maanantai 28. helmikuuta 2011

Alamäkeä

Yhtä vitun alamäkeä kaikkialla. Välillä kun miettii, että ei tästä enää huonompaa tuuria olekaan, niin ah tietämätöntä, tutkimattomia ovat herrani tiet.

Nikspirkka: Oletko absolutisti? Haluatko kokea krapulan? Nuku huonosti viikon kahden ajan huonosti, elä edes yritä ottaa kiinni univajeita. Sen jälkeen hommaa 38 asteen kuume=vuosisadan kuosit. Nyt sinäkin voit soitella kavereille, "että vittu ko kivistää päätä", "en juo enää ikinä", "HUHHUH MITEN VILLI MENO EiLEN, en muista mitään mutta pillua sain ihan varmasti" jne.

Eli hommahan sai alkunsa siitä, että yhtenä yönä teet koulutehtävää ja nukut tunnin. Sen jälkeen normielämää muutama päivä ja sitten tappiin asti baarissa. Repeat. Ei tarvi ainakaan unitabletteja ottaa illalla, kun isomummokin nauraa, että joko sitä pullamössövässykkää nukuttaa. Eli olotila ihan oknp-huono, mutta asioita ei jaksa murehtia, koska "hiihtoloma". Urheana päätin matkustaa jo perjantaina tampesterin villiin elämäntapaan. Tuhopolttoja, ampumavälikohtauksia sun muuta. Kaikki yhden kadun varrella, aivan kuin elokuvissa konsanaan! (ovat muuten saaneet ne vitun ovetkin kuntoon juna-asemalla, kauan siihenkin meni. saivat itseasiassa jo ajat sitten, mutta valittamista valittamisen ilostA.)

Elämän yksi suuri fakta, jonka jo kungfutsekin aikoinaan himalajalla teetä lipittäessään oivalsi, on tämä: "Sinun ei tuleman matkustaa joukkoliikenteellä, jossain vaiheessa se vituttaa kuitenkin".

Noh, vaikka kungfutsen arvostan korkealle heti nalle puhin jälkeen filosofiassa, niin uhmasin absoluuttista totuutta matkustamalla Valtion Rautateillä. VR yllätti olemalla myöhässä n. 30min. Eipä tuo kuitenkaan haitannut, sillä Mansen suuressa ja sykkivässä keskustassa joutuisin kuitenkin olemaan n. tunnin ajan odottelamassa toista saatanan kulkuneuvoa: linja-autoa. Eli myöhästyminen olisi ollut minulle etu, mutta tällä kertaa ne perkleeet saivat aikataulua kiinni. Miten se on edes fysikaalisesti mahdollista? Junamatka kestää 1h 25min, ja he saavat melkein puoli tuntia kiinni. Hittojako eivät aja noin kovaa muuten? Ihan vitun tajunnanräjäyttävää toimintaa.

Junamatkasta menikin suhtkoht vauhdikkaasti. Väsy oli viiden aikaan jo ihan julmaa. Miljoonapilkkikin jää toiseksi, kun minä astun junaan. Viereisen penkkirivin ihmisetkin varmaan miettivät, että jumalauta jotkut jaksaa moshata reverend bizarren tahtiin. Mutta kuten edellä on mainittu, junamatka ei ole koskaan onnistunut. Meikällä on joku luontainen vetovoima pikkulapsia kohtaan, kun ne istuvat aina siinä seuraavalla rivillä, ja ne on vielä kaikki semmosia hyperventilaatio-adhd-ikiliikkujia, joiden desibelit jättävät MANOWARinkin (pakko kirjoittaa isolla, JOEY DEMAJONEESI, IHOKUORINTA, SILKKISET HIUKSET JA NAHKAISET ALUSHOUSUT, pakko tykätä) jälkeensä. Noh, ei minulla nyt sinänsä mitää nniitä vastaan ole, mutta olisin vain halunnut nukkua ;___;. Jotenkin tuntui siltä:
a) aivot meinasivat räjähtää kaikilla vaunussa olevilla,
b) jokaisen teki mieli kaipaa katkaistuhaulikko adidaksen kassista ja laittaa lasten arvomaailma uusiksi. Kuitenkin siten, että vaunu näyttäisi b-luokan splatterin loppukohtaukselta. Tämä olisi kyllä ollut ihan semijännittävä lopetus matkalle, mutta totuus on aina karumpaa.

Kuvitelkaapa tämä luritus: "Delfiini ui, pieNESSÄ MERESSÄ", "Delfiini ui, pieNESSÄ MERESSÄ", "Delfiini ui, pieNESSÄ MERESSÄ", "Delfiini ui, pieNESSÄ MERESSÄ","Delfiini ui, pieNESSÄ MERESSÄ" ja niin edelleen, juuri näin painotettuna. (Se delfiini tulee myös ihan helvetin lujaa, mutta merkityssä kohdassa lisäätte volat kliseisesti kaakkoon.) Tätä sitten kuuntelette parkanosta tampereelle. Ei jumalauta. Sitten kun annika-kyllikki sai kaveriksi jani-petterin laulamaan, niin sitten tulee jollain koirapillivolyymillä, että: "EI SE NOIN MEE PASKAPERSE, ET OSSAA LAULAA". Ja sitten ne jatkavat sen saman runttaamista kuitenkin.

Nojoo, tampereelle selvisin ja luulin elämän olevan ihan armollista, mutta nyt pari päivää saapumisesta onnistuin nappaamaan jonkun hyppykupan. Kuume nousee, ahdistus nousee, pimeys laskeutuu...kohta varmaan alan rukoilemaan jeesusta. Tuntuu siltä, kuin Mengele tekisi kokeita polvillani. Nyt alan ymmärtämään Jeff Hannemania ja sitä, miksi hän käyttää polvisuojia. Olisivatpa juutalisetkin keskitysleirillä olleet yhtä nokkelia. Tottakai mukaan kuuluu myös perinteinen "lobotomia jääpuikolla" -tila, ja muutkin lihasjäykkyydet. Pakaratkin ovat kipeät, se vähän hämää. Varmaan vähän liikaa peilailin ja jännitin niitä kireiden dressmannista ostettujen boksereiden läpi eilen illalla. Noh, lääke- ja myrkkyöt odottavat. Huuto-oksentamisen kun vielä saisi tähän, niin olisi sentään jotain hauskaakin.

Viikonlopun positiivinen asia: HIMin Razorblade Romancea saa hintaan 1,99€ tampereen anttilasta. Sieltä saa onneksi positiivisia tunnelmia nostettua esiin tässä olotilassa: Join Me in Death ja ketä näitä on.

PS. Taas uus fani, jumamuna, tässähän alkaa paineita kasaantua!

PPS. Kiitos myös sinulle, joka löysit blogiini hakusanan: "homorunot" avulla. Arvostan makuasi. Toivottavasti tapaamme vielä joskus jossain horisontin takana veljeni/siskoni/kuka oletkaan.

PPPS. (onko tämä mahdollista enää?) Edellämainitussa jutussa on käytetty hieman yliammuntaa, mutta ainoastaan tekstintasoa huonontavana tehokeinona.

EDIT: 22.00
nyt kun luin tätä itse, niin tässä on ihan järkyttävä määrä typoja, en kuitenkaan jaksa korjata. hajotkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti