalalle kiitos. Sitä kokemusta odotellessa joudun kuitenkin vielä monta kertaa vahvan vihan valtaan. Voimia kaikille imuroiville yksilöille tällä planeetalla, ja ostakaa oikeasti tommonen hyvä lasta. Vähentää vitutusta ja omistat kuulonkin vielä nelikymppisenä.