HEI HEI HEINÄKUU, kuten tuo suomimetallijyrä, kaikkien äijjien ykkönen, stam1nan isoveli, kotiteollisuuden äpärälapsi, mokomakin laulaa. (paska bändi)
Kesä on ohi, masennus ja syyskuu tulee. (elokuuta ei ole olemassa).
Tällä viikolla on ollut pari random kauppareissua niin ajattelin olla huono ihminen ja kirjoittaa ne tähän kun en muutakaan taas (kaura)keksi.
Kauppareissu numero yksi (1)
Operaatio: Postipaketit himaan
Kohde: SALE, Alakylä
Aika: jotain, en muista. päiväkin oli joku.
Lähdin kävelemään tuossa infernaalisessa kuumuudessa, helvetin lieskoissa, pätsissä ja mitä näitä on, kohti entistä s-marketia, nykyistä salea (työntekijöiden vaatteet on muuten helvetisti rumempia tässä nykyisessä puljussa). Kävelymatka meni ihan ok. Vähän tuli hiki, mut kaikkihan hikoilee niin nou pänik. Oli sentään paita mis oli krusifiksi (selässäki luki että deny your god. be proud. to be dead. ((cliché, joo, aika hitonmoinen vielä, mut on tää ihan näppärä. bändi vaan on aika paska)) väärinpäin niin vaikka olikin kuuma niin tuntu silti kotoisalta (helvetilliseltä). JOo ja nyt mene taas ihan sössöttämiseksi tämäkin kirjoitus ASIAAN.
Sisään pääsin ja sain heti hypotermian. Sen verran kovalla ilmastointilaitteet olivat. Lämpöhalvauksesta ja nestehukasta hypotermiaan. Siinä on ihmisoikeusaktivisteille työnsarkaa. Menin sitten kuitenkin postin luukulle ja painoin sitä hiton "kutsu myyjä nappia", joka kuulostaa enemmänkin epävireisen ovikellon ja paskan hissimusiikin ristisiitokselta. Myyjäksi paljastui suhtkoht samanikäinen jannu kuin minä, joka pakettia noutaessani _KYSYI MIKÄ LEVY ON TILATTU?_ vähän hämmennyin ja aloin sitten selittämään että tällästä aika satalasissabläkkiskaahausta nimeltä 1349. Kuva älpee ja kaikkee. Se sitten siinä vähän aikaa pohti ja totes että ei tuttua, mutta "ITEKIN TILASIN JUST BLÄKYVINYN". Ja anto sen bändin nimen (oli muuten kelpo bändi, Deafheaven tjsp.). Jumalauta, ei sitä usein postista tule black metal ehdotuksia. Hailssit SALELLE! o/ Lähdin iloisena ulos, melkosta bondaamista.
Kauppaisku numero kaksi (2)
Operaatio: elintarvikkeet jääkaappiin
Kohde: Citymarket, YOuppi.
Aika: joku päivä viikosta, yllättävän aikaseen aka 10.00
Etsin kuumeisesti Katri Antellin Oikiaa Porkkanaleipää. Olen itseasiassa ettiny jo kohta kolme viikkoa tätä jumalan armahtamaa pullamössöä. Jumalaisempaa kuin Jumala itse. Tai kalja. Tai joku. Hyvää anyway. tai my way. my way or the highway (limp bizkit joujou fred döörst). Noh, siinä oli sopivasti joku naispuolinen työntekijä täyttelemässä leipähyllyä. Hän huomasi kun hipsterlasieni alta valui pari kyyneltä ruispaljon päälle, ja tottakai kysyi että mikä hätänä. Kerroin tarinan pojasta ja porkkanaleivästä, ja hän totesi huomanneen saman kohtalon leivälle. Pohti josko olisivat lopettaneet sen kun muitakin tuotteita lopettivat, mutta lupasi ottaa asiasta selvää! Luultavasti meni vain takahuoneeseen nauramaan muiden kanssa, että joku vitun urpo tuola kerto kuinka se tykkää jostain helvetin porkkanaleivästä ja nyt ikävöi kun muu ei kelpaa. No mutta kuitenkin, sanoin sitten että kuhan vaan sitä aina välillä tuli ostettua ja nainenhan alkoi sitten neuvomaan minulle muita leipiä. Kaikkea sieltä tuli, hienoja leipiä rakenteineen päivineen ja hyviä valmistustapoja. Sanoin sitten, että katselenpa tässä ympärilleni ja otan jotain uutta ja kivaa.
Menin siis ja otin euroshopperin vehnäpaahtoleipää :--D Eli vähän sama kuin menisi ostamaan tryffeleitä ja kaviaaria ruuaksi, mutta päätyy nuudeli/papumössöön (ei sillä ettenkö olisi tätä juuri tehnyt, viikon ruuat parilla eurolla, feels good man.)
Mutta siis tarinan opetus (jokaisella tarinalla on opetuksensa), citymarketista hyvää palvelua? Yhtä todennäköistä kuin hyvän kotiviinin valmistaminen.
Nojoo, onpa huonoja tarinoita. No mut vielä yks ränttäys
Kauppaisku nro. 3 (kolme) ei kiinnosta priiffaus niin laitan jotain
Kohde: sama youppi
Tavoite: ruoka
tänään tai eilen
^jotain.
NIIN ETTÄ, mikä siinä on että kun menet siihen OTTO-automaatille, niin aina saa jonottaa 30min. Tuntuu että jonon pituudellakaan ei ole väliä, aina menee ikuisuus. (no okei, ei ehkä niin kauan kuin elämä paratiisissa, mutta kauan kuitenkin. suhteellisuus on subjektiivista. sanoi sokrateskin). Tuntuu kuin ihmiset käyttäisivät AINA tätä jännää tulevaisuuden laitetta ensimmäisen kerran. Siinä on jumalauta tyyliin joku 3 erilaista juttua (onko edes?) mitä voit tehdä, ja kaikki käyttää kuitenkin lähinnä sitä NOSTOA. Miksi se pitää siis opetella aina uudestaan? Kortti sisään, koodi kehiin, otto->rahat->kortti ulos ja lompakkoon+vilkasu et joo saldo nolla->rahat ulos ja menoks sano andy mccoy kun piriä veti. menee ehkä 20 sekuntia. Mutta ei. Ensin laitetaan koodia väärin, sitten arvuutellaan että onko tämä otto vai nosto vai miten se siellä lukeekaan varmasti se että se antaa ulos rahaa. Eikö sen pitäisi silloin olla anto? tai jotain muuta logiikan riemuvoittoa jasfgaogaeoa. Sitten vaan mietitään että paljonko sitä rahaa OTETAANKAAN. vtijaegijiaejgo. sitten vittu kaikki päin helvettiä ja untsitakejgeo. En tiedä miksi tämä nyt aina rassaa, mutta jumalauta. yksinkertaisempaa kuin kahden palan palapelin ratkaiseminen.
SITTEN taas oli joku elämän sankari keskellä käytävää tuijottamassa puhelinta. Miksi siitä ei voi mennä sivuun. "Oon töissä sosiaalivirastossa, vittu tää on mun käytävä. juttelen tässä just einolle ja katon kun ihmisiä menee ohi". Mene sinne käytävän sivuun räpläämään iPhoneasi. Ja sitten siellä käytävillä pönötetään kanssa miten sattuu niitten kärryjen kanssa, ja kun otat maitoa hyllystä niin jonkun on pakko tunkea siihen väliin ETTÄ SAA EKA. EIHÄN SITÄ TIEDÄ JOS VAIKKA NWO JA UFOT.
Sitten kassalle päästyäni olen unohtanut punnita vesimelonin. Kassa riemastuu (okei ymmärettävää, mutta olin sentään punninnut 2/3 punnitusta vaativista. Se on kuitenkin aika hyvin. Yli puolet. 66,666666%. Saatanakin olis ylpeä yrityksestäni.) Kassa kuitenkin heti ehdotti että se jää tähän, et saa mukaan, ja vilkuili jonoa. KOSKA KIIRE. Takanani oli tasan yksi ihminen, ja sillä oli ydintalvea varten tavaraa ostoskärryssä, eli oli silläkin siinä työnsarkaa, joten koin hetkeni tulleeksi ja ehdotin että käyn "NOPEASTI" punnitsemassa ko. tuotteen. Ihan vittuillakseni kävelin vaa'alle ja takaisin, ja silti päässäni laskin että meni varmaan vain 30 sekuntia. Eli hukkaan meni sekin. Muutenkin tuo kiire ärsyttää. Joka toinen citymarketin asiakas vaikuttaa siltä, että jos se ei selvitä kaupassakäyntiä, johon sisältyy ruokien ostaminen aviomiehelle ja viidelle lapselle, alta viiteentoista minuuttiin, niin armageddon tulee. Ottaisivat välillä vähän rennommin. Myöntäisivät, etteivät kuitenkaan halua sinne viiden lapsen luo :----D
MEGAUNOHDUSEDIT: Haluaisin vielä sanoa, että te ihmiset, jotka ette laita sitä "seuraava asiakas" pötkylää siihen liukuhihnalle omien ostosten latomisten jälkeen. HAistakaapa oikeasti paska. Sitten pitää itse kurotella sieltä ruokavuoren yli samalla, kun sinä naurat siinä vieressä että höhhöh, olinpa ilkeä. ei ole niin vaikeaa tämäkään, voin laittaa tähän vielä ohjeet.
1. lastaa ostokset
2. ota tukevasti kiinni em. pötkylästä. aseta se omien ostosten persiiseen
3. totea, että onpa mukavaa kun kaikki hymyilevät ja ovat tehneet toisilleen palveluksen. opit että positiivisuus rules ja pease ja lööv.
joo, olipa kokonaisuudessaan ehkä sekavinta blogipostaamista ikinä. piktästä aikaa. laitetaan vaikka väsymyksen piikkiin jne.
PS. Tuntuu että jutut kiertää kehää. Toisaalta kaikki suurmiehetkin kierrättivät puheitaan. Niin hitler kuin teuvo hakkarainenkin.
EDIT: Laitoin tohon tollasen ominaisuuden, et voitte ruksittaa et mitä mieltä ootte. Tiedän et kaikki haluatta laittaa Ihqa mut laiotin siihen noita negatiivisempiakin vaihtoehtoja. Veikkaan kyllä, että jos rehellisesti puhutaan, ne tulee olemaan suositumpia. Mutta mikä olisikaan sen hienompaa!
perjantai 29. heinäkuuta 2011
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Rapsa maakuntamatkailusta
Tiistai 12.7.2011: Operaatio Beach Boys Sieravuoren lomakeskuksessa. Eurassa (joo en minäkään tiedä mikä helvetin eura ja missä se on, mutta sinne oli päästävä)
08.00: Herääminen aamulla on/off -yön jälkeen. Unta ja hereillä oloa tunti kerrallaan, ahdistavan huonot yöunet ovat aina hyvä merkki paremmasta huomisesta.
09.00: Ulkona sataa, tunnin päästä olisi pitänyt olla muka bussissa kohti Nokian keskustaa. Vettä tulee saavista kaatamalla nonstopdiscona, ei huvita lähteä talsimaan. Toinen vilustumiskuolema tähän vielä tarvittaisiinkin. En omista edes takkia tahi hupparia täälläpäin maailmaa. Ghettoelämä on kovaa välillä.
10.00: En mennyt bussiin, koska sade. Seuraava bussi lähtee kohti Huittisia vasta 13.55.
12.38: Lähteäkkö bussilla, joka lähtee 12.40 kohti keskustaa vaiko 13.38. Toisessa on riskinä hengaaminen Nokian keskustassa, toisessa myöhästyminen Satakunnan Liikenteen riemahduttavasta syleilystä. Valitsen myöhästymisen riskin, sillä Nokian keskustassa tunnin ajan hengaaminen on kuin hidas ja kivulias itsemurha.
13.38: Bussi vähän myöhässä, kuumottaa.
13.55: Matka Huittisia kohti alkaa. Bussikuskiakin vitutti kun muistin että on vain 50e seteli lompakossa kympin maksavaa matkaa varten. Rahamiehet ovat erimiehiä, eihän me nyt normisti bussilla mennäkään. Sain kuitenkin lirpakkeen ja nyrpeän katseen. (Joo piti käydä automaatilla, mutta kuten todettiin, en jaksa hengata Nokian keskustassa).
15.00: Vaihto Huittisissa Euraan kulkevaan otsoonintuhoajaan. Penkit kovenivat selvästi ja värityskin oli hirveämpi. Aikatauluvihkosen väliin oli joku mukava ihminen taiteillut kaksi karkkipaperikääreestä väsättyä kukkaa/rusettia mitä helvettejä olivatkaan. Hymyilin. TIEDÄN ETTÄ LUET TÄTÄ, PALJASTA ITSESI. Harmi kyllä, ei ollut mitään mitä jättää tilalle uudeksi ylläriksi jollekin.
15.40: Eura Megacityssä. Kauppaa kohti, josta matkaevääksi kaljaa ja makkaraa. Miehinen meno. Kovan sukkuloinnin päätteeksi kaverin mökille.
17.05?: Kalja.
18.17: Kyyti kohti Sieravuorta saapuu. Ehkä myös muutama kalja turhan nopeaan.
18.45tjtn: Tili tyhjenee, uusi olut. Fiilistellään häitä :_D
19.30: Jukka Poika tykittää, magee keikka. Meno jees.
20.30: Kalja.
21.00: Beach Boys alottaaaaaaaaa. Lonkero. Vidin kova meno. Kovempi kuin kovakuoriainen. Jorasin pari tuntia putkeen. Jorasin myös I Get Aroundin lavan edessä. Hävettää. No ei edes. Vähän. Mutta ei kuitenkaan. Fuck yeah.
23.00: Loppu, ei kiinnosta Wiskarin Artut kun mökillä on kaljaa ja makkaraa.
24.00: Grilli päälle. Kalja.
01.00kai?: Makkarat naamariin, piti jäädä seuraavalle päivälle, ei jäänyt. Kalja jos toinenkin.
01.30: Perussoitto veljelle tärkeästä asiasta. Toki työssäkäyviä pitää aina välillä häiriköidä.
"Muistakko miten häiden sormet kurkkuun kohta menee?"
"En, moro" ja tuuttausta :-D (hävettää taas vähän)
02.00?: "otetaanko viinapaukut" "joojoo siis tottakai"
03.00: HIM-fiilistelyt ja kalja kalliolla
04.00(en tiedä enää kellonaikoja niin heitän näitä ihan hatusta, voi olla että en edes valvonut näin pitkälle): Kalja laiturilla. Kehoni halusi jostain pakottavasta tarpeesta vastustaa Atrian grillimakkaraa, ja ryynäsin kaaressa laiturilta. Kalja loppumaan ja unta palloon. Tennarien sitominen/jalkaan laittaminen/pois ottaminen oli tässä vaiheessa jo helvetinmoista sirkusta. Koreografiat lähentelivät jo nykytanssia, joten parempi oli jättää jatkossa kengät nauhomatta. Hampaiden peseminenkin onnisti. Olin varannut 0,5l vettä kahteen (2) hampaidenpesukertaan (yhdyssana? onko? eikö?) ja aamulla huomasin, että jäljellä oli 2cl. On taas pesty hampaita ison maailman tyyliin ja näytetty taas Afrikalle, että tällä riittää vettä. Nukkuminen onnistu myös jotenni.
10.30: Veli soittaa ja utelee darrasta. Osu ja uppos. Jackpot sanoisinko. Kehui myös, että oli paras puhelinsoitto ikinä. Onneksi otti läpällä. Hävetti taas vähän, mutta en tiedä ihan sama.
10.45: 15min hampaidenpesurituaali luonnon helemassa. Mukiinmenevä suoritus.
12.05: Syön mansikan. Suussa maistuu jo valmiiksi fluorimyrkyn ja kissanulosteen sekoitus. Mansikkakaan ei näin ollen maistunut järin tajunnanräjäyttävältä. Paskalta lähinnä.
12.30: Matka maan keskipisteeseen alkaa. Olo oli kuin phileas foggilla (vai kuka helvetti sinne oikein menikään. saatto sittenkin olla roope ankka. en tiedä, rikas en ainakaan ollut tämän reissun jälkeen). En kyllä mennyt maan keskipisteeseenkään, sillä Nokia ei ole lähelläkään. Lähempänä kuin Eura kuitenkin.
14.10: Perillä Nokialla. Bussimatkaa voi kuvailla esim. kuvin:
Kiitos taas tuukkavirtaperko
tai sanoin: Elämä soikoon. Hirvein bussimatka eva. Kokoajan oli olo, että jotain tulee ulos. Jokainen minuutti taistelua elämästä ja kuolemasta. Reppukin oli auki jo valmiina :-D Ei sieltä mitään muuta kuin sappinesteet olisi tullutkaan, mutta ne maistuu jo sen verran pahalta, että ei oikeasti haluttanut. Bussiyhteydetkin toimi kerrankin, eikä tarvinnut keskustassa odottaa oikeastaan yhtään niin oikea bussi heitti jo kohti kotia.
14.35: Kotona. Vieläkin armoton darra, huimaa ja humisee, lobotomiaa jääpuikolla.
16.00: Sveriges värsta bilförare finaali ja vieläkin darra.
17.25: Vieläkin ihan tajuton darra. Samat oireet kun edellä, sydänkin vetaa perinteiseen tapaan blastbeatia.
Oli kyllä sen luokan junnuörvelaelgleag reissu, että en tee enää ikinä. Olen liian vanha näihin hommiin, meikästä ei saa ammattilaista tekemälläkään. Hauskaa oli kuitenkin ja muuta kalia.
Rakkaudella,
Pertti Lind
Pertti Lind EDIT: 20.42: Vieläkin krapula. Naurattaa jo. :-D.
EDIT2: 23.15: Vieläkin puhalluttaa. Satan.
EDIT3: Sinä joka päädyit tähän blogitekstiin hakusanalla: "kokemus beach boys 12.7." Onnitteluni. Tai ehkä paremminkin pahoitteluni :-D
08.00: Herääminen aamulla on/off -yön jälkeen. Unta ja hereillä oloa tunti kerrallaan, ahdistavan huonot yöunet ovat aina hyvä merkki paremmasta huomisesta.
09.00: Ulkona sataa, tunnin päästä olisi pitänyt olla muka bussissa kohti Nokian keskustaa. Vettä tulee saavista kaatamalla nonstopdiscona, ei huvita lähteä talsimaan. Toinen vilustumiskuolema tähän vielä tarvittaisiinkin. En omista edes takkia tahi hupparia täälläpäin maailmaa. Ghettoelämä on kovaa välillä.
10.00: En mennyt bussiin, koska sade. Seuraava bussi lähtee kohti Huittisia vasta 13.55.
12.38: Lähteäkkö bussilla, joka lähtee 12.40 kohti keskustaa vaiko 13.38. Toisessa on riskinä hengaaminen Nokian keskustassa, toisessa myöhästyminen Satakunnan Liikenteen riemahduttavasta syleilystä. Valitsen myöhästymisen riskin, sillä Nokian keskustassa tunnin ajan hengaaminen on kuin hidas ja kivulias itsemurha.
13.38: Bussi vähän myöhässä, kuumottaa.
13.55: Matka Huittisia kohti alkaa. Bussikuskiakin vitutti kun muistin että on vain 50e seteli lompakossa kympin maksavaa matkaa varten. Rahamiehet ovat erimiehiä, eihän me nyt normisti bussilla mennäkään. Sain kuitenkin lirpakkeen ja nyrpeän katseen. (Joo piti käydä automaatilla, mutta kuten todettiin, en jaksa hengata Nokian keskustassa).
15.00: Vaihto Huittisissa Euraan kulkevaan otsoonintuhoajaan. Penkit kovenivat selvästi ja värityskin oli hirveämpi. Aikatauluvihkosen väliin oli joku mukava ihminen taiteillut kaksi karkkipaperikääreestä väsättyä kukkaa/rusettia mitä helvettejä olivatkaan. Hymyilin. TIEDÄN ETTÄ LUET TÄTÄ, PALJASTA ITSESI. Harmi kyllä, ei ollut mitään mitä jättää tilalle uudeksi ylläriksi jollekin.
15.40: Eura Megacityssä. Kauppaa kohti, josta matkaevääksi kaljaa ja makkaraa. Miehinen meno. Kovan sukkuloinnin päätteeksi kaverin mökille.
17.05?: Kalja.
18.17: Kyyti kohti Sieravuorta saapuu. Ehkä myös muutama kalja turhan nopeaan.
18.45tjtn: Tili tyhjenee, uusi olut. Fiilistellään häitä :_D
19.30: Jukka Poika tykittää, magee keikka. Meno jees.
20.30: Kalja.
21.00: Beach Boys alottaaaaaaaaa. Lonkero. Vidin kova meno. Kovempi kuin kovakuoriainen. Jorasin pari tuntia putkeen. Jorasin myös I Get Aroundin lavan edessä. Hävettää. No ei edes. Vähän. Mutta ei kuitenkaan. Fuck yeah.
23.00: Loppu, ei kiinnosta Wiskarin Artut kun mökillä on kaljaa ja makkaraa.
24.00: Grilli päälle. Kalja.
01.00kai?: Makkarat naamariin, piti jäädä seuraavalle päivälle, ei jäänyt. Kalja jos toinenkin.
01.30: Perussoitto veljelle tärkeästä asiasta. Toki työssäkäyviä pitää aina välillä häiriköidä.
"Muistakko miten häiden sormet kurkkuun kohta menee?"
"En, moro" ja tuuttausta :-D (hävettää taas vähän)
02.00?: "otetaanko viinapaukut" "joojoo siis tottakai"
03.00: HIM-fiilistelyt ja kalja kalliolla
04.00(en tiedä enää kellonaikoja niin heitän näitä ihan hatusta, voi olla että en edes valvonut näin pitkälle): Kalja laiturilla. Kehoni halusi jostain pakottavasta tarpeesta vastustaa Atrian grillimakkaraa, ja ryynäsin kaaressa laiturilta. Kalja loppumaan ja unta palloon. Tennarien sitominen/jalkaan laittaminen/pois ottaminen oli tässä vaiheessa jo helvetinmoista sirkusta. Koreografiat lähentelivät jo nykytanssia, joten parempi oli jättää jatkossa kengät nauhomatta. Hampaiden peseminenkin onnisti. Olin varannut 0,5l vettä kahteen (2) hampaidenpesukertaan (yhdyssana? onko? eikö?) ja aamulla huomasin, että jäljellä oli 2cl. On taas pesty hampaita ison maailman tyyliin ja näytetty taas Afrikalle, että tällä riittää vettä. Nukkuminen onnistu myös jotenni.
10.30: Veli soittaa ja utelee darrasta. Osu ja uppos. Jackpot sanoisinko. Kehui myös, että oli paras puhelinsoitto ikinä. Onneksi otti läpällä. Hävetti taas vähän, mutta en tiedä ihan sama.
10.45: 15min hampaidenpesurituaali luonnon helemassa. Mukiinmenevä suoritus.
12.05: Syön mansikan. Suussa maistuu jo valmiiksi fluorimyrkyn ja kissanulosteen sekoitus. Mansikkakaan ei näin ollen maistunut järin tajunnanräjäyttävältä. Paskalta lähinnä.
12.30: Matka maan keskipisteeseen alkaa. Olo oli kuin phileas foggilla (vai kuka helvetti sinne oikein menikään. saatto sittenkin olla roope ankka. en tiedä, rikas en ainakaan ollut tämän reissun jälkeen). En kyllä mennyt maan keskipisteeseenkään, sillä Nokia ei ole lähelläkään. Lähempänä kuin Eura kuitenkin.
14.10: Perillä Nokialla. Bussimatkaa voi kuvailla esim. kuvin:
Kiitos taas tuukkavirtaperko
tai sanoin: Elämä soikoon. Hirvein bussimatka eva. Kokoajan oli olo, että jotain tulee ulos. Jokainen minuutti taistelua elämästä ja kuolemasta. Reppukin oli auki jo valmiina :-D Ei sieltä mitään muuta kuin sappinesteet olisi tullutkaan, mutta ne maistuu jo sen verran pahalta, että ei oikeasti haluttanut. Bussiyhteydetkin toimi kerrankin, eikä tarvinnut keskustassa odottaa oikeastaan yhtään niin oikea bussi heitti jo kohti kotia.
14.35: Kotona. Vieläkin armoton darra, huimaa ja humisee, lobotomiaa jääpuikolla.
16.00: Sveriges värsta bilförare finaali ja vieläkin darra.
17.25: Vieläkin ihan tajuton darra. Samat oireet kun edellä, sydänkin vetaa perinteiseen tapaan blastbeatia.
Oli kyllä sen luokan junnuörvelaelgleag reissu, että en tee enää ikinä. Olen liian vanha näihin hommiin, meikästä ei saa ammattilaista tekemälläkään. Hauskaa oli kuitenkin ja muuta kalia.
Rakkaudella,
Pertti Lind
Pertti Lind EDIT: 20.42: Vieläkin krapula. Naurattaa jo. :-D.
EDIT2: 23.15: Vieläkin puhalluttaa. Satan.
EDIT3: Sinä joka päädyit tähän blogitekstiin hakusanalla: "kokemus beach boys 12.7." Onnitteluni. Tai ehkä paremminkin pahoitteluni :-D
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Unien maailma, Pt. 3
Heihei ja joujou.
On ollut usein tapana setittää tänne kaikenmaailman idioottimaissimmat unet, mutta nyt kyllä tuli viime yönä sen luokan taidepläjäys, että en tiedä kehtaako. En oikein itsekään käsitä, että mitä helvettiä alitajunnassa tapahtuu jos näkee tällaisia. Mutta ennenko asiaan, kerään rohkeutta ja kerron parit niksipirkat juhannuksen vietosta.
1. Suomen absinttisetit on edelleen ihan hirviää. Legendaariset ideat tyyliin: "hei otetaas absinttishotit" ovat ihan järkeviä siihen asti kunnes kaadat sitä siihen lasiin. Varsinkin kun blandaat vedellä kahden desin lasiin. Sitä sitten litkit koko illan aina vähän väliä kun maistuu ihan fairyn ja hammastahnan yhdistelmältä. Pienet kertahuikat vielä ymmärtää. Tai sitten alan olla liian vanha näihin juttuihin. Tykkään kuitenkin Gambinasta, niin en tiedä mikä tässä mättää.
2. Edellämainitusta spurgunektarista puheenollen... Gambinakrapulaan otettava absinttishotti maistuu vielä pahemmalta. Suussa mukavan marjainen vermouth+gin, katkera, hieno aromi. Se pitää sitten pilata tällä hammastahnalla.
3. Suunnitelmallisuus. Ottakaa huomioon asioita. Asenteella: "pakkohan siellä auringon on paistaa ja yöstä selviää kun on kännissä". Hyi helvetti. Itsellä oli flanellipaita ja farkut. Luontoäiti vastasi joillain +7 asteen lämpötioilla, jos sellaisillakaan. Johtopäätös -> valvo aamukuuteen ulkona -> mene nukkumaan auton takapenkille (jossa yhtä kylmä kuin ulkona) -> ilman peittoa ja tyynyä tottakai. Olihan se nyt kuitenkin ihan vitun PUNK! Eka ilta vielä meni, toisen jälkeen ihan tajuton horkka. Tähän lisäksi 2h yöunet, jonka jälkeen matkaaminen kohti kotia autolla. Tähän vielä lisäksi hirviä darra. Extreme matkailua extremeille immeisille.
Nyt sitten vielä nokian kirouskin iski päälle (helvettiäkö tuuletin viime viestissä), sillä nyt on ollut kohta viikon kurkku ihan helvetin kipeä. Nieleminen on tuskaa (joojoo), ja mitä kaikkea. Kuumetta ei tietenkään ole. Työpäivät maistuivat ja oli hehkeä olo ja hymyilytti...not. Noh, nyt on onneksi työt ohi. Kipeä olen tietenkin, ei niin helpolla voi päästä kuitenkaan. Työttömyys sentään ilostuttaa, sillä nyt on LOMAAAA. Palkkakin meni jo melkein, eli SAY YEAAAH!
Vaihdan siis kiinnostuksen kohteet ja harrastukset pois kirjallisuudesta, ja palaan vanhaan tuttuun parin kuukauden ajaksi. Astron sanoin: "Ennen vedin kiljua ja imppasin. Nyt vedän pollea ja paskannan. Pian heteroksi". Mielestäni oikein pätevä suunnitelma. Toteutus alkaa heti kun tervehdyn.
Mutta kai tämän postauksen pääpointti oli siinä helvetin unessa. Jos sinä et pidä ihmisen eritteistä ja muusta sen sellaisesta, lienee parasta jättää tähän. En tiedä miksi kerron tätä edes tähän, ehkä haluan päästä Seiskan sivulle poseeraamaan Tukiaisen viereen ja nauttia julkisuudesta, joskin kyseenalaisesta sellaisesta. Julkisuutta kuitenkin. Täältä tullaan Miami!
Uni alkoi siitä, että minut kutsuttiin kaverin äijän syntymäpäiville. Tämä kohta jo vähän hämmentää, sillä ikinä en ole saanut kutsua moisille kesteille. Kohteliaana mallikansalaisena lähdin kuitenkin ylistämään päivänsankaria Jeesus vierelläni ja matkustin kohti ystäväin kotitaloa. Perille päästyä sain kuulla, että päivänsankari saapuu töistä vasta muutaman hetkisen päästä, joten käskettiin asettua aloille ja olemaan vain. Paikalla tässä vaiheessa minä mukaanlukien: kaveri, tämän sisko, tämän poikaystävä ja joitain muita, joita en hahmota enää.
Siinä varaslähtö skumppaillessa vähän perussettiä heiteltiin. Jossain vaiheesssa kuitenkin iski yllättäen niin kutsuttu "suurempi niistä kahdesta hädästä". Suomeksi sanottuna piti päästä paskalle. Yllätyksekseni sain huomata, että talouden vessa oli sjoitettu olohuoneelle johtavan oviaukon viereen tai yllättävään läheisyyteen, niin kuin taiteellisempi ihminen sanoisi.
Käymälähän ei ollut mikään perinteinen. Jos nyt jotenkin pitäisi kuvailla, niin se oli huussi-istuimen ja molokin äpärälapsi. Siinä oli kaksi vierekkäin istuttavaa paikkaa, ja muodoltaan se oli kuin molok. Ei tosin niin syvä, sillonhan se olisi varmasti epäkäytännöllinen.
Ja jos itse istuin/koko paska on tällainen, niin siinä pitää olla jännitysmomentti. Älkää helvetissä kysykö, mutta siinä oli vessapaperirulla aseteltu silleesä jonkun pienen aukon päälle, että oikeassa asennossa se pysyi siinä. Muuten se putosi sinne paskan sekaan... JA KYLLÄ se piti laittaa siihen aina takasin, muutenhan jännitysmomentti katoaisi. Nojoo...
Siihen sitten vain kokeilemaan, ihan jees meno ja 666. Samassa vaiheessa sitten huomasin (JOO EN TIEDÄ MITEN) mutta jotenkin olin jo onnistunut taiteilemaan paidan helmani (hieno METAALLICAAA t-paita) tähän iloiseen pääsiäisherkkuun. Noh, paniikissa sitten kaivelin vessapaperia takaoikealta, ja kuinkas sitten kävikäääään.... ei tarvitse edes kertoa. Sieltä sitten ongin sitä, ja onnistuin taiteilemaan kyynärvartenikin jo pääsiäisen perinteeseen. Siinä sitten paniikissa yritin saada itseäni jotenkin puhtaksi. Parastahan tässä vessassa oli se, että se on ihan julkinen. Kuka vaan joka on siinä käytävässä näkee mitä duunaat, kun ei ole seiniä ympärillä.
Noh, tätä jatkui ihan helvetin kauan, sain aina sen rullan tippumaan takaisin sinne reikään (KOSKA SITÄHÄN EI VOINUT LAITTAA MUUALLE PYSTYYN ODOTTELEMAAN. JÄNNITYSMOMENTTI KATO). Sitten tapahtuikin se, että päivänsankari tuli paikalle hienosti puku päällä. Tuli käytävään alkutervhedysten jälkeen, ja matkalla olohuoneeseen morotti. Siinä sitten t-paidassa ja rikkinäisissä shortseissa näytin lähinnä joltain underground fetissi pornolabelin SCAT pääsiäiselokuvan pääjehulta. Moro vaan ja kotia kohti. Eli onnistuneet pippalot.
Kamalin osuus tässä oli se, että koska on vitunmoiset helteet taas. Nukkuminen on aika hikoiluttavaa toimintaa. Heräsin siis ihan liimautuneena peittoon ja iho semmoinen nihkeän erikeeppermäinen ja ahdistava. Heti piti juosta suihkuun, ei kehdannut edes peilistä katsoa kuinka paskassa ollaan :-----------D Jumalauta, en ymmärrä ihmisiä joita tällainen kiihottaa.
Ja vannon sudenpentujen kunniasanalla, en ollut vetänyt edes mitään lääkkeitä saati kolmiolääkkeitä kipeenä olon kunniaksi. Taitaa niemi kutsua kohta ja pikaiseen, jos alitajunta jatkaa samoilla matalilla taajuuksilla.
Ja tietysti voi pohtia, kannattiko tätäkään nyt saatana julkaista. En tiedä, mutta antaa mennä. Luulen, että maineeni kadulla on jo ihan helvetin vammainen. Vedetään siis potenssiin kymmenen vielä. Toivottavasti ensi yönä ei näy unia :-D
On ollut usein tapana setittää tänne kaikenmaailman idioottimaissimmat unet, mutta nyt kyllä tuli viime yönä sen luokan taidepläjäys, että en tiedä kehtaako. En oikein itsekään käsitä, että mitä helvettiä alitajunnassa tapahtuu jos näkee tällaisia. Mutta ennenko asiaan, kerään rohkeutta ja kerron parit niksipirkat juhannuksen vietosta.
1. Suomen absinttisetit on edelleen ihan hirviää. Legendaariset ideat tyyliin: "hei otetaas absinttishotit" ovat ihan järkeviä siihen asti kunnes kaadat sitä siihen lasiin. Varsinkin kun blandaat vedellä kahden desin lasiin. Sitä sitten litkit koko illan aina vähän väliä kun maistuu ihan fairyn ja hammastahnan yhdistelmältä. Pienet kertahuikat vielä ymmärtää. Tai sitten alan olla liian vanha näihin juttuihin. Tykkään kuitenkin Gambinasta, niin en tiedä mikä tässä mättää.
2. Edellämainitusta spurgunektarista puheenollen... Gambinakrapulaan otettava absinttishotti maistuu vielä pahemmalta. Suussa mukavan marjainen vermouth+gin, katkera, hieno aromi. Se pitää sitten pilata tällä hammastahnalla.
3. Suunnitelmallisuus. Ottakaa huomioon asioita. Asenteella: "pakkohan siellä auringon on paistaa ja yöstä selviää kun on kännissä". Hyi helvetti. Itsellä oli flanellipaita ja farkut. Luontoäiti vastasi joillain +7 asteen lämpötioilla, jos sellaisillakaan. Johtopäätös -> valvo aamukuuteen ulkona -> mene nukkumaan auton takapenkille (jossa yhtä kylmä kuin ulkona) -> ilman peittoa ja tyynyä tottakai. Olihan se nyt kuitenkin ihan vitun PUNK! Eka ilta vielä meni, toisen jälkeen ihan tajuton horkka. Tähän lisäksi 2h yöunet, jonka jälkeen matkaaminen kohti kotia autolla. Tähän vielä lisäksi hirviä darra. Extreme matkailua extremeille immeisille.
Nyt sitten vielä nokian kirouskin iski päälle (helvettiäkö tuuletin viime viestissä), sillä nyt on ollut kohta viikon kurkku ihan helvetin kipeä. Nieleminen on tuskaa (joojoo), ja mitä kaikkea. Kuumetta ei tietenkään ole. Työpäivät maistuivat ja oli hehkeä olo ja hymyilytti...not. Noh, nyt on onneksi työt ohi. Kipeä olen tietenkin, ei niin helpolla voi päästä kuitenkaan. Työttömyys sentään ilostuttaa, sillä nyt on LOMAAAA. Palkkakin meni jo melkein, eli SAY YEAAAH!
Vaihdan siis kiinnostuksen kohteet ja harrastukset pois kirjallisuudesta, ja palaan vanhaan tuttuun parin kuukauden ajaksi. Astron sanoin: "Ennen vedin kiljua ja imppasin. Nyt vedän pollea ja paskannan. Pian heteroksi". Mielestäni oikein pätevä suunnitelma. Toteutus alkaa heti kun tervehdyn.
Mutta kai tämän postauksen pääpointti oli siinä helvetin unessa. Jos sinä et pidä ihmisen eritteistä ja muusta sen sellaisesta, lienee parasta jättää tähän. En tiedä miksi kerron tätä edes tähän, ehkä haluan päästä Seiskan sivulle poseeraamaan Tukiaisen viereen ja nauttia julkisuudesta, joskin kyseenalaisesta sellaisesta. Julkisuutta kuitenkin. Täältä tullaan Miami!
Uni alkoi siitä, että minut kutsuttiin kaverin äijän syntymäpäiville. Tämä kohta jo vähän hämmentää, sillä ikinä en ole saanut kutsua moisille kesteille. Kohteliaana mallikansalaisena lähdin kuitenkin ylistämään päivänsankaria Jeesus vierelläni ja matkustin kohti ystäväin kotitaloa. Perille päästyä sain kuulla, että päivänsankari saapuu töistä vasta muutaman hetkisen päästä, joten käskettiin asettua aloille ja olemaan vain. Paikalla tässä vaiheessa minä mukaanlukien: kaveri, tämän sisko, tämän poikaystävä ja joitain muita, joita en hahmota enää.
Siinä varaslähtö skumppaillessa vähän perussettiä heiteltiin. Jossain vaiheesssa kuitenkin iski yllättäen niin kutsuttu "suurempi niistä kahdesta hädästä". Suomeksi sanottuna piti päästä paskalle. Yllätyksekseni sain huomata, että talouden vessa oli sjoitettu olohuoneelle johtavan oviaukon viereen tai yllättävään läheisyyteen, niin kuin taiteellisempi ihminen sanoisi.
Käymälähän ei ollut mikään perinteinen. Jos nyt jotenkin pitäisi kuvailla, niin se oli huussi-istuimen ja molokin äpärälapsi. Siinä oli kaksi vierekkäin istuttavaa paikkaa, ja muodoltaan se oli kuin molok. Ei tosin niin syvä, sillonhan se olisi varmasti epäkäytännöllinen.
Ja jos itse istuin/koko paska on tällainen, niin siinä pitää olla jännitysmomentti. Älkää helvetissä kysykö, mutta siinä oli vessapaperirulla aseteltu silleesä jonkun pienen aukon päälle, että oikeassa asennossa se pysyi siinä. Muuten se putosi sinne paskan sekaan... JA KYLLÄ se piti laittaa siihen aina takasin, muutenhan jännitysmomentti katoaisi. Nojoo...
Siihen sitten vain kokeilemaan, ihan jees meno ja 666. Samassa vaiheessa sitten huomasin (JOO EN TIEDÄ MITEN) mutta jotenkin olin jo onnistunut taiteilemaan paidan helmani (hieno METAALLICAAA t-paita) tähän iloiseen pääsiäisherkkuun. Noh, paniikissa sitten kaivelin vessapaperia takaoikealta, ja kuinkas sitten kävikäääään.... ei tarvitse edes kertoa. Sieltä sitten ongin sitä, ja onnistuin taiteilemaan kyynärvartenikin jo pääsiäisen perinteeseen. Siinä sitten paniikissa yritin saada itseäni jotenkin puhtaksi. Parastahan tässä vessassa oli se, että se on ihan julkinen. Kuka vaan joka on siinä käytävässä näkee mitä duunaat, kun ei ole seiniä ympärillä.
Noh, tätä jatkui ihan helvetin kauan, sain aina sen rullan tippumaan takaisin sinne reikään (KOSKA SITÄHÄN EI VOINUT LAITTAA MUUALLE PYSTYYN ODOTTELEMAAN. JÄNNITYSMOMENTTI KATO). Sitten tapahtuikin se, että päivänsankari tuli paikalle hienosti puku päällä. Tuli käytävään alkutervhedysten jälkeen, ja matkalla olohuoneeseen morotti. Siinä sitten t-paidassa ja rikkinäisissä shortseissa näytin lähinnä joltain underground fetissi pornolabelin SCAT pääsiäiselokuvan pääjehulta. Moro vaan ja kotia kohti. Eli onnistuneet pippalot.
Kamalin osuus tässä oli se, että koska on vitunmoiset helteet taas. Nukkuminen on aika hikoiluttavaa toimintaa. Heräsin siis ihan liimautuneena peittoon ja iho semmoinen nihkeän erikeeppermäinen ja ahdistava. Heti piti juosta suihkuun, ei kehdannut edes peilistä katsoa kuinka paskassa ollaan :-----------D Jumalauta, en ymmärrä ihmisiä joita tällainen kiihottaa.
Ja vannon sudenpentujen kunniasanalla, en ollut vetänyt edes mitään lääkkeitä saati kolmiolääkkeitä kipeenä olon kunniaksi. Taitaa niemi kutsua kohta ja pikaiseen, jos alitajunta jatkaa samoilla matalilla taajuuksilla.
Ja tietysti voi pohtia, kannattiko tätäkään nyt saatana julkaista. En tiedä, mutta antaa mennä. Luulen, että maineeni kadulla on jo ihan helvetin vammainen. Vedetään siis potenssiin kymmenen vielä. Toivottavasti ensi yönä ei näy unia :-D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)