Ajattelin taas rustailla / Oman elämäni musiikit, osa 1

Mutta en tiedä mitä rustailisin. Olen niin seesteinen persoona nykyään. Harrastan lintubongailua ja luontohomoilua niin en osaa enää kaivaa edes mitään pyykkitupavihaa sisimmästäni. Lihan syömisenkin olen lopettanut. Tai no kalaa buustaan b12-vitamiinin takia joskus, mutta sekin on MSC-merkittyä, eli ihan täysin nolla-asteikolla näin niinkun viha/aivo-oksennus tasolla. Työtönkin olen, eikä lähiöelämän kuvaaminen ole kovin antoisaa. Vielä 2012 jaksoin innostua jostain vitun ratikasta (oikeasti olen nytkin mansesterin ratikasta innoissani), mutta nykyään ahdistaa jo pelkkä keskustan liikenne. Olenkin nykyään lähinnä kivenkolossa luonnonsuojelualueella halvimpien Nikon-kiikarieni kera (häpellinen mainostus!). Mutta sori vaan Nikon, ostin Nikonit ihan vaan, koska Anttilassa ei ollut halvempiakaan. Tampereen Anttilakin on nykyään aika ikävä paikka. Olen vuodesta teini käynyt siellä alelaareja kollaamassa, ja nyt koko höskä nimeltään Top Ten on siellä yläkerrassa. On siellä vielä joku alelaari ja pari hyllyä levyjä, mutta masennuin ja ahdistuin viimeksi. Ostin siis paikan päältä 4 levyä n. 3€/kpl, enkä ollutkaan enää masentunut ja ahdistunut!

Ryyppääminenkin loppui käytännössä tuohon edelliseen postaukseen (toim. huom. en juonut itseäni mihinkään koomaan neljäksi vuodeksi, kunhan olen ollut kirjoittamatta). Harmittaa sinänsä, koska ajankohtainen kakkonen -ohjelmistoni tulee varmaan olemaan todella tylsää luettavaa. Olettaen siis, että sellaisen joskus teen. Siinä oli kuitenkin ideana olla kännissä aamuyöstä ja tykitellä. Katsotaan, onko sanansäiläni yhtä terävä sitten kun sen aika tulee.

Yksi pahe minullakin sentään on! Syön mustaamakkaraa n. 1-2 kertaa kuussa. Eli oon mummolatermeillä kasvissyöjä. Olen ollut aikaisemminkin vegesössö ja silloin vielä ehdottomampi (koska olin nuorempi, daa), ja mummolassahan sai aina kalaa, koska se ei ole lihaa ja sitä kautta nyt kun ajattelen, niin droppasin aika monta kertaa tosta noin vaan, koska mummo ei olisi antanut 50€ seteliä, jos en olisi syönyt lohta kiltisti. Mutta ei tästäkään mitään juttua saa aikaiseksi. Tai no yhden hyvän mummola-simulaatio tekstin kirjoitin eräälle forumille, mutta kaivan sen joskus tähän bonukseksi ja plussaksi.

Olen myös lopettanut käytännössä älypuhelinhommatkin, koska tajusin, että maksan ihan turhasta. En tee sillä mitään. Nyt minulla on ihana LG:n (mainostus) 29€ maksanut kevyt ja pieni tulitähtisädetikkuihanaoujeeihq-peruspuhelin, jossa on aivan helvetin hyvä akkukesto ja helvetin huono peli. Se on niin huono, että en keksi mitään sanoja sille. Ruma ja kankea ja paska.

Mutta niin, tekstien kirjoittamista. Koitan jotain tarinoida (jos elämässäni tapahtuu jotain), mikä on vaikeaa, koska esim. olen viimeksi päivittänyt (ja ollut kiinnostunut) facebook/n/ista n. 1½ vuotta sitten. Ja kaikki jännät tapahumathan raportoidaan naamakirjaan, joten tästä voi päätellä, että mitään jännää ei ole tosiaan tapahtunut.

Eli toisin sanoen pitää harrastaa laatikon ulkopuolelta ajattelua, jossa en ole mestari. Mutta horisontin laajentaminen on kova totuus. Tykkään kuunnella musaa ja pelata videopelejä, niin ehkä niistä saisi jotain. En tykkää oikein katsella elokuvia, mutta niistäkin voin rustata jos avovaimo pakottaa katsomaan jotain jet li -hössönsössöä. Itse katselisin mielelläni vain eurooppalaisia taidepläjäyksiä, joissa puhutaan vähemmän kuin perinteisessä suomalaisessa avioliitossa. Väkivaltaakin näissä tuntuu olevan aina samassa määrin. Kummallinen yhteensattuma nyt kun ajattelee.

Tästä se nyt siis lähtee. Ensimmäinen musiikkikommenttini tällä palstalla. Tarkoitus on tehdä näistä kompakteja, enkä todellakaan tähtää mihinkään kriittiseen analyysiin. Jos Soundi-lehti näkee nää, niin saa printata ihan tosta noin vaan vaikka oman liitteen sitten, kun matskua on tarpeeksi. Laitatte vaan tän blogin linkin ja klikkaatte AdSense -mainosta. Olen muuten saanut 6 vuoden aikana 34€ AdSense -tililleni. 75€ oli muistaakseni nostoraja. Noistakin kolmestakympistä omia klikkauksia on varmaan 29€. Hyvä diili ja joku päivä lähden Kajaaniin junalla näillä tuloilla.

Kuuntelin tämmöisen levyn hyllystäni yksi päivä.

Leavings-orkesteri: Arpapeliä CD (RCA, 2011)

Tässä siis entiset Leevi and the Leavingsin taustajäsenet tekevät taas musiikkia. Eli Gösta kuoli 2003, päätettiin, että se on siinä. Ei voi jatkaa. Kahdeksan vuotta myöhemmin päätettiin, että se on siinä, voidaan jatkaa. Minulla ei ole mitään tätä vastaan, koska mun puolesta kuka tahansa saa soittaa ja tehdä comebackeja ja olla iloinen elämästään ja siltappaa. Kovasti vielä mainostettiin, että ei ratsasteta Leevien maineella. Faktahan on se, että pakostihan sitä ratsastaa kun ottaa nimekeseen Leavings-orkesteri.

Se siitä taustakartoituksesta. Levy on ihan uskomattoman paska ja se sisältää aivan mitäänsanomatonta poprokkia hyvin vahvalla iskelmäviballa. Sanoitukset ovat uskomattoman jäätävää (ja tämä ihmisen suusta, jonka mielestä naiivit poplyriikat ala Aknestik ovat parasta) hömpänpömppää ja sävellyksetkin siinä samalla. Takakannen kiitostekstissä oli joku saksankielinen lause ja siinä luki aivan varmasti "millintarkkaa saksalaista insinöörityötä", koska melkein kaikki biisit ovat sen 3 minuutta pitkiä eli perfect radio song jaajolle miljoonia kamaa. Oletettavasti levy myi ihan pisin sitä v-sanaa ja onneksi koko roska on unohdettu. Laitoin levyn myynti-pinooni, jossa on jo läjä susipaskoja levyjä, joita ei divarit ota vastaan (koska CD), eikä kukaan osta (koska CD ja paskoja). Homehtukoot vaatehuoneessani, koska en kehtaa heittää roskiinkaan.

Mielenkiintoisinta levyssä:

-credits-listan soittimet, koska sieltä löytyy erikoisuuksia kuten tinapilli ja nyckelharpa.

Ikävintä levyssä:

-ihan kaikki. maineella ei sentään onnistuttu ratsastamaan, eli ei sekään aina niin helppoa näemmä ole.

Operaatio TURKU!!1

On pitänyt kirjoittaa raportti tästä hassunhauskasta matkasta Suomen ensimmäiseen pääkaupunkiin, josta ystäväni käyttää simppelisti nimitystä TURKU! (se pitää huutaa silleen jämäkästi). Matka tapahtui jo kuukausi sitten, mutta palautuminen alkaa olemaan kohdillaan vasta nyt. Johtuen erinäisistä seikoista, jokainen voi tahollaan arvailla, mitä nämä seikat ovat. Muutaman edellisen blogipostauksen kun lukee, niin ei varmaan tarvi sitten enää arvaillakaan.

No mutta let's get down to bussinessi.
Päivä oli 8.9.2012, lauantai. Turun Klubilla esiintyivät Beastmilk, Nolla Nolla Nolla, Radiopuhelimet. Kyseisessä järjestyksessä. Kaverini hehkuttivat etukäteen Beastmilkin kovuutta ja ennakkobiisien perusteella se olikin todella hyvä. Itse kuitenkin digautan enemmän tosta Nolla Nolla Nollasta ja kun sen näin rosterissa niin olin heti lähdössä Turkkusee. Eräs toinen kaverinikin lähti kohti Turkua samana päivänä, hänen mieltymyksistään myöhemmin.

Hyppäsin junaan joskus yhden aikaan täältä Lakeuksilta (jotka muuten kirjoitushetkellä ovat hukkumassa vedenpaisumukseen. Haluaisin kuitenkin kaikille huomauttaa, että esim. Seinäjoen keskusta ei ole veden vallassa. Kiitos vaan kaikille sukulaisille kyselyistä). Junamatka oli perinteistä kamaa, tykitin musiikkia ja luin Helsingin Sanomia. Tampereella olikin sitten vaihto kohti Turkua ja tilannepäivitystä kaverin kanssa, joka oli hypännyt samoilla hetkillä bussiin kohti Turkua. Meikän juna oli aikaisemmin perillä, joten menin matkakeskukselle odottamaan. Söin makkaraperunat, jotka maksoi 6,90€ jumalauta. Siinä oli ehkä 10 HK:n sinisen palasta ja sitten 30 ranskalaista tai jotain sinnepäin. Ihan silleen vinkiksi Turun Matkakeskukselle, että grilleiltä näitä kulinarisuuden terävimiä huippuja saa akselilta 3-4€. Niissä on myös mausteitakin. Noh, ruokaa odotellessa menin pelaamaan Tuplapottia, josta voitin onneksi femman, joten melkein +/- 0 tulos tästä aterioinnista. Pöydässä istuskelin kaveria odotellessa esitin sivistynyttä ja luin Nikolai Gogolia samalla kun popsin makkaraperunoita. Hieno yhdistelmä. Sivistynyttä roskasakki meininkiä. Yhdyssanavirhe.

Kaveri saapui mestoille, joten vanhoina yhteiskunnan huijaajina ja poliisin vihollisina menimme maksulliseen miesten vessakompleksiin samalla rahalla. Siitäs sait matkakeskus, toivottavasti olet konkurssissa tätä kirjoittaessa. Noh, täältä matka jatkui sitten kohti omakotitaloseutua, josta turussa päin majailevat ystävämme ovat ostaneet hippikommuunin. Siellä asuu 5 jantteria kolmessa kerroksessa, eli ihan messevää menoa. Ei talosta kuitenkaan sen enempää.

Noh, ihan hyvin uskollisen iPhonen karttasovelluksen avulla pääsimme perille taloon. Vettä satoi ihan kiitettävästi ja ufolapsia tuli ihmeteltyä siinä jonkun puiston vieressä olevan jonkun valkoisen rakennelman joissain seinissä. Eiköhän kaikki kuitenkin tiedä mistä on kyse, jos on nähneet nämä ufolapsikaiverrukset? Tai mitä helvettejä olivatkaan. Näimme myös sateenkaaren kupittaan fudiskentän yläpuolella. Turku todisti väitteen "Jalkapallo on homojen hommaa" todeksi.

tähän väliin taas sellanen streittari HUOM.: Olin päättänyt olla juomatta tänä viikonloppuna.

Perillä sitten tämä matkusteleva kaverini päätti, että pitää hakee päkki lonkeroa lähikaupasta. Noh, lähdin hänen matkaansa tukemaan iphone kartalla. Astuimme jo lähi Siwaan, mutta sitten päätimme että jos menisimmekin syömään jonnekin ekkana. Noh, siitä sitten harhailemaan johonkin ja lopulta tiellemme osuu HESBURGER. Paska säkä, mutta pakko mennä. Otin minikanahampurilaisen kahden euron kolikolla. Ihan paska ostos, ei vienyt nälkää mihinkään ja muutenkin sisällöltään ihan aneeminen. Aneemisempi kuin aneemisin ameeba. Takaisin tullessa sitten kikkailtiin hennossa vesisateessa jo vähän eri reittejä takaisin. Löysimme esim. velodromin, ja jäimme pohtimaan miltä turkulaiset ruutupaita-pillifarkku-liuhuviikset näyttää kun ne esittelee omia fixejään toisillensa.

Noh, matka jatkuu kohti Siwaa ja sieltä ostamme päkin Eldoradon lonkeroa. En ole ikinä tuollaista nähnyt saati maistanut, mutta ihan hyvää se oli (joojoo piti olla juomatta mutta kohta tiedätte syyn).

Siwasta ohimennen sen verran. Turkulainen lähisiwahengailujengi on ihan erilaista, kuin vaikkapa nokialla. Näillä oli kaikilla skopat ja ruutukauluspaidat, valkonen kangasvyö ja semmoset vähän vaaleammat jack&jones farkut. Kokoomusnuorten vandalismiosasto? En tiedä, hämmentävää.

Tässä vaiheessa saatiin jo soittelua perään, että missä vitsinhimpulassa kupataan. Kauppaan kun käveli sen 10 min ja oltiin onnistuttu jo tuhlaan joku tunti reissuun. Sanottiin vaan että eksyttiin matkalla ja jätettiin se siihen. Vähän jännitystä ilmaan kato! Perille kun päästiin, niin istuin kiltisti olohuoneeseen hengaamaan ja sanoin etten juo mittää. Noh, vähän aikaa ilta eteni ja omakotitalokommuunin yksi pääjehuista sitten muisti out of blue kesken jonkun sukupuoliroolikeskustelun yhteydessä (hieno aasinsilta), että hänellä on puoli pulloa GAMBINAA jääkaapissa. Tuon sanottuaan se olikin jo hakenut sen ja löynyt minulle syliin. Haista paska vaan, mutta pakkohan siitä oli sitten juoda. Noh, sitten kelpas jo lonkerot sun muutkin ja meno lähti kohti alamäkeä.

Noh, Beastmilkin soitto alkoi Klubilla jo 21.00 ja jengi vakuutteli että tästä kävelee vaan sen jonkun 20 min klubille, joten aloimme valmistelemaan lähtöä kohti tätä mukavaa elävänmusiikin mestaa. Lähdettiin varmaan 20.40 kävelemään. Jotenkin sitten kuljettiin "tää on hyvä oikoreitti" tyylisiä polkuja ja oltiin kattoon beastmilkin keikkaa tasan klo. 21.30 tai siinä tuntumassa... eli kyllä siihen näemmä melkein tunninkin saa matkaan kulumaan. Beastmilkistä nähtiin sitten n. 1 ja 1/3 biisiä. Tästä tulikin sellainen pieni sisäpiiriläppä tyyliin: "Iha vitu kova keikka " "Beastmilk oli älyttömän kova" "Vuoden paras keikka!" jne.

Noh, minua ei niin haitannut, vaikka ne mitä ehdittiinkin niin kuulosti hyvältä, sillä seuraavana oli legendaarinen Nolla Nolla Nolla. Parin ekan biisin ajan seurasin vähän sivusta kaljatuoppi kädessä menoa. Lavan edessä ei ollut oikein ketään, joku oli vähän sivummalla edessä. Kumosin siis tuopin alas ja päätin että meen joraan tohon, koska se on hauskinta keikoilla. Menin siihen sitten ja hetken aikaa siinä saikin yksin saada epilepsiakohtauksia ja huudella SILMINNÄKIJÄÄÄÄÄÄÄÄ mutta kohta siinä olikin jo pari kaveria vieressä riehumassa. Perinteisellä suomalaisella "no kun noikin niin mäkin kehtaa nyt" mentaliteetilla siihen sitten saatiin ihan hyvä hyllyvä massa eteen loppua kohden ja vikojen biisien aikana meno olikin pitissä jo vauhdikasta! Mahtava keikka, kiitoksia vaan kaikille.

Sitten sen jälkeen kovaa brainstormausta ja päätöksenä lähteä Kouluun ja sieltä Dynamoon. Eli jätetään Radiopuhelimet väliin. Tuolla alussa mainitsin, että matkustavan kaverini mieltymyksistä myöhemmin. Eli hän olisi vissiin saattanut haluta mielenkiinnosta tsekta puhelimetkin, mutta muut oltiin sitten kännissä jo nokka kohti Dynamoa menossa tai jotain. Vähän harmittaa kyllä itteäkin ettei katottu tota, mutta pääasia että sen oman suosikkini nyt ehdin näkemään.

Noh, mentiin sitten johonkin Koulu nimiseen baariin. Se on joku olutravintola jossain päin Turkua. Siellä ei soi musiikki ja ihmiset juo vähän laadukkaampia oluita. Noh, hetken siinä istuessani päätin, että kai minäkin nyt täällä jotain ostan. Menin tiskille. En tiedä minkälaisen vaikutuksen annoin, mutta ylläni oli Crustbändi Amebixin huppari, rastamies ja keskustelun taso oli huimaava:

"Moi, mikä on halvinta bissee?"
"No tässä on tällanen litrahinnaltaan halvin, ja sitten tämmönen kalliimpi mikä on alkoholisuhteeltaan halvin"
"No ööö..."
....
"Otan sitä alkoholisuhdejuttua"

.....

Minut on luotu olutravintoloihin.

Kaadoin muuten tuopin pöydälle ja ihmisten syliin kun siitä oli 1/3 jäljellä. Se siitä alkoholihyötysuhteesta.

Noh, porttikongiin kuselle ja kohti Dynamoa! Se on siis erittäin miellyttävä tanssipaikka. Tykkäsin ihan. Ostin Gin Tonicia porvariopiskelijana ja jorasin yläkerran tanssilattialla. Tässä vaiheessa aloin olla ihan kohtalaisen seipäässä. Siinä sitten muut lähti poies, mutta minä+2 omakotitalon sankaria jäätiin joraamaan jotakuinkin pilkkuun asti. Täällä tapahtui kyllä kans jotain ahdistavan hämmentävää.

Minun ja toisen kaverini luo tuli jossain vaiheessa kaksi naispuolista henkilöä. Jotenkin valikoivat sen kohteensa ja olivat sitten vaan siinä. Kaverini oikeastaan vaan tanssi sen toisen kanssa. Itse nojailin tiskiin ja kun se nainen nyt kerta halus väkisin tarjota bisseä niin sanoin että joo käyhän se. En lopulta juonut siitä oikeastaan yhtään kun se ei mennyt alas, mutta hyödynsipä nyt tarjouksen kuitenkin. Nää paljastu lopulta rantaruotsalaisiks ja se nainen joka jutteli minun kanssaninkin aloitti pelin aina vahvalla "mä oon sitten varattu" repliikillä. Nojoo, en ollut kiinnostunut muutenkaan, mutta jauhettiin siinä jotain paskaa. Hän ei oikein arvostanut kirjastoura valintaani, en tiedä miksi. Mutta ihan semmosta yllättävän diippiä keskustelua oli yökerhotasoksi. Ei mitään Nietzcsheä, että älkää ymmärtäkö tota lausetta nyt väärin. Mutta esim. kaverini ei kuulemma edes tiennyt sen nimeä jonka kanssa tanssi ja aamulla kun tätä kelattiin, niin tuli semmoinen hyvä repla kaverilta "siis mitä oottekste keskustellu noin paljon kaikkee" :D. Joo-o, saavutuksia ja huikeita sellaisia.

Näihin naikkosiin liittyy myös sellainenkin hauska juttu, että se joka oli siinä meikän kanssa tiskillä, niin sanoi jossain vaiheessa hyvin reilusti että: "Ei toi mun kaveri edes tykkää yhtään tosta sun kaverista vaikka sen kanssa tansiikin" Mitäpä siihenkään sitten oot kun "Jaa :D" Kysyttiin muuten näitä kai jatkoillekin (?) ihan vaan sen takia, että meillä oli viinaa ihan ok määrä ja oletettiin että kaikki on jo nukkumassa siellä kämpillä, joten olis edes jotain ihmisiä hereillä. Ne sano miettivänsä asiaa, kävivät vessassa ja kun tulivat takasin niin ne tanssi jo joidenkin muiden kanssa :D Eli oikeastaan ihan hiton hyvä juttu.

Noh, lähdin ekana kohti Dynamon ulko-ovea ja nyt täytyy myöntää että olin niin kännissä, että en tajunnut oikein tilanteesta mitään. Portsari näytti mulle sellasen "STOP" -eleen kädellä. Oli tulpat korvissa+känni niin en kyllä jaksanu kuunnella mitä se koittaa sanoa ja käännyin pois. Luulin, että ei se kai sitten ollu ulko-ovi ja menin ettiin jotain toista ovea. En löytänyt ja sitten kun tulin uudestaan tohon, niin pääsin mukavasti ulos. Kai se joko halus että haen a) takkini tai b) yritti viestittää että et sit pääse enää takasin sisään. Tai sitten jotain muuta, en tiedä.

Noh, ulkona olin siinä kadulla ja odotin kavereita. Tähän liittyi ongelma, puhelimen akku oli ihan kuollut, joten sitä ei voinut käyttää apuna. Sisäisen kelloni avulla laskin, että jotain väliltä 15min-30min jaksoin odottaa ja sitten lähin itse yksin luovimaan tietäni kohti kupittaata ilman iPhonen karttoja. Voisin tähän kertoa, että tää tais olla toka kerta elämästäni turussa, ihan kahuee tuke eikä oikein mitään tajua missä oon. Eli ihan hyvät lähtökohdat seikkailulle aamuyöstä.

Noh, oon sitten lähtenyt kävelemään ja joitain maamerkkejä pystyin vielä siinäkin kunnossa tunnistaan. Jonkun hiekkakentän laidalla otin pientä  lepiä puistonpenkillä ja sammuin siihen kai hetkeksi. Tai ainakin hyvin mustaa on siinä kohdilla sitten taas. En sentään siihen ole yöksi jäänyt mikä on ihan positiivista! Noh, jotenkin sitten helvetinmoisen kiertelyn seurauksen oon löytänyt sinne omakotitalokommuunille. Siinä oli sitten vaan sellanen ongelma, että kun koputin oveen niin kukaan ei kuullut mitään... Siinä sitten manasin ja hakkasin ovea, niin eräs kaiffari, joka on onneksi yleensä hyvin myöhään hereillä, tuli aukaisemaan oven. Ihan mahtavaa! Yöpaikaksi tuli sitten kellarin sohva ilman mitään peittoa sun muuta. Eli kylmä oli taas aamulla, mutta yöllä ei tuntunut taaskaan mikään miltäkään.

Harmittaa vähän kun puhelimen akku oli loppu, sillä ois ollu siistiä jos ois kännissä kässänny laittaa Sports Trackerin ton lenkkiohjelman käyntiin, niin ois nähny kartasta sen reitin mitä oon seikkaillu. Ois ollu varmaan ihan hyvää menoa+ois nähny kulutetun ajan ja kalorit! Hyötyliikuntaa.

Olin kuitenkin yöllä tajunnu ottaa puhelimen lautausjohdon mukaan kellariin ja sain sen aamulla laitettua laturiin. Jossain 10.36 tienoilla tuli soittoa kaverilta, että missähän helvetissä mahdat luurata. Vastasin sitten vähän unenpöpperössä nohevasti, että no täällä kellarissaha minä. Oli vähän silleen hiljaista toisessa päässä, hehheh vaan. Olen sydämellisesti otettu, kun puhelimesta sanottiin kuitenkin, että täällä on jengi vähän huolissaan :D Kiitos ja anteeksi.

Noh, krapulapäivä oli ihan helvetin kauhea. Hauskaa oli kun muisteltiin erinäisiä illan hauskoja sattumuksia ja tapahtumia kuten aina. Pitsaakin syötiin ja tuli ihan paha olo vaihteeksi. Mutta eipä siitä sen enempää.

Lähettiin tän matkustelevan kaverin kanssa sitten samalla junulla kohti Tamperetta. Ravintolavaunuun oli pakko paeta, kun saatiin vierekkäiset paikat, mutta siinä sattui olemaan käytävä välissä. Ravintolavaunussa teki mieli ottaa loiventavaa, mutta onneks rahat ei riittäny ja tyydyin limonadiin, mikä oli varmasti lopulta parempi vaihtoehto. Perillepäästyä sitten (huom. olin ilman silmlälaseja) selitin kaverille, että onneks se vaihtojuna lähtee tästä viereiseltä laiturilta niin ei tarvi paljoo liikkua. Sitten näin sumeasti siinä näyttötaulussa jonkun nuolen kuvan, ja eka reaktio oli aika perinteinen "Voi vittu". Se oli sitten puoli tuntia myöhässä se juna ja sen mukaan 20.36 ois päästy matkaan. Noh, kaverin piti päästä poriin menevään junaan, ja aateltiin testaa sitä uutta automaattia siellä ihan laiturien ja asematunnelin päässä. Se oli tottakai epäkunnossa :D Noh, sitten kiireellä johonkin toiselle automaatille, eli aika turhaan tuli käveltyä sekin matka sitten... Kaveri pääsi kuitenkin junaan ja menin itse odottamaan omaani. Se myöhästyi kokoajan enemmän. Sitten yhtäkkiä niissä aikataulunäytöissä oli kaksi samannimistä junaa, toinen tulee 15min aikaisemmin kuin toinen. No lopulta se juna oli sitten pätkitty kahdeksi 6 vaunun kompleksiksi. Eka tuli 21.00 eli ihan vitusti myöhässä. Toka tuli joskus 21.15 eli vielä vitusti enemmän myöhässä. Ei siinä, mutta ulkona oli joku +1 astetta lämmintä ja minulla huppari ja krapula joten en jaksanut mennä asematunnelin kautta enää sisälle aulaan. Siinä sitten lopulta päästiin junaan kaikkien kommelluksien kautta. Junassa sitten vastapäätä minua istui kaksi blondia suomenruotsalaista amerikanlippu villapaidoissaa ja molemmilla oli iphone jota räpläsivät ja toisella vielä macbookpro. Siis ohan mullakin iPhone mutta kamoon. Sitten niistä viistossa takana istu joku intialainen, joka kuumottavasti tuijotti kokoajan näitä misuja. Hän söi myös mäkkisafkaa samalla. Kuumottava kokonaisuus.

Seinäjoella aikalailla sammuin heti punkkaan, en jaksanut edes suihkuun vääntäytyä vaikka oli parin päivän pahoinvoinnit yllä. Semmoinen reissu Turkuun oli se, taas tuttuun tapaan hyvin tiivistettynä kokonaisuutena. Kiitän ja koitan raportoida jostain kiinnostavasta vähän nopeammin ensi kerralla.

PS. Raportoin tähän vielä erään maanantain noin parin viikon takaa. Tietovisan jälkeen alettiin dokaan ja ajattelin, että kun nyt baarissa joudun alottaan niin jos juon aina kossuvissyn+shotin niin tuun nopeeta tosi humalaan ja pahaan oloon ja ei mee rahaa paljon. Kossyvissy+halvin shotti oli tasan 10€. Unohdin, että viina nopeasti nautittuna ei vaikuta alkuun mitenkään, ja sitten lopulta tajuatkin että on jo aamu. Näin kävi minullekin, baariin meni yli 100€ ja käteen jäi todella paha olo ja yksi kamalimmista koulupäivistä. En suosittele taktiikkaa, se ei näemmä toimi. Mut tulipahan kokeiltua. Ehkä yksi paskimmista ideoistani ikinä.

Euran ja ihmisen pahoinvoinnin mystinen yhteys

Tästä tulee hyvää vauhtia blogi johon raportoin vain asioita, joita teen humalassa (tai lähinnä asioita miten olen päässyt jonnekin jossa teen asioita humalassa, koska en muista mitä asioita tein humalassa).

Tällä kertaa lähdin viikonloppuseikkailemaan. Ensimmäinen etappi oli Helsinki, toinen Eura. Mukana oli viikonlopun ajan jo aikaisemmin tutuksi tullut neiti Ö ja uusi tuttavuus, joka ristittäköön vaikkapa neiti J:ksi.

Lähdin perjantaina matkaan kohti Helsinkiä. Koska tarkoitus oli käydä bagelilla ja kaakaolla Brooklynissa (lupasin myös iloisesti tuoda muffinseja tapaamispaikalle), tajusin perjantaita edeltävänä yönä että täältä Pohjammaaltahan menee vähän kauemmin junalla kuin Tampereelta, niin sitähän piti sitten lähteä ihan liian aikaisin liikenteeseen. Toisaalta en kyllä tajua miten voi heti tehdä pahaa kun pitää herätä yhdeksältä aamulla lähtevään junaan. Kuitenkin normaalisti herää automaattisesti jossain 6-8 aikaan aamusta ja olo on että ihan sama. Kai se on ne velvollisuudet mitkä vie voimat heti. Noh, pääsin junaan ja aloitin matkan teon kohti isoa maailmaa.

Minulla oli myös tavoite, laskin taktisesti, että kun saavun 11-12 aikoihin Helsinkiin, ODOTAN sporaa kaivokadulla johon kuluu aikaa. BROOKLYN ON TÄYNNÄ, jolloin tilaamiseen kuluu aikaa+hengaa täällä muutenkin tunnin lukien ja oleskellen. ODOTAN sporaa viiskulmalla, jolloin kuluu aikaa. Näin ollen aikataulutan asiani hienosti, että voin junailla Espooseen ja kohdata neiti Ö:n sopivasti kun työt ovat loppumaisillaan.

Saavuttuani Helsinkiin asiat menivät jotenkin näin. Kävelin kaivokadulle, siihen tulikin samalla 3B. Menin Brooklyniin (okei, tämä oli sentään lähes täynnä). Jantteri tiskillä kehtasi vittuilla tilauksen jälkeen, että miksei tällä kertaa otettu 15 muffinsia. HEHHEH katsos kun en ole humalassa, joten in your face. Sössötin kuitenkin, että otan kolme mukaan kun lähden, eli periaatteessa myyjä tais olla selvänäkijä kuiteillaan. Otin jo tutuksi tulleen prössönsssöö and onion bagelin ja mexican hot cocoan. HUOM! OBS! yleensä saa odottaa hetken, mutta nyt en ehtinyt edes istumaan pöytään ja se bagelsetti oli jo edessä. Ihan kivaa palvelua, mutta helvetti kun minä olisin halunnut odottaa enkä, että hommat toimivat sulavasti. No söin sitten ja hörpiskelin rauhallisesti samalla selaillen uutisia ja piffaillen minäluuristani. Hyvin kului aikaa, mutta ei ihan tarpeeksi. Kävelin viiskulmaan muffinsien oston jälkeen ja siihen tuli taas se helvetin 3B tasan minuutin odottamisen jälkeen. Voi jeesus mitä paskaa. Noh, tämän seurauksena olin sitten rautatieasemalla ihan vähän turhan aikaisin alkuperäiseen suunnitelmaani nähden.

Päätin jatkaa matkaani lukemaan Kirjastokymppiin ILKKAA. HELSINGISSÄ. ILKKAA. Helvetti miten pohjalla ihminen voi olla, en ole koskenut koko lehteen noin. neljään kuukauteen ja nyt teen sen Helsingissä. (Oli muuten maatalousjuttuja! yllätyin positiivisesti). Matkalla kirjastokymppiin rautatieaseman feissarihelvetissä joku mukava Greenpeace feissaaja pysäytti juttelemaan. Sanoin rehellisesti heti alusta, että voin mä itseasiassa jäädä jutteleen kun pitäs tappaa aikaa, mutta en oo osallistumassa mihinkään. Juteltiin niitä näitä, lähinnä kaikkea mikä ei liity Greenpeaceen. Olisi kuitenkin halunnut meikäläisen tiedot listaan, koska hänellä oli viimeinen työpäivä ja olisi kuulemma tehnyt iloiseksi. Koska olen julma, kylmä, syvältä sisältä kuoleva ihminen niin en silti suostunut. Kirjasto 10:iin jatkoin kuitenkin ja luin Ilkan, siitä ei ole jälkipolville kerrottavaa. Palatessani rautatieasemaa kohti, sama feissari bongasi minut! Kysyi olenko jo muuttanut mieltäni, ja näin päästiin taas jauhamaan kaikkea ihan turhaa. Sieltä tuli hyvin hämmentävää suostuttelutaktiikkaa. Ensiksi näytettiin jääkarhua ja otettiin koiranpentu ilme. Vähän ahdisti, mutta pysyin vahvana. Sen jälkeen hän näytti nelilehtistä apilaa, ja kertoi että voisin saada sen jos lahjoitan. Näin saisin koko vuodeksi onnea! Huomautin, että eikö tuo pitäisi löytää itse, niin onni vaikuttaisi paremmin? Noh, kuulemma ei nyt sitten tarvikaan (hyvä tietää jatkoa ajatellen). Hän on kuulemma löytänyt aikaisemmin elämässään myös kuusi- ja kahdeksanlehtisiä apiloita! Aika siistiä sinänsä, mutta ei auttanut tämäkään. Lopulta päästiin klassiseen "no mut hei mites ois ees läpällä". Klassinen läpällä ja kännissä: "ei mua maailman pelastamainen kiinnosta mut jos nyt läpällä ja kännissä, hehheh". Sitten vedottiin, että ei se 6€ kovin paha summa oo vaikka opintotuella eläminen vähän tiukkaa onkin. SE ON VAIN YKSI KALJA VÄHEMMÄN JOSKUS. Joo mutta näin suuria muutoksia ja riskejä en lähe ottamaan, sori.

Noh, noin 30min-1h lennokkaiden keskustelujen jälkeen kerroin, että juna alkaa lähtemään ja on pakko jatkaa matkaa. Sain kiitokset hauskasta keskustelutuokiosta ja jatkoin matkaa. Mun mielestä kaikilla feissareilla vois aina olla vika työpäivä niin olisivat lepposampia ja niiden kanssa vois heittää läpyskää huolettomammin.

Menin tästä sitten junalla espooseen ja neiti Ö:n työpaikalle hengailemaan hetkeksi. Sieltä matka taittui bussilla kohti pääkallopaikkaa. Alepasta vähän halvinta mahdollista kaljaa, maahanmuuttajataustainen myyjä heitti hyvää läpyskää, siitä jäi hyvä mieli. Näitä lisää kauppoihin! Sitten iltaan mahtui nousuhumala johteista fiilistelyä illan päätapahtumaa varten, eli Olavi Uusivirran Tavastian keikkaa. Eli ei muuta kuin bussi kohti Kamppia ja siitä tallustellen Tavalle. Tavalla oli tuttuun tapaan ihan helvetin kallista, mutta silti piti ostaa yksi olut. Sopivasti sain lopeteltua sen kun Oltsu alotti ja keikka oli mitä mainio. Encoreen saavuttaessa tuli fiilis, että mitäs sviidua nyt jo? Keikan jälkeen koko seurue oli vähän hämmentynyt kun kellokin kertoi jo, että pari tuntiahan tässä on taas jorattu. Hyvä keikka on hyvä, minkäs sille voi. Sitten ei muuta kun yöbussiin ja kohti unten maita, jotta jaksoi seuraavana päivänä tehdä jotain, joka viittaa tekstin otsikkoon todella vahvasti.

Vähän kävi sääliksi neitejä Ö sekä J, koska menivät aamusta töihin. Itseni tarkoitus oli jäädä nukkumaan, mutta heräsin itsekin seitsemän aikoihin aamusta. Kiitos tästä taas. Olin myös meinannut saada sydänkohtauksen kun posti nelonen elikkäs nesti polonen elikkäs kissa oli nukkunut samassa sängyssä ja kun yläkertaan oli tullut joku, niin sehän lähti kun joku helvetin luoti remingtonista kohti ovea jaloistani. Vähän voisivat ottaa ihmisten tunteita mukaan, kun tekevät aivoituksiaan. Muutenhan tuo sankari onnistui vähän haittamaan nukkumaanmenoa, kun piti tulla siihen naaman eteen kokoajan kehräämään :-D

Noh, aamusta/päiväst en sitten kyllä tehnyt oikeastaan mitään. Makasin sohvalla ja katottiin postinelosen kanssa maastopyöräilyä televisiosta. Koska väsymys alkoi kuitenkin kasvamaan, käänsin television miesten 50km kävelyyn olumppialaisista ja johan sitä nukahti ihminen kivasti muutamaksi tunniksi. Jotain iloa niistäkin kisoista.

Noh, neiti Ö pääsi töistä, samantien nokka kohti Euraa. Itseni oli tarkoitus mennä tänne alunperinkin, mutta sain matkaseuraa, kun neidit Ö ja J päättivät extempore lähteä mukaan...vaikka esim. neiti Ö:n piti sankarillisesti lähteä työskentelemään Espooseen puoli kymmeneksi sunnuntaiaamuna. Ihailtavaa ja arvostusta herättävää asennetta havaittavissa! Ehtiihän sitä nukkua sitten joskus myöhemminkin.

Eli ei muuta kun auton kyytiin, noukitaan matkalla neiti J, joka oli polttanut levylle neiti Ö:n kehittelemiä ihan saatanallisen kovia autoilu cd-levyjä oikein kaksin kappalein. Pelkkää hittitulitusta toisen perään, eipä siitä automatka paljoa parane. Välipysähdys Nummelan Hesburgerissa, kerrosateriat autoon mukaan, jotta jaksaa krebaa sitten illasta, koska itse en ainakaan ollut syönyt vielä mitään päivästä.

Matkan laskimme kestävän 2h30min noin approx ja sehän ois itseasiassa kestäny tai ehkä jopa vähemmän, mutta koska allekirjoittanut oli kartturi niin ei kestänytkään. Joku saattaa tietää, että olen maanmainio tässä hommassa (oikeasti varmaan ihan hyvä, mutta keskittyminen kartan katsomiseen on kuin kissalla valokuvattana olemiseen). Eli taas mentiin tuttuja latuja ja kohtaloksi muodostui:
"Ois tosta varmaan sittenkin tarvinnu kääntyä Säkylään, hehheh".
Noh, joku vaivainen 30min-40min lenkkihän siinä vaan tehtiin, päästiin huristeleen jotain kivaa metsätietäkin.

Eurassa aske kohti Eupa nimistä kioskia, josta vähän illan vaatimia elintarvikkeita täydennykseen ja sitten nokka kohti kaverin Villa Euraa (talon nimi muutettu, toim. huom). Matkalla tännekin navigaatiotaitoni pääsivät uuteen nosteeseen mm. lauseilla: "No etsä nyt tosta voi kääntyä pihaan vaan mee nyt tosta risteyksestä....ai kato se olikin tää talo eli oishan tosta voinu sittenkin jo aikasemmin pihaan kääntyä."
Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että olen käynyt tässä talossa n. 3-4 kertaa aikaisemminkin, mutta puolustukseksi haluan sanoa, että Eurasta muista ikinä mitään kuitenkaan.

Noh, koska kello oli jotain tasoa 19-20 kun saavuimme hoodeille, niin tavoitteena oli perinteiset päin helvettiä menevät rynnäkkökännit. Olin valmistautunut ottamalla mukaan Dorispullon. Se menikin sitten ihanvitullisenliiannopeasti alas. Humalatila kehittyi aika kovaan tahtiin, jota edesauttoi esimerkiksi konuhörppy, jota luulin samppanjaksi. Pullo näytti ihan siltä äkkiseltään katottuna, joten katsoin asiakseni ottaa sellaisen koko suun kattavan ryypyn/kulauksen. Kun se litku tuli suuhun, muistin ensikännit, joihin liittyi konu vahvasti. Kauheaa nostalgiatrippiä ja pahan olon solmujen syntymistä sisääni. Noh joo, en tiedä onko tästä sitten oikein enää kerrottavaa. Jossain vaiheessa menin kaverin kanssa soittamaan Apulannan Ilonan parvekkeelle. Kaksi kitaraa, kaksi miestä, kaksinvoimin päin helvettiä. Tarkoituksenamme oli laulaa kyseinen kappale siten, ettemme osu nuotilleen kertaakaan. Onnistuimme tässä ihan helvetin hyvin! Jos joku tässä illassa onnistui niin se oli tämä. Yleisömme alhaallakin oli samaa mieltä, joten nappisuoritus. Jossain vaiheessa iltaa muistaakseni soitimme tämän uudestaan. Klassikoille pitää antaa tilaa, ja mitä isompi humala sitä enemmän tunnetta. Kyseessä kuitenkin yksi viiltävimmistä rakkauslauluista, joka saa aina kyyneleen isonkin miehen silmäkulmaan. Tottakai iltaan kuului myös Apulannan Miksei Uni Tuu?, koska jotenkin ilta/juomameininki ei ole täydellinen jos tätä ei kajauteta ilmoille. Joku traditio alkaa muodostumaan pelottavasti. Oli se sitten ennen baaria tai viideltä aamuyöstä, mutta ilmoille se on kajautettava.

Tässä vaiheessa alkaa jo oma muisti pätkimään ihan käsittämättömästi. Noh, muistan kyllä kun siitä sitten lähdettiin kävelemään Kauttuan Publiciin, mutta sitten Publicissa eka juomani oli Jallua ja sitten joo niin justiinsa. Seuraavat ovat omat muistikuvat siitä etiäpäin:

1. Mentiin terassille istuun
2. oksennan toisessa baarissa (johon menoa en musita)
3. Toivon puolitutulta dj:ltä eurodancea, ei tule
3. hatara muistikuva, että makkaraperunat on sylissä
4. patjalle asetun nukkumaan
5. herään ihan vitulliseen olotilaan

tässä kuitenkin välillä terassi-nukkumaan meneminen on varmaan vähintään 5 tuntia. Maanantaina pääsin katsomaan tiliotettani ensimmäisen kerran, ja siellä ei ollut mitään ostamista baarista. Eli joku on tarjonnut ja aika hyvin on kuosattu pohjat näemmä.

Eli joudun nyt turvaamaan klassisiin aamurapsoihin ihmisiltä, jotka eivät harrasta rynnäkkökännejä. Ainiin, haluaisin huomauttaa, että tämä meidän toinen baarimme, Osmantupa, järjesti hienon iltaman. Siellä oli Erotic Night, jossa oli BB-Janican stripteaseshow ja miss märkäpaita kisa. Ihan klassikon ainekset siis kasassa!
Mutta ne rapsat!

1. Oltiin menty taksilla toiseen baariin. Tilataksia soitettaessa oli kysytty, että haittaako jos meitä on 12. Noh, vastuas oli ollut että menkööt tällä kertaa. Ahtauduttuamme taksiin, kuski oli nakannut sitten taksin tilaajalle, että meitä on sitten 15 henkilöä. Mut ihan hyvin mahtu. Kai. En muista.

2. Missasin BB-Janican strippausshöyn. Olin kuulemma jorannut ihmisten keskellä, jotka olivat katsoneet esitystä. Kuulemma myös selkä sinne lavalle päin. On tässä nyt parempaakin tekemistä sitten vissiin ollut, kun tuijottaa jotain tissejä.

3. Miss märkäpaita kisasta ei mitään pienintä haisuakaan, en ole jaksanut ottaa selvää onko muillakaan.

4. Olen kuulema tuon baarioksennusta edeltäessä ystäväni kanssa aikonut ottaa shotit. Fiksuna ja sivistyneenä ihmisenä olen tietenkin ehdotuksen jälkeen sanonut, että menen ensin oksentamaan. Näin saadaan uutta tilaa uudelle viinalle ja pahemmalle ololle.

5. Illan viimeisen hitaan My Heart Will Go Onin aikana, olen kaverini kanssa tehnyt koreografiat improna. Aloitimme tanssilattioiden nurkista, halasimme itseämme ja vilkuilimme ujosti toisia ekan säkeistön ajan. Kun kertsi räjähti, samalla hetkellä juoksimme tanssilattian keskelle ja löysimme toisemme. Sen jälkeen tanssimme tunteella kappaleen loppuun ja joku mies kehui esitystämme.

6. Nukkumaan mentäessä olin kuulemma tarjoutunut nukkumaan nojatuolissa, jotta muut voisivat nukkua patjoilla. Minut on kuitenkin käsketty siihen patjalle nukkumaan. Aamulla salaa kiitin kaikkia tästä asiasta. Ei varmaan mikään niskatuki enää olisi tehnyt seuraavasta päivästä parempaa.

Tässä on varmaan vaan murto-osa, toivottavasti nämä on myös todella kullattuja kertomuksia. Muuten vaikuttaa siltä, että aika Thrashed meiningillä on vedetty Eurassa taas. Loput saatte kuvitella oman mielikuvituksenne avustuksella.

Tästä sitten menen suoraan krapulaan, kun muuten tulee niin raamattutekstiä (pituudeltaan, ei sisällöltään).

Heräsin ensimmäisen kerran siihen kun Espoon sankarit tekivät lähtöä. Sen jälkeen koomasin vielä hetken lisää. Sen jälkeen herätessä päässä oli jääpuikkoa jos toistakin ja lobotomian tunteet tekivät taas vahvaa paluuta. Kovin kauaa en pystynyt olemaan kun piti mennä oksentamaan makkaraperunat ulos. Oletan ainakin, että olin ne syönyt kun siltä ne kovasti sulamattomina näyttivät. Onneksi oksensin ne hereillä ollessa, nimittäin ne tuli nyrkin kokoisina kiinteinä klöntteinä ilman mitään apunesteitä. Teki ihan helvetin pahaa ja vaikeaa niitä ulos päästellessä, elämäni hirveimpiä oksennuksia heti niiden perinteisten jälkeen missä oksennat vaan viinaa ulos.

Koomailua ja rapsojen kertomista ihmisten kanssa. Sitten syötiin bruschettaa, oli todella hyvää, ahmi neljä palaa+vähän mozzarellaa kun oletin että pystyn syömään. Sen jälkeen tekikin todella, todella pahaa. Menin makaamaan pihakeinuun muka tarkoituksena nauttia vähän raikasta ilmaa. Siellä aukesi heti helvetti ja joku monsuuni puski päälle, eli nappiin sekin. Onneksi keinussa oli sentään katos. Koko päivän sisälläni tuntui, että joku sisäelin palaa. Veikkaan haimaa ja maksaa.

Käytiin vielä Publicissa päivästä pitsalla (tai jotkut kävi, itselleni teki pahaa katsellakin) ja vasta siinä tajusin, että tää Publiccihan on ihan sen Eupan vieressä missä käytiin tulless elintarvikeostoksila :---D voe helevetti.

Sieltä automatka kohti Pirkanmaata ja Nokiaa. Ihan helvetin pahaa teki automatka ja TAAS pysähdyttiin Huittisten ABC:lla. Jotenkin aina niin helvetin vahva Deja Vu kun kaikki menee sieltä ostaan jotain evästä muka. Mutta itse istun henkilöauton takapenkin oikeassa reunassa ja sanon, että minä voin jäädä voimaan pahoin tähän. Olen nyt elämäni aikana tehnyt tämän varmaan kolmesti, eikä varmaan loppua näy. Auto vaihtuu, mutta muuten kaikki on samaa. Pelottavaa, kunnnon vitun insepsöniä.

Nokialla menin ystäväni kanssa vanhoille kunnon essokahveille, koska ei tässä olotilassa mitään muuta kehtaa tehdä. Join kahvin ja SÖIN SÄMPYLÄN. SE MENI ALAS. HALLELUJAA. Tämän jälkeen pyysin kaveria heittämään automaatille, että näen tilin saldon. Sopivasti oli 20€ junalippuun seuraavalle päivälle, joten aivan helvetin mallikasta ja oikeaoppista rahankäyttöä. Mihin sitä ihminen jotain nettipankkitunnuksia tarvii, kun perstuntuma on kaiken a ja o. Tästä jatkoimme Siwaan, josta ostin sämpylän aiheuttaman tunteen innoittamana palvarin festaripyörykät ja amissan juhlalihapiirakan sekä leipää. Kotona söin nämä ja oksensin ne ulos. Vittu. Sen jälkeen paha olo taas kasvoi eksponentiaalisesti. Se oli sitten kolmas oksennus periaatteessa saman päivän ajalle, ihan extremelaihdutttamista.

JA KOSKA väsymyskoomassa varmaan halusin rankaista itseäni, jäin nukkumaan olohuoneen sohvalle, vaikak omassa huoneessa olisi ollut PARISÄNKY. en edes mahdu siihen sohvalla täydellä pituudella, joten jotain sikiöasentoa piti koittaa, ettei jalat puudu käsinojalla. Olin kuitenkin hakenut sen peiton ja tyynyn omasta huoneesta, niin miksi helvetissä en voinut jäädä sinne nukkumaan. Onhan se kiva kun ei saa unta, kuka sitäkään haluaa edes saada, ihan yhtä helvetin huuhaata koko nukkuminen.

Ja sydänkohtaukset yöllä oli kyllä viikonlopun sana, koska espookeissin jälkeen myös nokialla pääsin tähän. Tähän myös liittyi vahvasti krapulan aiheuttamat jännitystilat. Nukuin siis sohvalla siten, että vieressä oli olohuoneenpöytä, jolla oli miniläppäri. Yöllä heräsin johonkin ääneen, ja näin vasemman silmän silmäkulmasta valon heijastuksen tietokoneen näytöstä.

LUULIN: peittokorvilla sitten luulin, että ei helvetti joku on laittanut keittiössä valot päälle ja se ääni minkä kuulin, oli takapihan ovi. Joku on tullut sisään taloon. Vedin peittoa ylemmäs ja vedin ave mariat läpi toivoen, että loppu ei koita vielä. Meni oikeasti ihan hyvä tovi ennenkuin tajusin mitä tapahtuu.

TOTUUS: No olohuoneen verho auki ja kai siellä nyt aamuyöstä helvetti aurinkokin alkaa paistamaan. Ulkoa vaan tuli valoa joka heijastui tietokoneen näytöstä, jos olisin uskaltanut katsoa taakseni olisin ehkä tajunnut tämänkin vähän aikaisemmin. Helvetin idioootti.

Noh, yö meni miten meni. Aamulla minulla oli vielä todella paha olla, koska käsittämättömän tyhjä maha. Söin yhden goudasiivun ja meinasin oksentaa sen alas. Näin se homma etenee. Matkaan oli kuitenkin pakko lähteä ja lähdin taas muodin asiantuntijana matkaan. ELI klassinen prätkärotsi ja kaljaverkkarit. Ajaton klassikko, jossa yhdistyy tyylikkyys ja nykyaika sekä elämän varjopuolet. Mutta univormu on mukava niin mitä väliä. Matkustin tämän jälkeen ahdistavimmassa bussissa Tampereelle. Unohdin, että koulut ovat alkaneet ja näin ollen se aamubussi oli täynnä ihmisiä, jotka puhuivat vain koulusta. Yksikin takanani jutteli kaverilleen, että OLI KIIRE YKS PÄIVÄ. Oli luullut että koulu alkaa kymmeneltä, mutta se olikin alkanut 0915. Oli yhdeksältä tajunnut ja sitten JUOSSUT koko matkan koululle. Kuka helvetti juoksee kouluun tavalliselle tunnille? Teki mieli kääntyä ja sanoa, että oisit vaan menny ihan rauhallisesti, ei siitä mitään seuraamuksia tulle herranjumala. Ihmekään, että ihmiset stressaa nykyään liikaa.

Juna-asemalla taas kävi klassiset. Olin 0904 ostamassa junamaatilta lipun, ja seuraava juna Seinäjoelle lähti kello 11 jälkeen. Sitä tunnetta, että pitäs koomailla ilman rahaa juna-asemalla kaksi helvetin pitkää tuntia. Selvisin tästä kuitenkin jollain ihmeen kaupalla, ja junamatkakin oli kooman täyteinen. Kotiin päästyäni odotin vain, että uskallan hakea pitsan ja siitä se sitten lähti taas käyntiin.

Lopetan nyt raportin tähän. Voisin kertoa vielä, että jostain syystä vielä maanantainakin ajauduin juomaan itseni humalatilaan. En onneksi vahvaan, mutta tilaan kuitenkin. Tänään kun kävelin kirpputorille aamusta, niin vasemmalta puolelta rinnasta pisti/kouri aika ikävästi. NYT JOS KOSKAAN PÄÄTÄN, ETTÄ TIPATON EDES HETKEN AIKAA :D


Tähän loppuun vielä viikonloppu tilastoina:

Matkustamiseen kulutettu aika: noin 12h
Oltsun keikan fiilis: mahtava
Euran fiilis: mahtava
Kulutetut alkoholiannokset: liikaa
Rynnäköintiaste: 250%
Hauskuuden aste niin matkatessa kuin dokatessakin: sama kuin rynnäköinnin astelukema
Ilonan lauluosuuksien osumatarkkuus: 0%
Oksennukset: 3, jotka tapahtuivat kaikkii jossain kohtaa sunnuntaita välillä aamuyö-ilta
Rahankäyttö: Hallittua kaaosta
Roskaruokacount: Hesburger+Makkaraperunat+Meramin pitsa x2

Eiköhän se ollut siinä, aamen.

PS: Jos joku ei jaksa lukee niin tiivistettynä: Harrastin maakuntamatkailua, meni klassisesti päin helvettiä.
Ja sama kuvin:

Asiat ja nousuhumala

Teen tähän tämmöisen pikaisen listan, mitä ei kannata tehdä nousuhumalassa. Pohjustan tarinaa sillä, että huomenna on vika työpäivä niin ihan sama ottaa pari olutta (huom otin vain kaksi, mutta melko tyhjään mahaan nopeasti juotuna nääkin toimii)

Asiaan siis:

1. Mene alepaan, kun luureista soi Offspringin Self Esteem. Ne tanssiliikkeet ja tahtiin keinuminen ei sovi alepan kapeille käytäville. Pidä myös se turpasi kiinni älkä hoilaa laaalaaalalllallaaa -kohtia mukana.

2. Raskas n. 30min. kestävä kiinteytysjumppasarja. Äläkä helvetti tee sitä kahteen kertaan kuten normaalisti. Helvetti tuota hien ja kuoleman rajan lähestymisen tunnetta.

3. Mene kahvilaan (JOKA ON JO SULJETTU TÄLTÄ PÄIVÄLTÄ) tilaamaan englanniksi viittätoista muffinia _ENGLANNIKSI_. Ja kun myyjä ei tiedä, niin soita kahvilan omistajalle joka myös leipoo ko. asiat, että miten ois. Ei kannata, sössötykseksi menee.

4. Kuuntele Limp Bizkittiä kerrostalossa. Se FUCK sanan huutaminen ja hyppiminen kerrostalossa on vain jotain, mikä saa naapurit miettimään muuttoa rauhallisemmille alueille, esim. Vaasankadulle.

Tämä lista oli tässä, jos joku näistä miellyttää sinua nousuhumalassa, niin tapa ne mielihalut ennenkuin on liian myöhäistä. Kiitos ja kuittaus.