Elämäkerta

Olen lukenut tässä aika paljon viime aikoina taas bändielämäkertoja sun muita aina Mike Tysonista Eppu Normaaliin ja aloin tässä kelaamaan, että perkele minäkin haluan oman elämäkerran. Teen sen Cisse Häkkisen kirjan tyyliin, eli kirjoitan vain anekdootteja elämästä aikajanalle niin sanotusti. Tavallaan päiväkirjamerkintöjä, eli nykyteineille sanottuna Insta-päivityksii ja Face-statuksii. Snapchattaileen en tässä ala, koska en ole aikeissa poistaa tekstiäni missään vaiheessa.

Tämä ei tule varmaan koskaan valmiiksi, koska muisti on mitä on ja asioita muistaa aina silloin tällöin sattumalta. En myöskään jaksa istua tässä jo valmiiksi paskan alaselän kanssa kirjaamassa tuntikaudella joutavanpäiväistä paskaa ylös internetiin, joten päivitän tätä aina silloin tällöin kun on tarvetta. Aloitan päivästä nolla ja sitä mukaa silleen suurinpiirtein vuosiluvuttain laitan asioita ylös. Tästä tulee historian paras elämäkerta ja minulla on jo sopimusluonnokset tietokoneella tulostettavana Like:n, Sammakon ja Johnny Knigan kustantajia varten. Muut ei kiinnosta, koska ovat jotain tehdaspatruunoiden paskalafkoja, että up yours vaan heh heh oikeasti Otava, Tammi, Gummerus ja mitkälie muutkin saa ottaa yhteyttä! Olen avoin kaikelle!

Tästä se lähtee. Haluan aloittaa elämäkertani sanalla "Elikkäs".

Elikkäs, elämäni:

1990

- Synnyin, en muista mitään (pitäs varmaan jotain valokuvia katsella, niin vois edes keksiä jotain nähin ekoihin vuosiin. Kauko Röyhkäkin sanoi, että parempi hieman väritetty tarina joka on hyvä kuin tositarina joka on paska. Tai jotain sinne päin). Sen tiedän, että napanuora oli kaulan ympärillä ja sen takia varmaan elämä on ihan helvettiä vielä tänäkin päivänä tai en tiiä. Bluesit päällä jo pienestä heh heh sanaleikki ai että.

Tiedän myös sen, että ainakin joissain kuvissa itselläni on mukava irokeesin tapainen kampaus. Ihmekään, että punk muodostui lempimusaksi!

1991

- En muista mitään

1992

- En muista mitään

1993

- En muista mitään

(oiskohan fiksua niputtaa näitä silleen tietyin väliajoin? Eli esim: 1990-1993 = en muista mitään. Vois olla kätevämpää, koska mistä hitosta muistan tarkasti tapahtuko joku asia vitosluokalla vai kutosluokalla? En tiedä. Jatkan nyt vielä hetken vuosi kerrallaan ja pohdin sitten sisältöä tarkemmin.)

1994

- En muista mitään

1995

- Saatan muistaa jotain kun vähän pinnistelen joskus, no can do. Ehkä tähän tulee joskus päivitys

- Laitetaan tähän 95 vuoteen Suomen lätkäjoukkueen kunniaksi seuraavanlainen tarina tarhasta. Pelattiin futista tarhan pihalla ja eräs poika nimeltä Eero (ei sentään Päivi!), pamautti Super-Telellä tarhan oven lasin paskaksi. Ei se nyt ihan paskaksi mennyt, mutta semmosia säröjä tuli. Kunnon urbaanin legendan ainekset, mutta näin pääsi käymään. Ehkä. Kaikki propsit ja rispektit silti Eerolle, koska ihan helvetin kova saavutus. Eternal hails!

- Kerran tarhassa työnsin semmoisen puuhelmen nenääni. Puuhelmi meni niin syvälle, että se piti käydä terveyskeskuksessa poistattamassa. Olin jo mennyt niille pakollisille "päiväunille" se helmi nenässä, kun en kehdannut sanoa kenellekään mitään. Muut sai sitten lopulta nukkua päiväunet, mutta itse jouduin operaatioon. Lääkäri otti jollain pinsetintapaisilla sen pois ja sanoi, että elä työnnä jatkossa enää tänne mitään. Olen työntänyt jatkossakin, mutta olen onneksi saanut pois kaiken myöskin.

1996

- Menin kouluun. Muistan sen, että mulla oli ihan sootanan makee Power Rangers t-paita + shortsi -asuste yllä ja kyllä kelpas ala-asteella mennä äidin saattelemana. Muuten sitten jännitti ja pelotti ihan perkeleesti koko homma. Nykyäänkin jännittää ja pelottaa kaikki ihan perkeleesti, joten ei muutosta mihinkään suuntaan siltä osin.

- Tässä ihan ensimmäisen luokan alussa tapahtui myös sellainen insidentti, että en uskaltanut luokassa viitata ja kertoa, että nyt on perkeleenmoinen pissahätä. Kusin sitten letkeesti housuun ja sitten opettaja totesi, että pitäskö mennä vessaan. En muista sen kummemmin asian erittelyä, mutta sihien kusin ja sille en mitään voinut. Jatkossa en kussut housuun enää koulussa. Silti kyllä harrastin välillä sairasta pidättämistä. Opin vasta lukiossa käymään esim. kusella ennen kotiin pyöräilemistä, jos oli kova hätä. Se on perkeleenmoista hippaleikkiä polkea kusihädän kanssa kotiin ja sitten kaivaa farkun taskusta avainta/avainketjua ja se jää kiinni johonkin ja sitten hirveä tavaroiden ja vaatteiden heittely matkalla eteisen käytävälle ja ainahan sitä vähän kusee tällaisessa tilanteessa housuun, ennen kuin pääsee lopullisen helpotuksen äärelle. Usein vetäsin kyllä etupihan "metsään" setit, koska ei vaan enää nuppi kestänyt sitä avainräpläämistä.

1997

- Laitoin nyt tämän tarinan 1997 vuoteen, koska ei voi olla varma tapahtuiko tämä luokalla 1, 2 vai 3. Ala-asteen alkupuolella kuitenkin. Pelattiin Aliasta ja jengissä olin minä, pari muuta ja tarinan päähahmo Henkka. Henkka selitti Aliaksen stailiin suklaapatukasta. Vihjeitä sateli ja lopulta sieltä tuli leiskautus "vähän niin kuin paska". No en muista tiesikö kukaan, mutta aivan helvetin kova vihje. Onhan niissä väri ja periaattessa muotokin aika samanlainen. Ois pitänyt arvata

Samassa pelissä Henkka heitti ilmoille myös legendaarisen "VOI VITTU, RAUDAT UNOHTU" -lainin ja lähti juoksemaan kohti hammaslääkäriä, joka toimi koulun yhteydessä. Sinne siis piti viedä aina semmoset kitalakiraudat ennen syömistä johonkin vesimukiin ja kaappiin, ja noutaa sitten ruokailun jälkeen takaisin. Itsellänikin oli kyseiset raudat, ja kerran en jaksanut niitä viedä kaappiin. Söin pinaattikeittoa ja sen jälkeen raudat olikin ihan paskassa ja suu haisi kuolemalle loppu päivän. Mutta kuitenkin tuo raudat unohtu -leiskautus on ihan klassikko, ja suosittelen kaikille jos unohtui vaikkapa avaimet kotiin kylille lähdettäessä.

- Raudoista tulikin mieleen, että ala-asteella itselläni oli kaikki mahdolliset raudat paitsi ne jenkkiteinileffojen demonisoimat raudat. Silti hampaat on vinommat kuin keskivertobritillä. Kiitos näistäkin kokemuksista. Ei siinä muuta, mutta ne kitalakiraudat oli ihan anaalista käytettävyydeltään ja hajukokemuksiltaan. Niiden rautamuottien ottaminen oli myös yhtähelvettiä kun oli se semtex-möykky suussa ja sitä paskaa valu nieluun ja sitten kun ne otettiin pois tuntu siltä, että lähtee leukaluutkin mukana. Semmoset raudat oli tosin kivat, mitkä meni tuolla hampaiden takana. Semmonen ohut rautalanka. Ei niistä mitään hyötyä ollut, mutta eivätpä haitanneet myöskään normaalia elämää.

1998

- En muista mitään

1999

- En muista mitään

2000
- Olin ala-asteella tässä noin viidennellä luokalla, sovittakoon niin. Silloin oli muotia nää helkutin MicMac -farkut ja vaatteet (elikkäs siis mikmäkit elikkäs siis mismäsit elikkäs tiedätte kyllä) ja niitä ostettiin EUROPE_HOUSESTA. Long live EUROPE HOUSE! Paras krääsäkauppa ever vaikkei oikeasti edes ollut. Mut ufolook ja kaikki oli komeata. Koskikeskuksessa oli myös se MicMac -kauppa, mikä oli kova sana. Siinä heti melkein sen yläpuolella tai siinä hollilla oli myös joku street clothing -kauppa, josta ostin Southpolen punaisen lippiksen, koska Fred Durstilla oli punainen New York Yankees -lippis. Ei ollut samanlaista, joten Southpoleen oli tyytyminen. No mutta sitten kun on nää vitun puuhelmet kaulassa ja lippikset väärinpäin ja 3XXL vaatteet XS ihmisellä niin sehän näytti ihan urpolta. Ja nyt itse tarinan kliimaksiin: menin välitunnilla aina joskus yhden kaverin kanssa mieluummin tyttöjen hyppynaruleikkeihin mukaan kuin futista potkimaan. Yhdellä näistä kerroista sitten siinä hypin ihan tavallisesti ja onnessani, mutta jumalauta lökäpöksyni valahtivat nilkkoihin. Sen siitä saa kun niitä roikottaa jossain puolessa reidessä. No mutta se oli ihan hauska tapaus ja siitä selvittiin ilman turhia emotionaalisia arpia, mutta tässä taas hyvä esimerkki siitä, että milleniumin muoti oli ihan perseestä.

TO BE CONTINUED

Pelinurkka, osa 6: Brilliant Bob

Hirveä peli. En tiedä mistä aloittaisin kritisoimisen? Aloitan vaikkapa siitä, että peliä aukaistaessa ensiksi tulevassa launch setupissa ei ole kaikkia pelissä tarvittavia nappeja edes listattuna. Mukava kalibroida Xpadderiin ekana ne näkyvissä olevat napit ja sitten huomata pelatessa, että jaahas, tässähän tarvitaan paria muutakin. Hirveetä sähläämistä ja tekis mieli heittää koko saatanan Brilliant Bob jo metsikköön tässä vaiheessa.

Mukavan käppästen alkutarinoiden (joku peruspasha juoni, jossa paha kiusaa hyvää yhyy) jälkeen pääseekin pelaamaan jo. Aluksi peli vaikuttaa ihan mukiinmenevältä tasohyppelyltä, mutta nopeasti tämäkin illuusio karisee. Fysiikasta ja semmosesta jengi tuntuu Steamissä valittavan paljon, mutta kyllä niihin pääsee käsiksi, jos vain jaksaa vähän tykitellä raivolla eteenpäin (ymmärrän, jos moni ei jaksa). Hyppiminen tasanteelta toiselle vaatii siis hieman opettelua, eikä klassisesta varjosta, jonka avulla sihdata hyppyä, olisi ainakaan haittaa. Mutta nyt sellaista ei ole, joten vaistoilla mennään. Tämä ei kuitenkaan ole pelin ylitsepääsemättömin ongelma.

Elikkäs hyppiminen menee vielä, mutta homma kusee typerään kenttäsuunnitteluun aika nopeasti. Välillä palkit, joille pitäisi pystyä hyppäämään, ovat sen verran ahtaassa, ettei sieltä alta meinaa millään mahtua, vaikka todennäköisesti pitäisi. Sen lisäksi pelissä viljellään aivan liikaa tasanteita, jotka katoavat hetken kuluttua, kun niille hyppää. Näissä palikoissa kaikista rasittavinta on se, että ne aloittavat katoamisoperaationsa, kun niitä vain koskee. Eli jos olet jonkun tasanteen alla, hyppäät ylös ja pää osuu siihen, se aloittaa katoamisen. Aiheuttaa välillä hieman harmaita hiuksia.

Lisää harmaita hiuksia aiheuttaa se, että kamera on aivan käppänen. Ja kameran jos jonkun toivoisi olevan tällaisessa pelissä hyvä. Kamera on ihan ok niin kauan, kunnes pitää kääntyä. Syy tähän on se, että se saatanan kamera ei käänny itsestään, joten itse pitää sitäkin säätää. Tämänkin vielä hyväksyisi, mutta kehottelen kuvittelemaan tilanteen, jossa pompit menemään katoavilla tasanteilla ja yhtäkkiä pitää tehdä 180 asteen täyskäännös ja lähteä ylöspäin siihen suuntaan, josta olet tullut. Hyvin pitkälti joutuu hyppimään pari ekaa hyppyä sokkona, koska yhden hypyn aikana ei oikein ehdi kameraa kunnolla kääntää. Yksi oleellisimmista kysymyksistä on myös se, että miksi hiivatissa kameralla ei voi katsoa ylöspäin tai alaspäin. Ainoastaan sivuille. Aika outoa, sillä monessa jaksossa kiivetään ylöspäin, joten ymmärrettävästi tämä aiheuttaa pieniä hankaluuksia kentän hahmottamisessa.

Liikkuvat tasanteet lisäävät harmaiden hiusten määrää, koska niillä seistessä hahmo liukuu aina, kun tasanne saavuttaa määränpäänsä ja lähtee toiseen suuntaan. Eli kannattaa olla tarkkana. Liian reunalla seistessä voi käydä ikävästi. Itselleni kävi. Voi pojat kun kävikin.

Hiukset jatkavat harmaantumista kun huomaat, että kaksoishypyn rekisteröimisessä on vähän ongelmia. Välillä kaksoishyppyä ei vain tapahdu, ja välillä kuutio hyppää siihen malliin maasta, että doublejump tuli yhdellä napin painalluksella, eikä luonnollisesti se toinen hyppy enää onnistu ilmassa. Muutaman kerran pääsin hemmetin ärsyttävän kentän loppuhyppyyn ja se kusee siihen, että kaksoishyppy ei rekisteröidy. Hyppiminen seiniä vasten on myös ikävää hommaa, koska hahmo jää seinään "jumiin", mutta onneksi sitä voi sillä tavalla hinkuttamiskiipeilemällä mennä ylöspäin.

Pyörivät palkit ovat myös oma lukunsa, ja niillä hyppiminen vaatii vahvoja hermoja. Varsinkin, kun välillä ei tiedä mihin kohtaan pitäisi hypätä. Joskus hahmo alkaa juoksemaan sitä seinää pitkin pääsemättä ylös, joskus osutaan kohdalle mukavasti, joskus taas siitä seinäkiipeilystä pääseekin ylös asti hyppimällä.

Viholliset näyttävät ihan Flubber-mahtava mönjältä, enkä ala niitä enkä niiden käyttäytymistä edes ymmärtämään. Niiden päällä voi pomppia, tosin joskus siihen kuolee. Jollain hiton dynylaatikoilla niitä voi tuhota. Itseasiassa riittää, että ne menevät dynylaatikoita päin, ei sitä tarvi edes räjäyttää. Vaikuttaa fiksulta.

Ja voi pyhä jumala sentään, miksi ton jaksovalikonkin pitää olla tasohyppelyjakso katoavine tasanteineen ynnä muineen. Kiinnostaa ihan uskomattomasti kiivetä johonkin taivaaseen asti, että pääsee jatkamaan siitä, mihin edellisellä kerralla jäi.

En suosittele peliä kenellekään. Paitsi jos haluat yhtä komeat hiukset kuin Miika Nousiaisella. Se on meinaan kohtalosi joutuessasi kosketuksiin tämän pelin kanssa. Lopetin pelin n. 30 jakson jälkeen ja tämä on niitä harvoja pelejä, jotka olen jättänyt kesken. Ei vain kantti enää kestänyt yhtään.

Kuvissa peli näyttää tosiaan ihan mukiinmenevältä, mutta totuus oli taas kerran ikävä määrä paskaa suoraan päin kasvoja. Pelin esittelytekstin "Brilliant story" on myös aika kova käsite. Brilliant ehkä niiden mielestä, jotka pitävät 50 Shades of Greytä "Brilliant storyna".

PS. Loppuun haluaisin sanoa, että miksi hitossa jengi ostaa tätä Steam-korttien takia? Noista saa näemmä kauppapaikalla tasan 0,01€ ja täts it. Siinä ei kyllä paljoa voitolle jäädä, vaikka ois saanut tämän ilmaiseksi. Toisaalta ehkä jollekin merkkaa 0,03€ enemmän kuin mahdollinen sydänvaurion aiheuttama sydämen vajaatoiminta.

PS. Alkoi jostain syystä tämä blogger vittuilemaan, eikä anna laittaa pelkkää kuvaa keskitetysti, joten olkoot sitetn koko sootanan teksti keskitettynä. Näin sitä vaan paskat pelit pilaavat jo blogin kirjoittamisenkin hemmetti.

Kotkahavaintoja

Olen tässä harrastanut muutaman vuoden lintubongailua. Upea harrastus ja suosittelen kaikille. Sitä voi tehdä missä vaan ja yllätyksiä voi löytyä ihan kotioveltakin. Mitään suuria harvinaisuuksia en ole bongannut, mutta yhden mysteerisen kotkan löysin kuitenkin jo ensimmäisen kerran niin sanotun vuonna 2013. Ristin kotkan silloin "bittikotkaksi", koska sen verran epäilyttävä oli sen ilmestymispaikka. Harmikseni tuo jäi ainokasi kohtaamiseksi bittikotkan kanssa. Nyt kuitenkin eräs Facebook-kaverini oli sen löytänyt. Neljän vuoden odotus on ohi ja ihme on tapahtunut. Bittikotka oli päätynyt jostain Espanjan tai minkälie vuoristoista Venäjälle! Tässä raakaa todistusaineistoa tapahtumasta:

Ensimmäinen havainto vuodelta 2013 (kohdassa 0:50 tarkalleen ottaen, myös myöhemminkin havaittavissa):

Siinä se lentää. On se komea! Nyt se on tosiaan huhtikuussa tavattu Venäjällä. Tässä todistusaineistoa uudesta havainnosta:

Heti alussa näkyy!

Hartain toiveeni on, että tämä poloinen kotka pääsisi joskus tuosta oman elämänsä Matrixista takaisin oikeaan maailmaan. Sitä odotellessa, toivottavasti sen joku vielä jossain näkee! Voimia kotkalle tulevaisuuteen!

Pelinurkka, osa 5: ArmA / ArmA II

Mun piti kirjoittaa tää Steamiin, koska kyseessä ei nyt oikeastaan oo ns. "paska peli" sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta koska jostain syystä mun ArmA II ei oo se, mikä siellä on myynnissä, en voi saada sitä 5 minuutin pelirajaa, jotta voisin julkaista arvostelun. Sweet. Eli tässä on nyt sitten, koska en halunnut heittää 20 minuuttia elämästä hukkaankaan. Liitän tähän alkuun ArmA ykkösen arvostelun, että joku käsittää, mistä tuossa alun "samat ongelmat" -kohdassa puhutaan:

ARMA:

(upea copypaste grafiikka tulee Steamistä näemmä)

Alkuvaikutelma on vähän köpönen, koska valikot näyttävät jokseenkin rumilta. Onneksi valikoilla ei kuitenkaan pelata, joten eipä niistä jaksa valittaakaan.

Gold Editionista löytyy kolme kampanjaa (pelasin vain yksinpeliä), jotka jostain syystä menevät kampanjavalikossa seuraavaan järjestykseen:

Royal Flush
Armed Assault
Rahmadi Conflict

Armed Assault on alkuperäinen, Rahmadi jatkaa siitä mihin AA jää ja Royal Flush sijoittuu parin vuoden päähän alkuperäisistä tapahtumista. Koska en jaksanut ottaa asiasta selvää, pelasin nätisti RF-kampanjan ekana, eli järjestykseni oli 3-1-2. Eikai siinä, juoni on aika perushuttua, joten mitään isompaa kämmiä ei sattunut, mutta kannattaa varmaan pelata järjestyksessä. Ihan vaan sen takia, että tuo AA on melkeinpä paras kampanja ja pisinkin vielä.

Peli näyttää täydellä grafiikoilla hienolta, ja kaikki tuntuu olevan mallikkaasti. Pieniin yksityiskohtiin on nähty vaivaa ja aluksi kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Hetken aikaa jaksaa mehustella aseiden yksityiskohtaisuudella ja muulla realistisella hölynpölyllä. Esimerkiksi jos ohjaamaasi hahmoa ammutaan jalkoihin, hän ei voi enää kuin ryömiä yms. kivaa pientä jippoa. Tosin ei tässä kyllä kannata ottaa yhtään luotia vastaan, koska pahimmillaan yhdestä osumasta kuolee. 

Mitään isompaa vikaa en tästä pelistä pysty väkisin edes löytämään. Tehtävä briiffataan, jengi otetaan haltuun ja tehdään mitä pitää. Ei räjäytä tajuntaa, mutta on kivaa nysväämistä, koska tässä ei ryntäilemällä pärjää (ellei se ole tehtävän tarkoitus). Pieniä ongelmia puolestaan löytyy vaikka muille jakaa, joten paneudutaan suoraan niihin sen kummemin kiertelemättä:

- Tiimiläisten käskytys - tässäpä syy, minkä takia en jaksa usein taktisia räiskintöjä. Tiimiläiset ovat jotenkin ihan kädettömiä aina. Tai no ei voi sanoa kädettömiä, mutta kädettömämpiä kuin vastustajan hahmot. Ampuminen vielä onnistuu, mutta auta armias kun koitat käskyttää johonkin tiettyyn oviaukkoon omaa jannua, ja tavoite olis saada vielä kasvot tiettyyn suuntaan ja kaiken kukkuraksi maahan makaamaan. Täysin toivotonta. Menin kaikki tehtävät, joissa juostiin pienessä tiimissä, siten että en jaksanut välittää koko hemmetin tiimistä. Laitoin vain muodostelman päälle ja rukoilin jumalaa. Hyvin toimi, koska pääsin pelin läpi.

- Tekoäly - Tässä on kaksi vaikeustasoa: Regular (tai joku tommonen) ja Veteran. Veterania en lähtenyt edes yrittämäänkään, koska tietäähän sen miten siinä käy. Tämän lisäksi AI:ta voi tweakata miten lystää optionsissa. Regular asetuksella vastustajan taitotaso on NOVICE ja omien jannujen EXPERT. Silti välillä tuntui, että ne olivat toistepäin. Yhdessä tehtävässä (en paljasta sen tarkemmin, mutta onnea juupelisti siihen Royal Flush -kampanjan radiotorni -tehtävään) piti laittaa custom asetukset tekoälyyn, eli vastustajan taso lukemaan 0 ja omien ukkojen lukemaksi 100. Silti oli sootanasti vaikeuksia tossa radiohommelissa, koska vaikka kuinka laittais jannut ovien eteen ja ite katolla snaippaa oman elämänsä simo häyhänä, niin aina vaan tulee mission failedia ruutuun. Puhumattakaan siitä, että 0 tekoälyn omaava vastustaja ampuu AK:lla 300 metrin päästä yhden luodin otsaan. Heh, huumoria. Vähän kauemmin sihtaavat siis, mutta tarkkuutta on niin sootanasti edelleen.

- Tekoäly, osa 2 - Tässä voi siis määrätä tekoälyn kuskin paikalle autoon, ja vaikkapa ite mounttaa konekiväärin. Käskyjä annetaan suuntanapeilla ja voi viddu mitä kakkaa. Voi olla, etten osannut tätä kunnolla, mutta se oli niin tuskallista. En pysty sanoin kuvaamaan. Varsinkaan kun oma ukko sanoo ääneen aina komennon: LEFT, FORWARD, FAST, RIGHT, RIGHT, FORWARD, HALT, ÖNK, TÖNK, TÖTTÖRÖÖ. Meni hermo ja aina kun muka koitti kääntyä, se ei joko kääntänyt yhtään tai sitten käytännössä 180 astetta. Yhdessä saakutin tankintuhoamistehtävässä sanoin FORWARD ja tankki peruutti. Sitten sanoin että mennääs takasinpäin niin eiköhän se jannu paina ETEENPÄIN. Ei jumaleissön.

- Tekoäly, osa 3 - Tekoäly ei myöskään osaa itse ohjata autoja. Yhdessä tehtävässä pelastetaan keskitysleireiltä jengiä, ja kaksi tietokoneohjattavaa lava-autoa hakevat ne vangit ja tuovat takaisin tukikohtaan. Paitsi että siinä menee 45 minuuttia, että ne onnistuvat ajamaan 5 minuutin ajomatkan, koska pysähtelevät miten sattuu ja koukkaavat kuusimetsän kautta.

- Tekoäly, osa 4 - Tietokone näkee aika hyvin pimeässä ilman nightvisionia. Toki ne on myös ulapalla, jos hoitaa homman hyvin kaukaa, mutta olisivat silti voineet mallintaa hahmot vaikkapa kissoiksi, joilla nyt sattuu vain olemaan rynkyt käsissä.

- Tekoäly, osa 5 - Rahmadi Conflict alkaa tehtävällä, jossa jonkin sortin Spec Ops tiimillä mennään saarella ja tavoitteena olis räjäyttää shilika-tankkeja. Stealth on homman juoni, mutta käppää on se, että jokaisella tiimin jäsenellä on yksi Satchel Charge. Eli kun yhden käy laittamassa, pitää palata tiimin luo (tai itse nyt tätä suosin). Juju on siinä, että heti kun vaihdat toiseen ukkoon, niin se saakutin toope räjäyttää sen pomminsa. Koita siinä sitten enää sniikata minnekään. Eli suosittelen toteuttamaan kunnon fukken rynnäkön sillä yhdellä autoon mountatulla konekiväärillä ja mennä sitä kautta vähän erilaisella näkökulmalla tehtävän läpi.

- Autot - noin muutenkin pitää näistä mainita se, että aika kädettömiä on armeijan jeepit ja humveet, kun ei voi nurmikolla ajaa. Heti kun vähän vasen eturengas osuu nurmikkoon, niin vauhti hidastuu käytännössä kokonaan. Ymmärrän, että tää ei oo mikään kilinkolin mcrae, mutta hitto kyllä nyt autolla voi vähän nurmikoltakin koukata ilman, että realistisuus kärsii.

- FPS drop: En tiedä johtuiko omasta koneesta (epäilen, kun toimi niin sulavasti muuten täysillä tehoilla), mutta auta armias kun ottaa scopen esiin niin välillä saa aikamoisessa playstation aikojen pätkeessä taivaltaa. Koita siinä sitten tähdätä, kun osuminen on muutenkin jo niin pirkaleen haastaavaa.

- Tähtäys: Tästä sanon sen verran, että tämmösessä tarkkuutta vaativassa pelissä sitä toivoisi, että ei kohtaisi perinteistä "ai tää osuukin tästä kaiteeseen, vaikkat tähtäin on metrin kaiteen yläpuolella" -tyyliseen toimintaa, mutta ei. Varsinkin tiukoissa paikoissa ottaa aivan suunnattomasti nuppiin, kun luoti osuukin seinään, jonka takana olet piilossa, vaikka tähtäin ja aseen piippu noin niinkuin graafisestikin on sen seinän vieressä, eikä takana.

- Tehtävien bugisuus - välillä tehtävät bugaavat siihen malliin, ettei niitä voi suorittaa loppuun. Monesti kävi sillä lailla, että jos tehtävässä piti räjäyttää kolme asiaa, ne kolme asiaa räjähtivät, mutta mitään ei tapahtunut. Ei siinä auta sitten muu kuin restartata vaan alusta ja toivoa parasta. Toinen asia (ei sinänsä bugisuus), mikä ärsyttää, on se iänikuinen viimeisen vastustajan jahtaaminen. Kaupunkisodassa tän vielä käsittää, mutta semmosella isolla aavikkoalueella ottaa aivoon kun yksi satunnainen jannu on ehtinyt juosta johonkin kahden kilometrin päähän ja se pitäis käydä listimässä (jos sen löytää), ennen kuin tehtävä onnistuu. Puhumattakaan niistä tehtävistä, jotka onnistuvat ilman, että kaikki vastustajat kuolevat. Näissä kannattaa olla hereillä, niin ei satu ikävi yllätyksiä. Itselleni sattui.

- Käsikirjoitus - no ei siinä oikein vikaa oo. Inttijätkät varmaan heittää tommosta trumpmaista locker room -talkia harva se päivä, että kai sekin on realistista sitten. Mutta tätä käsikirjoitusta ei oo kyllä saatu yhtään synciin demojen kanssa. Jätkät heiluu ja suu käy, mutta ääninäyttely on jo ajat sitten loppunut. Hyvin jännittävä kung fu -dubbaus kokemus läsnä vahvasti.


ARMA II:

ArmA oli ihan ok, joten ihan mielenkiinnolla asensin tämän jatkomötkäleen koneelle. Heti aluksi sain taas todeta sen, että vaikka koneen tehot ylittävät suositellut vaatimukset, niin ei tarvinnut kauaa haaveilla täysillä grafiikoilla pelaamisesta. En ole muutenkaan graffojen perään, joten ihan sama, mutta medium-asetuksilla vähän haittaa piirtoetäisyys, koska välillä on vaikea hahmottaa vastustajaa pitkän matkan päästä (ihan kuin tämä ei muutenkin olisi jo tarpeeksi vaikeaa).

Eli juu samat ongelmat tässä on kuin alkuperäisessä:

-Vähän nykivä pelituntuma
-AI on mitä on, ja välillä vähän sähläilee. Aika samaa tasoa kuin ykkösessä
-Näppäimistökomentoja on niin maan pirkaleesti (jotenkin näitäkin on saatu ämpättyä enemmän mukaan kuin aikaisemmin), eli ei mitään mielenkiintoa pohtia jotain omaa settingiä. Defaultilla eteenpäin, eli vähän kankeutta ilmassa
-Se action-valikko on edelleen hiton kankea
-Vastustajat on melkoisia snipereita välillä
-Kulkuneuvojen komentaminen on _ERITTÄIN_ ikävää edelleen. Opettakaa joku minulle tämä, kiitos
-Omat juoksee aitojen läpi, mikä on tavallaan plussaa, koska eivät jää jumiin, mutta vähän epäilyttävää
-AI:n kuljettamat ajoneuvot harhailevat edelleen miten sattuu ja missä sattuu
-Nurmikko on edelleen lentohiekkaa Jeepeille
-Nu metal jyllää kun asioita tapahtuu, ja sehän ärsyttää
jne. Kirjoitin joskus ArmA:sta arvion ja sieltä näitä löytää.

Tämän lisäksi peliin on jostain syystä laitettu astetta pitempiä ja moniosaisia tehtäviä, jotka kyllä vois nakata hiuksista helevettiin heti. Olen aina pitänyt itseäni kohtalaisen kärsivällisenä ihmisenä, mutta ei jumalauta ei vain pysty noihin seitsemän kohdan tehtäviin. Jotain autosavea sentään aina välillä pukkaa, mutta tallentaminenkin on tässä niin riskialtista hommaa, ettei uskalla aina tehdä, koska huonossa kohdassa tallentaminen saa ihmisen syvän depression valtaan. Semmonen positiivinen kehitys pelissä on muuten tapahtunut, että demot on jätetty pois. Nyt kaikki dialogit sun muut on tavallaan peliä, ei mitään turhaa käppä elokuvamaisuutta, joka bugaa ja on kuin huonosti dubatusta kung fu elokuvasta.

Oma pelikokemus tähän asti:

Ensimmäinen tehtävä, tavoite: Tavoitteena oli kai asettaa joku laser marker johonkin radiotorniin tai jotain en tiedä ja sitten pyytää ilmaisku tai joku siihen en tiedä. Sen tiedän, että viimeiseksi piti sitten vain mennä johonkin kohtaamispisteeseen.

Ensimmäinen tehtävä, toteutus: Osasin kävellä lentotukialuksella oikeaan paikkaan ja jutella oikeille ihmisille. Sen jälkeen heivattiinkin koko jengi jo taistelutantereelle helikopterilla ja päästiin asiaan. Määräsin joukkueen Line-kuvioon (muuta en ikinä käytäkään ja rukoilen aina jumalalta, ettei ketään tarvi pahemmin käskeä erikseen). Sitten edettiin eteenpäin. En erottanut yhtään vastustajaa mistään, AI hoiteli hommat. En osannut laittaa Laser Markeria kohdilleen, AI hoiti hommat. Lähdettiin pois ja tehtävä onnistui. Mukavaa vapaamatkustamista.

Toinen tehtävä, tavoite: Jotain perus vastustajan listimistä ja valloittelua. Perus sotapashaa.

Toinen tehtävä, toteutus: Siinä alussa kun laskeudutaan johonkin tukikohtaan, niin pöräytin yhden vihun hengiltä. Sen jälkeen en tehnyt taaskaan mitään muuta. Surffailin mukana ja jossain vaiheessa tuli "mission completed" -ruutuun. Mielenkiintoinen videopeli.

Kolmas tehtävä, tavoite: Tutki joku kylä ja nappaa joku Lopotev. Välissä piti joku sniper eliminoida.

Kolmas tehtävä, toteutus: Juuuh tota. Etenin siihen kylään. En nähnyt sniperia missään. Pyörin kuin puolukka siellä kuuluissa naisen sukupuolielimessä ja jossain vaiheessa joku ampui sniperin ja se siitä. Vakuuttavaa. Lopotevin nappaaminen olikin helppoa, koska sen hoiti demot. Piti vaan mennä oikealle ovelle ja sitten demo vie tehtävän loppuun. OIkeastaan hiton hyvä, koska ei tarvinnut säätää jotain AI rynnäkköä.

Neljäs tehtävä, tavoite: Tässä piti tutkia jotain pieniä satelliittileirejä, ja löytää se Lopotev nyt vihdoinkin käsiin. Samalla kerätään jotain todisteita.

Neljäs tehtävä, toteutus: Tutkin alueet, en tappanut ketään, koska en erottanut ketään missään. AI hoiti hommat. Lopotevia ei kai saa kiinni, koska lopulta ajelin ympäri karttaa hoomoilasena ja surffaillen, ja radiosta vaan kuului, että juu Lopotev on jossain Bahamalla, tuu ny takas sieltä tukikohtaan. En myöskään kerännyt mitään hiton todisteita. Koska jenkkiarmeija semmosia on tarvinnut?

Viides tehtävä, tavoite: Pyöräile helikopterille.

Viides tehtävä, toteutus: PYÖRÄILIN HELIKOPTERILLE. TÄYDELLINEN SUORITUS. 100%. 5/5. ONNISTUMINEN!

Kuudes tehtävä, tavoite: Eti pari jannua käsiin ja pidätä ne. Tapa jotain jannuja. Etsi vastustajan satelliittileirejä. Kerää todisteita. Eti joku asekätkö (en muista oliko muuten tässä tehtävässä).

Kuudes tehtävä, toteutus: Löysin semmosen paavin tai jonkun papin avulla asekätkön. Pappi rukoili, että hitto me puolustaudutaan niiden avulla pahiksia vastaan. Itse totesin, että pidä pappi turpa kiinni, nyt lähtee ilmoitus NATOLLE tai jollekin kihosäätiölle, että täällä vaan aseita piilotellaan. Pappi kirosi minut helvettiin tai siltä se ainakin tuntui. Heh heh.
Tämän jälkeen koitin hoitaa toisen pidätyksen. Tässä käy siltappaa, että autopommi räjähtää ja joku jätkä oletettavasti juoksee siitä pois ja käsketään menemään sen perään. En ikinä nähnyt ketään. En vaikka kuinka joka suuntaan koitin tutkailla räjähdyksen jälkeen. Kerran se jäbä kuoli siinä räjähdyksesä ja onnistuin tehtävässä, mutta muuten se jäi vain ilmaan leijumaan.
Satelliittileirejä tuhotessa alkoikin sitten ahdistamaan ihan liikaa. En näe koskaan sieltä aluskasvillisuuden seasta ketään, joten kiinnostusprosentti tämmöisen tutkimiseen tasan nolla. Onneksi ilmaiskuilla sai tuhottua niitä aika iisisti, mutta voi jumalauta jouduin restarttaamaan tämän tehtävän noin sata kertaa, enkä ikinä päässyt sitä loppuun. Viimeinen niitti oli se, että en jaksanut odotella sen yhden pidätettävän muigelin tulemista pois kirkosta. Puoli tuntia olisi pitänyt istua siinä kuin tatti paskassa. Ei kiitos.

Eli lopetin pelaamisen tähän. Jonkun oppaan mukaan pääsin puoleen väliin. Mukava saavutus. Tässä vaiheessa saavutuksiani olivat:

-yksi tappo. öpaut kolme vihollishavaintoa. muuten en nähnyt ketään missään ja tyydyin vain makaamaan maassa.
-6 tuntia pelaamista, joista vahvaa surffaamista ja hengailua ilman päämäärää öpaut 5 tuntia
-verenkeitin letaaleissa lukemissa

Eli ei nyt jotenkin lähde. Ei vastaa miellyttävälle pelikokemukselle asettamiani standardeja. Hauskahan tää tavallaan on, mutta ehkä alkaa menemään jo liian realistiseksi omaan makuun. Palaan tähän joskus vuonna 2025, josko vaikka jaksaisi mennä pelin läpi. Mutta siis suosittelen kuitenkin, jos tykkää OFPista tai ArmA:sta. Sama pelihän tää on kauniimmissa kuorissa.

Unien maailma, osa 7

Pitkästä aikaa tuli nähtyä hämmentäviä unia. Piti oikein viideltä aamuyöstä tankata nää asiat muistiin, koska turhan usein käy niin, että kerran muka hokee mielessä sen asian ja jatkaa nukkumista, jolloin voi olla varma, että ei muista aamulla yhtään mitään. Monta hyvää biisi-ideaa sun muuta on tullut vesitettyä tältappaa. Nyt sattu sopivasti ihan hirvee kusihätä aamuyölle, niin siinä sitten valveilla hoin mielessä muistisanoja, joten nyt asiat ovat kirkkaina mielessäni ja voin näin joulukuun kunniaksi muistella viime öisiä uniani blogien maailmaan.

Elikkäs homma lähti liikkeelle siltappaa, että olin hengaamassa jostain syystä Tampereella eräällä asuinalueella, jossa on nuorempana tullut vietettyä paljon aikaa. Olin sisällä talossa, kunnes sinne murtautui joku hämärähemmo. Tämä tapahtui siis keskellä kirkasta päivää. Hämärähemmo ampui minua eteisen käytävällä 4-5 kertaa rinnan/vatsan seutuville. Jäin siihen makaamaan, ja hämärähemmo häipyi yläkertaan. Heti kun se oli mennyt portaa ylös, siitä ei kuulunut yhtään mitään, joten katosi varmaan Narniaan tms. Nousin siis ylös (tietysti) ja juoksin sisäpihalle huutamaan jotain tasoa APUAAARAGJAGJAGJAFHHFHHA. Ja sieltähän tuli sitten joku auttamaan. Muistan, että mielessä kävin semmosta "selviän tästä ja nyt mennään vaikka läpi harmaan kiven" -tason mindfullnespaskaa. Eli minusta tuli tiukassa paikassa paatunut coelho-fani! En olisi uskonut. Toivottavasti ei ole enneuni siltä osin.

Pihaan tuli ambulanssi ja minua siinä sitten kai hoidettiin, koska seuraava tilanne oli se, että olin seuraavana päivänä (oletan, saattoi olla samakin) särkänniemessä (ihan sama oikeastaan mikä päivä, koska mahdotonta kuitenkin niin pian), ja muistan kun valittelin unessa, etten voi oikein mennä aikamattoon, kun sattuu ihan vitusti semmoset tömähdykset selässä kun on noita ampumahaavojakin. Eli järki päässä kuitenkin. Menin kuitenkin joihinki laitteisiin, ja lopulta oltiinkin syömässä jossain saatanan pellepizzerissa tai vastaavassa. Siinä vierellä istu jostain syystä semmonen hieman urpo tyyppi, jonka kanssa olin samalla yläasteella. Muistan kun menin kerran tyypin autolla liikunnassa uusien lajien kurssilla Tampereelle, ja mun piti laittaa korvatulpat korviin kun se jannu luukutti jossain vitun autossa 100db voimalla jotain unts unts unts baby kamaa. Ai saatana se vitutti, mutta onneks mulla on aina tulpat mukana tämmösiä tilanteita varten! Mut siis tää tyyppi jostain syystä hehkutti siinä särkän pöydässä vanhaa skatepunkia ja hoilattiin Blink-182:n Dammit -biisiä. Ihme touhua.

Sitten joku kaveri juoksikin siihen tilanteeseen ja huusi, että RUOTSISSA ON LAITETTU HÄTÄTILA PÄÄLLE. Mietin, että mitä vittua! Juostiin ensimmäisen vastaan tulevan television luo ja jäätiin tuijottamaan uutisia. Siinä sanottiin, että ISLANTI ON VAJONNUT VEDEN ALLE. HUH HUH. Siinä uutisissa näytettiin, kuinka se viimeinen huippu valahtaa veden alle. Ruotsiin oli sitten annettu tän seurauksena tsunamivaroitus. Sitä en kuitenkaan saa ikinä tietää, mitä ruotsille tapahtui, koska seuraavaksi olin jossain Serenan tasoisen paskamestan pihalla odottamassa Sleepy Sleepersin keikan alkua. Tai joku tommonen suomipumppu oli. Sen muistan, että monet vanhemmat oli tuoneet lapset katsomaan keikkaa ja mietin, että nyt on vähän väärä kohdeyleisö. Huumori ei varmaan auennut lapsille heh heh. Joku jäsen soitti ihan jäätävän paskan tapping-soolon ja sitten se keikka loppu onneksi.

Keikan jälkeen siirryttiin ykköslavalle (oletettavasti), koska siellä aloitti MADONNA. Se oli jotenkin semmonen elokuvateatterimainen lava, koska penkkirivit oli kuin Plevnasta. Siinä oli myös iso screeni, eli kai se oli sitten ulkoilmateatteri. Madonna oli screenin edessä seisomassa. Videona pamahti pyörimään Madonna: The Confessions Tour DVD. Tiedän tämän siitä, että katsoin kyseisen deeveedeen noin kaksi viikkoa sitten, ja se alkoi aivan samalla tavalla. Tässä oli siihen tilanteeseen vain se ero, että nyt Madonna antoi siinä screenin edessä SUOMEKSI (kielinaisia) kommentteja esityksestä. Esimerkiksi: "Tässä kohdassa tarkoitin sitä, että olen kokenut paljon kovia asioita, mutta silti olen jaksanut eteenpäin". Eli taas joku vitun Coelho soluttautuminen. Aika raskas keikka oli, mutta onneksi näin sitä vain pari biisiä ja sitten heräsin postauksen alkupäässä mainittuun kusihätään. En välttämättä haluaisi nähdä tuollaista matonna keikkaa, mutta toisaalta voishan se olla ihan mielenräjäyttävä kokemus. Tulisi ulos puhtoisena kabbalamystikkona, joka lukee Coelhoa ruokapöydässä. Ah sweet tulevaisuus!

Uni oli siinä, olisin voinut kertoa paremminkin, mutta unien kertominen on paskaa hommaa ja siinä pitää olla ytimekäs, ei se muuten ketään kiinnosta.

Imurien saatanallisuus

Olen aina vihannut imureita. Näin ollen vihaan myös imurointia. Imurointi itsessään olisi varmaan ihan mukavaa hommaa, mutta mikään ei voi olla mukavaa, jos työvälineenä on maailman ärsyttävin esine.

Tarkistin nykyajan luotettavimmasta sanakirjasta, wikipediasta (vielä suomalaisesta, joka on kuin jonkun ala-asteikäisten pätijöitten laatima teos), että joku James Murray Spangler on näemmä tän nykyaikaisen hirvityksen esi-isä. Sitä ennen on toki ollut jotain hevoskärrypaskaa, mutta keskitytään nyt tähän sähköllä toimivaan tuomiopäivänmasiinaan. Ihan alkuun terveiset James Murray Spanglerille jonnekin taivaanrannan taakse, että oot varmaan hyvin pettynyt ihmiskuntaan, koska tuntuu siltä, että imurit ei oo kehittynyt yhtään sadassa vuodessa.

Oma imurini on tietenkin halvin paska, minkä entisestä superhypermegakauppa Anttilasta (nyttemin superhypermegakonkurssipesä) opiskeluaikoina sain ostettua. Eli oikeastaan en tiedä high end imureista oikein mitään, mutta mitä nyt oon eri ihmisten luona kuunnellut erilaisia imureita, niin ihan hirveitä ovat kaikki. Oma imurini maksoi 60€, mikä on kyllä yleensä täysin paskan tuotteen merkki, mutta minkäs teet, koska opiskelijana ei pystynyt parempaankaan. Tuli erilaisia suuttimiakin mukana, mutta ne ne vasta paskoja suuttimia olivatkin, että ei oo ollut käyttöä. Tai no semmosta karvasuutinta on pakko käyttää, mutta en haluaisi. Mieluummin lapioisin lehmänpaskaa suuhuni.

Ensimmäinen asiahan, mikä imureissa vidsuttaa on se, että johdot ovat liian lyhyitä. Tätä ei auta täysin käsittämättömät pistorasioiden paikat betonielementtihelveteissä. Vaikka kämppä olis joku 10m2:n itsemurhakoppi, niin voi olla varma, että sillä imurin johdolla ei yletä kulmasta kulmaan. Ja eihän se millään voi ylettääkään, kun se kämpän ainoa pistorasia on jossain katon rajassa, jonka ansiosta itse imuri roikkuu n. 40cm korkeudella maasta ja imuroija joutuu kurottelemaan, kun ei kiinnosta vaihtaa pistorasiaakaan, koska se toinen on taas jossain ranskalaisen parvekkeen vieressä ulkoseinässä.

Johtohommia ei auta sekään, että se saatanan johdonkelausnappi (toivottavasti yhdyssana) ei ikinä toimi. Aina kun sitä huhkimisen jälkeen painaa, niin tulee pari kirosanaa, kun se johto on jotenkin vähän liian vinossa kulmassa, eikä sitä voi kelata sisään. Sitten kyykistyt ja suoristat sitä vähän ja painat samalla nappia niin sitten tuleekin reissu hatanpäälle kun nimetön murtuu sen johdon mötikkäpään sinkouduttua kättä kohti. Miksei sitä voi laittaa kelaamaan maltilissella nopeudella ja vähän epäsuoraakin johtoa. Vaarallisia leluja ja ihme kun lapsia ei kuole tähän useammin.

Johdosta päästään luontevasti renkaisiin. Miks noi renkaat ei oo jotkut semmoset isot möhköt, mitkä selvästi pyörii? Siihen vois myös jättää runkoa vasten pienen aukon, kuten autoissakin on. Ne pyöris nimittäin paremmin. Nythän noihin kerääntyy ekalla imurointikerralla joku kissanpaskakarvayhdistelmä sinne väliin ja se ei pyörikään enää viiteen vuoteen (mikä on varmaan maksimi-ikä, mitä ihminen kestää imurointia). Sitten siitä tulee raahattava vehje, joka ikuisessa lukkojarrutuksessa vaan möyrii eteenpäin, kun kiskot sitä perässä. Tämän lisäksi se paska laite kääntyy aina ympäri kun sitä vetää, joten tässä teille vitun hooverit ja panasonicit maailman kahdeksas ihme:

¨

Elikkäs koittakaa nyt jollain hiton insinööritaidoilla keksiä imuri, joka näiden klassisten radio-ohjattavien autojen tyyliin voi kulkea kummin päin tahansa hemmetti.

Kukaanhan ei myöskään ikinä jaksa sitten tassutella siihen tuomiopäivänkoneelle kääntämään sitä, vaan letkusta nostetaan ylöspäin ja koitetaan tuoda se lähelle ja kääntää samalla oikeinpäin. Siinähän käy siltappaa, että joko letku irtoaa tai letku hajoaa. Jälkimmäinen on maailman paras vaihtoehto, koska sitten ei tarvitse enää imuroida koskaan.

Jos nyt on kuitenkin tosiaan saanut sen imurin kiinni (ja miksei ois, koska ei kukaan kai vedä imuria perässään huvikseen), niin sitten alkaa itse helvetti, eli puhdistamisoperaatio. Omassa imurissani on tommonen kiva imutehon säätönappi. Asteikko aina Low'sta High'in. Siinä on joku kymmenisen pallukkaa, joista yhdeksällä ei tee hevon helvettiäkään. Vittu miten hienoa suunnittelua. Olin tästä asteikosta vähän innoissani jopa ensimmäisellä kerralla, kunnes tajusin, että 10:llä pölyä menee sisään, muilla tuntui lähinnä siltä, että pölyä tuli ulos imurista tai jostain aina vaan lisää hitto. Puhumattakaan siitä, että olisin tykännyt vähän maltillisemmasta äänestä, mutta koska pitää tykittää täysillä, niin volatkin on niin vitun täysillä että oksat pois ja moro vielä päälle. Asteikko 9 antais varmaan jonkun 20db:n rallatuksen, mutta asteikko 10 antaa jo semmosen perus infernaalisen 120db:n tykityksen tai jotain. Mutsilla oli aika kauan joku vanha kasarivehje, joka piti pienempää ääntä kuin tää oma uus milleniumhalpis. Hyvin on kehitys kehittynyt. Ottaisin mieluummin tosta Pirkkalan lennostosta hornetin kotio puhaltelemaan, kuin kuuntelisin tätä paskaa.

Imemistähän ei tosiaan edes tapahdu tolla täydellä tehollakaan, joten koko laitos on ihan floppi. Renkaista vähän avauduinkin jo, mutta joissain malleissahan on tässä suutinosassakin semmoset pienet renkaat. Ne ne vasta turhat onkin. Mihin helvettiin siinä tarvii semmosia pikkurillinkynnen kokoisia renkaita? Kyllä se jossain elementtitalon kumimatolla eteenpäin menee, kun vähän työntää (itse asiassa ei mene, vaan välillä tuntuu, että sitä imuria saa työntää eteenpäin kuin satakiloista valasta liukumäessä). Nää suuttimen renkaat vaatiikin vaan yhden ihmishiuksen sinne väliin niin ne ei pyöri enää, eikä sitä saatanan kerälle pyörinyttä hiustakaan saa sieltä pois, ellei polta koko suutinta, mikä on taas kerran mainio ratkaisu, koska ei tarvitse hetkeen imuroida.

Kolmas (en ole laskenut kriitiikkien lukumäärää, mutta jostain syystä halusin aloittaa kappaleen sanalla kolmas) vika imureissa on se, että ne pitää aina saada tuhanteen osaan purettua. Eli suuttimen saa pois siitä varresta, letkun saa irti kopasta ja lopuksi varren saa keskeltä kahtia EIKUN EI SAAKAAN. Nää on aina niin saatanan tiukkoja, että pitää olla joku Bull Mentula, että saa ne irti. Veikkaan, että Bullinkin pitää olla jossain massakuurilla, että saa sen irti. Tosin veikkaan, että Bull olis jo tässä vaiheessa heittänyt imurin suoraan Vuoreksesta Valkeakoskelle, koska aina voi ostaa uuden fitnessboomrahoilla. Omassa imurissa on toi keskikohta jonkun vidun napin takana, jota ei saa vaan millään painettua, joten en ole koittanut sitä koskaan avata. En kyllä ymmärrä, miks helvetissä se pitäiskään saada irti, joten toisaalta ihan sama.

Imurien varsissa on myös se ongelma, että nekin on suunniteltu joillekin lyhemmille ihmisille. Itse olen 178cm, eli edelleen hyvin lyhyt ihminen, ja tää vidun imurin varsi on maksimipituudellaan semmonen, että pitää Quasimodona kykkiä menemään ja hankkia sitä kuuluisaa mummojen yhdeksänkymmenen asteen kulmaa (varmasti yhdyssana_virhe) jo kolmenkympin tienoilla. Puhumattakaan siitä, että se lukitus ei varmastikaan pidä koko imurointisessiota. Aivan varmasti vielä jonkun pöydän alle kurotuksen aikana se lukko pettää ja sitten ollaan taas hatanpäällä paikkaamassa murtunutta leukaluuta.

Sitten vielä valitetaan vähän noista ekstrasuuttimista. Itselläni on kaksi. Semmonen kapea suorakulman muotoinen ilman karvoja (en tiedä käyttötarkoitusta) ja semmonen karvainen neliön (hyvin pienen sellaisen) muotoinen. Käytän karvapäätä näppäimistön yms. asioiden puhdistamiseen. Sen suuttimen kuulkaa kun laittaa kiinni, niin se infernaalinen hurinamölinä muuttuu infernaaliseksi vinkumiseksi. Voi vittu se on rasittavan kuulosta. Sitten siihen liian pieneen neliöön jää kaikki pöly kiinni, ja se kerääntyy semmoseksi mytyksi, joka ratkaisevasti laskee imutehoa. Eli sitä pitää viiden sekunnin välein putsata, joten käytännössä helpompaa ois käsin vaan jonkun saatanan rätin kanssa touhuta.

Onneks nykyään ei tarvi imuroida kovin usein, kun on tollanen hyvä lattialasta käytössä. Sillä lähtee pölyt nurkista kätevästi ja samalla voi kuunnella Tseik Nyymanin Beatles-onanointia radio suomen taajuudelta sunnuntaiaamupäivisin. Seuraavan kerran kun sijoitan imuriin, ostan semmosen, mitä mainostetaan sillä typerällä mainoksella, missä tiikeri nukkuu matolla, eikä se herää imurin ääneen. Jos se on oikeasti niin hiljainen, niin jumalalle kiitos. Sitä kokemusta odotellessa joudun kuitenkin vielä monta kertaa vahvan vihan valtaan. Voimia kaikille imuroiville yksilöille tällä planeetalla, ja ostakaa oikeasti tommonen hyvä lasta. Vähentää vitutusta ja omistat kuulonkin vielä nelikymppisenä.

Pelinurkka, osa 4: Chrome (PC)

Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kunnes tuli seuraava paska peli vastaan. Pitemmittä puheitta:

Pelin nimi: Chrome

Julkaisuvuosi: 2003

Kehittäjä: Techland

Tarina alkaa siten, että vein Game Boy -pelejäni Puolenkuunpeleihin, koska en tee niillä mitään. Yllätyksekseni sain niistä jopa 50€ vaihtorahaa. Kaiken kukkuraksi kaupassa oli vielä "Osta 3 maksa 2" -tarjous PC-peleissä. No ei muuta kuin valkkailemaan. Kriteerinähän oli tietysti se kuuluisa "ei löydy digitaalisista latauspalveluista". Täähän on tämmösen uhkapelaajan märkä uni, koska 90% peleistä joita näin ostaa on aikalailla paskoja. Nyt kuitenkin tuntui käyneen uskomaton mäihä, koska sain hankittua yhteensä 8 PC-peliä (menin tietysti aakkosissa järjestyksessä nettiselain edellä, joten pääsin kirjaimeen E asti tutkimuksessa, mikä tarkoittaa, että aivan hirveästi kärsimystä tulen vielä tulevaisuudessa kokemaan), joista kaksi ensimmäistä olivat mahtavia. Pelasin pinosta siis ensin pelit Blur ja Asterix & Obelix XXL. Molemmat hauskoja ja viihdyttäviä pelejä, mutta eivät tämän blogin aiheita. Suositeltavia kuitenkin.

Seuraavaksi oli vuorossa tämä Chrome. Metacriticissä 3,5/5. Ajattelin, että jumalauta, my lucky streak just keeps on getting better. Joku kehui tätä HALONTAPPAJAKSI. Ja tarkoitan tällä sen pelin HALO tappajaa, enkä jotain oman elämänsä juha mietoa, jonka lempipuuhaa on halkojen hakkaaminen. Itsekin kyllä tykkään siitä puuhasta. Tein sitä sivarin pihatöissä aika paljonkin. Aina harmittaa katsella televisiosta jotain hipsterohjelmaa tai -mainosta, jossa hakataan halkoja. Tekniikat ovat niin anaalista, että ihme kun ei useammin osu polveen se kirves.

No pelihän ei ole mikään saatanan Halontappaja. Ei lähelläkään. Voin kertoa nimittäin, että laajat kentät ja ajoneuvot ei tee tästä Halontappajaa tai edes haastajaa. Kovasti oli myös semmoista underrated -hehkutusta, mikä tuntui käsittämättömältä ekan missionin aikana. First things first kuitenkin, eli pakkoa sanoa tosta kannesta jo jotain. Ihan hirveä. Ei kanteen saa laittaa milleniumpeligrafiikoilla jengiä. Varsinkaan jos sen jengin päähahmon nimi on BOLT LOGAN. VITTU BOLT LOGAN. Ai saatana vuosisadan huonoin protagonistin nimi. Logan on varmaan varastettu Syphon Filteristä, missä se oli sentään GABRIEL LOGAN. Eli kuulostaa jo nimeltä. Mutta BOLT. Bolt Loganista tulee mieleen tämmöinen sekasikiö:

En tosiaan jaksanut millään nähdä vaivaa sen eteen, että oisin löytänyt peligraffoilla varustetun kuvan, jossa gabe logan seisoo kasvot kameraan päin. Eli tää meni nyt ihan horroriks.

Puhumattakaan siitä, että Bolt näyttää 2003 vuoden peligrafiikoilla tehdyltä lievästi apinan näköiseltä Schwarzeneggeriltä tossa kannessa. Logan myös puhuu hyvin Duke Nukemilaisittain ja kunnon ylimielisesti töksäyttämällä. Ja mikä toi nainen on tossa? Miks sillä on oranssipuku, jossa on ruutulippukuviota hihoissa. Näyttää joltain törmäystestinuken ja GTi-Magazinen pin up tytön yhdistelmältä (tiedättehän ne jäätävät kuvat, joissa joku nainen nojaa konepeltiin ja lisäerektiota saadaan aikaan kun laitetaan vielä moottoripyöräkypärä päähän sille naiselle). Hoh hoijaa mitä suunnittelua. Tästä naisesta tulee siis heti tokassa mapissa jo Loganin partneri ja ai että kun ne kinastelee niin kuin aviopari konsanaan siitä, kumpi on parempi ja kumman takia hommat hoituu helposti. Panisivat välillä, niin ei olis niin kiree tunnelma hemmetti.

Tää pelihän sijoittuu tottakai 2100-luvun taitteeseen, joten onhan se loogista, että kukaan ei näytä yhtään tulevaisuudesta tulevalta. En oo muutenkaan näiden scifiräiskintöjen ylin ystävä, koska jossain vaiheessa ei tuntunut tulevan muuta maailmalle kuin scifiräiskintää. Itseäni ei kiinnosta tulevaisuushommat näissä, vaan realistisempi on kivempaa. Scifihommat on muutenkin aina jotenkin vasemmalla kädellä tehty, joten niistä ei jää edes vaikutelmaa siitä, että olis yritetty luoda jotain uutta ja ihmeellistä. Kattokaa nyt tota kannen asetta, mikä on Loganin kädessä. Sehän on Desert Eaglestä elikkäs Dessusta elikkäs jytkypistoolista kopioitu ase, joka on ohjevihkosessa joku fackin nanotechnologypistolfromvalkyria. MIELIKUVITUS, onko se liikaa vaadittu?

Itse ohjekirjahan oli sentään hieno teos, koska siihen oli panostettu kiitettävästi. Tässä on viihdyttäviä tarinoita esim. siirrännäisjärjestelmäluettelossa sekä aseluettelossa. Käppäähän nää toki on, mutta se kuuluu asiaan.

Esimerkki siirrännäisistä:

"HMN-näkö Szarzkhol IV"
-Verkkokalvon projektiojärjestelmä perustuu infrapunatekniikkaan, ja vanhentuneenakin se on edelleen yleisessä käytössä. Vaikka laite onkin suosittu, liittovaltion kybernetiikan ja ihmiskunnan instituutti ei suosittele sitä valmistajan teknisen tuen puuttumisen takia.

Esimerkki aseista:

"NoN 'Frager'
-Frageria ryhdyttiin valmistamaan aluksi rauhanturvajoukoille. Ase muistuttaa 1900-luvun haulikoita ja on erittäin kätevä sisätiloissa. Siksi siitä tuli nopeasti palkkionmetsästäjien suosima ase. Erikoisjoukot käyttävät sitä usein lähitaistelussa."

NO SHIT hei, toihan on ihan replika jostain perusaseesta, kuten siinä pistoolikeississäkin. Vähän muutettu designia ja yhtäkkiä ollaan jostain kaukaisesta galaksista *facepalm*. Mutta kuitenkin tommosta tykittelyä, maximum respect.

No sitten päästäänkin pelaamaan ja valikot toimii hyvin. Vaihdan kontrollit itselleni sopiviksi ja painan new game. Vaikeusasteita löytyy seuraavanlaisesti:

"Very Easy"
"Easy"
"Medium"
"Hard"
"Very Hard"

Tostahan otetaan tietysti MEDIUM, koska sehän on oletusvaikeustaso. Latausvalikko aukeaa, josta ei ehdi lukemaan mission briefingiä, koska lataa liian nopeasti. Huonoja nää tehokkaat koneet. Peli lähtee kuitenkin käyntiin, ja heti eka demo naurattaa:

Tässä on nyt oikein malliesimerkki käppäscifistä. Ollaan niin vitun tulevaisuutta, että laitetaan headset ylösalaisin päähän ja katso, ollaan siirrytty vuodesta 2003 vuoteen 2198 tai jotain sinne päin. Kunnon madafakin brainstormaus varmaan ollut tuonkin taustalla. Näyttää vielä kaiken lisäksi totaalisen urpolta. Olisivat nyt edes laittaneet jonkun nanoteknologiasirun korvan sisään. Toi Bolt Loganin (vasemmalla) takkikin näyttää enemmän villaneuleelta, jossa on kuuleja avaruusdiskohopeapatcheja, kuin nahkatakilta, joka sen varmaan pitäisi olla.

SITTEN TUTORIAL. Onneksi se on todella lyhyt ja nopeasti hoidettu, lähinnä käydään napit läpi. Mutta ne napit on oletusnäppäimet. Ajattelin, että no joo tää on varmaan tutorialia varten näin, mutta paskan vitut. Piti sitten tehdä uus mapping, kun eihän ne olleetkaan tallessa. Siinä ei onneksi kauaa nokka tuhissut, joten kohta jo mentiinkin kohti actionia. Mapit on aika laajoja, mikä on kiva juttu. Harmi vaan, että ekassa mapissa juostiin komentajan perässä suoraa tietä kohti objectivea. Varmaan muissakin mapeissa on sama homma, koska ei tässä varmaan mitään tutkittavaa kuitenkaan ole olemassa.

Juoksentelu tuntuu olevan ihan ok, ja kohta joudutaankin tulitaisteluun. Kyykyssä liikkuminen vähän bugaa, varsinkin jonkun objektin takana, mutta laskin tässä vaiheessa vielä pikkuviaksi. Ampuminen pitää hoitaa AIM -napin avulla, joka on Mouse 2. Sitä pitää painaa pohjassa, joten on hitusen ärsyttävää, kun se aina vahingossa nousee ylös. Ampuahan voi ihan ilman AIMiä, mutta ei siinä oikein osu mihinkään. Ekassa mapissa päästiin lopulta semmoseen snipukohtaan, mikä on aina hyvän pelin merkki. Harmi vaan, että ton sootanan AIM-napin kanssa oli rasittavaa, kun jos lipes sormi, niin piti ottaa tähtäin uudestaan esiin ja sitten vielä zoomata uudestaan. Koitin tähän TOGGLE-napilla etsiä ratkaisua, josta vähän myöhemmin lisää. Toiminnan ohessa huomasin äsynukke-efektin olevan myös ilokseni olevan läsnä ja se on aikalaisekseen ihan ok onnistunut. Mitä nyt välillä näyttää siltä, että headshotin jälkeen se vihollinen oikein ponnahtaa ilmaan, mutta toisaalta kukapa ei haluaisi heittää takaperinvolttia kiertäen viimeiseksi teokseen.

Hommat hoitu ja sitten yhtäkkiä LOGAN viestitti kaverille, että joku muigeli näkyvissä, jolla ei oo aseita (toim. huom. testinukkemuigeli). Kaverin viesti on, notta tapa se. Tässä vaiheessa tuli luotia koko ajan niskaan ja mietin, että mistä perkeleestä. Ei sillä muijallakaan ollut asetta, eikä sitä näy. Jossain vaiheessa tajusin siellä sniputornissa kääntyä ympäri, ja takaahan se luotisade tuli. Miks sviidussa sinne taakse oli joku ilmestynyt? Ihan saatanan ovela hämäys se crash test dummy muija! Ja miks tässä pelissä ei oo niitä damageflash juttuja, mistä tietää, mistä suunnasta ammutaan?

Pääsin siis tornista alas lopulta ja hamstrasin kuolleilta ruumiilta medkitit ja juoksin auttamaan kaveriani. Tässä välissä huomautan, että veriroiskeet on ihan ok. Ainahan näissä peleissä lootatessa pitää pistää parit luodit ohimoon just for fun ja katsoa gorelevelit. Ei jää muuta jälkeä kuin punainen läiskä siihen luodin kohdalle, mutta veripisaroita lentää ja ne jää maahan nätisti. Eli annetaan nyt siitä plussa. Rakennuksen sisällä ammuskelin ja huomasin kamalan asian. Tää ukko liikkuu niin kuin joku raskas esine. Huomasin sen kyllä jo ulkotiloissakin, mutta sisätiloissa tää paska jotenkin konkretisoitui ikävällä tavalla. Onhan tällä hamolla tota jotain 2100-luvun rautaa puvussa, että en ihmettele, jos magneettikentät menee sekasin, mutta ei nyt jumalauta tarvi tällä tavalla liikkua. Eli liikkeelle lähteminen ON HIDASTA. Tiedättekö semmosta kun jos koittaa työntää vaikka jotain isoa raskasta esinettä loivaan alamäkeen. Vaikkapa palloa. Eka se ei meinaa liikkua, mutta sitten kun pääsee vauhtiin niin voi pojat se liikkuukin. Niin liikkuu Logani myös. Eka semmosta paikallaan sutimista, mutta sitten lähtee vittu top seed mach 3 action ja arvatkaapa kuulkaapa mitä tapahtuu kun lopettaa liikkumisen. Aivan, se liukuu eteenpäin. VOI VITALIS. Ei mitään tolkkua koko hommassa. Tosi ärsyttävää kun ajautuu kulmaan tai esteen taakse, niin sieltä ei pääse pois kovin helposti. Pitää sutia hetki paikalla. Juoksunopeudessa ja kävelynopeudessakaan ei oo oikein eroa. Kyykyssä on onneksi ja siitä ei kuulu ääntäkään (liekkö tällä edes väliä). Tähän vielä se pieni kyykkybugisuus niin on mahtava konsepti kasassa. 200 kiloinen palkkamurhaaja jossain magneettipuvussa metallitukikohdassa. Valkyria (OMAPERÄINEN NIMI) vaikuttaa hienolta maailmalta. Muissa peleissä tätä efektiä ilmenee liukkaalla alustalla, mutta vissiin näillä avaruuden palloilla on liukasta sitten aina.

VÄLITILANNE: HALO 1 - Chrome 0 (koska Halossa toimii liikkuminen)

Eka huisin jännä PLOT TWIST tulee tässä vaiheessa, kun megateknologiaheadsetjuppikaveri pettääkin Loganin ja jättää sen yksin sinne tukikohtaan ja huutelee jotain murhan lavastamisesta ja muuta shaibaa. SHOCKING. Tehtäväksi jää paeta tukikohdasta pois. Ei muuta kuin hissillä takasin ylös, mutta ai katoppa siellä on kaksi (2) vastustajaa. Vastustajista kerron nyt semmoisen jutun, että ne vetää tommosia ubernännisarjoja, jotka tappaa yhdestä sarjasta. Kaikki luodit osuvat. Seeelvä. Itsehän kun koitan ampua ilman AIM-nappia, niin pari luotia osuu, eikä se kyllä ton AIM-napinkaan kanssa oikein onnistu paremminkaan. Eli toivottavasti olet napannut pari kranaattia mukaan, koska muuten ihan mahdoton kohta. Aika mukavaa sinänsä, koska peliä on takana 5-10 minuuttia.

Kranaatteja sokkona ylös ja sitten hissi matkaan ja toivotaan parasta. Best case scenario on, että kaikki on kuolleita. Sieltä hissikuilusta voi kuikuilla ylöspäin ja ampua vihuja sitenkin, mutta kranaatit on vähän nopeampi tekniikkataktiikka. Ylhäällä kannattaakin sitten kääntyä heti yhtä tiettyä ovea kohti, koska sieltä tulee vihu. Jos jäät runkkaan ruumiita niin kuolema yllättää! Eli tässä pitää opetella vastustajien sijainnit ulkoa. Ja toivoa, että ne on huoneissa aina samoissa paikoissa. Tai sitten viskoa kranaattia niin maan perkeleesti ja toivoa, että ne osuu.

MEDKITIT on myös yks asia, joka kannattaa ottaa haltuun tässä vaiheessa peliä. Käytin niitä nimittäin eka seitsemän kappaletta turhaan peräkkäin, kun luulin, että ne parantaa semmosen pienen palkin vaan. Mutta nää lataakin kai enkut täyteen, mutta asteittain ja helvetin hitaasti. Vissiin kuitenkin stackaavat, joten kannattaa vaan tykittää pari kerralla ja sitten laittaa nanoteknologiasiirrännäisistä adrenaliinijyske päälle, mikä kai nopeuttaa totakin prosessia. Sinänsä ihan sama kuitenkin oli toi moka, koska melkein jokaiselta vihulta tippuu medkit jos toinekin maahan, mutta onhan toi nyt vähän ärsyttävää hinkata jossain kulmassa puoli tuntia.

Ongelmaksi koitui myös näytön valoisuus, koska tota sisätiloissa en nähnyt vihuja missään. Ulkomaailmassa oli hyvät kirkkaudet ja kontrastit, mutta sisätilat olivat mustia kuin nuohoojan viiksikarvat. Laitoin siis vähän brightnessia ja KATSO sain bugeja. Näytön oikeaan reunaan ilmestyi valkoinen laatikko, joka ei lähtenyt pois. Inventory/ruumiintsekkaus valikossa oli samanlaisia ruutuja. Onneksi se permanent white box lähti vittuun kun käytti kerran inventorya, mutta ei toi nyt lupaavalta vaikuttanut. En päässyt kyllä kirkkauden säätämisenkään jälkeen sitä hissihuonetta seuraavaa aluetta, joten koitin uutta taktiikkaa.

Eli vaihdoin sen AIM -napin AIM TOGGLE -nappiin, koska oletin, että silloin se aim stance pysyy kokoajan aktiivisena, jolloin minun ei tarvitse kuin keskittyä varovaiseen liikkumiseen. No koko vitun pelihän meni ihan sekaisin. En painanut default keys nappia, mutta varmaan sitten joku henkivoima siihen koski, koska kaikki napit olivat taas alkuperäisillä paikoillaan. Tämän lisäksi ukko oli jähmettynyt LEAN LEFT asentoon, vaikka se nappi on Q. En käsitä, miten AIM napin vaihto tämän kaiken aiheutti, mutta tota joo. Tsekkasin asetukset ja yleensähän peleissä ei saa samaa nappia kahteen paikkaan (ei tässäkään), mutta nyt kun alkoi bugaamaan kunnolla, niin minulla oli lopulta MOUSE 2 kolmessa eri kohdassa. Sitten koko paska kaatuikin ja Windows sulki ohjelman.

VÄLITILANNE: HALO 2 - Chrome 0 (koska Halossa toimii näppäinasetukset)

Kaikista ihaninta oli se, että BRIGHTNESS -asetukset olivat jääneet päälle. Eli mun piti säätää ja kalibroida koko vitun näyttö uudestaan.

DISCLAIMER: Ei varmaan yllätä, että tääkin on puolalaisten tekemä peli saatana.

Heitin siis fiksuna ihmisenä pelikotelon kaappiin ja päätin pitää pienen breikin. Seuraavana päivänä jatkoin pelaamista, mutta aloitin koko paskan alusta ja otin vaikeusasteeksi VERY EASYN.

VERY EASY:llä tätä voikin jo pelata. Itseasiassa tää tuntu jo olevan ihan ok mätkettä. Kartat ovat oikeasti laajoja, vähän sellainen Far Cry -henki läsnä ainakin tossa tokassa mapissa, missä on trooppinen ilmasto (paitsi että Far Cry ilmestyi vuonna 2004, eli vasta vuosi tämän abominaation jälkeen!) Ei siinä maastossa tosin oikein muuta oo ku hiekkarantaa ja sitten vidunmoinen palmumetsä, mutta on se laaja kuitenkin. Toki tällä valitsemallani helpolla vaikeusasteella ei voi enää kuolla, mutta toisaalta mitä siitä. Pääasia, että on hauskaa tai jotain.

Semmosia pieniä ärsyttävyyksiä nyt tähän väliin off the takaraivo. Haulikosta kuuluu pihahdus. Vähemmän jytkettä kuin pistoolissa, mikä on aika outoa. Se on myös käytännössä aika turha ase, vaikka sitä ohjekirjassa tosiaan kehuttiinkin vuolaasti. Toinen asia mikä vähän jurppii on se, että toi ase ei heilu ruudussa, kun päähahmo juoksee. Jopa alkuperäisessä DOOM-pelissä ase heilui, ja toi sitä kautta hieman realistista tatsia peliin. Ei mua nää pikkuseikat haittaa ja siinäpähän ovat, mutta onhan toi vähän oudon näköistä kun mikään ei liiku mihinkään suuntaan. Suolapatsas vaan liikkuu eteenpäin.

Vähän isompi ärsyttävyys kakkosmappiin mentäessä olikin se, että ne saatanan näppäinasetukset resetoituivat taas defaultiksi. En tiedä johtuko se siitä, että nanoteknologia introduussattiin kehiin, mutta voi jumalauta. Jos kolmosmapissakin pitää laittaa väkisin omat kontrollit kehiin, niin on varmaan pakko opetella puolalaisten mastermindconfig, koska sen on pakko olla itse jumalan kehittäjille kertoma, kun sitä pitää noin väen vängällä tyrkyttää pelaajalle.

Eli kakkosmapin pelanneena pysty jo sanomaan, että on tää sittenkin aika perseestä ja oikeastaan vain ja ainoastaan sen takia, että toi jätkä luistelee. Kuvitelkaapa tikapuut tuohon yhtälöön. Ai että kun tekee nannaa ja aiheuttaa aikamoisia hermoromahduksia. Tikapuissakin tää jätkä matelee, ja jostain syystä tikapuilta putoaminen on vaarallisinta, mitä jätkälle voi käydä. Ihan kiva toki, että tikapuilta pudotessa lähtee hipaa, mutta mitä helvettiä, jos putoaa 2m tikapuumatkan niin melkein kuolee. Siitä korkeammalta kuoleekin sitten varmasti, ellei onnistu nappaan niistä tikapuista kiinni ja sehän on mahdotonta kun se on semmosta liukumista niissäkin. Tossa kakkosmapissa oli semmonen catwalk-silta yhdessä hallissa, ja sinne ylös piti kiivetä. No kiipesin sinne ja tipuin vahingossa seuraavasta tikapuuaukosta alas, kun se jäbä putoo niistä suoraan. Kyllä näin bugisessa pelissä pitäis olla se klassinen "juoksenpa tosta tikapuuaukon päältä kuin jeesus" -efekti.

Ongelmallisintahan tässä koko hommassa on se, että tässä pelissä ei oo checkpointeja. Mun mielestä niitä ei tarvitakaan, mutta kun on tottunut pelaamaan näitä yliavustettuja rajattomat elämät loputon savehelvetti tissinlutkutusta vastaavia uutukaisia, niin tää tulee aina yhtä suurena järkytyksenä, kuinka julmaa tommonen game over meininki onkaan. Siitä sitten kakkosmappi vaan alusta. Tokalla kerralla kuolin samoihin tikapuihin, mutta vasta siinä vaiheessa, kun koitin tulla niitä tikapuita alaspäin. Koitin vain saada niistä otetta, mutta ehkä kamerakulma oli liikaa alaspäin ja jäbä tippu alas. En ollut muistanut saveta, joten kolmas kerta toden sanoo. No tässäpä kohdassa muistin savettaa kun pääsin tikapuiden lähelle, ja pääsinkin pelissä eteenpäin. Vain huomatakseni, että semmosessa reaktorissa, missä piti tuhota kolme ohjainpaneelia, pitää liikkua kolmessa kerroksessa...TADAA... tikapuiden avulla. Voin kertoa, että kuolin pari kolme kertaa. Ekalla kerralla unohdin tehdä saven siihen tikapuille, joten taas kerran puolesta välistä koko mappi uudestaan. Opin ainakin sen, että tikapuiden yläpäässä pitää tehdä semmonen tasainen smooth käännös sivulle, niin se nousee kätevästi sivusuuntaan pois tikapuilta. Jos kiipee niin ylös kuin pääsee, niin hahmo nousee tavallaan pois tikapuilta ja tippuu. Jos menee naama tikapuita vasten ylös ja ylhäällä sitten painaa sivulle, hahmo ehtii tippua, koska liikkeen aloittaminen on niin hidasta. Eli aika hasardia hommaa, mutta onneksi mastergeimerina opin tuon taktiikan nopeasti.

Hauskintahan koko hommassa on, että tipuin yhdeltä lastauslaiturilta kanjoniin, josta en päässyt pois, mutta en myöskään kuollut, vaikka droppi oli korkeampi kuin niissä pienimmissä tikapuissa, joista menettää puolet hipoista. Great. Hyvää suunnittelua puolan sankarit. Tosta poispääsemisestä vielä sen verran, että erilaisten kukkuloiden yli kiipeäminen on tuskallista. Jos on kaks samanlaista nyppylää ja toisesta pääsis yli juosten, niin toisesta ei välttämättä pääsekään. Tää tekee tosi hankalaks vuorijonojen kiertämisen, kun ei tiedä mistä kohtaa pääsee yli ja sitten lopulta alistuu ja kiertää koko jonon. Koska jos jää jumiin siinä ylämäessä, ei voi liikkua mihinkään. Pitää odottaa, että lougani hetken päästä valuu alas. Siinä valumisvaiheessakaan ei voi  heti ohjata, joten hermothan tohon veikkagustafssointiin menee ihan totaalisesti.

Kaikenlaisia kulkupelejä löytyi myös jo kakkosmapista. Ekan mapin lopussa oli itseasiassa jo pieni Speeder-pako. Speeder on tommonen Star Warsista apinoitu ilmassa kulkeva moottoripyörää muistuttava ilma-alus (menivät Star Warsissa siellä mettässä ainakin tämmösillä), mutta se kohtaus oli ihan ryssitty. Kauhea myllytys crash test dummy muigelilta, että SPEEDEREILLÄ PAKOON. Ajoin tietä pitkin 5 sekuntia ja sitten demon kautta "Mission Completed" -ruutuun.

Tässä kakkosjakossa sai käyttöön semmosen dunebuggyn tai tommosen kyl tee tiärätte. Se oli ihan ok muuten, mutta ihan sama mistä vuorelta ajoi alas tai nyppylältä koitti hypätä, niin maan vetovoima piti sitä yliluonnollisen tiukasti maassa. Joten mitään hyppyjä ei voi tehdä, joten miksi kukaan haluaisi ajaa näillä ajoneuvoilla? Se sekoiluhan on parasta jossain Halossakin. Käsittämätöntä uuvattiutta.

VÄLITILANNE: HALO 3 - Chrome 0 (koska Halossa toimii ajoneuvot paremmin)

Pääsin kuitenkin kakkosmapin ja sitten kosahti paska tuulettimeen. Tossa on yhteinen LOAD/SAVE -ikkuna. Oletusarvo vissiin siinä hommassa on pelin lataaminen, koska kun painaa siitä "SAVED GAMES" -listata omaa peliä kaksoisnapautuksella, tapahtuu automaattisesti tallennetun pelin lataaminen. Eli pitää muistaa valita peli yhdellä klikillä ja sitten vasta painaa sivuvalikosta SAVE. Tossa kolmosmapin alussa piti tallentaa, mutta vahingossa double klikkasin ja seurauksena se, että peli latautu siitä reaktorikohtauksen tikapuuhelvetistä. Heh heh kun huumori oli koetuksella. Lienee sanomattakin selvää, että mitään autosavea ei tule jokaisen mapin alkuun, mikä on aika usein perusominaisuus peleissä.

Kolmos- ja nelosmapissa päästiin milleniumin vaihteen scifipelien legendaariseen kuvastoon, eli dinosauruksiin. Kyllähän nyt tulevaisuudessa jollain toisella galaksilla on aina pakko olla dinosauruksia.  Ja toi leuan alla oleva pelikaanipussilta näyttävä härpäke on siis jonkin sortin partakarvaa. Eli oikein kirjaimellisesti esihistoriallisia olentoja ai että heh heh huumors kukka paras kukka. Tässä todiste:

Tossa nyt ei kovin hyvin erotu toi, mutta tommonen partasaurus tosiaan. Seuraavassa mapissa oli jotain punertavia löllöjä (vissiin melkein joka jaksossa on omat dinosauriinsa). Nää partasaurukset tosin esiteltiin jo asennuksen yhteydessä niissä klassissa screenshotsarjoissa, joita saa katsella samalla kun asentaa peliä. Eli tää on varmaan yks pelin valttikorteista!

Dinosauruksista puheen ollen, yllättävän vähän muita eläimiä noilla planeetoilla. Perhosen näin kerran lentävän, ja jossain vaiheessa tuntu ainakin siltä, että apinan ääni olis kuulunut semmosessa tropiclandiassa. En mee vannomaan kuitenkaan, mutta ois nyt edes lintuja voitu laittaa johonkin lentämään. Tai ehkä Valkyriassa ei oo kuin dinosauruksia enää jäljellä.

Asiasta kolmanteen, verratkaapa muuten tota asetta Halon perusrynkkyyn:

Aikalailla samanlainen, mitä nyt on tohon Chromen aseeseen laitettu tommonen famas-henkinen aukko. Siinä dunebuggy kulkuneuvossakin on periaatteessa sama idea kuin Halon perusbuggyssa, mutta tota siinäkin tietysti vähän designia viilattu, ettei nyt ihan kopioimiseksi mene.

VÄLITILANNE: HALO 4 - Chrome 0 (koska Halossa tehtiin jo toi rynkky)

Ei ollut kyllä tarkoitus rustata tätä arvostelua tehtävä tehtävältä, mutta tässä kun kirjoitan samalla kun pelailen läpi, niin tuntuu vain tulevan sen verran typerää juttua vastaan, että on aina pakko raportoida lisää blogiin. Elikkäs kolmannessa tehtävässä laskeuduttiin johonkin aavikon näköiselle planeetalle, jossa rebeljoukko nimeltä Hannibals (eeehh) kiusasivat jotain kaivostyöläisiä. No mutta arvatkaapa minkä näköisiä ovat kapinalliset, jotka on sijoitettu hieman cyberpunkahtavassa maailmassa aavikolle. No tietysti keesipäitä nahka-asuissa! Tadaa:

Tää on vähän huono screenshot, koska näemmä toi ruutu välähti punaiseksi ja aurinkokin vääristi, mutta niin tota tolla tyypillä on kirkkaan violetti irokeesi, jotkut pirilasit ja vitusti metallia ja nahkaa päällä.

Eikö tää juttu oo nähty jo? Kunnon cyberpunkmadmax to the fucking maximum. Puhumattakaan tehtävän loppubossista, joka oli irokeesien johtaja. Kyseisellä dudella oli punainen keesi ja muuten samat setit, mutta joku harry potter -arpi meni silmän päältä ja muutenkin vähän jokerimainen. Eka osuus bossista oli semmonen, että se tuli robotilla vastaan ja piti tuhota se sen robottikulkuneuvo. Voin kertoa, että mitä vittua. Siinä mechapaskassa oli liekkikuviota ja pääkallo. Amikset on amiksia vuosisadasta riippumatta tai en tiiä. No täähän oli kova bossi kun raketinheittimellä vaan rynkytti menemään ja täts it. Ei se tietysti yhdestä kuollut, mutta joku 5 rakettia ihmistä päin sentään teki tehtävänsä. Toki tää toka vaihe ois varmaan ollut vielä vaikeampi Mediumilla tai jopa Hardilla, mutta mun mielestä 5 rakettia per ihminen on jo ihan tarpeeks, joten olin iloinen, että pelasin Very Easyllä.

Episodi numero viisi (jos tää ois Star Wars, niin tää ois täyttä rautaa, mutta kun ei oo) oli hirveää skeidaa. Tai ei sinänsä skeidaa, mutta tässä päästään räiskintäpelien helmasyntiin, elikkäs STEALTH-tehtäviin. En käsitä, miksi jokaisessa first person action ramalamadingdong pelissä pitää olla väkisin yksi hiippailutehtävä. Pahimmassa tapauksessa niitä on useampikin. Faktahan on, että hiippailu toimii vain ja ainoastaan hiippailupeleissä (esmes Hitman ja Splinter Cell), joissa niissäkin on aina omat ongelmansa sen hiippailun suhteen. Mut niissä on esim. osattu tehdä vastustajalle joku field of vision -radariin, ja niissä on joku yhteneväisyys siinä, koska vastustaja voi huomata sinut ja niin pois päin. Tässä Chromessahan ei esimerkiksi ole järkeä ryömiä kasvustossa, koska et ite näe mitään, mútta vastustaja näkee sinut oho tuli tommonen aksenttimerkki, mutta menköön. En tiedä miten tommosen vahingossa tohon sain, mutta aika hyvä saavutus ja takaisin asiaan. No näissä räiskintäpeleissähän ei oo mitään järkeä stealth-hommissa, koska niihin elementteihin ei oo panostettu yhtään.

Vitosepisodin ekassa osassa piti siis mennä johonkin linnoitukseen sisään. Sitä ennen saa räimiä tosta noin vaan onneks siellä metsässä, mutta sitten siinä muurin lähellä jos ampuu jotain niin tulee game over. Tässä jaksossa saa käsiinsä semmosia tavaroita, joilla voi muuttua näkymättömäksi ja niissä on joku oma patterivirtalähteensä, koska niiden teho alkaa 100%:sta ja tippuu aina lopulta nollaan. Virta ei palaudu, joten pitää käyttää harvakseltaan, ellei satu löytämään niitä lisää. Virta myös putoaa aika fukken nopeeta, joten pitää olla aika vikkelä. Harmi vaan, että mitä nopeammin etenet, sitä näkyvämpi oot. Eli tää ei tee täysin näkymättömäksi. No siellä basen sisällä voi sitten rakennuksissa taas räimiä ihan vitusti, eikä tuu mitään hälytyksiä. Ei oikein käy järkeen, mutta toisaalta ei voi valittaakaan, koska helpottaahan se tykittelyä huomattavasti. Tässä pitää siis periaatteessa ilmatorjuntalaitteita sulkea kolme kappaletta ja sitten avata erilaisia portteja, että pääsee eteenpäin. Mystisesti sitten kun siitä vikasta portista pääsee sisään, yhtäkkiä kaikki näkee sut vaikka oisit näkymätön ja sitten saakin jo räiskiä ihan hitosti. Eli siinä vaiheessa ei enää haittaakaan, vaikka sut huomattais. En tiedä mikä järki, mutta hyvä vaan, helpottaa hommaa. Kyllähän nyt tossakin vaiheessa vois  vielä vetää sen vikan rakennuksen ovet lukkoon, mihin voisin mennä. Mut ehkä siinä on vastustajan johtajalla sen verran löysää paskaa housussa, että ei kannata. Apinan näköinen schwarzenegger on kyllä varmasti kuumottava näky rynkky kädessä, että ei sen puoleen.

No tää missönihän on aika iisi, ja siinä tulee semmonen huokaushelpotus. OLEN LÄPÄISSYT RÄISKINTÄPELIN STEALTH-TEHTÄVÄN. Kunnes pääset seuraavan mapin alkuun ja tajuat, että nyt vasta aletaankin hiippailemaan. Jos edellisessä jaksossa sai räiskiä suurimmaksi osaksi kuitenkin, niin tässäpä ei nyt sitten saa. Eli ollaan jossain tukikohdassa ja pitäis päästä downloadaamaan parit koodit jostain tietokoneelta. Tätä tehtävää ennen piti hankkia joku shuttle pilotin asuste, että pääsee sisään. Siitä asusta ei oo kuitenkaan mitään hyötyä, koska sotilaat ampuu heti sua kun näkee sut. Miks hitossa se asu hankittiin? En tiiä saatana. Tai ymmärrän, että se hankittiin sitä varten varmaan, että päästiin legitin näkösenä siihen lastauslaiturille. Mut kai siellä lastauslaiturilla edes saa liikkua ilman pelkoa, että tulee kuulaa niskaan? Mutta kun ei saa.

Niin joo tässä tuli uskomaton LÄPÄNDEEROS demossa, kun Logan lensi kohti tukikohtaa. Sieltä kysyttiin radiolla jotain access/password/mikälie koodia ja Logan sitten siinä pisti yhden ilmoille. Tuli vastaus: "Wrong access code, you have 30 seconds to give the right access code". Sitten Logan sano: "Son of a..." ja pohti asiaa. Tätä seurasi vuosisadan punchline: "Ahh, maybe I should try 'zero' instead of 'O'". JOHAN PELITTI HEH HEH HUUMORIA kaikki keski-ikäiset voi samaistua tähän.

Niin no siinä lastauslaiturilla sanotaan, että jos sulla on ase kädessä niin sua ammutaan. Koitin siis eka juosta vaan sinne hissille tosta noin vaan. Minua ammuttiin ja ihmettelin, että miksi hitossa kun ei ollut asetta kädessä. Sitten siinä mainostetaan niitä invisible cloakeja, joten tajuan, että jaa ei tää pilottiasu tosiaan auta mitään. Sitten vaan invisible cloakia kehiin, jonka jälkeen pieni vinkki-ikkuna neuvoo kävelemään sen sijaan, että juoksee. Voin kertoa, että kävely ja juoksu on melkein yhtä nopeaa, mitä nyt kävelystä kuuluu vain yksi ääni siinä ajassa, mitä juoksussa kuulee kaksi. Kävelyssä se on silti semmonen saatanan raskas kolina, mutta jotenkin ihmeellisesti vastustajat ei tätä sitten kuule, vaikka kävelis ihan vierestä. Verrattuna siihen, että kyykyssä ei kuulu mitään ääntä, mutta meno on vähän hitaampaa, joten sitä ei voi käyttää, koska cloakit loppuu lian nopeasti. Miksei tota kävelä oo sitten tehty suoraan vähän hilajisemmaksi hommaksi? En tiedä.

Pakkohan tuolla on toki ampua jengiäkin, kun saattaa kapealla käytävällä tulla kaksikin vihollista vastaan. Se on helppoa, kun ei ne nää sua ja hedut vaan paukkuu. Kovasti myös pelotellaan, että TAPA VAIN KUN ON PAKKO, KOSKA HÄLYTYS ALKAA SOIMAAN, JOS VASTUSTAJAT LÖYTÄVÄT RUUMIITA. No vaikea välttää tosiaan tappamista, kun melkein joka huoneessa on pakko tappaa jotain jengiä, että voi ylipäätään mennä niiden ohi. Level designereille täydet pisteet. Eikä tuolla oo kun pari isoa hallia, missä jengi ns. patrollaa vähän laajempaa aluetta, joten ei oo mitään hätää vaikka vähän tappaiskin huoneisiin jengiä.

Tähän asti siis ihan ok. Jossain vaiheessa vähän kyrsii se vihun field of vision. Tossa tulee semmonen yks catwalk-silta, missä on vihollinen. Siltä saa cloakin, mutta toki se pitää tappaa. Yleensä tässä vaiheessa vaihdoin vanhan cloakin tohon uuteen, koska seuraavassa huoneessa oli pitkä näkymättömyyskävelypätkä. Mutta noin joka toisella kerralla se homma kusi, kun joku vastustaja näki sieltä kilometrin päästä toiselta tasanteelta. Aina se ei nähnyt, joten tässä taas hyvä osoitus siitä, miksi stealthiä ei saa laittaa räiskintäpeleihin. Semmonen kaikenlainen järkevä yhteneväisyys on täysin kadoksissa, eikä ikinä voi tietää mitä tapahtuu.

Sen vielä kerron, että yhdessä hissikohtauksessa kun katsoo eräällä siirrännäisjärjestelmätaidolla (näkee seinien läpi viholliset) hissin oven läpi, näkee kaksi vastustajaa siinä edessä. Mut jos avaat cloak päällä ne ovet, ei tapahdu mitään. Vihut lähtee pois ja voit tykittää takaraivoon niin perkeleesti lyijyä. Katsoppas vaan kun oot jaksossa tarpeeksi pitkällä, ja avaat yhdet tietyt hissiovet, niin jengi alkaa tulittaan sua ihan vitusti vaikka ois se cloak päällä. Eli tässä on ylitetty taas joku raja, jossa vastustajilla on yhtäkkiä supernäkö, eikä räiskintä taas haittaa yhtään. Eli se stealth loppuu yllättäen seinään. Ihan kivaa, koska räiskimen räiskintäpelissä ok hommaa, mutta mikä järki? Kivoja yllätyksiä kun sitä vaan cloak päällä kävelee ulos ja yhtäkkiä 5 jätkää ampuu niskaan luoteja. Kiesus sentään, mitä menoa.

Vitosepisodista vielä sen verran, että mulla oli tähän screenshot, mutta unohdin copy pastee sen paintiin, joten ei ookaan. Mutta siis siinä oli semmonen landing field sukkulalle, johon piti lopuksi päästä. Sinne pääsi vain, ja korostan tätä, vain VIEMÄRIPUTKEN KAUTTA. Siitä mentiin toiselle tasanteelle, josta hackattiin tietokone, jolla voitiin avata silta sille sukkulalle. Ei millään pahalla, mutta meneekö ne tukikohdan johtajatkin viemäriputken kautta laskeutumisalustalta toimistoihinsa? Saatanan hieno työpaikka. Puhumattakaan siitä, että siellä meni seinällä ja lattiassa semmosia johtoja. Muuten se oli siis ihan blanko, eli perus käppäscifiä. Ei oo jaksettu panostaa, joten tyhjässä hallissa menee johtoja. Ne johdot olivat perinteisissä väreissä: sininen, punainen, vihreä ja keltainen, mutta ne eivät olleet mitä tahansa johtoja. Ne olivat niin paksuja johtoja, että ne ois ollut aika helppo maalitaulu. Kuvitelkaapa semmosia pomppulinnan putkiloita. Yks johto oli obaut semmosen paksuinen. Eli näytti seinällä ja lattiassa sateenkaarelta, tosin isolta sellaiselta. Oisko kannattavaa ehkä suojata ne? Toisaalta jengi menee paskaviemärin kautta sukkulaan, joten ehkä ei. Mietin vaan, et tohon kun vetäis oikeasti sarjan, niin koko paskalaitoshan ois oikosulussa. Tää on hyvä esimerkki siitä mielikuvituksettomasta käppäscifistä, koska eihän nykyajan laitoksissakaan oo johdot tolleen esillä. Ehkä se niiden iso koko oli se scifiefekti, tiedä häntä.

Ei vittu. Nyt pitää suomia itseään hieman. Kehuin tuolla aikaisemmin, että megageimerinä opettelin sen tikapuutaktiikan. No eihän se ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Kutosepisodissa mentiin johonkin kaivokseen, jossa piti kiivetä ylös catwalkien väliä tikapuiden avulla. Jokainen niistä hiton tikapuista oli niin korkea, että aina kun tipahti alas kuoli tosta noin vaan. Voin kertoa, että kuolin joku 4-5 kertaa niihin. Tossa viidennen kerran tuntumassa tykittelin tallennuksen ekojen tikapuiden jälkeen ja huomasin sen ykköskerroksen nurkassa hissin. HEH HEH. Tutkin niitä catwalk-alueita hieman tarkemmin ja kappas siellähän oli hissiä sen verran, että niillä pääsi aina sinne kolmanteen kerrokseen asti. Toki vähän typerää, kun jokainen hissi meni vaan kerroksen välin, mutta oli se silti mukavampaa kuin tikapuupelleily. Kuolin totta kai muutamaan otteeseen hissin löytämisenkin jälkeen, kun juoksin tikapuuaukon päältä ja tää jätkähän tosiaan tippuu siitä kuolemaan. Eli mukava juosta naama alaspäin samalla kun viholliset tulittaa jostain huitsin nevadasta.

Kutosjakson bossi oli sama jäbä, joka tapettiin ekana bossina. Nyt sillä oli vaan arpia naamassa ja kyborgikädet. Tää bossibattle käytiin siellä kaivoksen alimmaisessa kerroksessa, joten ei onneksi tarvinnut tikapuilla pelleillä. Kerroksessa oli paljon semmosia kontteja (as in container junou. jos ette tiiä niin kattokaa sen kaljupää puuhelmikoruidiootin huutokauppaohjelmaa). Niiden välistä sitten piti aina löytää tää kaljupääbossi. Tietysti tää oli suunniteltu niin, että kun sen näki, se juoksi ekalla kerralla pakoon. Jos olit ihan kannoilla, ja bossi käänty kontin taakse, se ei ollut siellä enää, eli teki niin sanotut katoamistemput. Toisen kerran kun sai kiinni, pääsi tulittamaankin sitten kohti. Sen jälkeen tulee katoamistemppu, mutta flashin avulla, joten vähän loogisempaa. Sitten vaan toistettiin tota sykliä ja se oli siinä. Luulis tosin, että tommonen Copperfield ois sormia napsauttamalla katkaissut Loganin niskat, mutta onneksi ei.

Mitään jännittävää ei kutosjakson jälkeen oikein tullut. Ihan kivoja missioneita, ja aloin ehkä jopa pääsemään vähän tähän peliin sisään. Viimeisessä episodissa sai jopa valita kolmesta vaihtoehdosta sen, mitä lähtee toteuttamaan. Eli kolme erilaista loppua löytyy vissiinkin. Pelasin toki yhden ja poistin pelin asennuksen sen jälkeen, mutta onpahan jotain tulevaisuuden sessiota varten sitten uutta sisältöä. Se jäi myös mieleen, että kun headsetjuppi tappo yhden muigelin (tää nähtiin klassisesti lasin takaa, joten teurastus piti oikein seurata tarkkaavaisesti), niin seuraavassa demossa sillä ei ollut verta missään eikä mitään jälkiä. Juppi oli varmaan ampunut suutarin ja muija kuollut sydäriin tiedä häntä. Piti ite ampua sitä vähän niin tuli aitouden tuntua hommaan. Kaikilla bosseilla kuitenkin on verijälkiä demossa, kun ne on lahdannut. Pikkuvika, mutta vähän outoa kun osaavat kuitenkin tehdä sen demon kunnolla, minkä todistaa kaikki bossbattlet.

Noin muuten ihan ok kokemus. Very Easyhän vei vähän hiippailuominaisuutta pois, koska ei ollut pelkoa kuolemasta. Pitää joskus kokeilla Easyllä, koska jos tähän ois vähän vaikeutta saanut, ois voinut olla aika miellyttävän haastavaa tykittelyä, jossa ois pitänyt ottaa vähän maastoa ja muuta huomioon. Mediumhan oli tosiaan mahdoton, joten siihen leikkiin en lähde, mutta ehkä toi välimuoto tois nautinnollisen vaikeusasteen. Eli taas kerran pääsimme todistamaan peliä, jonka taustalla on selvästi ollut ajatus (juonihan on siis paska, älkää siihen nyt tuota sanaa yhdistäkö), joka omistaa potentiaalia, mutta toteutus on luvattoman kökköä laatua. Se vie nautinnon pois, mikä olis aika tärkeetä pelaamisessa. Harmi homma, mutta tätä tämä aina tuntuu olevan.

-----------------------------------------------------------------------

Plussat ja miinukset:

+laajat kartat tai ainakin semmoinen vaikutelma
+ohjekirja
+dinosaurii bongailu
+siirrännäisjärjestelmät
+veriroiskeet ja ragdoll ovat ihan ok

-käppäscifisyys
-luistelu
-suolapatsasmaisuus
-haulikon tussahdus
-avioparin riitely
-dinosaurukset, koska hyökkäävät vain Loganin kimppuun
-stealth-tehtävät
-tikapuut, tikapuut, ja vielä kerran tikapuut
-tikapuuaukot
-sen muigelidemon verettömyys
-näppäinkonffien pysymättömyys
-huonoja screenshoteja antoi (selvästi pelin syy)

Annetaan rohkeasti 2/5

Lopputulos HALO vs CHROME sodassa:

Ainakin 4-0