Levyraatikapinointia ja vähän muutakin (reprise)

ELIKKÄS nyt sitten se varsinainen idea, mikä nyt lähti vähän käsistä (tai ei sitä nyt ehditty edes käsittelemään kuin otsikossa), mutta kuitenkin:

LEVYRAATI

Tämä on yhteiskunnan hienoin keksintö. Mikään ei ole hienompaa kuin levyraati. Mun mielestä jokaisissa illanistujaisissa pitäisi olla levyraati. Mikään ei ole hienompaa kuin hehkuttaa toisille oman musamaun paremmuutta, eikä mikään ole ikävämpää kuin se pettymys, kun saatkin vain ykkösiä tai kakkosia asteikolla 1-10. Nykyäänhän tämä levyraatihommeli menee niin, että bileissä on joku saakutin Spotify auki ja sinne jengi pistää jonoon biisejä ilman mitään tolkkua. Se kuka eka saa sinne laitettua oman 1000 biisin soittolistan on voittaja. Jonoa ei saa muokata, mutta kaikkihan sitä muokkaa, koska muuten ei saa illan aikana tuotua  omia musamielipiteitään julki. Nykyään se on edes jollain tasolla mahdollista, kun jengi vetää kännit ja lähtee vasta 01.00 baariin katsomaan, miltä se valomerkki näyttääkään. Jos alkoholipolitiikkaa muutetaan, tämäkin menee mahdottomammaksi, joten mielestäni viina pitää kätkeä johonkin geokätköilytyylisesti, että siinä menee mahdollisimman kauan, että Pena pääsee känniin. Jää aikaa levyraateilulle!

Miksei levyraateja muuten ole amkissa tai yliopistossa? Alaasteella oli, yläasteella oli. Lukiossa ei muistaakseni ollut? Jos pääsen joskus vaikuttamaan asioihin, vaadin levyraadin opetussuunnitelmaan jokaiselle alalle. Mielestäni työpaikan taukotiloissakin voisi olla levyraadit! Levyraati myös takaisin televisioon! Radiossahan tätä ainakin vielä viime vuonna tuli, toivottavasti vieläkin. En ole hetkeen keskittynyt muuhun kuin oman listani odottamiseen "kuuntelijan lista" -ohjelmassa.

Mutta niin kun tuossa Eminem-kirjassa (katso edellinen postaus, toim. huom.) oli puhetta esimerkiksi lyriikoiden kohauttavuudesta, niin muistoistani nousi esiin hetki, jolloin soitin ala-asteella Eminemiä levyraadissa. Soitin tahalteen levyn huonoimman kappaleen (tai ainakin se on yksi niistä), koska siinä oli kertsissä aika vahvaa kiroilua ja se oli riittävä syy valita tämä huono kappale. Kyllähän se toimi ja siitä se oma levyraatikapinani auktoriteetteja vastaan lähti! Tässä lyhyt historia levyraatitykityksistäni, mikä oli siis edellisen postauksen alkuperäinen idea. Näitä ei periaatteessa oo kuin pari (l. 2 kappaletta), mutta laitan pari bonusshokeerausta mukaan just for the fun of it.

1. Varamsti joku ala-aste paska, josta en muista mitään, koska en ollut vielä älynnyt tätä väkisin shokeeraamisen taikaa. Eli skipataan tää. Tää saatto olla muuten sellanen, missä Eiffel 65:n Blue -kappale voitti. Kaverini toi tämän levykäisen ja muistan kun eräs "Hessu" juoksi opettajan luo sen jälkeen, kun kaveri oli jo kertonut, "että se on sitten se biisi numero yksi". "Hessu" siis ryntäsi ja sano "SE ON SITTEN SE YKKÖNEN" ja näin Blue voitti. Ai että.

2. Noniin, tämä on semmoinen homma kuin allekirjoittaneen ensimmäinen shockade valinta. Olin saanut Eminemin Marshall Mathers LP:n joululahjaksi. Vuosi oli siis 2001. Olin silloin sitten vissiin viidennellä vai olinko jo kuudennella. En tiiä. Sillä ei ole väliä. Meillä oli musamaikkana Pena ja Penahan oli ihan hauska tyyppi mitä nyt legendaa oli, että pari varoitusta oli alla. Mut mun mielestä se oli ihan jees. No mutta kun tuli minun vuoroni, menin ylpeänä ja vähän jännittäen kohti Penaa ja sanoin, että pistäppä tosta noin kappale 17. Se oli nimeltään "Under the Influence feat. D12" ja siinä oli kertosäe: "So you can suck my dick if you don't like my shit ‘Cause I was high when I wrote this, so suck my dick!"

Ei me mitään biisistä tajuttu, mutta kertsi tajuttiin ja täts it. Sillä perusteella levyraatiin. Vanhempana sitä tajus muitakin hienouksia ja nerokkuuksia läpistä, mutta ala-asteella sitä on ala-asteella ja siltä pohjalta pitää luovia elämässä eteenpäin. Penalla meni naama vähän hämilleen. Biisissähän on se klassinen "let the record skip" kohta, mikä on muuten ihan hauska läppä: "I'm ripped, I'm on an acid trip / My DJ's in a coma for letting the record skip" ja sitten tää looppaa hetken, mikä on loogista tietysti, koska neula hyppii. Pena totes jotain jossain vaiheessa, että joo kyllähän tää vähän tuntu junnaavan. No mutta oli se hurjaa! Tässä vielä itse kappale:

3. Yläasteella, käytiin kai kahdeksatta. En muista mikä biisi noin alko, mutta joku kuitenkin. Meillä oli englanninkielentunti ja ihana Mari opettajana. Tai unohtakaa äsköinen lause, koska kukaan ei halua sakkorangaistusta. Jokatapauksessa, minä olin vihainen heviteini, jolle Dimmut oli kova sana (oli muuten Helloweenkin, se on aina ollut kovin. Minähän sanoin, että olen pehmeä kuin pehmis sydämestäni). Mutta dimmut ja creidöli oli hyvä valinta, kun niitä löyty jokaisen koneen kazaa-folderista. Se oli hyvä folder se. Siellä oli ainakin Dimmujen se Twisted Sister koveri missä lauletaan hear no evil, see no evil, fear no evil ja mitä paskaa. Sitten oli Stratovariuksen Eagleheart. Peruskamaa oli myös kaikki väärin tägitetyt Klamydiabiisit, sekä väärintägitetyt sentenced/bodom akselin trooper/mitäkovereitaniitänytolikaan biisit.

Asiaan. Meillä oli siis levyraati ja minä toin veljeni levyhyllystä (tadaa, hänkin oli creidölhevari) Cradle of Filthin Nymphetamine levyltä löytyvän Gilded Cunt biisin. Siis biisihän on aika mitäänsanomaton lukuunottamatta sitä yhtä riffiä (kyl te hiffaatte). Eli ei oo mitään Principles of Evil Made Flesh kamaa tai edes Midian kamaa, jotka on näin aikuisenakin niin saatanan tykkiä, että oksat pois. Se vaan oli provosoivin nimi, mitä siihen hätään sai käsiin.

Kun vuoroni tuli, menin mankalle, laitoin levyn sisään ja kelasin raitaan 2. Menin istumaan ja opettaja kysyi, mikä on biisin nimi. Vastasin, että Gilded Cunt. Opettaja sitten siihen, että niin mikä oli. Sanoin "Gilded Cunt" silleen vähän rallienglantimaisemmin, että varmasti meni perille. No opettaja siihen, että tuuppa kirjottaan tänne se. Taululle käveli nuori mies, jolla oli Dark Funeralin Attera totus sanctus -paita, niittiranneke, pentagrammi hihanauha, luurangonkäsisormus, slayer-ranneke, ihan helvetin painava heviketju, vähän kevyempi heviketju ja mitä vielä. Kirjoitin taululle hieman hataralla liitukädellä "Gilded C***", kuten takannessakin luki. Aika kapinallisen veto, eli nössöilin sitten sen lopulta. Kunnon tunari minäkin olen näin jälkikäteen tarkasteltuna. No opettajatar (semmonen 28 lonkalta nakattuna) meni varmaan vähän hämilleen, koska uran alkuvaiheilla jo joutuu tykityksen uhriksi. Opettaja pohti asiaa hetken ja otti sitten sanakirjan esiin. Selasi sieltä tämän "cunt" sanan kohdalle varmaan vaan ihan varmistaakseen asian. Katsoi aukeamaa hetken aikaa, henkäisi, ja sulki sanakirjan rauhallisesti. Sen jälkeen ei tehtykään muuta kuin kiitetty hienosta musiikkiesityksestä, laskettu yhteen surkeat pisteet ja unohdettu koko asia. Se oli urani ehkä hienoin hetki.

Tässä vielä kappale:

BONUSSHOKEERAUKSET (periaatteessa toi ekakin on, mutta tajusin vasta nyt, että eihän noita ollutkaan kun kaks levyraatikokemusta. Ei niitä oikeasti varmaan ollut yhteensä kuin 4 koko kouluruna aikana, joten 2/4 shokeerausyritys on aika hyvä):

4. Tää ei oo periaatteessa levyraati, mutta kun annetaan vapaat kädet aineen kanssa, sitä tekee musarunkkarina musasta jutun. Tämä tapahtui tuon saman englanninopettajattaren kanssa, mutta varmaan n. vuotta aikaisemmin. Tein enkunesitelmän Slipknotista ja soitin sitten Iowa levyltä näytteeksi Left Behind kappaleen. Tässä ei oo silleen mitään sen kummosta hienoa shokkitarinaa, mutta ei Marin ilme kyllä mikään kovin iloinenkaan ollut. En käsitä miten niin pienellä voi järkyttää ihmisiä. Tässähän on puhdas kertsikin. Muistan kun eräs Jani sano eturivistä biisin lähtiessä käyntiin, että nyt on kova! Olihan se hemmetti:

5. Oon käyttänyt Slipknotia ennenkin shokeerausmeiningissä. Tää tapahtui ala-asteella. Meillä oli siellä erään Hanna-Kaisan alaisena (parhaita opettajia, terkut!) viikon juliste skaba. Se oli ihan hauska, vaikkakin aika typerä idea sinänsä, mutta lapsethan on typeriä, joten toimiva idea. Hieno ajatteluketju siinä. Vein sinne sitten tämmöisen julisteen:

Se ei ollut ihan tuollainen, koska siinä noi ruudut täytti koko alan ja ne oli jämptisti rivissä, mutta kuvat olivat samat. Eli varmasti saman aikakauden tuote. Tämäkin oli sitten jotain 5-6 luokkaa. Vein jullarin luokkaan ja taululle. Hanna-Kaisa totesi, että onpa todella hirveän näköisiä olentoja ja mikä tämä on edes olevinaan. Koitin sössöttää jotain bändistä, mutta ei siitä mitään tullut. En tainnut voittaa ja varmasti voittoni olisi hylätty, koska minulla oli siitä jo aikaisempaakin kokemusta. Vein nimittäin tämän jullarin kerran kisaan:

JA SE VOITTI

MUTTA

KOKI

OIKEUSMURHAN

Minä vaivalla tuon nätisti repussa rullattuna alienjulisteen, joka on hauska ja symppis, äänestykseen. Äänestykseen, jossa demokratian voimin juliste valitaan voittajaksi. Hanna-Kaisa hieman hirveitä vanhempia (aiheellinen pelko) peläten kyseenalaistaa tuloksen. Luokka kapinoi, joten päädytään rehtorin juttusille. Rehtori (mukava mies, mutta ihan perseestä julisteasioissa) totesi, että ei sovi ala-asteelle. Että vaikka kuinka ois demokraattinen tuki takana niin ei. Kunnon fasismia. Uskoni suomalaiseen demokraattiseen päätöksentekoon horjui sinä päivänä niin paljon, että äänestin vasta toisissa mahdollisissa kuntavaaleissa, kun olin täysi-ikäinen.

Yhtä kaikki, shookeerasin jopa rehtorin kansliaan asti. Eli onnistunut tapaus.

6. Viimeinen shokeeraukseni musamaailman avulla tapahtui lukiossa. Ei ollut harmillisesti levyraati, mutta taas annettiin enkuntunnilla vapaat kädet aihevalinnan kanssa, ja koska hiukseni olivat kasvaneet pitemmiksi, sekä olin syvemmällä bläkkiksessä (toisin sanoen hylännyt hetkeksi poserit ja tykitin brutaalia ug:ta), esittelin luokalleni Beheritin. Tai no oikeastaan se oli pienryhmä, mutta esittelin kuitenkin. Tämän suomalaisen pioneerin, jonka musa on niin maan perkeleen kovaa, että ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa ja suositella kaikille.

Vein esitykseen mukanani The Oath of Black Blood -levyn remasteroidun digipak version. Oikeasti tämä oli poseria, koska siinä oli kuulemma pilattu Moyenin alkuperäinen kansitaide uudella paskalla ja siinä oli helvetti väritkin. En voinut asialle mitään, koska Swamp Music ei myynyt alkuperäistä, eikä minulla olisi ollut varaakaan. Tämä maksoi kympin ja oli budjetilleni aikoinaan sopiva. Esitelmässä kerroin, että Beherit oli Rovaniemeltä jadajada keikoilla oli sian- ja vuohenpäitä seipäissä tai jotain muuta vastaavaa jadajada hautasmaalla ristit nurin jadajada ja opettajan ilme oli ihan mukava. Semmoinen keski-ikäinen, ehkä jopa hieman lady, nainen (ihan mukava ope kuitenkin) oli vähän järkyttynyt. Sen sukunimi oli muuten Rossi. Voitte arvata mikä sananmuunnos oli kultaa lukiossa. Voi pojat.

No koska mukanani oli myös levy, päätin esitellä taidetta yleisölle. Laitoin soimaan muistaakseni tämän kappaleen:

Eli siis ton ekan tuosta. Grave Desecrationin. Siinä on edelleen niin hienot nuo örähdykset ja atonaalinen kitarasoolo Slayerin hengessä. Sitten esitin tätä kuvaa siinä sitten, tai no oikeastaan laitoin ne levynkannet kiertämään:

Nää kaks kuvaa löyty siitä digipakista (muistaakseni toi alempikin oli) ja ne on edelleenkin mielestäni ihan hemmetin siistejä. Varsinkin toi ylempi. Eihän nää eees oo mitenkään ihmeellisiä, mutta kai se oli sitten uutta ja yllättävää kaikille, että se hämmensi. Ei se musa varmaan ainakaan helpottanut, onhan se aikamoista kohkausta. Mutta kuitenkin, muistan sen ikuisesti kun opettaja anto palautetta siinä paikan päällä. Kehui ääntämistä, sanoi ihan mielenkiintoiseksti (varmaan vitsillä tai hyvää hyvyyttään) ja sitten täräytti: "Mutta miksi?". Kyselin, että mitä miksi hä. "Niin että miksi sä kuuntelet tämmöistä musiikkia?". En keksinyt siihen muuta kuin että tykkään siitä todella paljon ja se oli siinä. Ysi tuli todistukseen ja veikkaan, että Rossikin tykitti kahvitauolla Beheritit soimaan opettajanhuoneessa! Sen verran oli käännyttämismentaliteettia ilmassa.

Se oli siinä. Aika paska listaus. Eilen illalla kun menin nukkumaan tää idea pyöri päässä ja olin et hei maailman paras idea. Nyt kun toteutin tän niin ihan surkea lista. Tajusin, että eihän niitä levyraateja tosiaan ollutkaan kuin kaksi, vaikka uneliaana tuntui ideoita vain pulppuavan. Tuhlasin tähän myös n. 2 tuntia elämästäni, kun kirjoitin tuon ekankin tekstin siitä kirjasta. Ihan saatanan aikaa vievää puuhaa, enkä ihmettele yhtään, miksi en neljään vuoteen kirjoittanut mitään. Mutta sen siitä saa ja se on kestettävä, kunhan selkä ei vain hajoaisi.

PS. Oon ihan varma, että joku late tai mollukka tai hengenheimolainen tulee tähän kommenttipalstaan

huutaan jotain black metal -aatteesta ja sen pilaamisesta kautta pouseroinnista ja death to false prophet paskaa. Ei mulla teille muuta kun relatkaa hei ja antakaa ihmisten nauttia musasta, vaikkeivät jaksaisikaan saaranata saatanasta K-marketin aulassa.

Operaatio TURKU!!1

On pitänyt kirjoittaa raportti tästä hassunhauskasta matkasta Suomen ensimmäiseen pääkaupunkiin, josta ystäväni käyttää simppelisti nimitystä TURKU! (se pitää huutaa silleen jämäkästi). Matka tapahtui jo kuukausi sitten, mutta palautuminen alkaa olemaan kohdillaan vasta nyt. Johtuen erinäisistä seikoista, jokainen voi tahollaan arvailla, mitä nämä seikat ovat. Muutaman edellisen blogipostauksen kun lukee, niin ei varmaan tarvi sitten enää arvaillakaan.

No mutta let's get down to bussinessi.
Päivä oli 8.9.2012, lauantai. Turun Klubilla esiintyivät Beastmilk, Nolla Nolla Nolla, Radiopuhelimet. Kyseisessä järjestyksessä. Kaverini hehkuttivat etukäteen Beastmilkin kovuutta ja ennakkobiisien perusteella se olikin todella hyvä. Itse kuitenkin digautan enemmän tosta Nolla Nolla Nollasta ja kun sen näin rosterissa niin olin heti lähdössä Turkkusee. Eräs toinen kaverinikin lähti kohti Turkua samana päivänä, hänen mieltymyksistään myöhemmin.

Hyppäsin junaan joskus yhden aikaan täältä Lakeuksilta (jotka muuten kirjoitushetkellä ovat hukkumassa vedenpaisumukseen. Haluaisin kuitenkin kaikille huomauttaa, että esim. Seinäjoen keskusta ei ole veden vallassa. Kiitos vaan kaikille sukulaisille kyselyistä). Junamatka oli perinteistä kamaa, tykitin musiikkia ja luin Helsingin Sanomia. Tampereella olikin sitten vaihto kohti Turkua ja tilannepäivitystä kaverin kanssa, joka oli hypännyt samoilla hetkillä bussiin kohti Turkua. Meikän juna oli aikaisemmin perillä, joten menin matkakeskukselle odottamaan. Söin makkaraperunat, jotka maksoi 6,90€ jumalauta. Siinä oli ehkä 10 HK:n sinisen palasta ja sitten 30 ranskalaista tai jotain sinnepäin. Ihan silleen vinkiksi Turun Matkakeskukselle, että grilleiltä näitä kulinarisuuden terävimiä huippuja saa akselilta 3-4€. Niissä on myös mausteitakin. Noh, ruokaa odotellessa menin pelaamaan Tuplapottia, josta voitin onneksi femman, joten melkein +/- 0 tulos tästä aterioinnista. Pöydässä istuskelin kaveria odotellessa esitin sivistynyttä ja luin Nikolai Gogolia samalla kun popsin makkaraperunoita. Hieno yhdistelmä. Sivistynyttä roskasakki meininkiä. Yhdyssanavirhe.

Kaveri saapui mestoille, joten vanhoina yhteiskunnan huijaajina ja poliisin vihollisina menimme maksulliseen miesten vessakompleksiin samalla rahalla. Siitäs sait matkakeskus, toivottavasti olet konkurssissa tätä kirjoittaessa. Noh, täältä matka jatkui sitten kohti omakotitaloseutua, josta turussa päin majailevat ystävämme ovat ostaneet hippikommuunin. Siellä asuu 5 jantteria kolmessa kerroksessa, eli ihan messevää menoa. Ei talosta kuitenkaan sen enempää.

Noh, ihan hyvin uskollisen iPhonen karttasovelluksen avulla pääsimme perille taloon. Vettä satoi ihan kiitettävästi ja ufolapsia tuli ihmeteltyä siinä jonkun puiston vieressä olevan jonkun valkoisen rakennelman joissain seinissä. Eiköhän kaikki kuitenkin tiedä mistä on kyse, jos on nähneet nämä ufolapsikaiverrukset? Tai mitä helvettejä olivatkaan. Näimme myös sateenkaaren kupittaan fudiskentän yläpuolella. Turku todisti väitteen "Jalkapallo on homojen hommaa" todeksi.

tähän väliin taas sellanen streittari HUOM.: Olin päättänyt olla juomatta tänä viikonloppuna.

Perillä sitten tämä matkusteleva kaverini päätti, että pitää hakee päkki lonkeroa lähikaupasta. Noh, lähdin hänen matkaansa tukemaan iphone kartalla. Astuimme jo lähi Siwaan, mutta sitten päätimme että jos menisimmekin syömään jonnekin ekkana. Noh, siitä sitten harhailemaan johonkin ja lopulta tiellemme osuu HESBURGER. Paska säkä, mutta pakko mennä. Otin minikanahampurilaisen kahden euron kolikolla. Ihan paska ostos, ei vienyt nälkää mihinkään ja muutenkin sisällöltään ihan aneeminen. Aneemisempi kuin aneemisin ameeba. Takaisin tullessa sitten kikkailtiin hennossa vesisateessa jo vähän eri reittejä takaisin. Löysimme esim. velodromin, ja jäimme pohtimaan miltä turkulaiset ruutupaita-pillifarkku-liuhuviikset näyttää kun ne esittelee omia fixejään toisillensa.

Noh, matka jatkuu kohti Siwaa ja sieltä ostamme päkin Eldoradon lonkeroa. En ole ikinä tuollaista nähnyt saati maistanut, mutta ihan hyvää se oli (joojoo piti olla juomatta mutta kohta tiedätte syyn).

Siwasta ohimennen sen verran. Turkulainen lähisiwahengailujengi on ihan erilaista, kuin vaikkapa nokialla. Näillä oli kaikilla skopat ja ruutukauluspaidat, valkonen kangasvyö ja semmoset vähän vaaleammat jack&jones farkut. Kokoomusnuorten vandalismiosasto? En tiedä, hämmentävää.

Tässä vaiheessa saatiin jo soittelua perään, että missä vitsinhimpulassa kupataan. Kauppaan kun käveli sen 10 min ja oltiin onnistuttu jo tuhlaan joku tunti reissuun. Sanottiin vaan että eksyttiin matkalla ja jätettiin se siihen. Vähän jännitystä ilmaan kato! Perille kun päästiin, niin istuin kiltisti olohuoneeseen hengaamaan ja sanoin etten juo mittää. Noh, vähän aikaa ilta eteni ja omakotitalokommuunin yksi pääjehuista sitten muisti out of blue kesken jonkun sukupuoliroolikeskustelun yhteydessä (hieno aasinsilta), että hänellä on puoli pulloa GAMBINAA jääkaapissa. Tuon sanottuaan se olikin jo hakenut sen ja löynyt minulle syliin. Haista paska vaan, mutta pakkohan siitä oli sitten juoda. Noh, sitten kelpas jo lonkerot sun muutkin ja meno lähti kohti alamäkeä.

Noh, Beastmilkin soitto alkoi Klubilla jo 21.00 ja jengi vakuutteli että tästä kävelee vaan sen jonkun 20 min klubille, joten aloimme valmistelemaan lähtöä kohti tätä mukavaa elävänmusiikin mestaa. Lähdettiin varmaan 20.40 kävelemään. Jotenkin sitten kuljettiin "tää on hyvä oikoreitti" tyylisiä polkuja ja oltiin kattoon beastmilkin keikkaa tasan klo. 21.30 tai siinä tuntumassa... eli kyllä siihen näemmä melkein tunninkin saa matkaan kulumaan. Beastmilkistä nähtiin sitten n. 1 ja 1/3 biisiä. Tästä tulikin sellainen pieni sisäpiiriläppä tyyliin: "Iha vitu kova keikka " "Beastmilk oli älyttömän kova" "Vuoden paras keikka!" jne.

Noh, minua ei niin haitannut, vaikka ne mitä ehdittiinkin niin kuulosti hyvältä, sillä seuraavana oli legendaarinen Nolla Nolla Nolla. Parin ekan biisin ajan seurasin vähän sivusta kaljatuoppi kädessä menoa. Lavan edessä ei ollut oikein ketään, joku oli vähän sivummalla edessä. Kumosin siis tuopin alas ja päätin että meen joraan tohon, koska se on hauskinta keikoilla. Menin siihen sitten ja hetken aikaa siinä saikin yksin saada epilepsiakohtauksia ja huudella SILMINNÄKIJÄÄÄÄÄÄÄÄ mutta kohta siinä olikin jo pari kaveria vieressä riehumassa. Perinteisellä suomalaisella "no kun noikin niin mäkin kehtaa nyt" mentaliteetilla siihen sitten saatiin ihan hyvä hyllyvä massa eteen loppua kohden ja vikojen biisien aikana meno olikin pitissä jo vauhdikasta! Mahtava keikka, kiitoksia vaan kaikille.

Sitten sen jälkeen kovaa brainstormausta ja päätöksenä lähteä Kouluun ja sieltä Dynamoon. Eli jätetään Radiopuhelimet väliin. Tuolla alussa mainitsin, että matkustavan kaverini mieltymyksistä myöhemmin. Eli hän olisi vissiin saattanut haluta mielenkiinnosta tsekta puhelimetkin, mutta muut oltiin sitten kännissä jo nokka kohti Dynamoa menossa tai jotain. Vähän harmittaa kyllä itteäkin ettei katottu tota, mutta pääasia että sen oman suosikkini nyt ehdin näkemään.

Noh, mentiin sitten johonkin Koulu nimiseen baariin. Se on joku olutravintola jossain päin Turkua. Siellä ei soi musiikki ja ihmiset juo vähän laadukkaampia oluita. Noh, hetken siinä istuessani päätin, että kai minäkin nyt täällä jotain ostan. Menin tiskille. En tiedä minkälaisen vaikutuksen annoin, mutta ylläni oli Crustbändi Amebixin huppari, rastamies ja keskustelun taso oli huimaava:

"Moi, mikä on halvinta bissee?"
"No tässä on tällanen litrahinnaltaan halvin, ja sitten tämmönen kalliimpi mikä on alkoholisuhteeltaan halvin"
"No ööö..."
....
"Otan sitä alkoholisuhdejuttua"

.....

Minut on luotu olutravintoloihin.

Kaadoin muuten tuopin pöydälle ja ihmisten syliin kun siitä oli 1/3 jäljellä. Se siitä alkoholihyötysuhteesta.

Noh, porttikongiin kuselle ja kohti Dynamoa! Se on siis erittäin miellyttävä tanssipaikka. Tykkäsin ihan. Ostin Gin Tonicia porvariopiskelijana ja jorasin yläkerran tanssilattialla. Tässä vaiheessa aloin olla ihan kohtalaisen seipäässä. Siinä sitten muut lähti poies, mutta minä+2 omakotitalon sankaria jäätiin joraamaan jotakuinkin pilkkuun asti. Täällä tapahtui kyllä kans jotain ahdistavan hämmentävää.

Minun ja toisen kaverini luo tuli jossain vaiheessa kaksi naispuolista henkilöä. Jotenkin valikoivat sen kohteensa ja olivat sitten vaan siinä. Kaverini oikeastaan vaan tanssi sen toisen kanssa. Itse nojailin tiskiin ja kun se nainen nyt kerta halus väkisin tarjota bisseä niin sanoin että joo käyhän se. En lopulta juonut siitä oikeastaan yhtään kun se ei mennyt alas, mutta hyödynsipä nyt tarjouksen kuitenkin. Nää paljastu lopulta rantaruotsalaisiks ja se nainen joka jutteli minun kanssaninkin aloitti pelin aina vahvalla "mä oon sitten varattu" repliikillä. Nojoo, en ollut kiinnostunut muutenkaan, mutta jauhettiin siinä jotain paskaa. Hän ei oikein arvostanut kirjastoura valintaani, en tiedä miksi. Mutta ihan semmosta yllättävän diippiä keskustelua oli yökerhotasoksi. Ei mitään Nietzcsheä, että älkää ymmärtäkö tota lausetta nyt väärin. Mutta esim. kaverini ei kuulemma edes tiennyt sen nimeä jonka kanssa tanssi ja aamulla kun tätä kelattiin, niin tuli semmoinen hyvä repla kaverilta "siis mitä oottekste keskustellu noin paljon kaikkee" :D. Joo-o, saavutuksia ja huikeita sellaisia.

Näihin naikkosiin liittyy myös sellainenkin hauska juttu, että se joka oli siinä meikän kanssa tiskillä, niin sanoi jossain vaiheessa hyvin reilusti että: "Ei toi mun kaveri edes tykkää yhtään tosta sun kaverista vaikka sen kanssa tansiikin" Mitäpä siihenkään sitten oot kun "Jaa :D" Kysyttiin muuten näitä kai jatkoillekin (?) ihan vaan sen takia, että meillä oli viinaa ihan ok määrä ja oletettiin että kaikki on jo nukkumassa siellä kämpillä, joten olis edes jotain ihmisiä hereillä. Ne sano miettivänsä asiaa, kävivät vessassa ja kun tulivat takasin niin ne tanssi jo joidenkin muiden kanssa :D Eli oikeastaan ihan hiton hyvä juttu.

Noh, lähdin ekana kohti Dynamon ulko-ovea ja nyt täytyy myöntää että olin niin kännissä, että en tajunnut oikein tilanteesta mitään. Portsari näytti mulle sellasen "STOP" -eleen kädellä. Oli tulpat korvissa+känni niin en kyllä jaksanu kuunnella mitä se koittaa sanoa ja käännyin pois. Luulin, että ei se kai sitten ollu ulko-ovi ja menin ettiin jotain toista ovea. En löytänyt ja sitten kun tulin uudestaan tohon, niin pääsin mukavasti ulos. Kai se joko halus että haen a) takkini tai b) yritti viestittää että et sit pääse enää takasin sisään. Tai sitten jotain muuta, en tiedä.

Noh, ulkona olin siinä kadulla ja odotin kavereita. Tähän liittyi ongelma, puhelimen akku oli ihan kuollut, joten sitä ei voinut käyttää apuna. Sisäisen kelloni avulla laskin, että jotain väliltä 15min-30min jaksoin odottaa ja sitten lähin itse yksin luovimaan tietäni kohti kupittaata ilman iPhonen karttoja. Voisin tähän kertoa, että tää tais olla toka kerta elämästäni turussa, ihan kahuee tuke eikä oikein mitään tajua missä oon. Eli ihan hyvät lähtökohdat seikkailulle aamuyöstä.

Noh, oon sitten lähtenyt kävelemään ja joitain maamerkkejä pystyin vielä siinäkin kunnossa tunnistaan. Jonkun hiekkakentän laidalla otin pientä  lepiä puistonpenkillä ja sammuin siihen kai hetkeksi. Tai ainakin hyvin mustaa on siinä kohdilla sitten taas. En sentään siihen ole yöksi jäänyt mikä on ihan positiivista! Noh, jotenkin sitten helvetinmoisen kiertelyn seurauksen oon löytänyt sinne omakotitalokommuunille. Siinä oli sitten vaan sellanen ongelma, että kun koputin oveen niin kukaan ei kuullut mitään... Siinä sitten manasin ja hakkasin ovea, niin eräs kaiffari, joka on onneksi yleensä hyvin myöhään hereillä, tuli aukaisemaan oven. Ihan mahtavaa! Yöpaikaksi tuli sitten kellarin sohva ilman mitään peittoa sun muuta. Eli kylmä oli taas aamulla, mutta yöllä ei tuntunut taaskaan mikään miltäkään.

Harmittaa vähän kun puhelimen akku oli loppu, sillä ois ollu siistiä jos ois kännissä kässänny laittaa Sports Trackerin ton lenkkiohjelman käyntiin, niin ois nähny kartasta sen reitin mitä oon seikkaillu. Ois ollu varmaan ihan hyvää menoa+ois nähny kulutetun ajan ja kalorit! Hyötyliikuntaa.

Olin kuitenkin yöllä tajunnu ottaa puhelimen lautausjohdon mukaan kellariin ja sain sen aamulla laitettua laturiin. Jossain 10.36 tienoilla tuli soittoa kaverilta, että missähän helvetissä mahdat luurata. Vastasin sitten vähän unenpöpperössä nohevasti, että no täällä kellarissaha minä. Oli vähän silleen hiljaista toisessa päässä, hehheh vaan. Olen sydämellisesti otettu, kun puhelimesta sanottiin kuitenkin, että täällä on jengi vähän huolissaan :D Kiitos ja anteeksi.

Noh, krapulapäivä oli ihan helvetin kauhea. Hauskaa oli kun muisteltiin erinäisiä illan hauskoja sattumuksia ja tapahtumia kuten aina. Pitsaakin syötiin ja tuli ihan paha olo vaihteeksi. Mutta eipä siitä sen enempää.

Lähettiin tän matkustelevan kaverin kanssa sitten samalla junulla kohti Tamperetta. Ravintolavaunuun oli pakko paeta, kun saatiin vierekkäiset paikat, mutta siinä sattui olemaan käytävä välissä. Ravintolavaunussa teki mieli ottaa loiventavaa, mutta onneks rahat ei riittäny ja tyydyin limonadiin, mikä oli varmasti lopulta parempi vaihtoehto. Perillepäästyä sitten (huom. olin ilman silmlälaseja) selitin kaverille, että onneks se vaihtojuna lähtee tästä viereiseltä laiturilta niin ei tarvi paljoo liikkua. Sitten näin sumeasti siinä näyttötaulussa jonkun nuolen kuvan, ja eka reaktio oli aika perinteinen "Voi vittu". Se oli sitten puoli tuntia myöhässä se juna ja sen mukaan 20.36 ois päästy matkaan. Noh, kaverin piti päästä poriin menevään junaan, ja aateltiin testaa sitä uutta automaattia siellä ihan laiturien ja asematunnelin päässä. Se oli tottakai epäkunnossa :D Noh, sitten kiireellä johonkin toiselle automaatille, eli aika turhaan tuli käveltyä sekin matka sitten... Kaveri pääsi kuitenkin junaan ja menin itse odottamaan omaani. Se myöhästyi kokoajan enemmän. Sitten yhtäkkiä niissä aikataulunäytöissä oli kaksi samannimistä junaa, toinen tulee 15min aikaisemmin kuin toinen. No lopulta se juna oli sitten pätkitty kahdeksi 6 vaunun kompleksiksi. Eka tuli 21.00 eli ihan vitusti myöhässä. Toka tuli joskus 21.15 eli vielä vitusti enemmän myöhässä. Ei siinä, mutta ulkona oli joku +1 astetta lämmintä ja minulla huppari ja krapula joten en jaksanut mennä asematunnelin kautta enää sisälle aulaan. Siinä sitten lopulta päästiin junaan kaikkien kommelluksien kautta. Junassa sitten vastapäätä minua istui kaksi blondia suomenruotsalaista amerikanlippu villapaidoissaa ja molemmilla oli iphone jota räpläsivät ja toisella vielä macbookpro. Siis ohan mullakin iPhone mutta kamoon. Sitten niistä viistossa takana istu joku intialainen, joka kuumottavasti tuijotti kokoajan näitä misuja. Hän söi myös mäkkisafkaa samalla. Kuumottava kokonaisuus.

Seinäjoella aikalailla sammuin heti punkkaan, en jaksanut edes suihkuun vääntäytyä vaikka oli parin päivän pahoinvoinnit yllä. Semmoinen reissu Turkuun oli se, taas tuttuun tapaan hyvin tiivistettynä kokonaisuutena. Kiitän ja koitan raportoida jostain kiinnostavasta vähän nopeammin ensi kerralla.

PS. Raportoin tähän vielä erään maanantain noin parin viikon takaa. Tietovisan jälkeen alettiin dokaan ja ajattelin, että kun nyt baarissa joudun alottaan niin jos juon aina kossuvissyn+shotin niin tuun nopeeta tosi humalaan ja pahaan oloon ja ei mee rahaa paljon. Kossyvissy+halvin shotti oli tasan 10€. Unohdin, että viina nopeasti nautittuna ei vaikuta alkuun mitenkään, ja sitten lopulta tajuatkin että on jo aamu. Näin kävi minullekin, baariin meni yli 100€ ja käteen jäi todella paha olo ja yksi kamalimmista koulupäivistä. En suosittele taktiikkaa, se ei näemmä toimi. Mut tulipahan kokeiltua. Ehkä yksi paskimmista ideoistani ikinä.

Unien maailma, pt. 5 + juttui itä-helsingin kaduilta

I had a dream. Siinä ei ollut se amerikkalainen Martti Luther poser, vaan minä.

Minä olin bussipysäkillä oottamassa linikkaa, bussia, nysseä, onnikkaa, ja you get the idea. Bussipysäkillä istui nätti tyttö ja joku lihava kutosluokkalainen. Keskustelimme nätin tytön kanssa jotain ituhippiskeidaa ja maailmanparantamista. Jossain vaiheessa aihe päätyi ruokakeskusteluun, joka jatkui hetkisen aikaa.

Lopulta tämä pikkumies aukaisi suunsa ja kysyi syödääks me tikkareita. Sanoin et joo jos joku tarjoo niin why the fuck not? Tyttö komppaili kuin Lars konsanaan.

Sitten tuli kysymys: Mites meetvursti?

Sitten jostain syystä suututtiin ja huudettiin et eipä nyt jumalauta syödä mitään helvetin lihaa jadadadada blablalbal ahdistus666 jadajdajddaj liha=syöpä jajdadad liha=murha jadjadjaj ituhippihipsterit punavuoresta tulee ja tappaa jadajda.

Sitten se loppuikin siihen. Vittu miten paska uni. En kyllä ole mikään saarnaajavegehomo, enkä ole edes kauaa ollut vege. Alitajunta silti näemmä koittaa valloittaa mieltäni unien kautta. Ehkä joku päivä olen feissaamassa Amnestylle ja kerron kuinka Soijamaito pelasti Mansikin seksuaaliselta hyväksikäytöltä Mouhijärven meijerissä. Onhan se kuitenkin ihan vitun sairasta kun mies koskettelee lehmän tissejä.

Nojoo otetaan nyt noita juttuja itä-helsingin kaduilta.

Oikeasti en ole ollut siellä, mutta vähän isoa maailmaa tähän kaipasin. Pitäisi tehdä essee ensi viikoksi. Muutamakin. En omista lähdekirjallisuutta enkä mitään aineistoa. Ruotsin tehtäviäkin pitäisi tehdä. Ne on sentään helppoja ja nopeita. Eli ihan täysi nolla en ole!?! Tässä juuri tein ensimmäisen luonnoksen dialogistani aiheesta: "ONGELMATILANNE KIRJASTOSSA".

Ajattelin jakaa sen teidän kaikkien kanssa, muistakaa, tämä on vasta raakaversio, pientä hienosäätöä on vielä luvassa:

(ja ennenko joku valittaa että on englanniksi, niin on. Google Translaten Englanti -> Ruotsi on paljon laadukkaampi, kuin Suomi -> Ruotsi. Ei se laadukas silti ole, mutta näyttä edes vähän järkevämmältä.)

Mutta pidemmittä puheitta. Aihe: Asiakas ei osaa kieliä, ainut mitä osaa ruotsi jos puhuu hitaasti ja selkestäi. Ei ole kuitenkaan ruotsalainen. Kryptinen meininki.

Kirjastontäti. Minä. Kyyninen elämään kyllästynyt nutturapää.

(Jatkossa henkilöhahmot lyhennetty jännetuppitulehduksen pelon johdosta)

Täti: Hej på dig

Asiakas: …..

Täti: Do you speak english?

A: no

T: How about swedish then?

A: Yes, but only if you speak slowly and clear.

T: O-K. WHAT....IS....THE....PROBLEM?

A: I tried to borrow books with the loan machine, but it didn't let me.

Täti: Super. Can I have your library card so I can check what seems to be the problem.

A: Alright, here you go.

T: Okay Mr. You're from nowhere near scandinavia but you still speak better swedish than english, it seems that you have 10e worth of fines here from books that you have not returned in time. So you can not borrow any books from us, unless you pay your fines.

A: Aahh, I totally forgot them (no pun), I have two children and you know, they never return their books in time (cough cough)

T: Riiighhht(s) (with a voice of Johnny Rotten). Yeah we all know children, but still you have to pay for these.

A: Of course, here you go.

T: Thank you very much. I removed all the payments from your account so you can now try to borrow the books again :)

A: JOLLY GREAT, THIS LIBRARY IS OOSSOM. SERVICE IS OOSSOM, ROCK ON.

TÄNÄÄN

TÄNÄÄN SE TAPAHTUU. VOITAN VAKIOVEIKKAUKSESTA 13 OIKEIN, MUITA TÄYSOSUMIA ON MAX 5 KPL. OTAN KALJAA ILLASTA, JUHLIN JA LOPETAN KOULUN KESKEN koska en millään jaksaisi tehdä tuota ruotsin referaattia.

EDIT 19:30: VITTU. EN SAANUT KUIN 12/13 OIKEIN. TOIVOTTAVASTI SAA EDES HYVÄT KALJARAHAT JOTTA JAKSAA RUOTSIN REFERAATIN TEHDÄ.

EDIT2 19:38: Sain 25,40€. Tais jäädä unelmalomat hankeen.

EDIT3 11.9.2011 13:16: Voitin sittenkin 84,40€. Kehtasi siis maksaa kympin sisään baariin jotta saa krebaa...