Känisä olet äliö

Noissa mainoksissa on muuten ihan asiaa. Oivalsin sen joulupäivänä. Jouluajan valaistuminen, ihan kuin jeesus olisi tehnyt asunnon sydämeeni. Siltä tämä tuntuu. Tekee meinaan pahaa ja lujaa. Vieläkin.

Kerron tähän tarinan surullisesta ystävästäni. Vihje: It's my poor friend me, a portrayal of the great dichotomy. Niinko vanhatki sedät laulelee. Enempää ei tule vihjeitä.

Ilmaisen viinan pippaloiden muistilista:

- Varaa aikaa juomiseen pippaloiden aikana.
- Syö tukevasti. Ennen, aikana, ihan sama. Mutta syö.
- Juo vettä

Ilmaisen viinan pippaloiden vituiksi vetämisen muistilista:

- Saavu paikalle siihen malliin, että alle tunti aikaa hengata ennen baaria. Pyri juomaan kuitenkin saman verran kuin jos olisit tullut n. kuuden aikaan illasta iltaa istumaan.
- Syö 4 soijanakkia ja 4 kasvispyörykkää klo 11.00 aamulla. Älä missään nimessä syö mitään muuta.
- Kuka nyt vettä juo baarissa?

valitsin tällä kertaa option kaksi. Nyt maanantaisena tapaninpävän iltana pohdin syvästi, että olisko sittenkin ollut parempi luottaa optioon yksi. Jälkiviisaus, tuo paras viisaus.

Eli kohta 1 (kohtia 2&3 ei muuten tule, sillä turha mainita etten tehnyt noita juttuja):

- Saavu paikalle siihen malliin, että alle tunti aikaa hengata ennen baaria. Pyri juomaan kuitenkin saman verran kuin jos olisit tullut n. kuuden aikaan illasta iltaa istumaan.

Toteutus: Osta VR:n lippukaupasta muka lippu 17.04 lähtevään junaan. Tulostaessasi lippua ihmettele, että mistä lähtien kello viisi on ilmoitettu lukemin 20.04. Ja koska lipun peruuttaminen maksaa niin kuka helvetti näitä peruu? Syytän silti enemmän VR:ää kuin itseäni (tottakai). KOSKA mikä helvetin järki siinä on, että eka katsot aikataulut. Sitten sen jälkeen valitset matkustajamiestyypin. Sitten sen jälkeen VALITSET UUDESTAA SEN JUNAN MILLÄ MENET. Ei sitä unisena/väsyneenä/muuten vaan niin kiinnostuneena ajattele sen enempää. Ja kun sen junan on valinnu niin sittenhän siihen lipun tulostamiseen asti toimitaan ihan konemaisesti sen enempää tuijottelematta. Sitä en kyllä tiedä, miten sain sen täpän siihen 20.04 junan kohdalle, mutta kuvaa hyvin tämän sunnuntain vituiksi menemisen potentiaalia.

Eli olin pääkallopaikalla jossain 21.30 maissa. Sitten tarjottiinkin viinapaukkua, rommipaukkua, punaviiniä ja äh. No en kyllä oikeasti vielä aloitellessa kai juonut kovin paljoa, mutta silti tyhjään mahaan juotaessa vähän tuppaa nousemaan päähän meidän tuulen nussimien vinkuheinien heimossa. Tästä sitten hieman pelottavan huonon huumorin ja nousuhumalan voimalla kohti kapakkaa. Sinne makso sisäänkin vissiin. Itsehän siis vissiin taisin ottaa sen narikkalapun ja huikata että sayonara, menen ostamaan kaljaa. En muistanut maksaa sisään, mutta ei tuo kai haitannut sitten lopulta ketään. ELIKKÄS epälooginen johtopäätös. Miksi sitten on sisäänpääsymaksuja? Kamoon, jos ei kiinnosta niin ottakaa ne pois ihmisiä häiritsemästä. Hyvin loistavaa jatkoa tämän sunnuntain vituiksi menemisen potentiaaliin.

Sitten sitä turhaa jargonia ja paskanjauhamista. Hauskaa oli jeejeejorma. Ostin olutta. Ostin toisenkin. Sitten alko meno menemään liian meiningeiksi. Päädyin erään seureessamme istuneen henkilön kanssa ostamaan tiskiltä jotkut helvetin raparperialkoholikermavaahto drinkit? En tiedä, ei ollu kyllä mitään ihmeellisen hyvää. Tähän kylkeen toki omat kaljat sekä lonkerot sun muut.

VIRHE. Tommosen paketin ostaminen on esim, ihan helvetin kallista. Tässä kohtaa iltaa kadotin ensimmäisen 50€:n setelini. Ihan loogisesti siis kadotin, eli annoin kassalle ja antoi tämän herra viidenkympin jälkeläisiä käteeni. En kyllä katsonut että mitä sieltä tuli mutta jotain tuli.

No sitten jossain vaiheessa henkilön nimeltä x (nimi muutettu) päätimme että nythän pitää vaihtaa kapakkaa. Eli jostain syystä piti sitten kiskoa se yksi kalja aivan helvetin liian nopeaan tahtiin ja jatkaa matkaa. Sitten tottakai toisessa baarissa heti kalja käteen. Sitten muistan surullisen kuuluisat viimeiset sanani (en muista tarkkaa muotoa mutta pointti on tiedossa): Kalja maistuisi.

Sitten haluaisin kertoa tähän kaikkea tajuttoman siistiä, mutta en muista helvetti yhtään mitään enää. Jotenkin oon kuitenkin kikkaillu itteni himaan. Kuumottavia aina nämä tilanteet.

Tänään sitten heräsin tähän päivään, joka voisi muuten olla päivä ennen jeesuksen alaslaskeutumista. Tiiättekö kun kolmantena päivänä kuoleman jälkeen se syntyy uudelleen ja tapahtuu ylösnousemus. Mutta jos syntymän jälkeen kolmantena päivänä se vaikka kuoliskin ja laskeutuisi alas. Alaslaskeutuminen olisi siis tapahtunut? Kelatkaapa tota, ei huonompi teoria vaikka uuden uskonnon aloittamiseksi. Laitan tähän jo nyt (c) Maksalaatikko 2011, niin sitten kun Raamatusta tulee joku painos, missä on uudempi testamentti niiden kahden vanhan rinnalla, saan rojaltit tästä tarinasta.

Niin mutta nukuin hyvin, kiitos kysymästä arvon lukijani. Kello oli tasan tarkkaan 12.12 kun sitä katsoin. Siitä hauska krapulapäivä, että ei nukuta tai väsytä. JEEJEEJEE. Niinku n+1 punkbändiäki sanois. Nousin tästä sitten ylös ja olin menossa vessaan, mutta KAPPAS VAAN MITÄPÄ SITTEN TAPAHTUIKAAN.

Päästin suusta hyvin tunteikkaan, semmosen tiiättekö kun tavallaan tekis mieli itkeä, mut ärsyttää niin helvetisti ettei se onnistu, tokaisun: "Ei vittu".

Voisin koittaa piirtää tähän havainnollistavan kartan, sillä valokuvaa en voinut ottaa koska kamerani ei ollut sillä hetkellä kotona. Beware my paint skills:



Eli jos tätä nyt lähdetään vähän ko selvittelemään. Niin mennään ihan loogisesti ykkösestä vitoseen.

1. Olen tullut vauhdilla sisään, sillä heti tuossa oven juuressa oli lähinnä verta oksennettuna. Go-go sisuskalut. Ihan helvetin siistiä jälkeä.

2. Mitä väliä vaikka lasit maksaa joku 300e? Nekin voi hyvin heittää lattialle. Onneksi ei hajonnut mitään.

3. Tuosta vauhdilla sisään tulemisesta. Voi kyllä olla että olen myös kierinyt tuskissani tuossa maassa (tästä myöhemmin), mutta roskis oli ainakin ihan levällään ja tuo palautettavat pullot kokoelmanikin oli ns. aika rempallaan.

4. Tässä kohtaa olivat aika hyvin lähestulkoon kaikki vaatteeni. Ulkokenkiä myöten. Tässä oli myös rannekoruja, helvetisti kolikoita ja jotain muuta ekstraa.

5. Tässä on strateginen oksennus numero kaksi. Nyt se oli saanut jo ihan inhimillistä väriä. Tai helvetistäkö minä tiedän kumpi on ensimmäinen oksennus? Bonusosiosta voi tietysti hakea vähän osviittaa.

+Bonus. Ostin tommosen ihan siistin villakangastakin joululahjaksi itselleni. Tai no mutsi osti mutta kelleppä ei. Oli ihan helvetin hieno fiilis kun kattelin tota vaatekasaa ja olin silleesä että "ei helvetti se takkikin on tuossa ihan varmasti". No, olin ihan helvetin ilonen kun se oli naulakossa. Huhhuh. Sitten kun piti lähteä salessa käymään (ostin muuten 1,5l kolajuomaa ja kaksi mozzarella pakastepitsaa, voittajafiilis) niin huomasin että se takkikin on ihan lervassa... Helvetti sitten tuli sellasia vietnamflashbackeja. Tiiättekö niinkun jenkkileffoissa, että tavallaan välähtää silmissä ja näät pari sekuntia sitä eilistä sitsueissöniä. Näin itseni sieluni silmin pyörimässä tuossa maassa ja voivani pahoin. Paskinta oli tietysti se, että se oli lähinnä sitä verioksennusta. Jeesus soikoon sitä on PASKAMAISTA hinkata irti villakangastakista. Muutenkin oli sellanen sarjamurhaajafiilis kun siivos omia vaatteita ja kaapin ovia, seiniä, laittoita sun muuta verisestä smegmasta.

+Jokerikortti. Toki heti tarkistin että kaikki tallella. Oli. Paitsi toinen 50€:n setelini oli ainakin kadonnut. Voi olla että olen käyttänyt, voi olla että olen hukannut. En tiedä. Jos tiedät. Niin ehkä parempi ettet kerro. Lompakossani ei kuitenkaan ollut sen vertaa vaihtorahaa, että varmaan oon jaellut tuolla laupiaan samarialisen tavoin käteisvarojani.

Yhteenveto: Ihan nappiin meni. Huomenna uudestaan.

Että haistakaa kaikki vaan vittu.

Ystävällisesti teidän,
Maksalaatikko

EDIT 2.1.2012: HOHHOH, käytin ekaa kerran tuota ryötäystakkia sitten joulupäivän sekoiluiden, ja löysin sen taskusta 40e seteleinä :D Jahven kiitos että en ollutkaan tuhlannut lähellekään kaikkea. Mukava yllätys, kiitos.

Koulu ohi....

...ainakin hetkeksi. Eli nyt olisi ainakin aikaa kirjoittaa tännekin jotain. Ei vain ole oikein jutuntyngät ottaneet tuulta purjeisiin, joten parempi jättää kirjoittamatta asioita jos ne eivät ole kirjoittamisen arvoisia.

Mutta siis ei sillä että tässä oikeasti olisi vapaa-aikaa. Kun nyt tuosta koulusta pääsin eroon, niin edessä olisi joulu ja muuttaminen. Pitää tässä viikon sisään tehdä varmaan matka nokialle ja heti tulkoon takaisin, sitten jouluksi nokialle ja heti takaisin ryyppäämään seinäjoelle. Hemmetin hektistä ja rankkaa tämä elämä. Sitten vielä koulusta luvattiin, että koulu alkaa vasta tammikuun toinen viikko niin tottakai suunnittelin muuttamismieshommia siihen ekalle viikolle. Eiköhän mene joku kaksi päivää niin tulee sähköpostia että "joo hei kaikki, uudet lukujärjestykset tulilla ja päätettiinkin et nykästään jo ekalla viikolla. kiva et ootte suunnitellu jo juttuja sille viikolle mutta siis seamkilta kollektiivinen haistakaa paska toivotus! hyvät joulut ja puss och kram".

En mene, pitäkööt tietoverkkonsa. Muutenkin ihan turha kurssi. Meikä on kirjastontäti, en mikään tietotekniikan asiantuntija. Minua ei kiinnosta helvettiäkään joku mac-osoite tai mitä tarkoittaa OSI-malli. Siinä on joku 8 kerrosta ja sitten pitäisi opetella sisältö, mutta mitä helvettiä sitten? Kerrostaloissakin on parhaillaan varmaan yli kymmenen kerrosta mutta ei ketään kiinnosta ketkä siellä asuu. Ihan tajutonta ajanhukkaa. Keskusteleminen jostain punatulkkujen käyttäytymisestä ja sen vaikutuksesta ihmiskuntaankin on mielenkiintoisempaa kuin jotkut tietoverkot. Sitäpaitsi jos töissä sattuu atk-laitteet sanomaan sopimuksen irti, niin sitä varten on atk-tuet. Helvetti ei lakimieskään opiskele kirjastonhoitajaksi ihan vaan, että jos vaikka tulee joku rutto joka kohdistuu vain kirjastonhoitajiin niin osaa sitten olla varalla. Silloin kun tulin kouluun niin ei tässä mistään tupla-ammatista ollut puhetta. Hyvä kun näillä valmiuksilla edes sitä yhtä ammattia saa säättäna.

Koulustahan puhuttaessa tuli tässä mieleen että jumalauta, silloin kun kouluruokalassa on jouluruoka, niin siitä voisi lähettää jonkun CAPSLOKATUN SÄHKÖPOSTIN tai laittaa jotain punaisten lyhtyjen alueiden tasosia neonvaloja, joissa lukee TÄNÄÄN JOULURUOKAA, LÄHIN RUOKAA TARJOAVA RAVINTOLA 2KM TUOHON SUUNTAAN --> tjsp.

Eli varmaan joku saattoi jo arvata, että lankesin tähän ansaan. Torstaina menin koululle syömään kuten aina teen vaikkei olisi edes koulua. Halpaa, hyvää ja sitä saa hiton paljon mättää siellä. Leipääkin saa. Ja voita. Mutta sitten tänä surullisen kuuluisana torstaina, 15.12., kävelin perinteisesti koululle. Astuin ulko-ovista sisään, katselin vähän kun insinöörit olivat tupakkaringissä ja joivat kokakolaa. En välittänyt vaan jatkoin matkaa kohti ikuisuuskäytävää, joka ei tunnu loppuvan koskaan. Käytävän lopussa poikkesin ovista B-osan aulaan, herkät hajuaisitini eivät tunnistaneet tuttua hyvän ruuan tuoksua. Ilmassa oli jotenkin semmoista hajutonta munattomuutta. Aivoni kävivät kuin Knattertonilla, mutta päätin silti jatkaa matkaa naulakoille. Naulakoissa tietysti laitoin hienon itävallan armeijan takkini yhdyssanoineenpäivineen siihen naulaan. Tarkistin että ympärille jää vähän tyhjää, kun en halua niitä adidas-tuulipukujen kohtaavan uljasta rotsiani. Sitten vilkaisin peiliin, että kaulahuivi ja neule kunnossa. Otin lompakon taskusta ja laitoin coolisti erikoisen visani ja kelan ateriatukikortin takataskuuni, jotta maksutoimitus kassalla näyttäisi mahdollisimman tyylikkäältä ja harkitun elegantilta.

Tästä jatkoin matkaani rennosti päätä nyökyttäen kävelytahdissa kohti ruokalan ovia. Pistin pienet double-stroke rollit reisiin ja osoitin fonzie tyyliin etusormet aseina meiningillä kassaneitiä ovien paikkeilta (okei tätä en tehnyt, mutta ois varmaan ollut ihan jäätävä suoritus). Ovilla toki olin esittäväni että luen vauhdista päivän menyyn siinä, mutta ei siitä helvetti mitään tule. Yleensä bongaan vaan sen "KASVISATERIA" ja sittenn olenkin jo tarjottimien luona. Mutta en antanut sen hämätä, otin kätevällä pyöräytysliikkeellä tarjottimen ja saman ilmasutimisen aikana otin juomalasin jonka pyöräytin kerran ympäri ja täräytin tarjottimen kulmaan. Tyylikästä ja hallittua.

Sitten hyppäsin sen teurastamo-osan yli kasvisruakalootille ja siinä ei ollut vittu yhtään mitään. Hetken mietin, että mitäs helvettiä täällä tapahtuu, mutta sitten....

Ei jumalauta sitä itkun määrä kun luin sen jonkun plakaatin: "JOULUINEN SALAATTIPÖYTÄ". Voi vittu sitten vaan ja takaisin siihen teurastamo-osalle katsomaan olisiko jotain kivaa tarjolla lihavammaisillekin. NO, siinä oli lanttulaatikkoa ja porkkanalaatikkoa. Okei joo tykkään näistä kyllä, mutta se ongelma oli siinä että niistä laatikoista oli jäljellä lähinnä tyhjä arpa. Toinen ongelma oli se, että minua ei tässä vaiheessa enää oikeasti kiinnostanut kun olin masentunut syvästi ruuan laadusta. Eli en jaksanut huikata keittiöön että saisko näitä lisää. Kaavin vain surullisesti ne jämät mitä niissä oli että sain melkein puolet lautasesta toista ja vice versa. Joku tarkkaavainen lukija voisi tässä vaiheessa todeta, että no onhan sulla siinä jo enemmän kun guantanamossa on vuoden aikan tarjolla. Joo oli tosiaan, mutta tän jutun catch-a-fish on siinä, että siinä oli oikeastaan jäljellä vain sitä mustaa palanutta kuorta. Ja yleensähän se karsinogeenibuusti on ihan hyvää ja rapeta, mutta jos sitä on joku 5cm kerros siinä pinnalla, niin lähinnä paskalta se maistuu.

Eli nyt pääsin siihen jouluiseen salaattipöytään, lautasellani tällä hetkellä lähinnä musta klöntti, jonka alta pilkottaa vähän oranssia. Ja toinen musta klöntti, jonka alta pilkottää vähän ruskeaa. Oikea riemunkirjavuuden voitto.

Salaattipöytä yllättikin sitten ihan totaalisesti. Oikeasti, jumalauta olin ihan että weeteeäf ja huhhuh ja voi että ja äh miten te ootte voinu siis huhhuh, tällaista en olis ikinä uskonut. SIINÄ OLI SAATAN ROSOLLIA JA KINKKUAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. VVKlsgklaegaekgjkaejgbalögkelajjjlkdfjbhasjbhj. En jaksa edes kuvailla mitä tunsin sillä hetkellä. Tai no en kyllä oikein tuntenut mitään. ISS oli jälleen kerran turruttanut minut aivan haamuksi, joka ei tiedä kulkeeko elävänä kuolleiden maassa vaiko kuolleena elävien parissa.

No otin rosollia (ois ollu muuten huippua jos tässä olis ollu silliä vähän niinku sen cunt basic reseptin mukaan, siinä olis taas lihavammaiset poljettu maanrakoon). Oli siinä kuitenkin sitten sitä semmosta perussalaattia, mikä on aika kuivaa noinniinku pelkästään ja sitä ei saa syötyä haarukalla ikinä kunnolla. Otin kuitenkin. Sitten siinä oli vielä sitä joulunekstraa. Sitä helvetin vaaleanpunaista möhnää, joka näyttää ihan joltain kermavaahdolta joka on vaan värjätty jollain olkiluodon ydinvoimalan ydinjäte ylijäämillä. Maistuukin varmaan siltä (en tykkää siitä, mutta en ole maistanut ydinjätteitä niin tyydyn vain arvailemaan). Alistuin tässä googlaamaan, että mitä helvettiä tämä on kun olen aina sitä miettinyt ala-asteelta asti. Näyttää epäilyttävältä, maistuu epäilyttävältä. Ja täytyy todeta etten vieläkään tiedä. Kirjoitin googleen "vaaleanpunainen jouluvaahto", mutta ei auttanut. Enkä kyllä jaksa ideoida muitakaan hakusanoja. Vähän kuin etsisi jotain lestadiolaisten seuraavan kokouksen päivämäärää näin ei-niin-uskonnollisena ihmisenä.

Mutta onneksi muuten näin lihavammaisena ei tule syötyä tuota kinkkua mitä on aina tarjolla kouluissa. Ala-asteella jo muodostin siihen jonkinlaisen oksennus-rakkaussuhteen. En kyllä missään vaiheessa rakastanut sitä mutta oksensin kuitenkin. Se on kuin joku lauantaimakkaran ja joulukinkun äpärälapsiabominaatio, molempien huonot puolet yhdistetty. Jotain ihan käsittämätöntä, sitten se tarjoillaan vielä kylmänä. En tiedä onko se tarkoitus, mutta jos on niin paska tarkoitus on kyllä.

No kuitenkin maksoin tästä kaikesta ilosta sen 2,50e, ja kävin hakemaan vielä ruisleipää joka oli kovempaa kuin peruskallio. Hammaslääkärilaskua tässä vielä kaivattiinkin. Sitten vielä kun siellä ravintolassa on ihmiskunnan alinta jätettä edustava Radio Nova auki, niin ne on tottakai jo tähän aikaan aloittaneet looppaamaan jotain joululaulupotpuri24/7itsemurhaluvutnousee soittolistaa. Syö nyt siinä kun hallikaisen jokke nikkaroi joulumaata sun sydämeen samalla. Vähemmästäkin ahdistaa, mutta sitten vielä käydään henkisesti käsiksi. Jos niitä positiivisia puolia hakee, niin lautanen oli ruokailun jälkeen kivan värikäs. Siihen muodoistui melkeinpä sellainen hippimerkin muotoinen nykytaideteos, josta yksi osa oli oranssi, toinen violetti ja kolmas ruskea. Ei mitkään parhaimmat värisävyt noinniinku yhteen sovittaen, mutta sopivan rajaojarikkovaa kuitenkin.

Selvisin kuitenkin ruokailusta. En tiedä sitten selvisikö kehoni karsinogeeniövereistä, mutta sen näkee sitten kaksvitosena. Nautitaan nyt kun voidaan. Tai sekin nauttiminen meinasi jäädä puolitiehen, kun tuolla on taas perinteine suomen talvi. Pakkasherra ja mr. kesä arpovat, että pidetänkö nyt jo kevättä vai otettaisko sittenkin se talvi mukaan. Sen seurauksena tuo yksi oikaisureitti pellon ohi (only in seinäjoki) on aika ihanassa jäässä. Sitten kun siitä jengi kuitenkin kävelee niin se vielä ihanasti siloittuu kunnon surmanloukuksi. Yksi päivä jo pohdin, että pitäis ostaa hokkarit niin vois luistella kouluun kun kengillä meno tuntuu olevan vähän hankalaa. Varsinkin kun pitää pitää niitä käsiä siellä takin taskuissa, ettei varmasti ole mitään tasapainoa kun luistelee menemään.

Siinä kun on vielä omakotitaloja toisella puolen tätä oikoreittiä. Varmaan hauska katsella kun yritän selviytyä tuosta 10m matkasta johon tuhraantuu näillä keleillä joku 10 minuuttia. Joka askeleella vedetään nykytanssin rajaarikkovat liikkeet uusiksi. Sitten kun vielä tuijotat sitä jäätä niin kuin 10v poika tuijottaa keskiaukeamaa isän jallusta, joka löytyi kenkälaatikosta. Tiukka ja lasittunut ja ehkä hieman järkyttynyt samaan aikaan, mutta silti sitä katsetta ei saa irti siitä keskittymisen kohteesta.

Nojoo, kauhea vuodatus taas, mutta hyvä purkaa kuukauden tunnot kerralla. Vaikka tässä kyllä käsiteltiinkin lähinnä kahden päivän sisällä tapahtuneita juttuja. Mutta kuukauden voi tiivistää välillä kahteenkin päivään jos se on samaa nine-to-five shaibaa ollut. Muuten menee ihan hyvin, kiitos kysymästä.