On pitänyt kirjoittaa raportti tästä hassunhauskasta matkasta Suomen ensimmäiseen pääkaupunkiin, josta ystäväni käyttää simppelisti nimitystä TURKU! (se pitää huutaa silleen jämäkästi). Matka tapahtui jo kuukausi sitten, mutta palautuminen alkaa olemaan kohdillaan vasta nyt. Johtuen erinäisistä seikoista, jokainen voi tahollaan arvailla, mitä nämä seikat ovat. Muutaman edellisen blogipostauksen kun lukee, niin ei varmaan tarvi sitten enää arvaillakaan.
No mutta let's get down to bussinessi.
Päivä oli 8.9.2012, lauantai. Turun Klubilla esiintyivät Beastmilk, Nolla Nolla Nolla, Radiopuhelimet. Kyseisessä järjestyksessä. Kaverini hehkuttivat etukäteen Beastmilkin kovuutta ja ennakkobiisien perusteella se olikin todella hyvä. Itse kuitenkin digautan enemmän tosta Nolla Nolla Nollasta ja kun sen näin rosterissa niin olin heti lähdössä Turkkusee. Eräs toinen kaverinikin lähti kohti Turkua samana päivänä, hänen mieltymyksistään myöhemmin.
Hyppäsin junaan joskus yhden aikaan täältä Lakeuksilta (jotka muuten kirjoitushetkellä ovat hukkumassa vedenpaisumukseen. Haluaisin kuitenkin kaikille huomauttaa, että esim. Seinäjoen keskusta ei ole veden vallassa. Kiitos vaan kaikille sukulaisille kyselyistä). Junamatka oli perinteistä kamaa, tykitin musiikkia ja luin Helsingin Sanomia. Tampereella olikin sitten vaihto kohti Turkua ja tilannepäivitystä kaverin kanssa, joka oli hypännyt samoilla hetkillä bussiin kohti Turkua. Meikän juna oli aikaisemmin perillä, joten menin matkakeskukselle odottamaan. Söin makkaraperunat, jotka maksoi 6,90€ jumalauta. Siinä oli ehkä 10 HK:n sinisen palasta ja sitten 30 ranskalaista tai jotain sinnepäin. Ihan silleen vinkiksi Turun Matkakeskukselle, että grilleiltä näitä kulinarisuuden terävimiä huippuja saa akselilta 3-4€. Niissä on myös mausteitakin. Noh, ruokaa odotellessa menin pelaamaan Tuplapottia, josta voitin onneksi femman, joten melkein +/- 0 tulos tästä aterioinnista. Pöydässä istuskelin kaveria odotellessa esitin sivistynyttä ja luin Nikolai Gogolia samalla kun popsin makkaraperunoita. Hieno yhdistelmä. Sivistynyttä roskasakki meininkiä. Yhdyssanavirhe.
Kaveri saapui mestoille, joten vanhoina yhteiskunnan huijaajina ja poliisin vihollisina menimme maksulliseen miesten vessakompleksiin samalla rahalla. Siitäs sait matkakeskus, toivottavasti olet konkurssissa tätä kirjoittaessa. Noh, täältä matka jatkui sitten kohti omakotitaloseutua, josta turussa päin majailevat ystävämme ovat ostaneet hippikommuunin. Siellä asuu 5 jantteria kolmessa kerroksessa, eli ihan messevää menoa. Ei talosta kuitenkaan sen enempää.
Noh, ihan hyvin uskollisen iPhonen karttasovelluksen avulla pääsimme perille taloon. Vettä satoi ihan kiitettävästi ja ufolapsia tuli ihmeteltyä siinä jonkun puiston vieressä olevan jonkun valkoisen rakennelman joissain seinissä. Eiköhän kaikki kuitenkin tiedä mistä on kyse, jos on nähneet nämä ufolapsikaiverrukset? Tai mitä helvettejä olivatkaan. Näimme myös sateenkaaren kupittaan fudiskentän yläpuolella. Turku todisti väitteen "Jalkapallo on homojen hommaa" todeksi.
tähän väliin taas sellanen streittari HUOM.: Olin päättänyt olla juomatta tänä viikonloppuna.
Perillä sitten tämä matkusteleva kaverini päätti, että pitää hakee päkki lonkeroa lähikaupasta. Noh, lähdin hänen matkaansa tukemaan iphone kartalla. Astuimme jo lähi Siwaan, mutta sitten päätimme että jos menisimmekin syömään jonnekin ekkana. Noh, siitä sitten harhailemaan johonkin ja lopulta tiellemme osuu HESBURGER. Paska säkä, mutta pakko mennä. Otin minikanahampurilaisen kahden euron kolikolla. Ihan paska ostos, ei vienyt nälkää mihinkään ja muutenkin sisällöltään ihan aneeminen. Aneemisempi kuin aneemisin ameeba. Takaisin tullessa sitten kikkailtiin hennossa vesisateessa jo vähän eri reittejä takaisin. Löysimme esim. velodromin, ja jäimme pohtimaan miltä turkulaiset ruutupaita-pillifarkku-liuhuviikset näyttää kun ne esittelee omia fixejään toisillensa.
Noh, matka jatkuu kohti Siwaa ja sieltä ostamme päkin Eldoradon lonkeroa. En ole ikinä tuollaista nähnyt saati maistanut, mutta ihan hyvää se oli (joojoo piti olla juomatta mutta kohta tiedätte syyn).
Siwasta ohimennen sen verran. Turkulainen lähisiwahengailujengi on ihan erilaista, kuin vaikkapa nokialla. Näillä oli kaikilla skopat ja ruutukauluspaidat, valkonen kangasvyö ja semmoset vähän vaaleammat jack&jones farkut. Kokoomusnuorten vandalismiosasto? En tiedä, hämmentävää.
Tässä vaiheessa saatiin jo soittelua perään, että missä vitsinhimpulassa kupataan. Kauppaan kun käveli sen 10 min ja oltiin onnistuttu jo tuhlaan joku tunti reissuun. Sanottiin vaan että eksyttiin matkalla ja jätettiin se siihen. Vähän jännitystä ilmaan kato! Perille kun päästiin, niin istuin kiltisti olohuoneeseen hengaamaan ja sanoin etten juo mittää. Noh, vähän aikaa ilta eteni ja omakotitalokommuunin yksi pääjehuista sitten muisti out of blue kesken jonkun sukupuoliroolikeskustelun yhteydessä (hieno aasinsilta), että hänellä on puoli pulloa GAMBINAA jääkaapissa. Tuon sanottuaan se olikin jo hakenut sen ja löynyt minulle syliin. Haista paska vaan, mutta pakkohan siitä oli sitten juoda. Noh, sitten kelpas jo lonkerot sun muutkin ja meno lähti kohti alamäkeä.
Noh, Beastmilkin soitto alkoi Klubilla jo 21.00 ja jengi vakuutteli että tästä kävelee vaan sen jonkun 20 min klubille, joten aloimme valmistelemaan lähtöä kohti tätä mukavaa elävänmusiikin mestaa. Lähdettiin varmaan 20.40 kävelemään. Jotenkin sitten kuljettiin "tää on hyvä oikoreitti" tyylisiä polkuja ja oltiin kattoon beastmilkin keikkaa tasan klo. 21.30 tai siinä tuntumassa... eli kyllä siihen näemmä melkein tunninkin saa matkaan kulumaan. Beastmilkistä nähtiin sitten n. 1 ja 1/3 biisiä. Tästä tulikin sellainen pieni sisäpiiriläppä tyyliin: "Iha vitu kova keikka " "Beastmilk oli älyttömän kova" "Vuoden paras keikka!" jne.
Noh, minua ei niin haitannut, vaikka ne mitä ehdittiinkin niin kuulosti hyvältä, sillä seuraavana oli legendaarinen Nolla Nolla Nolla. Parin ekan biisin ajan seurasin vähän sivusta kaljatuoppi kädessä menoa. Lavan edessä ei ollut oikein ketään, joku oli vähän sivummalla edessä. Kumosin siis tuopin alas ja päätin että meen joraan tohon, koska se on hauskinta keikoilla. Menin siihen sitten ja hetken aikaa siinä saikin yksin saada epilepsiakohtauksia ja huudella SILMINNÄKIJÄÄÄÄÄÄÄÄ mutta kohta siinä olikin jo pari kaveria vieressä riehumassa. Perinteisellä suomalaisella "no kun noikin niin mäkin kehtaa nyt" mentaliteetilla siihen sitten saatiin ihan hyvä hyllyvä massa eteen loppua kohden ja vikojen biisien aikana meno olikin pitissä jo vauhdikasta! Mahtava keikka, kiitoksia vaan kaikille.
Sitten sen jälkeen kovaa brainstormausta ja päätöksenä lähteä Kouluun ja sieltä Dynamoon. Eli jätetään Radiopuhelimet väliin. Tuolla alussa mainitsin, että matkustavan kaverini mieltymyksistä myöhemmin. Eli hän olisi vissiin saattanut haluta mielenkiinnosta tsekta puhelimetkin, mutta muut oltiin sitten kännissä jo nokka kohti Dynamoa menossa tai jotain. Vähän harmittaa kyllä itteäkin ettei katottu tota, mutta pääasia että sen oman suosikkini nyt ehdin näkemään.
Noh, mentiin sitten johonkin Koulu nimiseen baariin. Se on joku olutravintola jossain päin Turkua. Siellä ei soi musiikki ja ihmiset juo vähän laadukkaampia oluita. Noh, hetken siinä istuessani päätin, että kai minäkin nyt täällä jotain ostan. Menin tiskille. En tiedä minkälaisen vaikutuksen annoin, mutta ylläni oli Crustbändi Amebixin huppari, rastamies ja keskustelun taso oli huimaava:
"Moi, mikä on halvinta bissee?"
"No tässä on tällanen litrahinnaltaan halvin, ja sitten tämmönen kalliimpi mikä on alkoholisuhteeltaan halvin"
"No ööö..."
....
"Otan sitä alkoholisuhdejuttua"
.....
Minut on luotu olutravintoloihin.
Kaadoin muuten tuopin pöydälle ja ihmisten syliin kun siitä oli 1/3 jäljellä. Se siitä alkoholihyötysuhteesta.
Noh, porttikongiin kuselle ja kohti Dynamoa! Se on siis erittäin miellyttävä tanssipaikka. Tykkäsin ihan. Ostin Gin Tonicia porvariopiskelijana ja jorasin yläkerran tanssilattialla. Tässä vaiheessa aloin olla ihan kohtalaisen seipäässä. Siinä sitten muut lähti poies, mutta minä+2 omakotitalon sankaria jäätiin joraamaan jotakuinkin pilkkuun asti. Täällä tapahtui kyllä kans jotain ahdistavan hämmentävää.
Minun ja toisen kaverini luo tuli jossain vaiheessa kaksi naispuolista henkilöä. Jotenkin valikoivat sen kohteensa ja olivat sitten vaan siinä. Kaverini oikeastaan vaan tanssi sen toisen kanssa. Itse nojailin tiskiin ja kun se nainen nyt kerta halus väkisin tarjota bisseä niin sanoin että joo käyhän se. En lopulta juonut siitä oikeastaan yhtään kun se ei mennyt alas, mutta hyödynsipä nyt tarjouksen kuitenkin. Nää paljastu lopulta rantaruotsalaisiks ja se nainen joka jutteli minun kanssaninkin aloitti pelin aina vahvalla "mä oon sitten varattu" repliikillä. Nojoo, en ollut kiinnostunut muutenkaan, mutta jauhettiin siinä jotain paskaa. Hän ei oikein arvostanut kirjastoura valintaani, en tiedä miksi. Mutta ihan semmosta yllättävän diippiä keskustelua oli yökerhotasoksi. Ei mitään Nietzcsheä, että älkää ymmärtäkö tota lausetta nyt väärin. Mutta esim. kaverini ei kuulemma edes tiennyt sen nimeä jonka kanssa tanssi ja aamulla kun tätä kelattiin, niin tuli semmoinen hyvä repla kaverilta "siis mitä oottekste keskustellu noin paljon kaikkee" :D. Joo-o, saavutuksia ja huikeita sellaisia.
Näihin naikkosiin liittyy myös sellainenkin hauska juttu, että se joka oli siinä meikän kanssa tiskillä, niin sanoi jossain vaiheessa hyvin reilusti että: "Ei toi mun kaveri edes tykkää yhtään tosta sun kaverista vaikka sen kanssa tansiikin" Mitäpä siihenkään sitten oot kun "Jaa :D" Kysyttiin muuten näitä kai jatkoillekin (?) ihan vaan sen takia, että meillä oli viinaa ihan ok määrä ja oletettiin että kaikki on jo nukkumassa siellä kämpillä, joten olis edes jotain ihmisiä hereillä. Ne sano miettivänsä asiaa, kävivät vessassa ja kun tulivat takasin niin ne tanssi jo joidenkin muiden kanssa :D Eli oikeastaan ihan hiton hyvä juttu.
Noh, lähdin ekana kohti Dynamon ulko-ovea ja nyt täytyy myöntää että olin niin kännissä, että en tajunnut oikein tilanteesta mitään. Portsari näytti mulle sellasen "STOP" -eleen kädellä. Oli tulpat korvissa+känni niin en kyllä jaksanu kuunnella mitä se koittaa sanoa ja käännyin pois. Luulin, että ei se kai sitten ollu ulko-ovi ja menin ettiin jotain toista ovea. En löytänyt ja sitten kun tulin uudestaan tohon, niin pääsin mukavasti ulos. Kai se joko halus että haen a) takkini tai b) yritti viestittää että et sit pääse enää takasin sisään. Tai sitten jotain muuta, en tiedä.
Noh, ulkona olin siinä kadulla ja odotin kavereita. Tähän liittyi ongelma, puhelimen akku oli ihan kuollut, joten sitä ei voinut käyttää apuna. Sisäisen kelloni avulla laskin, että jotain väliltä 15min-30min jaksoin odottaa ja sitten lähin itse yksin luovimaan tietäni kohti kupittaata ilman iPhonen karttoja. Voisin tähän kertoa, että tää tais olla toka kerta elämästäni turussa, ihan kahuee tuke eikä oikein mitään tajua missä oon. Eli ihan hyvät lähtökohdat seikkailulle aamuyöstä.
Noh, oon sitten lähtenyt kävelemään ja joitain maamerkkejä pystyin vielä siinäkin kunnossa tunnistaan. Jonkun hiekkakentän laidalla otin pientä lepiä puistonpenkillä ja sammuin siihen kai hetkeksi. Tai ainakin hyvin mustaa on siinä kohdilla sitten taas. En sentään siihen ole yöksi jäänyt mikä on ihan positiivista! Noh, jotenkin sitten helvetinmoisen kiertelyn seurauksen oon löytänyt sinne omakotitalokommuunille. Siinä oli sitten vaan sellanen ongelma, että kun koputin oveen niin kukaan ei kuullut mitään... Siinä sitten manasin ja hakkasin ovea, niin eräs kaiffari, joka on onneksi yleensä hyvin myöhään hereillä, tuli aukaisemaan oven. Ihan mahtavaa! Yöpaikaksi tuli sitten kellarin sohva ilman mitään peittoa sun muuta. Eli kylmä oli taas aamulla, mutta yöllä ei tuntunut taaskaan mikään miltäkään.
Harmittaa vähän kun puhelimen akku oli loppu, sillä ois ollu siistiä jos ois kännissä kässänny laittaa Sports Trackerin ton lenkkiohjelman käyntiin, niin ois nähny kartasta sen reitin mitä oon seikkaillu. Ois ollu varmaan ihan hyvää menoa+ois nähny kulutetun ajan ja kalorit! Hyötyliikuntaa.
Olin kuitenkin yöllä tajunnu ottaa puhelimen lautausjohdon mukaan kellariin ja sain sen aamulla laitettua laturiin. Jossain 10.36 tienoilla tuli soittoa kaverilta, että missähän helvetissä mahdat luurata. Vastasin sitten vähän unenpöpperössä nohevasti, että no täällä kellarissaha minä. Oli vähän silleen hiljaista toisessa päässä, hehheh vaan. Olen sydämellisesti otettu, kun puhelimesta sanottiin kuitenkin, että täällä on jengi vähän huolissaan :D Kiitos ja anteeksi.
Noh, krapulapäivä oli ihan helvetin kauhea. Hauskaa oli kun muisteltiin erinäisiä illan hauskoja sattumuksia ja tapahtumia kuten aina. Pitsaakin syötiin ja tuli ihan paha olo vaihteeksi. Mutta eipä siitä sen enempää.
Lähettiin tän matkustelevan kaverin kanssa sitten samalla junulla kohti Tamperetta. Ravintolavaunuun oli pakko paeta, kun saatiin vierekkäiset paikat, mutta siinä sattui olemaan käytävä välissä. Ravintolavaunussa teki mieli ottaa loiventavaa, mutta onneks rahat ei riittäny ja tyydyin limonadiin, mikä oli varmasti lopulta parempi vaihtoehto. Perillepäästyä sitten (huom. olin ilman silmlälaseja) selitin kaverille, että onneks se vaihtojuna lähtee tästä viereiseltä laiturilta niin ei tarvi paljoo liikkua. Sitten näin sumeasti siinä näyttötaulussa jonkun nuolen kuvan, ja eka reaktio oli aika perinteinen "Voi vittu". Se oli sitten puoli tuntia myöhässä se juna ja sen mukaan 20.36 ois päästy matkaan. Noh, kaverin piti päästä poriin menevään junaan, ja aateltiin testaa sitä uutta automaattia siellä ihan laiturien ja asematunnelin päässä. Se oli tottakai epäkunnossa :D Noh, sitten kiireellä johonkin toiselle automaatille, eli aika turhaan tuli käveltyä sekin matka sitten... Kaveri pääsi kuitenkin junaan ja menin itse odottamaan omaani. Se myöhästyi kokoajan enemmän. Sitten yhtäkkiä niissä aikataulunäytöissä oli kaksi samannimistä junaa, toinen tulee 15min aikaisemmin kuin toinen. No lopulta se juna oli sitten pätkitty kahdeksi 6 vaunun kompleksiksi. Eka tuli 21.00 eli ihan vitusti myöhässä. Toka tuli joskus 21.15 eli vielä vitusti enemmän myöhässä. Ei siinä, mutta ulkona oli joku +1 astetta lämmintä ja minulla huppari ja krapula joten en jaksanut mennä asematunnelin kautta enää sisälle aulaan. Siinä sitten lopulta päästiin junaan kaikkien kommelluksien kautta. Junassa sitten vastapäätä minua istui kaksi blondia suomenruotsalaista amerikanlippu villapaidoissaa ja molemmilla oli iphone jota räpläsivät ja toisella vielä macbookpro. Siis ohan mullakin iPhone mutta kamoon. Sitten niistä viistossa takana istu joku intialainen, joka kuumottavasti tuijotti kokoajan näitä misuja. Hän söi myös mäkkisafkaa samalla. Kuumottava kokonaisuus.
Seinäjoella aikalailla sammuin heti punkkaan, en jaksanut edes suihkuun vääntäytyä vaikka oli parin päivän pahoinvoinnit yllä. Semmoinen reissu Turkuun oli se, taas tuttuun tapaan hyvin tiivistettynä kokonaisuutena. Kiitän ja koitan raportoida jostain kiinnostavasta vähän nopeammin ensi kerralla.
PS. Raportoin tähän vielä erään maanantain noin parin viikon takaa. Tietovisan jälkeen alettiin dokaan ja ajattelin, että kun nyt baarissa joudun alottaan niin jos juon aina kossuvissyn+shotin niin tuun nopeeta tosi humalaan ja pahaan oloon ja ei mee rahaa paljon. Kossyvissy+halvin shotti oli tasan 10€. Unohdin, että viina nopeasti nautittuna ei vaikuta alkuun mitenkään, ja sitten lopulta tajuatkin että on jo aamu. Näin kävi minullekin, baariin meni yli 100€ ja käteen jäi todella paha olo ja yksi kamalimmista koulupäivistä. En suosittele taktiikkaa, se ei näemmä toimi. Mut tulipahan kokeiltua. Ehkä yksi paskimmista ideoistani ikinä.
tiistai 9. lokakuuta 2012
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Euran ja ihmisen pahoinvoinnin mystinen yhteys
Tästä tulee hyvää vauhtia blogi johon raportoin vain asioita, joita teen humalassa (tai lähinnä asioita miten olen päässyt jonnekin jossa teen asioita humalassa, koska en muista mitä asioita tein humalassa).
Tällä kertaa lähdin viikonloppuseikkailemaan. Ensimmäinen etappi oli Helsinki, toinen Eura. Mukana oli viikonlopun ajan jo aikaisemmin tutuksi tullut neiti Ö ja uusi tuttavuus, joka ristittäköön vaikkapa neiti J:ksi.
Lähdin perjantaina matkaan kohti Helsinkiä. Koska tarkoitus oli käydä bagelilla ja kaakaolla Brooklynissa (lupasin myös iloisesti tuoda muffinseja tapaamispaikalle), tajusin perjantaita edeltävänä yönä että täältä Pohjammaaltahan menee vähän kauemmin junalla kuin Tampereelta, niin sitähän piti sitten lähteä ihan liian aikaisin liikenteeseen. Toisaalta en kyllä tajua miten voi heti tehdä pahaa kun pitää herätä yhdeksältä aamulla lähtevään junaan. Kuitenkin normaalisti herää automaattisesti jossain 6-8 aikaan aamusta ja olo on että ihan sama. Kai se on ne velvollisuudet mitkä vie voimat heti. Noh, pääsin junaan ja aloitin matkan teon kohti isoa maailmaa.
Minulla oli myös tavoite, laskin taktisesti, että kun saavun 11-12 aikoihin Helsinkiin, ODOTAN sporaa kaivokadulla johon kuluu aikaa. BROOKLYN ON TÄYNNÄ, jolloin tilaamiseen kuluu aikaa+hengaa täällä muutenkin tunnin lukien ja oleskellen. ODOTAN sporaa viiskulmalla, jolloin kuluu aikaa. Näin ollen aikataulutan asiani hienosti, että voin junailla Espooseen ja kohdata neiti Ö:n sopivasti kun työt ovat loppumaisillaan.
Saavuttuani Helsinkiin asiat menivät jotenkin näin. Kävelin kaivokadulle, siihen tulikin samalla 3B. Menin Brooklyniin (okei, tämä oli sentään lähes täynnä). Jantteri tiskillä kehtasi vittuilla tilauksen jälkeen, että miksei tällä kertaa otettu 15 muffinsia. HEHHEH katsos kun en ole humalassa, joten in your face. Sössötin kuitenkin, että otan kolme mukaan kun lähden, eli periaatteessa myyjä tais olla selvänäkijä kuiteillaan. Otin jo tutuksi tulleen prössönsssöö and onion bagelin ja mexican hot cocoan. HUOM! OBS! yleensä saa odottaa hetken, mutta nyt en ehtinyt edes istumaan pöytään ja se bagelsetti oli jo edessä. Ihan kivaa palvelua, mutta helvetti kun minä olisin halunnut odottaa enkä, että hommat toimivat sulavasti. No söin sitten ja hörpiskelin rauhallisesti samalla selaillen uutisia ja piffaillen minäluuristani. Hyvin kului aikaa, mutta ei ihan tarpeeksi. Kävelin viiskulmaan muffinsien oston jälkeen ja siihen tuli taas se helvetin 3B tasan minuutin odottamisen jälkeen. Voi jeesus mitä paskaa. Noh, tämän seurauksena olin sitten rautatieasemalla ihan vähän turhan aikaisin alkuperäiseen suunnitelmaani nähden.
Päätin jatkaa matkaani lukemaan Kirjastokymppiin ILKKAA. HELSINGISSÄ. ILKKAA. Helvetti miten pohjalla ihminen voi olla, en ole koskenut koko lehteen noin. neljään kuukauteen ja nyt teen sen Helsingissä. (Oli muuten maatalousjuttuja! yllätyin positiivisesti). Matkalla kirjastokymppiin rautatieaseman feissarihelvetissä joku mukava Greenpeace feissaaja pysäytti juttelemaan. Sanoin rehellisesti heti alusta, että voin mä itseasiassa jäädä jutteleen kun pitäs tappaa aikaa, mutta en oo osallistumassa mihinkään. Juteltiin niitä näitä, lähinnä kaikkea mikä ei liity Greenpeaceen. Olisi kuitenkin halunnut meikäläisen tiedot listaan, koska hänellä oli viimeinen työpäivä ja olisi kuulemma tehnyt iloiseksi. Koska olen julma, kylmä, syvältä sisältä kuoleva ihminen niin en silti suostunut. Kirjasto 10:iin jatkoin kuitenkin ja luin Ilkan, siitä ei ole jälkipolville kerrottavaa. Palatessani rautatieasemaa kohti, sama feissari bongasi minut! Kysyi olenko jo muuttanut mieltäni, ja näin päästiin taas jauhamaan kaikkea ihan turhaa. Sieltä tuli hyvin hämmentävää suostuttelutaktiikkaa. Ensiksi näytettiin jääkarhua ja otettiin koiranpentu ilme. Vähän ahdisti, mutta pysyin vahvana. Sen jälkeen hän näytti nelilehtistä apilaa, ja kertoi että voisin saada sen jos lahjoitan. Näin saisin koko vuodeksi onnea! Huomautin, että eikö tuo pitäisi löytää itse, niin onni vaikuttaisi paremmin? Noh, kuulemma ei nyt sitten tarvikaan (hyvä tietää jatkoa ajatellen). Hän on kuulemma löytänyt aikaisemmin elämässään myös kuusi- ja kahdeksanlehtisiä apiloita! Aika siistiä sinänsä, mutta ei auttanut tämäkään. Lopulta päästiin klassiseen "no mut hei mites ois ees läpällä". Klassinen läpällä ja kännissä: "ei mua maailman pelastamainen kiinnosta mut jos nyt läpällä ja kännissä, hehheh". Sitten vedottiin, että ei se 6€ kovin paha summa oo vaikka opintotuella eläminen vähän tiukkaa onkin. SE ON VAIN YKSI KALJA VÄHEMMÄN JOSKUS. Joo mutta näin suuria muutoksia ja riskejä en lähe ottamaan, sori.
Noh, noin 30min-1h lennokkaiden keskustelujen jälkeen kerroin, että juna alkaa lähtemään ja on pakko jatkaa matkaa. Sain kiitokset hauskasta keskustelutuokiosta ja jatkoin matkaa. Mun mielestä kaikilla feissareilla vois aina olla vika työpäivä niin olisivat lepposampia ja niiden kanssa vois heittää läpyskää huolettomammin.
Menin tästä sitten junalla espooseen ja neiti Ö:n työpaikalle hengailemaan hetkeksi. Sieltä matka taittui bussilla kohti pääkallopaikkaa. Alepasta vähän halvinta mahdollista kaljaa, maahanmuuttajataustainen myyjä heitti hyvää läpyskää, siitä jäi hyvä mieli. Näitä lisää kauppoihin! Sitten iltaan mahtui nousuhumala johteista fiilistelyä illan päätapahtumaa varten, eli Olavi Uusivirran Tavastian keikkaa. Eli ei muuta kuin bussi kohti Kamppia ja siitä tallustellen Tavalle. Tavalla oli tuttuun tapaan ihan helvetin kallista, mutta silti piti ostaa yksi olut. Sopivasti sain lopeteltua sen kun Oltsu alotti ja keikka oli mitä mainio. Encoreen saavuttaessa tuli fiilis, että mitäs sviidua nyt jo? Keikan jälkeen koko seurue oli vähän hämmentynyt kun kellokin kertoi jo, että pari tuntiahan tässä on taas jorattu. Hyvä keikka on hyvä, minkäs sille voi. Sitten ei muuta kun yöbussiin ja kohti unten maita, jotta jaksoi seuraavana päivänä tehdä jotain, joka viittaa tekstin otsikkoon todella vahvasti.
Vähän kävi sääliksi neitejä Ö sekä J, koska menivät aamusta töihin. Itseni tarkoitus oli jäädä nukkumaan, mutta heräsin itsekin seitsemän aikoihin aamusta. Kiitos tästä taas. Olin myös meinannut saada sydänkohtauksen kun posti nelonen elikkäs nesti polonen elikkäs kissa oli nukkunut samassa sängyssä ja kun yläkertaan oli tullut joku, niin sehän lähti kun joku helvetin luoti remingtonista kohti ovea jaloistani. Vähän voisivat ottaa ihmisten tunteita mukaan, kun tekevät aivoituksiaan. Muutenhan tuo sankari onnistui vähän haittamaan nukkumaanmenoa, kun piti tulla siihen naaman eteen kokoajan kehräämään :-D
Noh, aamusta/päiväst en sitten kyllä tehnyt oikeastaan mitään. Makasin sohvalla ja katottiin postinelosen kanssa maastopyöräilyä televisiosta. Koska väsymys alkoi kuitenkin kasvamaan, käänsin television miesten 50km kävelyyn olumppialaisista ja johan sitä nukahti ihminen kivasti muutamaksi tunniksi. Jotain iloa niistäkin kisoista.
Noh, neiti Ö pääsi töistä, samantien nokka kohti Euraa. Itseni oli tarkoitus mennä tänne alunperinkin, mutta sain matkaseuraa, kun neidit Ö ja J päättivät extempore lähteä mukaan...vaikka esim. neiti Ö:n piti sankarillisesti lähteä työskentelemään Espooseen puoli kymmeneksi sunnuntaiaamuna. Ihailtavaa ja arvostusta herättävää asennetta havaittavissa! Ehtiihän sitä nukkua sitten joskus myöhemminkin.
Eli ei muuta kun auton kyytiin, noukitaan matkalla neiti J, joka oli polttanut levylle neiti Ö:n kehittelemiä ihan saatanallisen kovia autoilu cd-levyjä oikein kaksin kappalein. Pelkkää hittitulitusta toisen perään, eipä siitä automatka paljoa parane. Välipysähdys Nummelan Hesburgerissa, kerrosateriat autoon mukaan, jotta jaksaa krebaa sitten illasta, koska itse en ainakaan ollut syönyt vielä mitään päivästä.
Matkan laskimme kestävän 2h30min noin approx ja sehän ois itseasiassa kestäny tai ehkä jopa vähemmän, mutta koska allekirjoittanut oli kartturi niin ei kestänytkään. Joku saattaa tietää, että olen maanmainio tässä hommassa (oikeasti varmaan ihan hyvä, mutta keskittyminen kartan katsomiseen on kuin kissalla valokuvattana olemiseen). Eli taas mentiin tuttuja latuja ja kohtaloksi muodostui:
"Ois tosta varmaan sittenkin tarvinnu kääntyä Säkylään, hehheh".
Noh, joku vaivainen 30min-40min lenkkihän siinä vaan tehtiin, päästiin huristeleen jotain kivaa metsätietäkin.
Eurassa aske kohti Eupa nimistä kioskia, josta vähän illan vaatimia elintarvikkeita täydennykseen ja sitten nokka kohti kaverin Villa Euraa (talon nimi muutettu, toim. huom). Matkalla tännekin navigaatiotaitoni pääsivät uuteen nosteeseen mm. lauseilla: "No etsä nyt tosta voi kääntyä pihaan vaan mee nyt tosta risteyksestä....ai kato se olikin tää talo eli oishan tosta voinu sittenkin jo aikasemmin pihaan kääntyä."
Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että olen käynyt tässä talossa n. 3-4 kertaa aikaisemminkin, mutta puolustukseksi haluan sanoa, että Eurasta muista ikinä mitään kuitenkaan.
Noh, koska kello oli jotain tasoa 19-20 kun saavuimme hoodeille, niin tavoitteena oli perinteiset päin helvettiä menevät rynnäkkökännit. Olin valmistautunut ottamalla mukaan Dorispullon. Se menikin sitten ihanvitullisenliiannopeasti alas. Humalatila kehittyi aika kovaan tahtiin, jota edesauttoi esimerkiksi konuhörppy, jota luulin samppanjaksi. Pullo näytti ihan siltä äkkiseltään katottuna, joten katsoin asiakseni ottaa sellaisen koko suun kattavan ryypyn/kulauksen. Kun se litku tuli suuhun, muistin ensikännit, joihin liittyi konu vahvasti. Kauheaa nostalgiatrippiä ja pahan olon solmujen syntymistä sisääni. Noh joo, en tiedä onko tästä sitten oikein enää kerrottavaa. Jossain vaiheessa menin kaverin kanssa soittamaan Apulannan Ilonan parvekkeelle. Kaksi kitaraa, kaksi miestä, kaksinvoimin päin helvettiä. Tarkoituksenamme oli laulaa kyseinen kappale siten, ettemme osu nuotilleen kertaakaan. Onnistuimme tässä ihan helvetin hyvin! Jos joku tässä illassa onnistui niin se oli tämä. Yleisömme alhaallakin oli samaa mieltä, joten nappisuoritus. Jossain vaiheessa iltaa muistaakseni soitimme tämän uudestaan. Klassikoille pitää antaa tilaa, ja mitä isompi humala sitä enemmän tunnetta. Kyseessä kuitenkin yksi viiltävimmistä rakkauslauluista, joka saa aina kyyneleen isonkin miehen silmäkulmaan. Tottakai iltaan kuului myös Apulannan Miksei Uni Tuu?, koska jotenkin ilta/juomameininki ei ole täydellinen jos tätä ei kajauteta ilmoille. Joku traditio alkaa muodostumaan pelottavasti. Oli se sitten ennen baaria tai viideltä aamuyöstä, mutta ilmoille se on kajautettava.
Tässä vaiheessa alkaa jo oma muisti pätkimään ihan käsittämättömästi. Noh, muistan kyllä kun siitä sitten lähdettiin kävelemään Kauttuan Publiciin, mutta sitten Publicissa eka juomani oli Jallua ja sitten joo niin justiinsa. Seuraavat ovat omat muistikuvat siitä etiäpäin:
1. Mentiin terassille istuun
2. oksennan toisessa baarissa (johon menoa en musita)
3. Toivon puolitutulta dj:ltä eurodancea, ei tule
3. hatara muistikuva, että makkaraperunat on sylissä
4. patjalle asetun nukkumaan
5. herään ihan vitulliseen olotilaan
tässä kuitenkin välillä terassi-nukkumaan meneminen on varmaan vähintään 5 tuntia. Maanantaina pääsin katsomaan tiliotettani ensimmäisen kerran, ja siellä ei ollut mitään ostamista baarista. Eli joku on tarjonnut ja aika hyvin on kuosattu pohjat näemmä.
Eli joudun nyt turvaamaan klassisiin aamurapsoihin ihmisiltä, jotka eivät harrasta rynnäkkökännejä. Ainiin, haluaisin huomauttaa, että tämä meidän toinen baarimme, Osmantupa, järjesti hienon iltaman. Siellä oli Erotic Night, jossa oli BB-Janican stripteaseshow ja miss märkäpaita kisa. Ihan klassikon ainekset siis kasassa!
Mutta ne rapsat!
1. Oltiin menty taksilla toiseen baariin. Tilataksia soitettaessa oli kysytty, että haittaako jos meitä on 12. Noh, vastuas oli ollut että menkööt tällä kertaa. Ahtauduttuamme taksiin, kuski oli nakannut sitten taksin tilaajalle, että meitä on sitten 15 henkilöä. Mut ihan hyvin mahtu. Kai. En muista.
2. Missasin BB-Janican strippausshöyn. Olin kuulemma jorannut ihmisten keskellä, jotka olivat katsoneet esitystä. Kuulemma myös selkä sinne lavalle päin. On tässä nyt parempaakin tekemistä sitten vissiin ollut, kun tuijottaa jotain tissejä.
3. Miss märkäpaita kisasta ei mitään pienintä haisuakaan, en ole jaksanut ottaa selvää onko muillakaan.
4. Olen kuulema tuon baarioksennusta edeltäessä ystäväni kanssa aikonut ottaa shotit. Fiksuna ja sivistyneenä ihmisenä olen tietenkin ehdotuksen jälkeen sanonut, että menen ensin oksentamaan. Näin saadaan uutta tilaa uudelle viinalle ja pahemmalle ololle.
5. Illan viimeisen hitaan My Heart Will Go Onin aikana, olen kaverini kanssa tehnyt koreografiat improna. Aloitimme tanssilattioiden nurkista, halasimme itseämme ja vilkuilimme ujosti toisia ekan säkeistön ajan. Kun kertsi räjähti, samalla hetkellä juoksimme tanssilattian keskelle ja löysimme toisemme. Sen jälkeen tanssimme tunteella kappaleen loppuun ja joku mies kehui esitystämme.
6. Nukkumaan mentäessä olin kuulemma tarjoutunut nukkumaan nojatuolissa, jotta muut voisivat nukkua patjoilla. Minut on kuitenkin käsketty siihen patjalle nukkumaan. Aamulla salaa kiitin kaikkia tästä asiasta. Ei varmaan mikään niskatuki enää olisi tehnyt seuraavasta päivästä parempaa.
Tässä on varmaan vaan murto-osa, toivottavasti nämä on myös todella kullattuja kertomuksia. Muuten vaikuttaa siltä, että aika Thrashed meiningillä on vedetty Eurassa taas. Loput saatte kuvitella oman mielikuvituksenne avustuksella.
Tästä sitten menen suoraan krapulaan, kun muuten tulee niin raamattutekstiä (pituudeltaan, ei sisällöltään).
Heräsin ensimmäisen kerran siihen kun Espoon sankarit tekivät lähtöä. Sen jälkeen koomasin vielä hetken lisää. Sen jälkeen herätessä päässä oli jääpuikkoa jos toistakin ja lobotomian tunteet tekivät taas vahvaa paluuta. Kovin kauaa en pystynyt olemaan kun piti mennä oksentamaan makkaraperunat ulos. Oletan ainakin, että olin ne syönyt kun siltä ne kovasti sulamattomina näyttivät. Onneksi oksensin ne hereillä ollessa, nimittäin ne tuli nyrkin kokoisina kiinteinä klöntteinä ilman mitään apunesteitä. Teki ihan helvetin pahaa ja vaikeaa niitä ulos päästellessä, elämäni hirveimpiä oksennuksia heti niiden perinteisten jälkeen missä oksennat vaan viinaa ulos.
Koomailua ja rapsojen kertomista ihmisten kanssa. Sitten syötiin bruschettaa, oli todella hyvää, ahmi neljä palaa+vähän mozzarellaa kun oletin että pystyn syömään. Sen jälkeen tekikin todella, todella pahaa. Menin makaamaan pihakeinuun muka tarkoituksena nauttia vähän raikasta ilmaa. Siellä aukesi heti helvetti ja joku monsuuni puski päälle, eli nappiin sekin. Onneksi keinussa oli sentään katos. Koko päivän sisälläni tuntui, että joku sisäelin palaa. Veikkaan haimaa ja maksaa.
Käytiin vielä Publicissa päivästä pitsalla (tai jotkut kävi, itselleni teki pahaa katsellakin) ja vasta siinä tajusin, että tää Publiccihan on ihan sen Eupan vieressä missä käytiin tulless elintarvikeostoksila :---D voe helevetti.
Sieltä automatka kohti Pirkanmaata ja Nokiaa. Ihan helvetin pahaa teki automatka ja TAAS pysähdyttiin Huittisten ABC:lla. Jotenkin aina niin helvetin vahva Deja Vu kun kaikki menee sieltä ostaan jotain evästä muka. Mutta itse istun henkilöauton takapenkin oikeassa reunassa ja sanon, että minä voin jäädä voimaan pahoin tähän. Olen nyt elämäni aikana tehnyt tämän varmaan kolmesti, eikä varmaan loppua näy. Auto vaihtuu, mutta muuten kaikki on samaa. Pelottavaa, kunnnon vitun insepsöniä.
Nokialla menin ystäväni kanssa vanhoille kunnon essokahveille, koska ei tässä olotilassa mitään muuta kehtaa tehdä. Join kahvin ja SÖIN SÄMPYLÄN. SE MENI ALAS. HALLELUJAA. Tämän jälkeen pyysin kaveria heittämään automaatille, että näen tilin saldon. Sopivasti oli 20€ junalippuun seuraavalle päivälle, joten aivan helvetin mallikasta ja oikeaoppista rahankäyttöä. Mihin sitä ihminen jotain nettipankkitunnuksia tarvii, kun perstuntuma on kaiken a ja o. Tästä jatkoimme Siwaan, josta ostin sämpylän aiheuttaman tunteen innoittamana palvarin festaripyörykät ja amissan juhlalihapiirakan sekä leipää. Kotona söin nämä ja oksensin ne ulos. Vittu. Sen jälkeen paha olo taas kasvoi eksponentiaalisesti. Se oli sitten kolmas oksennus periaatteessa saman päivän ajalle, ihan extremelaihdutttamista.
JA KOSKA väsymyskoomassa varmaan halusin rankaista itseäni, jäin nukkumaan olohuoneen sohvalle, vaikak omassa huoneessa olisi ollut PARISÄNKY. en edes mahdu siihen sohvalla täydellä pituudella, joten jotain sikiöasentoa piti koittaa, ettei jalat puudu käsinojalla. Olin kuitenkin hakenut sen peiton ja tyynyn omasta huoneesta, niin miksi helvetissä en voinut jäädä sinne nukkumaan. Onhan se kiva kun ei saa unta, kuka sitäkään haluaa edes saada, ihan yhtä helvetin huuhaata koko nukkuminen.
Ja sydänkohtaukset yöllä oli kyllä viikonlopun sana, koska espookeissin jälkeen myös nokialla pääsin tähän. Tähän myös liittyi vahvasti krapulan aiheuttamat jännitystilat. Nukuin siis sohvalla siten, että vieressä oli olohuoneenpöytä, jolla oli miniläppäri. Yöllä heräsin johonkin ääneen, ja näin vasemman silmän silmäkulmasta valon heijastuksen tietokoneen näytöstä.
LUULIN: peittokorvilla sitten luulin, että ei helvetti joku on laittanut keittiössä valot päälle ja se ääni minkä kuulin, oli takapihan ovi. Joku on tullut sisään taloon. Vedin peittoa ylemmäs ja vedin ave mariat läpi toivoen, että loppu ei koita vielä. Meni oikeasti ihan hyvä tovi ennenkuin tajusin mitä tapahtuu.
TOTUUS: No olohuoneen verho auki ja kai siellä nyt aamuyöstä helvetti aurinkokin alkaa paistamaan. Ulkoa vaan tuli valoa joka heijastui tietokoneen näytöstä, jos olisin uskaltanut katsoa taakseni olisin ehkä tajunnut tämänkin vähän aikaisemmin. Helvetin idioootti.
Noh, yö meni miten meni. Aamulla minulla oli vielä todella paha olla, koska käsittämättömän tyhjä maha. Söin yhden goudasiivun ja meinasin oksentaa sen alas. Näin se homma etenee. Matkaan oli kuitenkin pakko lähteä ja lähdin taas muodin asiantuntijana matkaan. ELI klassinen prätkärotsi ja kaljaverkkarit. Ajaton klassikko, jossa yhdistyy tyylikkyys ja nykyaika sekä elämän varjopuolet. Mutta univormu on mukava niin mitä väliä. Matkustin tämän jälkeen ahdistavimmassa bussissa Tampereelle. Unohdin, että koulut ovat alkaneet ja näin ollen se aamubussi oli täynnä ihmisiä, jotka puhuivat vain koulusta. Yksikin takanani jutteli kaverilleen, että OLI KIIRE YKS PÄIVÄ. Oli luullut että koulu alkaa kymmeneltä, mutta se olikin alkanut 0915. Oli yhdeksältä tajunnut ja sitten JUOSSUT koko matkan koululle. Kuka helvetti juoksee kouluun tavalliselle tunnille? Teki mieli kääntyä ja sanoa, että oisit vaan menny ihan rauhallisesti, ei siitä mitään seuraamuksia tulle herranjumala. Ihmekään, että ihmiset stressaa nykyään liikaa.
Juna-asemalla taas kävi klassiset. Olin 0904 ostamassa junamaatilta lipun, ja seuraava juna Seinäjoelle lähti kello 11 jälkeen. Sitä tunnetta, että pitäs koomailla ilman rahaa juna-asemalla kaksi helvetin pitkää tuntia. Selvisin tästä kuitenkin jollain ihmeen kaupalla, ja junamatkakin oli kooman täyteinen. Kotiin päästyäni odotin vain, että uskallan hakea pitsan ja siitä se sitten lähti taas käyntiin.
Lopetan nyt raportin tähän. Voisin kertoa vielä, että jostain syystä vielä maanantainakin ajauduin juomaan itseni humalatilaan. En onneksi vahvaan, mutta tilaan kuitenkin. Tänään kun kävelin kirpputorille aamusta, niin vasemmalta puolelta rinnasta pisti/kouri aika ikävästi. NYT JOS KOSKAAN PÄÄTÄN, ETTÄ TIPATON EDES HETKEN AIKAA :D
Tähän loppuun vielä viikonloppu tilastoina:
Matkustamiseen kulutettu aika: noin 12h
Oltsun keikan fiilis: mahtava
Euran fiilis: mahtava
Kulutetut alkoholiannokset: liikaa
Rynnäköintiaste: 250%
Hauskuuden aste niin matkatessa kuin dokatessakin: sama kuin rynnäköinnin astelukema
Ilonan lauluosuuksien osumatarkkuus: 0%
Oksennukset: 3, jotka tapahtuivat kaikkii jossain kohtaa sunnuntaita välillä aamuyö-ilta
Rahankäyttö: Hallittua kaaosta
Roskaruokacount: Hesburger+Makkaraperunat+Meramin pitsa x2
Eiköhän se ollut siinä, aamen.
PS: Jos joku ei jaksa lukee niin tiivistettynä: Harrastin maakuntamatkailua, meni klassisesti päin helvettiä.
Ja sama kuvin:
Tällä kertaa lähdin viikonloppuseikkailemaan. Ensimmäinen etappi oli Helsinki, toinen Eura. Mukana oli viikonlopun ajan jo aikaisemmin tutuksi tullut neiti Ö ja uusi tuttavuus, joka ristittäköön vaikkapa neiti J:ksi.
Lähdin perjantaina matkaan kohti Helsinkiä. Koska tarkoitus oli käydä bagelilla ja kaakaolla Brooklynissa (lupasin myös iloisesti tuoda muffinseja tapaamispaikalle), tajusin perjantaita edeltävänä yönä että täältä Pohjammaaltahan menee vähän kauemmin junalla kuin Tampereelta, niin sitähän piti sitten lähteä ihan liian aikaisin liikenteeseen. Toisaalta en kyllä tajua miten voi heti tehdä pahaa kun pitää herätä yhdeksältä aamulla lähtevään junaan. Kuitenkin normaalisti herää automaattisesti jossain 6-8 aikaan aamusta ja olo on että ihan sama. Kai se on ne velvollisuudet mitkä vie voimat heti. Noh, pääsin junaan ja aloitin matkan teon kohti isoa maailmaa.
Minulla oli myös tavoite, laskin taktisesti, että kun saavun 11-12 aikoihin Helsinkiin, ODOTAN sporaa kaivokadulla johon kuluu aikaa. BROOKLYN ON TÄYNNÄ, jolloin tilaamiseen kuluu aikaa+hengaa täällä muutenkin tunnin lukien ja oleskellen. ODOTAN sporaa viiskulmalla, jolloin kuluu aikaa. Näin ollen aikataulutan asiani hienosti, että voin junailla Espooseen ja kohdata neiti Ö:n sopivasti kun työt ovat loppumaisillaan.
Saavuttuani Helsinkiin asiat menivät jotenkin näin. Kävelin kaivokadulle, siihen tulikin samalla 3B. Menin Brooklyniin (okei, tämä oli sentään lähes täynnä). Jantteri tiskillä kehtasi vittuilla tilauksen jälkeen, että miksei tällä kertaa otettu 15 muffinsia. HEHHEH katsos kun en ole humalassa, joten in your face. Sössötin kuitenkin, että otan kolme mukaan kun lähden, eli periaatteessa myyjä tais olla selvänäkijä kuiteillaan. Otin jo tutuksi tulleen prössönsssöö and onion bagelin ja mexican hot cocoan. HUOM! OBS! yleensä saa odottaa hetken, mutta nyt en ehtinyt edes istumaan pöytään ja se bagelsetti oli jo edessä. Ihan kivaa palvelua, mutta helvetti kun minä olisin halunnut odottaa enkä, että hommat toimivat sulavasti. No söin sitten ja hörpiskelin rauhallisesti samalla selaillen uutisia ja piffaillen minäluuristani. Hyvin kului aikaa, mutta ei ihan tarpeeksi. Kävelin viiskulmaan muffinsien oston jälkeen ja siihen tuli taas se helvetin 3B tasan minuutin odottamisen jälkeen. Voi jeesus mitä paskaa. Noh, tämän seurauksena olin sitten rautatieasemalla ihan vähän turhan aikaisin alkuperäiseen suunnitelmaani nähden.
Päätin jatkaa matkaani lukemaan Kirjastokymppiin ILKKAA. HELSINGISSÄ. ILKKAA. Helvetti miten pohjalla ihminen voi olla, en ole koskenut koko lehteen noin. neljään kuukauteen ja nyt teen sen Helsingissä. (Oli muuten maatalousjuttuja! yllätyin positiivisesti). Matkalla kirjastokymppiin rautatieaseman feissarihelvetissä joku mukava Greenpeace feissaaja pysäytti juttelemaan. Sanoin rehellisesti heti alusta, että voin mä itseasiassa jäädä jutteleen kun pitäs tappaa aikaa, mutta en oo osallistumassa mihinkään. Juteltiin niitä näitä, lähinnä kaikkea mikä ei liity Greenpeaceen. Olisi kuitenkin halunnut meikäläisen tiedot listaan, koska hänellä oli viimeinen työpäivä ja olisi kuulemma tehnyt iloiseksi. Koska olen julma, kylmä, syvältä sisältä kuoleva ihminen niin en silti suostunut. Kirjasto 10:iin jatkoin kuitenkin ja luin Ilkan, siitä ei ole jälkipolville kerrottavaa. Palatessani rautatieasemaa kohti, sama feissari bongasi minut! Kysyi olenko jo muuttanut mieltäni, ja näin päästiin taas jauhamaan kaikkea ihan turhaa. Sieltä tuli hyvin hämmentävää suostuttelutaktiikkaa. Ensiksi näytettiin jääkarhua ja otettiin koiranpentu ilme. Vähän ahdisti, mutta pysyin vahvana. Sen jälkeen hän näytti nelilehtistä apilaa, ja kertoi että voisin saada sen jos lahjoitan. Näin saisin koko vuodeksi onnea! Huomautin, että eikö tuo pitäisi löytää itse, niin onni vaikuttaisi paremmin? Noh, kuulemma ei nyt sitten tarvikaan (hyvä tietää jatkoa ajatellen). Hän on kuulemma löytänyt aikaisemmin elämässään myös kuusi- ja kahdeksanlehtisiä apiloita! Aika siistiä sinänsä, mutta ei auttanut tämäkään. Lopulta päästiin klassiseen "no mut hei mites ois ees läpällä". Klassinen läpällä ja kännissä: "ei mua maailman pelastamainen kiinnosta mut jos nyt läpällä ja kännissä, hehheh". Sitten vedottiin, että ei se 6€ kovin paha summa oo vaikka opintotuella eläminen vähän tiukkaa onkin. SE ON VAIN YKSI KALJA VÄHEMMÄN JOSKUS. Joo mutta näin suuria muutoksia ja riskejä en lähe ottamaan, sori.
Noh, noin 30min-1h lennokkaiden keskustelujen jälkeen kerroin, että juna alkaa lähtemään ja on pakko jatkaa matkaa. Sain kiitokset hauskasta keskustelutuokiosta ja jatkoin matkaa. Mun mielestä kaikilla feissareilla vois aina olla vika työpäivä niin olisivat lepposampia ja niiden kanssa vois heittää läpyskää huolettomammin.
Menin tästä sitten junalla espooseen ja neiti Ö:n työpaikalle hengailemaan hetkeksi. Sieltä matka taittui bussilla kohti pääkallopaikkaa. Alepasta vähän halvinta mahdollista kaljaa, maahanmuuttajataustainen myyjä heitti hyvää läpyskää, siitä jäi hyvä mieli. Näitä lisää kauppoihin! Sitten iltaan mahtui nousuhumala johteista fiilistelyä illan päätapahtumaa varten, eli Olavi Uusivirran Tavastian keikkaa. Eli ei muuta kuin bussi kohti Kamppia ja siitä tallustellen Tavalle. Tavalla oli tuttuun tapaan ihan helvetin kallista, mutta silti piti ostaa yksi olut. Sopivasti sain lopeteltua sen kun Oltsu alotti ja keikka oli mitä mainio. Encoreen saavuttaessa tuli fiilis, että mitäs sviidua nyt jo? Keikan jälkeen koko seurue oli vähän hämmentynyt kun kellokin kertoi jo, että pari tuntiahan tässä on taas jorattu. Hyvä keikka on hyvä, minkäs sille voi. Sitten ei muuta kun yöbussiin ja kohti unten maita, jotta jaksoi seuraavana päivänä tehdä jotain, joka viittaa tekstin otsikkoon todella vahvasti.
Vähän kävi sääliksi neitejä Ö sekä J, koska menivät aamusta töihin. Itseni tarkoitus oli jäädä nukkumaan, mutta heräsin itsekin seitsemän aikoihin aamusta. Kiitos tästä taas. Olin myös meinannut saada sydänkohtauksen kun posti nelonen elikkäs nesti polonen elikkäs kissa oli nukkunut samassa sängyssä ja kun yläkertaan oli tullut joku, niin sehän lähti kun joku helvetin luoti remingtonista kohti ovea jaloistani. Vähän voisivat ottaa ihmisten tunteita mukaan, kun tekevät aivoituksiaan. Muutenhan tuo sankari onnistui vähän haittamaan nukkumaanmenoa, kun piti tulla siihen naaman eteen kokoajan kehräämään :-D
Noh, aamusta/päiväst en sitten kyllä tehnyt oikeastaan mitään. Makasin sohvalla ja katottiin postinelosen kanssa maastopyöräilyä televisiosta. Koska väsymys alkoi kuitenkin kasvamaan, käänsin television miesten 50km kävelyyn olumppialaisista ja johan sitä nukahti ihminen kivasti muutamaksi tunniksi. Jotain iloa niistäkin kisoista.
Noh, neiti Ö pääsi töistä, samantien nokka kohti Euraa. Itseni oli tarkoitus mennä tänne alunperinkin, mutta sain matkaseuraa, kun neidit Ö ja J päättivät extempore lähteä mukaan...vaikka esim. neiti Ö:n piti sankarillisesti lähteä työskentelemään Espooseen puoli kymmeneksi sunnuntaiaamuna. Ihailtavaa ja arvostusta herättävää asennetta havaittavissa! Ehtiihän sitä nukkua sitten joskus myöhemminkin.
Eli ei muuta kun auton kyytiin, noukitaan matkalla neiti J, joka oli polttanut levylle neiti Ö:n kehittelemiä ihan saatanallisen kovia autoilu cd-levyjä oikein kaksin kappalein. Pelkkää hittitulitusta toisen perään, eipä siitä automatka paljoa parane. Välipysähdys Nummelan Hesburgerissa, kerrosateriat autoon mukaan, jotta jaksaa krebaa sitten illasta, koska itse en ainakaan ollut syönyt vielä mitään päivästä.
Matkan laskimme kestävän 2h30min noin approx ja sehän ois itseasiassa kestäny tai ehkä jopa vähemmän, mutta koska allekirjoittanut oli kartturi niin ei kestänytkään. Joku saattaa tietää, että olen maanmainio tässä hommassa (oikeasti varmaan ihan hyvä, mutta keskittyminen kartan katsomiseen on kuin kissalla valokuvattana olemiseen). Eli taas mentiin tuttuja latuja ja kohtaloksi muodostui:
"Ois tosta varmaan sittenkin tarvinnu kääntyä Säkylään, hehheh".
Noh, joku vaivainen 30min-40min lenkkihän siinä vaan tehtiin, päästiin huristeleen jotain kivaa metsätietäkin.
Eurassa aske kohti Eupa nimistä kioskia, josta vähän illan vaatimia elintarvikkeita täydennykseen ja sitten nokka kohti kaverin Villa Euraa (talon nimi muutettu, toim. huom). Matkalla tännekin navigaatiotaitoni pääsivät uuteen nosteeseen mm. lauseilla: "No etsä nyt tosta voi kääntyä pihaan vaan mee nyt tosta risteyksestä....ai kato se olikin tää talo eli oishan tosta voinu sittenkin jo aikasemmin pihaan kääntyä."
Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että olen käynyt tässä talossa n. 3-4 kertaa aikaisemminkin, mutta puolustukseksi haluan sanoa, että Eurasta muista ikinä mitään kuitenkaan.
Noh, koska kello oli jotain tasoa 19-20 kun saavuimme hoodeille, niin tavoitteena oli perinteiset päin helvettiä menevät rynnäkkökännit. Olin valmistautunut ottamalla mukaan Dorispullon. Se menikin sitten ihanvitullisenliiannopeasti alas. Humalatila kehittyi aika kovaan tahtiin, jota edesauttoi esimerkiksi konuhörppy, jota luulin samppanjaksi. Pullo näytti ihan siltä äkkiseltään katottuna, joten katsoin asiakseni ottaa sellaisen koko suun kattavan ryypyn/kulauksen. Kun se litku tuli suuhun, muistin ensikännit, joihin liittyi konu vahvasti. Kauheaa nostalgiatrippiä ja pahan olon solmujen syntymistä sisääni. Noh joo, en tiedä onko tästä sitten oikein enää kerrottavaa. Jossain vaiheessa menin kaverin kanssa soittamaan Apulannan Ilonan parvekkeelle. Kaksi kitaraa, kaksi miestä, kaksinvoimin päin helvettiä. Tarkoituksenamme oli laulaa kyseinen kappale siten, ettemme osu nuotilleen kertaakaan. Onnistuimme tässä ihan helvetin hyvin! Jos joku tässä illassa onnistui niin se oli tämä. Yleisömme alhaallakin oli samaa mieltä, joten nappisuoritus. Jossain vaiheessa iltaa muistaakseni soitimme tämän uudestaan. Klassikoille pitää antaa tilaa, ja mitä isompi humala sitä enemmän tunnetta. Kyseessä kuitenkin yksi viiltävimmistä rakkauslauluista, joka saa aina kyyneleen isonkin miehen silmäkulmaan. Tottakai iltaan kuului myös Apulannan Miksei Uni Tuu?, koska jotenkin ilta/juomameininki ei ole täydellinen jos tätä ei kajauteta ilmoille. Joku traditio alkaa muodostumaan pelottavasti. Oli se sitten ennen baaria tai viideltä aamuyöstä, mutta ilmoille se on kajautettava.
Tässä vaiheessa alkaa jo oma muisti pätkimään ihan käsittämättömästi. Noh, muistan kyllä kun siitä sitten lähdettiin kävelemään Kauttuan Publiciin, mutta sitten Publicissa eka juomani oli Jallua ja sitten joo niin justiinsa. Seuraavat ovat omat muistikuvat siitä etiäpäin:
1. Mentiin terassille istuun
2. oksennan toisessa baarissa (johon menoa en musita)
3. Toivon puolitutulta dj:ltä eurodancea, ei tule
3. hatara muistikuva, että makkaraperunat on sylissä
4. patjalle asetun nukkumaan
5. herään ihan vitulliseen olotilaan
tässä kuitenkin välillä terassi-nukkumaan meneminen on varmaan vähintään 5 tuntia. Maanantaina pääsin katsomaan tiliotettani ensimmäisen kerran, ja siellä ei ollut mitään ostamista baarista. Eli joku on tarjonnut ja aika hyvin on kuosattu pohjat näemmä.
Eli joudun nyt turvaamaan klassisiin aamurapsoihin ihmisiltä, jotka eivät harrasta rynnäkkökännejä. Ainiin, haluaisin huomauttaa, että tämä meidän toinen baarimme, Osmantupa, järjesti hienon iltaman. Siellä oli Erotic Night, jossa oli BB-Janican stripteaseshow ja miss märkäpaita kisa. Ihan klassikon ainekset siis kasassa!
Mutta ne rapsat!
1. Oltiin menty taksilla toiseen baariin. Tilataksia soitettaessa oli kysytty, että haittaako jos meitä on 12. Noh, vastuas oli ollut että menkööt tällä kertaa. Ahtauduttuamme taksiin, kuski oli nakannut sitten taksin tilaajalle, että meitä on sitten 15 henkilöä. Mut ihan hyvin mahtu. Kai. En muista.
2. Missasin BB-Janican strippausshöyn. Olin kuulemma jorannut ihmisten keskellä, jotka olivat katsoneet esitystä. Kuulemma myös selkä sinne lavalle päin. On tässä nyt parempaakin tekemistä sitten vissiin ollut, kun tuijottaa jotain tissejä.
3. Miss märkäpaita kisasta ei mitään pienintä haisuakaan, en ole jaksanut ottaa selvää onko muillakaan.
4. Olen kuulema tuon baarioksennusta edeltäessä ystäväni kanssa aikonut ottaa shotit. Fiksuna ja sivistyneenä ihmisenä olen tietenkin ehdotuksen jälkeen sanonut, että menen ensin oksentamaan. Näin saadaan uutta tilaa uudelle viinalle ja pahemmalle ololle.
5. Illan viimeisen hitaan My Heart Will Go Onin aikana, olen kaverini kanssa tehnyt koreografiat improna. Aloitimme tanssilattioiden nurkista, halasimme itseämme ja vilkuilimme ujosti toisia ekan säkeistön ajan. Kun kertsi räjähti, samalla hetkellä juoksimme tanssilattian keskelle ja löysimme toisemme. Sen jälkeen tanssimme tunteella kappaleen loppuun ja joku mies kehui esitystämme.
6. Nukkumaan mentäessä olin kuulemma tarjoutunut nukkumaan nojatuolissa, jotta muut voisivat nukkua patjoilla. Minut on kuitenkin käsketty siihen patjalle nukkumaan. Aamulla salaa kiitin kaikkia tästä asiasta. Ei varmaan mikään niskatuki enää olisi tehnyt seuraavasta päivästä parempaa.
Tässä on varmaan vaan murto-osa, toivottavasti nämä on myös todella kullattuja kertomuksia. Muuten vaikuttaa siltä, että aika Thrashed meiningillä on vedetty Eurassa taas. Loput saatte kuvitella oman mielikuvituksenne avustuksella.
Tästä sitten menen suoraan krapulaan, kun muuten tulee niin raamattutekstiä (pituudeltaan, ei sisällöltään).
Heräsin ensimmäisen kerran siihen kun Espoon sankarit tekivät lähtöä. Sen jälkeen koomasin vielä hetken lisää. Sen jälkeen herätessä päässä oli jääpuikkoa jos toistakin ja lobotomian tunteet tekivät taas vahvaa paluuta. Kovin kauaa en pystynyt olemaan kun piti mennä oksentamaan makkaraperunat ulos. Oletan ainakin, että olin ne syönyt kun siltä ne kovasti sulamattomina näyttivät. Onneksi oksensin ne hereillä ollessa, nimittäin ne tuli nyrkin kokoisina kiinteinä klöntteinä ilman mitään apunesteitä. Teki ihan helvetin pahaa ja vaikeaa niitä ulos päästellessä, elämäni hirveimpiä oksennuksia heti niiden perinteisten jälkeen missä oksennat vaan viinaa ulos.
Koomailua ja rapsojen kertomista ihmisten kanssa. Sitten syötiin bruschettaa, oli todella hyvää, ahmi neljä palaa+vähän mozzarellaa kun oletin että pystyn syömään. Sen jälkeen tekikin todella, todella pahaa. Menin makaamaan pihakeinuun muka tarkoituksena nauttia vähän raikasta ilmaa. Siellä aukesi heti helvetti ja joku monsuuni puski päälle, eli nappiin sekin. Onneksi keinussa oli sentään katos. Koko päivän sisälläni tuntui, että joku sisäelin palaa. Veikkaan haimaa ja maksaa.
Käytiin vielä Publicissa päivästä pitsalla (tai jotkut kävi, itselleni teki pahaa katsellakin) ja vasta siinä tajusin, että tää Publiccihan on ihan sen Eupan vieressä missä käytiin tulless elintarvikeostoksila :---D voe helevetti.
Sieltä automatka kohti Pirkanmaata ja Nokiaa. Ihan helvetin pahaa teki automatka ja TAAS pysähdyttiin Huittisten ABC:lla. Jotenkin aina niin helvetin vahva Deja Vu kun kaikki menee sieltä ostaan jotain evästä muka. Mutta itse istun henkilöauton takapenkin oikeassa reunassa ja sanon, että minä voin jäädä voimaan pahoin tähän. Olen nyt elämäni aikana tehnyt tämän varmaan kolmesti, eikä varmaan loppua näy. Auto vaihtuu, mutta muuten kaikki on samaa. Pelottavaa, kunnnon vitun insepsöniä.
Nokialla menin ystäväni kanssa vanhoille kunnon essokahveille, koska ei tässä olotilassa mitään muuta kehtaa tehdä. Join kahvin ja SÖIN SÄMPYLÄN. SE MENI ALAS. HALLELUJAA. Tämän jälkeen pyysin kaveria heittämään automaatille, että näen tilin saldon. Sopivasti oli 20€ junalippuun seuraavalle päivälle, joten aivan helvetin mallikasta ja oikeaoppista rahankäyttöä. Mihin sitä ihminen jotain nettipankkitunnuksia tarvii, kun perstuntuma on kaiken a ja o. Tästä jatkoimme Siwaan, josta ostin sämpylän aiheuttaman tunteen innoittamana palvarin festaripyörykät ja amissan juhlalihapiirakan sekä leipää. Kotona söin nämä ja oksensin ne ulos. Vittu. Sen jälkeen paha olo taas kasvoi eksponentiaalisesti. Se oli sitten kolmas oksennus periaatteessa saman päivän ajalle, ihan extremelaihdutttamista.
JA KOSKA väsymyskoomassa varmaan halusin rankaista itseäni, jäin nukkumaan olohuoneen sohvalle, vaikak omassa huoneessa olisi ollut PARISÄNKY. en edes mahdu siihen sohvalla täydellä pituudella, joten jotain sikiöasentoa piti koittaa, ettei jalat puudu käsinojalla. Olin kuitenkin hakenut sen peiton ja tyynyn omasta huoneesta, niin miksi helvetissä en voinut jäädä sinne nukkumaan. Onhan se kiva kun ei saa unta, kuka sitäkään haluaa edes saada, ihan yhtä helvetin huuhaata koko nukkuminen.
Ja sydänkohtaukset yöllä oli kyllä viikonlopun sana, koska espookeissin jälkeen myös nokialla pääsin tähän. Tähän myös liittyi vahvasti krapulan aiheuttamat jännitystilat. Nukuin siis sohvalla siten, että vieressä oli olohuoneenpöytä, jolla oli miniläppäri. Yöllä heräsin johonkin ääneen, ja näin vasemman silmän silmäkulmasta valon heijastuksen tietokoneen näytöstä.
LUULIN: peittokorvilla sitten luulin, että ei helvetti joku on laittanut keittiössä valot päälle ja se ääni minkä kuulin, oli takapihan ovi. Joku on tullut sisään taloon. Vedin peittoa ylemmäs ja vedin ave mariat läpi toivoen, että loppu ei koita vielä. Meni oikeasti ihan hyvä tovi ennenkuin tajusin mitä tapahtuu.
TOTUUS: No olohuoneen verho auki ja kai siellä nyt aamuyöstä helvetti aurinkokin alkaa paistamaan. Ulkoa vaan tuli valoa joka heijastui tietokoneen näytöstä, jos olisin uskaltanut katsoa taakseni olisin ehkä tajunnut tämänkin vähän aikaisemmin. Helvetin idioootti.
Noh, yö meni miten meni. Aamulla minulla oli vielä todella paha olla, koska käsittämättömän tyhjä maha. Söin yhden goudasiivun ja meinasin oksentaa sen alas. Näin se homma etenee. Matkaan oli kuitenkin pakko lähteä ja lähdin taas muodin asiantuntijana matkaan. ELI klassinen prätkärotsi ja kaljaverkkarit. Ajaton klassikko, jossa yhdistyy tyylikkyys ja nykyaika sekä elämän varjopuolet. Mutta univormu on mukava niin mitä väliä. Matkustin tämän jälkeen ahdistavimmassa bussissa Tampereelle. Unohdin, että koulut ovat alkaneet ja näin ollen se aamubussi oli täynnä ihmisiä, jotka puhuivat vain koulusta. Yksikin takanani jutteli kaverilleen, että OLI KIIRE YKS PÄIVÄ. Oli luullut että koulu alkaa kymmeneltä, mutta se olikin alkanut 0915. Oli yhdeksältä tajunnut ja sitten JUOSSUT koko matkan koululle. Kuka helvetti juoksee kouluun tavalliselle tunnille? Teki mieli kääntyä ja sanoa, että oisit vaan menny ihan rauhallisesti, ei siitä mitään seuraamuksia tulle herranjumala. Ihmekään, että ihmiset stressaa nykyään liikaa.
Juna-asemalla taas kävi klassiset. Olin 0904 ostamassa junamaatilta lipun, ja seuraava juna Seinäjoelle lähti kello 11 jälkeen. Sitä tunnetta, että pitäs koomailla ilman rahaa juna-asemalla kaksi helvetin pitkää tuntia. Selvisin tästä kuitenkin jollain ihmeen kaupalla, ja junamatkakin oli kooman täyteinen. Kotiin päästyäni odotin vain, että uskallan hakea pitsan ja siitä se sitten lähti taas käyntiin.
Lopetan nyt raportin tähän. Voisin kertoa vielä, että jostain syystä vielä maanantainakin ajauduin juomaan itseni humalatilaan. En onneksi vahvaan, mutta tilaan kuitenkin. Tänään kun kävelin kirpputorille aamusta, niin vasemmalta puolelta rinnasta pisti/kouri aika ikävästi. NYT JOS KOSKAAN PÄÄTÄN, ETTÄ TIPATON EDES HETKEN AIKAA :D
Tähän loppuun vielä viikonloppu tilastoina:
Matkustamiseen kulutettu aika: noin 12h
Oltsun keikan fiilis: mahtava
Euran fiilis: mahtava
Kulutetut alkoholiannokset: liikaa
Rynnäköintiaste: 250%
Hauskuuden aste niin matkatessa kuin dokatessakin: sama kuin rynnäköinnin astelukema
Ilonan lauluosuuksien osumatarkkuus: 0%
Oksennukset: 3, jotka tapahtuivat kaikkii jossain kohtaa sunnuntaita välillä aamuyö-ilta
Rahankäyttö: Hallittua kaaosta
Roskaruokacount: Hesburger+Makkaraperunat+Meramin pitsa x2
Eiköhän se ollut siinä, aamen.
PS: Jos joku ei jaksa lukee niin tiivistettynä: Harrastin maakuntamatkailua, meni klassisesti päin helvettiä.
Ja sama kuvin:
torstai 19. heinäkuuta 2012
Asiat ja nousuhumala
Teen tähän tämmöisen pikaisen listan, mitä ei kannata tehdä nousuhumalassa. Pohjustan tarinaa sillä, että huomenna on vika työpäivä niin ihan sama ottaa pari olutta (huom otin vain kaksi, mutta melko tyhjään mahaan nopeasti juotuna nääkin toimii)
Asiaan siis:
1. Mene alepaan, kun luureista soi Offspringin Self Esteem. Ne tanssiliikkeet ja tahtiin keinuminen ei sovi alepan kapeille käytäville. Pidä myös se turpasi kiinni älkä hoilaa laaalaaalalllallaaa -kohtia mukana.
2. Raskas n. 30min. kestävä kiinteytysjumppasarja. Äläkä helvetti tee sitä kahteen kertaan kuten normaalisti. Helvetti tuota hien ja kuoleman rajan lähestymisen tunnetta.
3. Mene kahvilaan (JOKA ON JO SULJETTU TÄLTÄ PÄIVÄLTÄ) tilaamaan englanniksi viittätoista muffinia _ENGLANNIKSI_. Ja kun myyjä ei tiedä, niin soita kahvilan omistajalle joka myös leipoo ko. asiat, että miten ois. Ei kannata, sössötykseksi menee.
4. Kuuntele Limp Bizkittiä kerrostalossa. Se FUCK sanan huutaminen ja hyppiminen kerrostalossa on vain jotain, mikä saa naapurit miettimään muuttoa rauhallisemmille alueille, esim. Vaasankadulle.
Tämä lista oli tässä, jos joku näistä miellyttää sinua nousuhumalassa, niin tapa ne mielihalut ennenkuin on liian myöhäistä. Kiitos ja kuittaus.
Asiaan siis:
1. Mene alepaan, kun luureista soi Offspringin Self Esteem. Ne tanssiliikkeet ja tahtiin keinuminen ei sovi alepan kapeille käytäville. Pidä myös se turpasi kiinni älkä hoilaa laaalaaalalllallaaa -kohtia mukana.
2. Raskas n. 30min. kestävä kiinteytysjumppasarja. Äläkä helvetti tee sitä kahteen kertaan kuten normaalisti. Helvetti tuota hien ja kuoleman rajan lähestymisen tunnetta.
3. Mene kahvilaan (JOKA ON JO SULJETTU TÄLTÄ PÄIVÄLTÄ) tilaamaan englanniksi viittätoista muffinia _ENGLANNIKSI_. Ja kun myyjä ei tiedä, niin soita kahvilan omistajalle joka myös leipoo ko. asiat, että miten ois. Ei kannata, sössötykseksi menee.
4. Kuuntele Limp Bizkittiä kerrostalossa. Se FUCK sanan huutaminen ja hyppiminen kerrostalossa on vain jotain, mikä saa naapurit miettimään muuttoa rauhallisemmille alueille, esim. Vaasankadulle.
Tämä lista oli tässä, jos joku näistä miellyttää sinua nousuhumalassa, niin tapa ne mielihalut ennenkuin on liian myöhäistä. Kiitos ja kuittaus.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Nopeaa elämää, nuorena kuolemista
Tämä viikonloppu oli ihan mahtava / kauhea. Aikalailla tasan 50-50 tuo suhden edellämainituilla tunteilla. Piti oikeastaan mennä Seinäjoella käymään noutamassa muutamia laskuja, mutta tästä tulikin ihme seikkailuviikonloppu extempore tyylillä. Mikä on aina ihan helvetin hauskaa, joten en valita. Pysäkkejä matkan varrella oli lopulta Helsinki-Tampere-Nokia-Turajärvi-Nokia-Tampere-Seinäjoki-Helsinki. Kaikki tämä parin päivän sisään, onpahan taas istuttu penkillä hetki jos toinenkin.
Lähdin Helsingistä perjantaina aika extempore matkaan kohti Tamperetta. Perille päästyäni huomasin, että täällähän on jumalauta Tammerfestit käynnissä...(seinäjoella oli muuten myös tangomarkkinat, ihan käsittämättömän paskan viikonlopun osasin valita matkustamiselle) ihan edustavan olosia ihmisiä keskustori täynnänsä. Suihkulähteellä oli kova meno. Siitä sitten joskus toiste lisää. Bussipysäkille päästyä huomasin taas yllätyksekseni, että eihän täältä lähde bussia taas ikuisuuksiin, eikä toisaalta ollu rahaa mihinkään muuhunkaan kulkuneuvoon, joten kai sitä pitäisi odottaa mukamas. Sitten välähti, että eräs kaveri on varmaankin näillä main töissä ja soitin kyydin toivossa hänelle. Tämä onnistui ja hoitui, ja sain kyydin nokialle.
Perillä pienen paskanjauhamisen jälkeen tuli kysymys: "lähekkö turajärvelle grillibileisiin" "joo no ei mulla muutakaan niin lähetään vaan".
Eli ei muuta kun auton nokka kohti alkoa ja valtatietä E12. Laitoin ammattimaisesti kaljaverkkarit ja pirihupparin päälle, harmi etten omista sellaisia virtaviivaisia pirilaseja, ei saanut ihan täydellistä ulkoasua loihdittua, mutta yritys hyvä kymmenen pistettä. Ensimmäinen etappi oli siis tuo Nokian alko. Kaupan parkkipaikalle päästyä, vettä tuli ihan helvetisti. Raamatullinen vedenpaisumus melkeinpä kyseessä. Noh, alkosta tarttui tottakai pullo Dorista. Aprikoosimainen esanssimaku on parhautta. Hinta 6,49€. Nää on myös nykyään MUOVIPULLOISSA mikä on sinänsä jees, että ei saa ainakaan puistoon kännipäissään hajotettua. Miinusta tosin siitä, että miten nykyään hajotat sen pullon välienselvittelyyn? Eihän se muovi saatana hajoa vaikka kuinka kallioon kolauttelisi.
Tähän väliin voisin mainita, että meidän autosta oli starttimoottori hajalla. Se tarkoittaa siis sitä, että pitää vetää mäkistartteja/työntää autoa käyntiin. Se olikin ihan hassunhauskaa siinä tasaisella parkkipaikalla, kun sinne oli muodostunut vesilätäköitä, jotka ulottu nilkkaan asti. Noh, lätsis litsis vaan ja autoa eteenpäin. Eihän se saatana siinä tasasella mihinkään lähtenyt, joten se oli työnnettävä sisääntuloramppiin asti. Sitten vauhdista vaan hyppy sisään ja kone hurisee kuin leijona. Hienoa kesäisen roadtripin tunnelmaa!
Ja koska ei alkon yhteydessä voitu käydä kaupassa, niin pysähdyimme vammalassa lidlissä. Kauppa oli täynnä perinteisiä vammalalaisia pariskuntia (tiedätte kyllä mitä tarkotan), eli mukavaa maakunta identiteetin esittelyä. Ostettiin pelkkiä shokkikihintasia tuotteita (eli paskoja kasslerpihvejä, toisaalta nää on kyllä aina paskoja, nytkin meni puolet koirille. Halloumia, jota ei ikinä ehditty syömään. Halvinta kaljaa.) Perus kauppareissu siis. Kaupan pihalla taas työnnettiin auto mukavasti käyntiin ja hypättiin vauhdista kyytiin. Alkoi jo sujua tuossa vaiheessa!
Tässä välissä esittelin IPHONEN sportstracker applikaatiota. Siinä siis voi tallentaa omia kuntoilujaan, ja siinä on sellanen hauska ISOVELI-ominaisuus, että kartalta näkee mitä muut käyttäjät tekee. Bongattiin, että siinä samalla autotiellä on joku KAKE joka on pyöräillyt jo 66km. Noh, idiootteja ja väsyneitä työviikon jälkeen kun ollaan, niin kun pyöräilijä sitten saatiin kiinni niin ikkunaa vaan auki, päätä ulos ja tsemppihuudot kehiin. Ne olivat tasoa:
"hyvä kake! 66km menny jo ja vielä jaksaa"
....
noniin, niin no. joo.
Anyway, perille päästyä aloinkin sitten suorilta dokaamaan. Paikka oli idyllinen omakotitalo keskellä ei mitään. Autotalliin oli pystytetty pienet PA setit, niin illalla siellä oli ikimoa disko ja pientä keikan tynkää! Mahtavaa!
Ite olinkin sitten ihan helvetin seipäässä. En oikein tiedä mitä kertoa tästä. Join dorista, viiniä, kaljaa, jotain, jotain, kotitekosta slovanialaista, jallua, jotain, jotain äh... Ei _MITÄÄN_ muistikuvia todellakaan pitkältä aikaa. Aamulla sain kuulla villiä huhua, että olen nukkunut mm.
1. terassilla (en muista hommaa)
2. paljussa (joo muistan sen ku joku jätkä tuli läppäseen (oltiin vikat hereillä), että meen nukkuun ja nouse nyt helvetti ylös ettet huku sinne) Tää tuntuu vähän pahalta tai silleen hävettää vähän, että sehän se olis ollu siistiä hukkua paljuun :--D Live fast die young rairairai. Hauskaa oli se, että muistan kuinka nousin ylös paljusta, mutta sen jälkeen taas ihan pimeetä)
3.keittiön tuoleilla (ei musitikuvia)
4. saunan eteisestä, joka oli lopulta lopullinen nukkumpaikkani. Siinä oli joku pehmeä matto ja oon kai kattonu että tää on ihan hyvä.
Että niin. Aamulla minut herätettiin jostain helvetin syystä kattilankansia avuksi käyttäen, kiitos vaan pojat, ei tuntunut kovin hyvältä. Huomasin myös että kantapääni on helvetin kipeä ja en voi laskea sille painoa. Mietin että mistähän se on tullut, mutta oon kuulemma noussu paljusta vessaan jossain vaiheessa ja näin kauniisti sanottuna tullu aika ryminällä ne portaat alas sieltä. Jeps, hävettää taas vähän enemmän. HUOMASIN myös, että oon avannu spotifyn yöllä, ja siinä oli joku biisi pausella. Vittu jos oo nsoittanu sitä yöllä, hävettää taas enemmän ja enemmän :---D Olin myös poistanut vaivalla kasaamani skeittipunk soittolistan....itketti, mutta onneks sain sen pelastettua aiemmin linkitetyn urlin avulla. Kiitos jumala ja teknologia.
Mikäs siinä, helvetin paha oli olla ja työntämäään vaan autoa kohti nokiaa takasin. Sieltä matkustin seinäjoelle ja krapula oli aivan helvetillinen. En syönyt mitään koko päivänä, en pystynyt edes. Tarkoitus oli dokaa kaverin synttäreillä vielä seinäjoella, mutta olo ei antanut periksi. Pelkkä 10min kävelymatka paikanpäälle sai taas sydämen pyrkimään irti luisesta vankilastaan. Viinan ajattelukin oksetti ja erään ystäväni viskihenkiset hönkäykset saivat aina laukaistua krapulan uudelleen alusta asti. Ihan hirveää, uskaltauduin joskus 00:30 ostamaan pitsan, jos se menisi alas. Ihan hyvin meni, mutta ei se auttanut.
Näin sunnuntaiaamuna heräsin ja vieläkin oli jotain komplikaatioita perjantailta. Ihan paskaaaaaaaaaaaaaaaaa, nyt olen taas päästadissa ja tekis mieli tehdä jotain radikaalia. Ehkä kuitenkin menen nukkumaan ja toivon, että huomenna jo hymyilee sisuskalut, pää ja mitä näitä on. Kantapääkin alkaa jo hellittämään.
Ei mulla muuta, kiitos ja anteeksi kaikki ihmiset jotka maan päällä kävelee. Tää oli vielä aika typistetty raportti, mutta toisaalta minkä teet kun et muista mitään. Ei siinä paljoa kerrottavaa sillon ole...
Lähdin Helsingistä perjantaina aika extempore matkaan kohti Tamperetta. Perille päästyäni huomasin, että täällähän on jumalauta Tammerfestit käynnissä...(seinäjoella oli muuten myös tangomarkkinat, ihan käsittämättömän paskan viikonlopun osasin valita matkustamiselle) ihan edustavan olosia ihmisiä keskustori täynnänsä. Suihkulähteellä oli kova meno. Siitä sitten joskus toiste lisää. Bussipysäkille päästyä huomasin taas yllätyksekseni, että eihän täältä lähde bussia taas ikuisuuksiin, eikä toisaalta ollu rahaa mihinkään muuhunkaan kulkuneuvoon, joten kai sitä pitäisi odottaa mukamas. Sitten välähti, että eräs kaveri on varmaankin näillä main töissä ja soitin kyydin toivossa hänelle. Tämä onnistui ja hoitui, ja sain kyydin nokialle.
Perillä pienen paskanjauhamisen jälkeen tuli kysymys: "lähekkö turajärvelle grillibileisiin" "joo no ei mulla muutakaan niin lähetään vaan".
Eli ei muuta kun auton nokka kohti alkoa ja valtatietä E12. Laitoin ammattimaisesti kaljaverkkarit ja pirihupparin päälle, harmi etten omista sellaisia virtaviivaisia pirilaseja, ei saanut ihan täydellistä ulkoasua loihdittua, mutta yritys hyvä kymmenen pistettä. Ensimmäinen etappi oli siis tuo Nokian alko. Kaupan parkkipaikalle päästyä, vettä tuli ihan helvetisti. Raamatullinen vedenpaisumus melkeinpä kyseessä. Noh, alkosta tarttui tottakai pullo Dorista. Aprikoosimainen esanssimaku on parhautta. Hinta 6,49€. Nää on myös nykyään MUOVIPULLOISSA mikä on sinänsä jees, että ei saa ainakaan puistoon kännipäissään hajotettua. Miinusta tosin siitä, että miten nykyään hajotat sen pullon välienselvittelyyn? Eihän se muovi saatana hajoa vaikka kuinka kallioon kolauttelisi.
Tähän väliin voisin mainita, että meidän autosta oli starttimoottori hajalla. Se tarkoittaa siis sitä, että pitää vetää mäkistartteja/työntää autoa käyntiin. Se olikin ihan hassunhauskaa siinä tasaisella parkkipaikalla, kun sinne oli muodostunut vesilätäköitä, jotka ulottu nilkkaan asti. Noh, lätsis litsis vaan ja autoa eteenpäin. Eihän se saatana siinä tasasella mihinkään lähtenyt, joten se oli työnnettävä sisääntuloramppiin asti. Sitten vauhdista vaan hyppy sisään ja kone hurisee kuin leijona. Hienoa kesäisen roadtripin tunnelmaa!
Ja koska ei alkon yhteydessä voitu käydä kaupassa, niin pysähdyimme vammalassa lidlissä. Kauppa oli täynnä perinteisiä vammalalaisia pariskuntia (tiedätte kyllä mitä tarkotan), eli mukavaa maakunta identiteetin esittelyä. Ostettiin pelkkiä shokkikihintasia tuotteita (eli paskoja kasslerpihvejä, toisaalta nää on kyllä aina paskoja, nytkin meni puolet koirille. Halloumia, jota ei ikinä ehditty syömään. Halvinta kaljaa.) Perus kauppareissu siis. Kaupan pihalla taas työnnettiin auto mukavasti käyntiin ja hypättiin vauhdista kyytiin. Alkoi jo sujua tuossa vaiheessa!
Tässä välissä esittelin IPHONEN sportstracker applikaatiota. Siinä siis voi tallentaa omia kuntoilujaan, ja siinä on sellanen hauska ISOVELI-ominaisuus, että kartalta näkee mitä muut käyttäjät tekee. Bongattiin, että siinä samalla autotiellä on joku KAKE joka on pyöräillyt jo 66km. Noh, idiootteja ja väsyneitä työviikon jälkeen kun ollaan, niin kun pyöräilijä sitten saatiin kiinni niin ikkunaa vaan auki, päätä ulos ja tsemppihuudot kehiin. Ne olivat tasoa:
"hyvä kake! 66km menny jo ja vielä jaksaa"
....
noniin, niin no. joo.
Anyway, perille päästyä aloinkin sitten suorilta dokaamaan. Paikka oli idyllinen omakotitalo keskellä ei mitään. Autotalliin oli pystytetty pienet PA setit, niin illalla siellä oli ikimoa disko ja pientä keikan tynkää! Mahtavaa!
Ite olinkin sitten ihan helvetin seipäässä. En oikein tiedä mitä kertoa tästä. Join dorista, viiniä, kaljaa, jotain, jotain, kotitekosta slovanialaista, jallua, jotain, jotain äh... Ei _MITÄÄN_ muistikuvia todellakaan pitkältä aikaa. Aamulla sain kuulla villiä huhua, että olen nukkunut mm.
1. terassilla (en muista hommaa)
2. paljussa (joo muistan sen ku joku jätkä tuli läppäseen (oltiin vikat hereillä), että meen nukkuun ja nouse nyt helvetti ylös ettet huku sinne) Tää tuntuu vähän pahalta tai silleen hävettää vähän, että sehän se olis ollu siistiä hukkua paljuun :--D Live fast die young rairairai. Hauskaa oli se, että muistan kuinka nousin ylös paljusta, mutta sen jälkeen taas ihan pimeetä)
3.keittiön tuoleilla (ei musitikuvia)
4. saunan eteisestä, joka oli lopulta lopullinen nukkumpaikkani. Siinä oli joku pehmeä matto ja oon kai kattonu että tää on ihan hyvä.
Että niin. Aamulla minut herätettiin jostain helvetin syystä kattilankansia avuksi käyttäen, kiitos vaan pojat, ei tuntunut kovin hyvältä. Huomasin myös että kantapääni on helvetin kipeä ja en voi laskea sille painoa. Mietin että mistähän se on tullut, mutta oon kuulemma noussu paljusta vessaan jossain vaiheessa ja näin kauniisti sanottuna tullu aika ryminällä ne portaat alas sieltä. Jeps, hävettää taas vähän enemmän. HUOMASIN myös, että oon avannu spotifyn yöllä, ja siinä oli joku biisi pausella. Vittu jos oo nsoittanu sitä yöllä, hävettää taas enemmän ja enemmän :---D Olin myös poistanut vaivalla kasaamani skeittipunk soittolistan....itketti, mutta onneks sain sen pelastettua aiemmin linkitetyn urlin avulla. Kiitos jumala ja teknologia.
Mikäs siinä, helvetin paha oli olla ja työntämäään vaan autoa kohti nokiaa takasin. Sieltä matkustin seinäjoelle ja krapula oli aivan helvetillinen. En syönyt mitään koko päivänä, en pystynyt edes. Tarkoitus oli dokaa kaverin synttäreillä vielä seinäjoella, mutta olo ei antanut periksi. Pelkkä 10min kävelymatka paikanpäälle sai taas sydämen pyrkimään irti luisesta vankilastaan. Viinan ajattelukin oksetti ja erään ystäväni viskihenkiset hönkäykset saivat aina laukaistua krapulan uudelleen alusta asti. Ihan hirveää, uskaltauduin joskus 00:30 ostamaan pitsan, jos se menisi alas. Ihan hyvin meni, mutta ei se auttanut.
Näin sunnuntaiaamuna heräsin ja vieläkin oli jotain komplikaatioita perjantailta. Ihan paskaaaaaaaaaaaaaaaaa, nyt olen taas päästadissa ja tekis mieli tehdä jotain radikaalia. Ehkä kuitenkin menen nukkumaan ja toivon, että huomenna jo hymyilee sisuskalut, pää ja mitä näitä on. Kantapääkin alkaa jo hellittämään.
Ei mulla muuta, kiitos ja anteeksi kaikki ihmiset jotka maan päällä kävelee. Tää oli vielä aika typistetty raportti, mutta toisaalta minkä teet kun et muista mitään. Ei siinä paljoa kerrottavaa sillon ole...
lauantai 30. kesäkuuta 2012
YLÖSNOUSEMUS
NYT. NYT SE TAPAHTUU. TÄMÄ BLOGI SAA JATKOA. Pitänyt jatkaa tänne kiroittamista jo tovi, mutta neljä kuukautta ja kaksikymmentä päivää meni siihen, että sain kirjoittamisen aiheen. Johtopäätös: elän siis jonkinlaisessa tylsässä tyhjiössä. Toivottavasti kaikki lukijat ovat jo löytäneet itselleen elämän, niin ei tarvi lukea näitä enää.
Ei maar, juttua olisi vaikka kuinka, mutta jätän kaikki vähemmälle. Asioita on tapahtunut. Elämässä, maailmalla, kaduilla, taivaassa, sairaaloissa ja varmaan oikeastaan lähestulkoon kaikkialla. En tiedä paikkoja missä ei tapahdu mitään. Aavikollakin varmaan joku hiekanmurunen liikkuu, tai kai siellä ainakin tuulee? No ei tässä aavikot kiinnosta ketään, paitsia aavikosta tuli mieleen tämä:
Jeesus miten luokaton kuva.
Tänään kokeilen uutta konseptia. Teen trendikkään stadipäivityksen. Pyrin myös käyttämään kaikkia ärsyttäviä sanontoja, joita olen oppinut. Teksti alkaa tästä:
"Elämää Punavuoressa"
Olen siis nyt kesän ajaksi muuttanut stadiin töihin tuolta landelta. Joka aamu herään siihen, että joudun lähtemään töihin, vaikka voisin jäädä istumaan fredan torille vetään kahvia ja miettimään syvällisiä asioita samalla tuijjotaen, kuinka hektiset vastaantulijat, jotka eivät näe mitään eivätkä kuule ketään kiitävät kohti oravanpyörää johon heidät on tuomittu. Sitten tajuan, että vittu siinä samassahan tässä itekin ollaan, eli kaikki hohto tästäkin hommasta on pois. Hyppään kuitenkin joka aamu sporaan, kun eihän kunnon stadilainen kävele kilometriä paria. Otan alle joko kolmebeen tai sitten kympin, riippuu vähän miten kiinnostaa. Sit tottakai käyn tuossa vastapäisessä kahvilassa hakemaan jonkun frozen ice mocca latte supremo grandiosan, ja huudan sieville tytöille kassalla tasasin väliajoin lujaa "OTIN MUUTEN TAKE AWAYNA SITTEN" (tää pitää muuten sanoa englanniksi, koska he ovat ulkomaalaisia :sad1: kuulostaa siis varmaan enemmänkin "juu nou i vantid ö teik övei"), että ihimset tajuaisivat, että minulla on todellakin ihan helvetinmoinen kiire. Jos olen ihan ekstaasissa aamusta niin otan myös BAGELIN, vittu new york rock n roll. Listalla on kasvis ja kalkkunatäytteistä vaihtoehtoa, mutta OTAN TOTTAKAI PROSCIUTTO ON ONIONIN, koska saan tiskillä sössöttää "i'd like to have prorssössötssötsö onnnion" ja saan kateilevia katseita, "vittu tuo ossaa lausua prosccs.g..mikä vittu se onkaan". Tunnen itseni kuninkaaksi. Sitten hymyilen ja sanon you too kaikkeen, koska se kuulostaa hyvältä vastaukselta kaikenlaisiin toivotuksiin. Sitten yleensä jaksan käppäillä kympin pysäkille, koska se on vähän vikkelämpi kuin 3b, ei tarvi kiertää jostain helvetin kuudestatoista kun minulla on kiire. Leimaan tottakaikortin, siinä olen vielä aika nössö. En halua maksaa sakkoja, pahoittelen. Sitten laitan luurit korvaan, valitsen joko kenttiä tai coldplayta soittolistalta ja otan esiin SOFI OKSASEN BABY JANEN. Luen sitä sillai, että kirja on naaman korkeudella, jotta kaikki varmasti näkevät että tässä on mies, joka seuraa aikaansa, kulttuuria ja haluaa myös perimmäisenä tarkoituksenaan sivistää itseään.
Matka taittuu, ihmisiä kulkee mutta en välitä. Hyppään rennosti oopperal pois ja dallaan kisahallin ohi kohti stadikkaa.
välihuomautus: kuulostaa muuten ihan vitun vammaselta tällainen "muka stadi" ja tavallisen suomen sekoittaminen, kohta lupaan lisätä vaikka vähän oulua sekkaa.
Stadikalla istun, pummin lounareita työnantajalta ja käyn sitten syömässä makoisia lounaita, jotka sisältävät aurajuustoa ja mozzarellaa to the max. Muulla ei niin väliä. Siinä se työpäivä sitten olikin. Ei kummempaa.
Sitten palaankin oikeastaan takaisin samalla tavalla, oopperan pysäkillä nojaan reteesti kaiteeseen ja tutkin JUMALAUTA IPHONESTA, mitä HELSINGIN SANOMAT kertoo. Sitten oon niin kova, että saatan hypätä esim. KOLMETEEHEN (JUST SE SPORA MIKÄ ON SIINÄ KANSALLISMUSEON KANGASKASSISSAKI!!!) ja jäädä kampissa pois, koska siin on paljon jengii hengaamas niin sulaudun massaan.
Vittu miten säälittävää tekstiä. Mut hei jatketaan vielä vähän:
Tänään lauantai, 30.6. ruutupaitojen vuonna, heräsin ihan mukavasti tästä fredan kämpästä. Nousin ylös ja katsoin ikkunasta, ihan mukavan näkönen keli. Vedin t-paidan, jossa on ironisesti Prince of Bel Air aiheinen teksti, ylleni. (On muuten pinkkiä ja neonvihreetä tekstissä!, toim. huom.). Jalkaan vedin pillifarkut ja vielä varmuudella ruutupaidan, jossa on mahdollisimman mauttomat värit. Tällä kertaa oli viininpunaista ja turkoosia ja valkoista (oksennus tähän). Näppäilin kitaralla retromaisesti lotus turbo challengen tunnaria (jos et tiedä, palaa ysärille ja opettele olemaan). Sitten kun oon kyllästynyt siis niinku ihan kaikkeen tylsyyteen, niin kävelin alepaan ja ostin sieltä TUOREITA vihanneksia ja UUSIA PERUNOITA. SIT KANAFILEITÄ ja tein oikein maukkaan aterian. (siinä oli myös mozzarellaa, toim. huom.). Sitten kävelin ihan polleena tohon lähikahvilaan ja esitin taas kiireistä ja otin muffinin take awayna. Asun kuitenkin kadun toisella puolella, joten sanoin, että lämmittäkää ihmeessä kun mullakin ois mikro ja kaikki, mut on KIIRE. Pakkasin muffinin AINO VANILJA JOKU SUKLAA, EN TIEDÄ OSTIN KALLEINTA jäätelön kylkeen ja jumalauta oli kaunis jälkiruokaannos. Niin kaunis etten ois kehdannu syödä ellei ois ollu nälkä. Vähän kahvia kylkeen ja olin seitsemännessä taivaassa.Vähän harmittaa nyt jälkeenpäin, kun en ottanut IPHONELLA kuvaa siitä. Oisin voinu heti päivittää FACEBOOKIIN, että "SAMPO SÖI JUURI HERKKUJÄLKIRUUAN, HUHHUH ja sitten tottakai laittaa "PAIKASSA FREDA, HELSINKI, JUST SIELLÄ KEHÄKOLMOSEN SISÄUOLELLA". Piti oikein ottaa hipstermäiset televisioruudut nokalta hetkeksi alas, kun olo oli niin raskas. Nyt mietin, että meniskö kattoon pyhiä teppoi TAVASTIALLE (oikeesti ne on semifinalissa, mut tavastia kuulostaa paremmalta) vai ESPOOSEEN PELLE MILJOONAA. Pelle on kyl aika vanha patu jo, mut espoo sinänsä vähän punavuorelaiselle seikkailullisempi paikka. Ja amarillo on aina amarillo, eli ihan paska. En tiedä, ohan tässä aikaa päättää, voi olla että en mee minnekkään. Liikaa tarjontaa helpompaa olla vaan menemättä.
Nyt lopetan punavuoriraportin, nappaan fixin alle ja pyöräilen viiskulmassa sporan alle.
PS. Musta tuntuu että tää oli luokattomin, juonittomin, päämäärättömin, aivo-oksennusmaisin kirjotukseni ikinä. Mutta pitää harjotella taas tätä helvetin sylkemistä, kun tuo 4kk aika teki minusta intellektuellin. Veikkaan että jatkossa tekstiä tulee tiheeseen tahtiin, kun ideoita on kun ghanalaisia vesa keskisellä kerrassaan!
PPS. MITÄ HELVETTIÄ, UUDISTETUSSA BLOGGERISSAKIN SAA LAITETTUA SIJAINNIN! PUNAVUORI SIIHEN SIIS.
Ja ainiin joo, KYLLÄ kävin kattoon Kentiä Garden Partyssa, mutta sen varmaan osasitte jo päätellä.
Ei maar, juttua olisi vaikka kuinka, mutta jätän kaikki vähemmälle. Asioita on tapahtunut. Elämässä, maailmalla, kaduilla, taivaassa, sairaaloissa ja varmaan oikeastaan lähestulkoon kaikkialla. En tiedä paikkoja missä ei tapahdu mitään. Aavikollakin varmaan joku hiekanmurunen liikkuu, tai kai siellä ainakin tuulee? No ei tässä aavikot kiinnosta ketään, paitsia aavikosta tuli mieleen tämä:
Tänään kokeilen uutta konseptia. Teen trendikkään stadipäivityksen. Pyrin myös käyttämään kaikkia ärsyttäviä sanontoja, joita olen oppinut. Teksti alkaa tästä:
"Elämää Punavuoressa"
Olen siis nyt kesän ajaksi muuttanut stadiin töihin tuolta landelta. Joka aamu herään siihen, että joudun lähtemään töihin, vaikka voisin jäädä istumaan fredan torille vetään kahvia ja miettimään syvällisiä asioita samalla tuijjotaen, kuinka hektiset vastaantulijat, jotka eivät näe mitään eivätkä kuule ketään kiitävät kohti oravanpyörää johon heidät on tuomittu. Sitten tajuan, että vittu siinä samassahan tässä itekin ollaan, eli kaikki hohto tästäkin hommasta on pois. Hyppään kuitenkin joka aamu sporaan, kun eihän kunnon stadilainen kävele kilometriä paria. Otan alle joko kolmebeen tai sitten kympin, riippuu vähän miten kiinnostaa. Sit tottakai käyn tuossa vastapäisessä kahvilassa hakemaan jonkun frozen ice mocca latte supremo grandiosan, ja huudan sieville tytöille kassalla tasasin väliajoin lujaa "OTIN MUUTEN TAKE AWAYNA SITTEN" (tää pitää muuten sanoa englanniksi, koska he ovat ulkomaalaisia :sad1: kuulostaa siis varmaan enemmänkin "juu nou i vantid ö teik övei"), että ihimset tajuaisivat, että minulla on todellakin ihan helvetinmoinen kiire. Jos olen ihan ekstaasissa aamusta niin otan myös BAGELIN, vittu new york rock n roll. Listalla on kasvis ja kalkkunatäytteistä vaihtoehtoa, mutta OTAN TOTTAKAI PROSCIUTTO ON ONIONIN, koska saan tiskillä sössöttää "i'd like to have prorssössötssötsö onnnion" ja saan kateilevia katseita, "vittu tuo ossaa lausua prosccs.g..mikä vittu se onkaan". Tunnen itseni kuninkaaksi. Sitten hymyilen ja sanon you too kaikkeen, koska se kuulostaa hyvältä vastaukselta kaikenlaisiin toivotuksiin. Sitten yleensä jaksan käppäillä kympin pysäkille, koska se on vähän vikkelämpi kuin 3b, ei tarvi kiertää jostain helvetin kuudestatoista kun minulla on kiire. Leimaan tottakaikortin, siinä olen vielä aika nössö. En halua maksaa sakkoja, pahoittelen. Sitten laitan luurit korvaan, valitsen joko kenttiä tai coldplayta soittolistalta ja otan esiin SOFI OKSASEN BABY JANEN. Luen sitä sillai, että kirja on naaman korkeudella, jotta kaikki varmasti näkevät että tässä on mies, joka seuraa aikaansa, kulttuuria ja haluaa myös perimmäisenä tarkoituksenaan sivistää itseään.
Matka taittuu, ihmisiä kulkee mutta en välitä. Hyppään rennosti oopperal pois ja dallaan kisahallin ohi kohti stadikkaa.
välihuomautus: kuulostaa muuten ihan vitun vammaselta tällainen "muka stadi" ja tavallisen suomen sekoittaminen, kohta lupaan lisätä vaikka vähän oulua sekkaa.
Stadikalla istun, pummin lounareita työnantajalta ja käyn sitten syömässä makoisia lounaita, jotka sisältävät aurajuustoa ja mozzarellaa to the max. Muulla ei niin väliä. Siinä se työpäivä sitten olikin. Ei kummempaa.
Sitten palaankin oikeastaan takaisin samalla tavalla, oopperan pysäkillä nojaan reteesti kaiteeseen ja tutkin JUMALAUTA IPHONESTA, mitä HELSINGIN SANOMAT kertoo. Sitten oon niin kova, että saatan hypätä esim. KOLMETEEHEN (JUST SE SPORA MIKÄ ON SIINÄ KANSALLISMUSEON KANGASKASSISSAKI!!!) ja jäädä kampissa pois, koska siin on paljon jengii hengaamas niin sulaudun massaan.
Vittu miten säälittävää tekstiä. Mut hei jatketaan vielä vähän:
Tänään lauantai, 30.6. ruutupaitojen vuonna, heräsin ihan mukavasti tästä fredan kämpästä. Nousin ylös ja katsoin ikkunasta, ihan mukavan näkönen keli. Vedin t-paidan, jossa on ironisesti Prince of Bel Air aiheinen teksti, ylleni. (On muuten pinkkiä ja neonvihreetä tekstissä!, toim. huom.). Jalkaan vedin pillifarkut ja vielä varmuudella ruutupaidan, jossa on mahdollisimman mauttomat värit. Tällä kertaa oli viininpunaista ja turkoosia ja valkoista (oksennus tähän). Näppäilin kitaralla retromaisesti lotus turbo challengen tunnaria (jos et tiedä, palaa ysärille ja opettele olemaan). Sitten kun oon kyllästynyt siis niinku ihan kaikkeen tylsyyteen, niin kävelin alepaan ja ostin sieltä TUOREITA vihanneksia ja UUSIA PERUNOITA. SIT KANAFILEITÄ ja tein oikein maukkaan aterian. (siinä oli myös mozzarellaa, toim. huom.). Sitten kävelin ihan polleena tohon lähikahvilaan ja esitin taas kiireistä ja otin muffinin take awayna. Asun kuitenkin kadun toisella puolella, joten sanoin, että lämmittäkää ihmeessä kun mullakin ois mikro ja kaikki, mut on KIIRE. Pakkasin muffinin AINO VANILJA JOKU SUKLAA, EN TIEDÄ OSTIN KALLEINTA jäätelön kylkeen ja jumalauta oli kaunis jälkiruokaannos. Niin kaunis etten ois kehdannu syödä ellei ois ollu nälkä. Vähän kahvia kylkeen ja olin seitsemännessä taivaassa.Vähän harmittaa nyt jälkeenpäin, kun en ottanut IPHONELLA kuvaa siitä. Oisin voinu heti päivittää FACEBOOKIIN, että "SAMPO SÖI JUURI HERKKUJÄLKIRUUAN, HUHHUH ja sitten tottakai laittaa "PAIKASSA FREDA, HELSINKI, JUST SIELLÄ KEHÄKOLMOSEN SISÄUOLELLA". Piti oikein ottaa hipstermäiset televisioruudut nokalta hetkeksi alas, kun olo oli niin raskas. Nyt mietin, että meniskö kattoon pyhiä teppoi TAVASTIALLE (oikeesti ne on semifinalissa, mut tavastia kuulostaa paremmalta) vai ESPOOSEEN PELLE MILJOONAA. Pelle on kyl aika vanha patu jo, mut espoo sinänsä vähän punavuorelaiselle seikkailullisempi paikka. Ja amarillo on aina amarillo, eli ihan paska. En tiedä, ohan tässä aikaa päättää, voi olla että en mee minnekkään. Liikaa tarjontaa helpompaa olla vaan menemättä.
Nyt lopetan punavuoriraportin, nappaan fixin alle ja pyöräilen viiskulmassa sporan alle.
PS. Musta tuntuu että tää oli luokattomin, juonittomin, päämäärättömin, aivo-oksennusmaisin kirjotukseni ikinä. Mutta pitää harjotella taas tätä helvetin sylkemistä, kun tuo 4kk aika teki minusta intellektuellin. Veikkaan että jatkossa tekstiä tulee tiheeseen tahtiin, kun ideoita on kun ghanalaisia vesa keskisellä kerrassaan!
PPS. MITÄ HELVETTIÄ, UUDISTETUSSA BLOGGERISSAKIN SAA LAITETTUA SIJAINNIN! PUNAVUORI SIIHEN SIIS.
Ja ainiin joo, KYLLÄ kävin kattoon Kentiä Garden Partyssa, mutta sen varmaan osasitte jo päätellä.
perjantai 10. helmikuuta 2012
Opas krapulapäiviin
Nyt tulee todella lyhyt sepostus eiliseltä täydelliseltä krapulapäivältä. Laitan tähän tämmöiset ohjetyyliset vinkit (HUOM! Seurassa aina hauskempaa):
1.) Hanki krapula. Varmaan aika helppoa toteuttaa, oletan että lukijat osaavat automaagisesti tämän askeleen. Pitää kuitenkin täyttää kohdan kaksi kriteerit.
2.) Herää ihan hirveään tunteeseen ~4 tunnin yöunien jälkeen jossain aamuyhdeksän maissa.
3.) Vuorotelkaa kuka oksentaa/yrittää oksentaa seuraavaksi ja sitten hoputtakaa toisia ja voivotelkaa että helvetti kun oksettaakin.
4.) Sulje kaikki valontulonlähteet ja laita Pasila DVD (myös muut ad/hd kamat toimii, kuten paavo pesusieni) pyörimään.
5.) Noin 5-6 jakson jälkeen hae pitsa heti känkkylän aukeamisen jälkeen. Täytteiksi suositellaan aurajuusto, tuplajuusto, mozzarella+tomaatti. (Paitsi jos saa sen perinteisen margheritan niin se tietysti, harvemmin vaan saa)
6.) Lisää pasilaa, olotila menee vuoristorataa. Ekojen pitsapalojen aikana tuntuu kuin itse Jumala astuisi sydämeesi ja elämä alkaa voittamaan, koko pitsan jälkeen taas tuntuu siltä että paholainen ottaa lujempaa otetta.
7. Koska olotila pahenee, on aika laittaa HIMin DVD soittimeen. Sen jälkeen onkin vuorossa vain katsoa tasan ja kaikki, mitä siltä DVD:ltä löytyykään. Joku 4-5h annos on aika kova sana.
8.) Ota myös valokuvia Ville Valosta kameralla television kautta niin pääset autenttiseen keikkatunnelmaan. Muista myös taputtaa hyvien biisien välissä (eli joka kappalee jälkeen).
ESIMERKKI:
9.) Naura Ville Valon naurulle.
10.) Voitkin jo helvetin hyvin ja voit harkita ulkonakäymistä ihan tarkoituksella.
Näin ne pahat henget manataan pois!
PS. Nukuin sitten to-pe yönä näemmä jotakuinkin 12h, koska tuo eilinen painoi. Katsoin kuitenkin kelloa, että ei mitään hätää kun pitää olla Hyvinvointimessuilla vasta iltapäivästä, kun lauantaina muistaakseni oltiin aamusta. NO NYT KATSOIN KELLO PUOLI KYMMENEN ETTÄ YHDELTÄTOISTA ALKAA OMA VUORO TÄNÄÄNKIN. Ei sitten saatana.
1.) Hanki krapula. Varmaan aika helppoa toteuttaa, oletan että lukijat osaavat automaagisesti tämän askeleen. Pitää kuitenkin täyttää kohdan kaksi kriteerit.
2.) Herää ihan hirveään tunteeseen ~4 tunnin yöunien jälkeen jossain aamuyhdeksän maissa.
3.) Vuorotelkaa kuka oksentaa/yrittää oksentaa seuraavaksi ja sitten hoputtakaa toisia ja voivotelkaa että helvetti kun oksettaakin.
4.) Sulje kaikki valontulonlähteet ja laita Pasila DVD (myös muut ad/hd kamat toimii, kuten paavo pesusieni) pyörimään.
5.) Noin 5-6 jakson jälkeen hae pitsa heti känkkylän aukeamisen jälkeen. Täytteiksi suositellaan aurajuusto, tuplajuusto, mozzarella+tomaatti. (Paitsi jos saa sen perinteisen margheritan niin se tietysti, harvemmin vaan saa)
6.) Lisää pasilaa, olotila menee vuoristorataa. Ekojen pitsapalojen aikana tuntuu kuin itse Jumala astuisi sydämeesi ja elämä alkaa voittamaan, koko pitsan jälkeen taas tuntuu siltä että paholainen ottaa lujempaa otetta.
7. Koska olotila pahenee, on aika laittaa HIMin DVD soittimeen. Sen jälkeen onkin vuorossa vain katsoa tasan ja kaikki, mitä siltä DVD:ltä löytyykään. Joku 4-5h annos on aika kova sana.
8.) Ota myös valokuvia Ville Valosta kameralla television kautta niin pääset autenttiseen keikkatunnelmaan. Muista myös taputtaa hyvien biisien välissä (eli joka kappalee jälkeen).
ESIMERKKI:
9.) Naura Ville Valon naurulle.
10.) Voitkin jo helvetin hyvin ja voit harkita ulkonakäymistä ihan tarkoituksella.
Näin ne pahat henget manataan pois!
PS. Nukuin sitten to-pe yönä näemmä jotakuinkin 12h, koska tuo eilinen painoi. Katsoin kuitenkin kelloa, että ei mitään hätää kun pitää olla Hyvinvointimessuilla vasta iltapäivästä, kun lauantaina muistaakseni oltiin aamusta. NO NYT KATSOIN KELLO PUOLI KYMMENEN ETTÄ YHDELTÄTOISTA ALKAA OMA VUORO TÄNÄÄNKIN. Ei sitten saatana.
perjantai 3. helmikuuta 2012
Päiväni Lapualla
Nyt oli taas pitkästä aikaa sellainen kohellusten keskiviikko/dagen efter, että näitä lisää ehdottomasti. Pitemmän päälle pelkää nauramista melkeinpä koko reissu, vaikka vastoinkäymiset kuumottivatkin hieman takaraivossa seuraavana aamuna.
Tarkoituksena oli siis lähteä Lapualle viettämään kaverin hieman-myöhästyneitä-tupareita. Matkaan lähdettiin Seinäjoelta neitien A, B sekä Ö kanssa. Neiti Ö:n auto vastusti syvästi Lapuaa, osoittamalla innottomuutensa sisätilojen lämmittämiseen. Aina kun yritti kääntä puhallusta päälle, niin vastassa oli vain vastentahtoista vinkumista. Siinä sitten napsuteltiin on/off meiningillä, ja se kuulosti suurin piirtein tältä:
"Noniin, kokeillaas..."
"IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII"
"Vittu."
"Mites nyt...?"
"IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII"
"..."
Päädyimme siis siihen johtopäätökseen, että mitä lähemmäs Lapuaa tultiin, niin autoakin alkoi jo ahdistamaan. Lopulta autokin onneksi alistui kohtaloonsa, ja suostui lämmittämään matkustajia.
Näiden kokemusten kautta päästiinkin supermarkettiin, josta hieman matkaevästä. Tämän jälkeen jostain syystä taas luotettiin allekirjoittaneen navigointitaitoihin, mutta onneksi lopulta kuljettaja tuli järkiinsä ja katsoi netistä, missä kohde sijaitsee. Annoin kuitenkin lopulta hyvin tärkeitä ja ajankohtaisia oivalluksia siitä, mihin pitäisi kääntyä. Navigointi oli tasoa:
"Joo nyt alkaa näyttään tutulta..."
"..."
"Tosta risteyksestä ois muuten pitäny kääntyä vasemmalle!"
"Kiva kun kerrot sen risteyksen jälkeen..."
"Joo ei mitään, aina ilo auttaa!"
Lopulta kuitenkin saavuimme pääkallonpaikalle, jossa saimme kuulla illan suunnitelman. Paikallinen baari auki klo 00.00 asti, paikallin yökerho kiinni. Eli periaatteessa sitten muutaman aloittelun jälkeen etkoiltiin baarissa ja jatkettiin pääkallonpaikalla. Ilta oli perusmeiningiltään hyvä, itse sain liikaa CD-levyjä kotiinviemisiksi, mutta eikai siitä haittaakaan ole.
Meininkien jälkeen päätimme jatkaa matkaa kohti legendaarista Pub Wäiskiä. Koska pakkasta -27 astetta varmaan, päätin että pukeudun lämpimästi. Tästä syystä jalassani oli varsilenkkarit, kaljaverkkarit ja tottakai takki auki tyylillä. Mennessä tuli aivan helvetin kylmä. Varpaat olivat kapakassa vielä varmaa tunnin verran tunnottomat, mutta kuuluu asiaan. Ei minulla nyt lämpimämpiäkään vaatteita toisaalta ole kaapissa, niin turha valittaa. Mukavan kirpeä keli. Matkaa keskustaa kohti vauhditti kuitenkin semmoinen todella hauska seikka, että autotiethän ovat erittäin mukavassa jäässä tällaisilla keleillä. JOTEN luistelimme hyvät tovit niitä pitkin, kun kerta lenkkarit oli jalassa. Hauskaa, ehkä hieman tyhmää, kyllä sieltä muutama kaatuminenkin saatiin aiheutettua. Mahtava idea kuitenkin, nopeampaa kuin kävely ja rennompaa kuin juokseminen.
Wäiskissä ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota, oli mainostaulu baaritiskillä. Siinä mainostettiin lakushottia sloganilla: "Vähemmistön edustajasta kansan suosikiksi". Sitten siinä oli vielä sen fazerin lakuhemmon naama, jonka päällä kieltomerkki. Aitoa ja autenttista Lapuaa parhaimmillaan! Heti tuli sellainen kotoisa fiilis. Tässä vielä kuva kyseisestä mainoksesta:
Tämän huomion jälkeen alettiin porukalla kasaamaan toppatakkeja sieluumme alkoholilla, jotta takaisin käveltäessä ei tule kylmä. Aloitin Gin Tonicilla. Hämmensi kun tiskillä kyseltiin haluanko sitruunaa ja tottakai sanoin joo. Sitten pieni hetki ja kaivellaan sitruunaa jostain jääkaapin perältä ja todetaan: "Hehheh, tää on niin harvinainen juoma, ettei tuu oikein tätä sitruunaa leikeltyä valmiiks." Lapua heeei, klassikot kunniaan! Sinänsä ihan hyvä juttu, toisaalta en tiedä kauanko se sitruuna siellä jääkaapissakaan on homehtunut. Ihan hyvä oli kuitenkin.
Tämän jälkeen istuttiinkin pöydässä varmaan viisi minuuttia ja todettiin, että TÄSSÄHÄN ON NYT SHOTTIEN PAIKKA. Ne olivat ok-halpoja, ja siellä oli semmoinen kuin KÄNNIANKKA, joten miksipä ei? Tiskillä tapahtui taas hämmennys, kun kysyin mitä Känniankkaan tulee:
"Jekkua ja tequilaa"
"..."
"Kuulostaa hyvältä, sellainen sitten."
Siihen siis tuli tequilat pohjalle ja jekku omaksi kerrokseksi päälle. Jekun maku, tequilan potku. Ihan ok. Alkoi lämmittämään jo.
Tämän jälkeen menin pelaamaan pelikonetta ja numero kenoa. Ihan hyvin siinä aikaani tapoin, kunnes neiti Ö ja kosketusnäyttöjen maailma pääsivät kosketuksiinsa. Aggresiivista Mökkipelin taustamusiikin diggaamista. Ihan viihdyttävä näkökulma, joten ei valittamista. Olisin varmaan hävinnyt kuitenkin, koska humalassa nyt ei ainakaan kiinnosta nostella mitään pikkuhiluja.
Sitten skipataan kaikki jauhamiset ja otetaan uusi baaritiskihämmennys kehiin. Eli menimme ostamaan uuden satsin shotteja, Nordean piikkiin. Muistaakseni lista näytti jotakuinkin tältä:
1 kpl Minttu
1 kpl Lontoon rae
1 kpl Fisu
1 kpl Känniankka
Lontoon rae, check. Fisu, check. Känniankka, periaatteessa check. Mintun kohdalla kuitenkin todettiin, että ei onnaa koska: Minttu loppu. Noh, siinä sitten taidettiin vaihtaa minttu pätkikseen. Eli kaikki tyytyväisiä. Lapualainen nuori neito tiskin takana taisi kuitenkin mennä hämilleen Seinäjokelaisesta sanataituruudesta, joten aina vähän väliä piti syöttää tilattu lista uudestaan sisään. Yleensä ihan päin helvettiä ja taustalta korjailuja kuunnellen. Sitten jossain vaiheessa pääsin taas huomauttamaan, että itse otin siis Känniankan, ja sain takaisin seuraavan keskustelun.
"Känniankka siis oli myös mukana"
"Joo mutta katoppa kun sitä ei voi koska ei minttua"
"No mut siis otin känniankan"
"Joo mut siis ei voi"
"No otan sit pätkiksen ihan sama"
Sitten sellainen puolen minuutin "ahaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa" -elämys, että mitäs helvettiä. Jos känniankan resepti on:
Tequila
Jägermaister
Missä siinä on se minttu? No, ihan samaa tasoa kuin Ilonan kelkka, niin tähän on jo totuttu. Ihan sama :---D
No, tässä vaiheessa takaani eräs herrasmies huomautti, että olenko se joku basisti seinäjoelta, joka soittaa jossain bändissä. Sanoin että en. "No näytit vaan takaapäin, kun sillä on rastat kanssa!". Jaaaa. No juteltiin hetki jostain soittimista ja sitten koitin häippästä, mutta joku mies tiskillä oli kiinnittänyt huomiota ja tähän, ja alkoi setittämään aivan korkealentoista kamaa. Hän oli kuulemma promoottori/manageri, joka on tehtnyt yli 20 vuotta näitä hommia. Tuonut kuulemma semmoisia pumppuja tänne kuin "Fantasia ja mitä näitä nyt on." Uusin kiinnitys oli METALLICA SEINÄJOKI AREENALLA TORSTAINA 2.2.2012" Eli siis baari-illasta katsottuna seuraavana päivänä. Sovinkin sitten keikan itselleni sinne. Harmi ettei ole bändiä tällä hetkellä, mutta kai sellaisenkin olisi nopsaan kasannut kun kerta 'tallicaa lämpätään! Huhhuh, mikä sauma. Oli pakko tarttua. Jossain vaiheessa kun en suostunut antamaan yhteystietoja bändini jäseniltä, mies alkoi epäilemään etten luota häneen. Tämän jälkeen tuli yksi illan kovimmista laineista:
"Niin musta tuntuu ettet nyt luota oikein muhun..."
"No siis, sanoppa nyt ketä nää oot esim. tuonu tänne suomeen tai onko jotain hyviä yhteyksiä"
"No tunnethan sää ton Hjallis Harkimon?"
"No en kyllä tunne, mutta tiedän kuitenkin. Kuis? Tunnekko ite sen!?"
"Joo tunnen pitkältä ajalta. Muistan kun oltiin kerran veneilemässä. Vittu se jätkä sekos ihan totaalisesti!"
"..."
"..."
"..."
"... joo mut hei mun on nyt pakko poistua takavasemmalle ->"
Toi Hjallissetti jotenkin räjäytti pankin, ja oli pakko poistua kun alkoi naurattamaan tuon tarinan loppu niin hitosti siinä vaiheessa :--D
Sitten pöydässä istuessa osa porukasta oli valloittanut jukeboksin. Sieltä tykiteltiin muun muassa Avaimen Punaista tiiliä sekä Ruokaa ei aseita kappaleita, sekä ainakin muutamaan otteeseen Hipit rautaa Eppu Normaalilta. Hipit valloitusretkellä Lapualla!
Itse yritin esim. Neiti Ö:n kanssa selittää muille idioottimaisia itsetehtyjä sarjakuvia piffiltä. Huomasin tehtävän hyvin haasteelliseksi, koska itseä ne nauratti ihan helvetisti, ettei kertomisestakaan tullut mitään. Toivottavasti muitakin huvitti, koska keskustelut olivat tasoa:
"Hehheh, jumantsuippa ne on mahtavia sarjakuvia..."
"Niinku se: "Kirjottappa siihen vielä, terveisiä kaikille T. Jaska"
"EI VIIIIIITTTTTTTUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU OLEN HOMO T. PASKA"
"AHAHAHAHAHEHAHEDAHAHFHJAJKFNJN"
"..."
"..."
Tunsin oloni sankarilliseksi. Tietysti nämä varmaan tarvitsisivat kuvat tueksi, mutta menkööt.
Tässä vaiheessa aloimme valumaan kohti kotia. Pakko myöntää, tavoite TOPPATAKKI: Onnistunut. Ei meinaan tullut kylmä missään vaiheessa kotimatkaa, vaikka siinä varmasti kestikin kauemmin kuin menomatkalla. Varpaissa kiersi veri kuin nuorella konsanaan. Kotimatka sujui vauhdikkaasti ja huonojen läppien varjossa, lopulta ihan hintsusti eksyen, koska kukaan ei kiinnitä huomiota ympäristöön ja päättäväisellä marssilla jatkettiin eteenpäin. Onneksi nyt vain periaatteessa yksi risteys skipattiin ja huomattiin kohtuu aikaisessa. Kotimatkan aikana myös allekirjoittanut ja Neiti Ö opettivat myös Puntala-aiheisen keskustelun tuoksinassa Neiti A:ta pogoamaan. Siinä oli myös jonkin sortin Cirle Pit sekä Mosh Pit opastukset joukossa. Lopulta vielä viimeisen tiepätkän aikana bongattiin myös saatanallinen puu, joka erottui joukosta kuin musta lammas katraasta. Kuumottavaa.
Perille päästyä luvassa oli perus jatkomeininkiä + aivan helvetin hyvää soijamakaroonilooraa. Kiitokset isännälle. Isäntä esitti myös harvinaislaatuisen spektaakkelin: Kuinka sohvasta, joka ei näytä vuodesohvalta, saadaan kuitenkin lopulta vuodesohva. 1960-luvun suunnittelua parhaimmillaan!
No sitten nukuttiin. Itselleni siunautui paikka keittiön lattialta kera viltin. Voin muuten kertoa, että vaikka oli kaljaverkkarit jalassa, niin olis se hupparikin pitänyt jättää. Siinä lattialla oli nimittäin aivan helvetin kylmä. Ainut asento, missä oli lämmintä, oli todella sykkyräinen sikiöasento. Siinäkin oli todella tärkeää muistaa sitten myös tilkitä kaikki aukot täkin reunoilta, mistä viileää ilmaa olisi voinut päästä sisään. Joku 30min-1h välein siinä heräsin aina kauheaan horkkaan, ja kun suoristi itsensä, niin heti oli hypotermia jaloissa yms., joten sikiöasento oli ainut mitä pystyi edes harkitsemaan. Aamulla kun nousin hetkeksi istumaan, niin huomasin jaloissani toisen viltin :-----------D No joo, perus hyvä idea taas jättää se käyttämättä yön ajalta. No senkun sai niskaan ja meni sikiöasentoon niin alkoi olemaan jo lämmin! Harmi että sitten tekikin jo mieli kohta nousta ylös. Ylösnoustessa vielä toinen keittiön lattian nukkuja kommentoi, että "onko toi makuupussi minkä päällä oot nukkunut kokoajan?" (Ajoi siis pyyhkeiden kanssa patjan virkaa). "Nojoo, kyllähän toi taitaa olla" Ja sitten taas kunnon, ei helvetti -fiilikset päälle.
Ja kylmyyskin kai selittyi, kun räppänä oli vähän ollut auki keittiössä ja sen seurauksena esim. ikkunassa ollut huurukin oli ihan puhdasta jäätä kämpän sisäpuolella. Ens kerralla vois kai tarkistaa tommoset ennen nukkumista, ei ihme että välillä saatto vähän olla vilposta...
Eli nyt olemme Torstain ihanan kauniissa talviaamussa. Aivan helvetin mahtava keli, aurinko paistoi, kipakka talvisää yms. Kaunista. Ainut vain, että itseni piti olla 14.15 palaverissa koululla koskien hyvinvointimessuja. No, jossain klo. 11? alettiin pohtimaan, lähteeköhän Neiti Ö:n auto muuten käyntiin, koska kenelläkään ei ollut esim. lohkolämmitinpiuhaamikähelvetti onkaan.
NO. ei lähtenyt. Muutamaan kertaan koitettiin, mutta eihän se lähtenyt.
Ideariihen tuloksena päädyttiin loogisimpaan ratkaisuun, eli ei todellakaan kysytä esim. naapurilta olisko sillä piuhaa, vaan mennään ostamaan Halpa-Hallista uus. Halpa-Hallikin osoittautui Lapualla torstaina puolenpäivän aikaan todella ahdistavaksi kokemukseksi. Asiakaskuntana pelkkiä mummoja, jotka toivottivat toisilleen paljon suojelusenkeleitä. Sitten vielä tönivät ostoskärryillä eivätkä sano mitään jos haluavat päästä ohi. Kokoajan tuntui, että oli jotenkin tiellä ja alkoi ahdistamaan. Ostimme kuitenkin Halpa-Hallista uuden lämmityspiuhan. Autoa johtoon laittaessa huomasimme, että ohhoh, ostettiinpa vääränlainen johto... No sitten menimme kysymään lopulta naapurilta apua. Ohhoh, hänellähän oli oikeanlainen johto :----D Sitten vaan auto lämpiämään ja palauttamaan ostettua johtoa. Ostajamme sai takaisin jonkun summan arvoisen lipareen, jonka käsitimme, että pakko käyttää ostoksiin. Ostimme ruokaa, ja lipukkeesta jäi yli rahaa, jonka sai takaisin käteisenä. Eli kai sen olisi sittenkin voinut ottaa rahana. Mahtavaa ajatteluketjua taas. Onneksi viisi jumittavaa päätä on aina mahtava yhdistelmä seikkaillessa.
Osallistuin myös kilpailuun Halpa-Hallissa. Siinä ei missään lukenut, mitä voi voittaa. Tai mihin osallistuu. Mainoksessa oli vain Vicks kurkkupastilli logo ja Suomen MM-jääkiekkojoukkue. Eli varmaan kurkkupastilleja tai jääkiekkoa tai jotain sen yhdistelmää? Mielestäni oli hauskaa myös, että kilpailukysymys lomakkeessa on: "Miksi juuri sinun pitäisi voittaa pääpalkinto?" Olis ihan kiva tietää, että mikäs hitto se pääpalkinto edes on? Kirjoitin siihen kuitenkin ystävällisesti: "Mielestäni olen oikeutettu pääpalkintoon, koska haluaisin sen todella kovasti :hymynaama:". Nyt vaan jännitetään!
No ehdimme siis kuitenkin pukata autoon lämpöä 1h10min ajan. Sitten kello oli jotain 13.50, ja kun Lapualta ajaa sen puolisen tuntia Seinäjoelle, niin jokainen tietysti tietää, että totuuden hetket olivat käsillä. Taskuraketti lähti kuitenkin mallikkaasti, joskin hieman yskien, käyntiin ja jumalauta siitä tuli mahtava fiilis. Yksi hienoimpia tämän alkuvuoden aikana saavutettuja. Sieltä sitten mukavasti ajellen kokoustamaan, tyylikkäästi hieman myöhässä. Yllä kaljaverkkarit, kauhea hipin katku, kassillinen levyjä ja muutenkin kokonaisvaltaisen freesiolo. Ihan hyvin meni kuitenkin, koska ei ollut mitään kovin virallista meininkiä.
Sieltä suorilta syömään hiton hyvää salaattia Neiti A:n ja Neiti Ö:n seuraksi. Täältä menin lohduttamaan väsynyttä itseäni Anttilaan ja ostin levyjä. Sitten sainkin soiton Herra A:lta, joka kysyi kahville. No tulimme kämpilleni juomaan teetä ja kaipasin jo vähän suihkun seuraa. Kävin kuitenkin noutamassa Herra A:n kanssa vielä itselleni makoisan pitsan, jonka syömisen jälkeen pääsin vihdoin suihkuun siinä kello 20-21 maissa. Sitten väsyttikin jo niin helvatasti, että oli pakko mennä nukkumaan. NYT OLEN KELLO 0600 ALKANUT KIRJOITTAMAAN TÄTÄ, MITKÄ UNIVELAT? Saatana kun ihan pirteänä nousee tähän aikaan, niin vähän ahdistaa kyllä...
Mutta yhteenvetona: Ihan mahtava reissu. Näitä lisää. Kiitos ja aamen.
Tarkoituksena oli siis lähteä Lapualle viettämään kaverin hieman-myöhästyneitä-tupareita. Matkaan lähdettiin Seinäjoelta neitien A, B sekä Ö kanssa. Neiti Ö:n auto vastusti syvästi Lapuaa, osoittamalla innottomuutensa sisätilojen lämmittämiseen. Aina kun yritti kääntä puhallusta päälle, niin vastassa oli vain vastentahtoista vinkumista. Siinä sitten napsuteltiin on/off meiningillä, ja se kuulosti suurin piirtein tältä:
"Noniin, kokeillaas..."
"IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII"
"Vittu."
"Mites nyt...?"
"IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII"
"..."
Päädyimme siis siihen johtopäätökseen, että mitä lähemmäs Lapuaa tultiin, niin autoakin alkoi jo ahdistamaan. Lopulta autokin onneksi alistui kohtaloonsa, ja suostui lämmittämään matkustajia.
Näiden kokemusten kautta päästiinkin supermarkettiin, josta hieman matkaevästä. Tämän jälkeen jostain syystä taas luotettiin allekirjoittaneen navigointitaitoihin, mutta onneksi lopulta kuljettaja tuli järkiinsä ja katsoi netistä, missä kohde sijaitsee. Annoin kuitenkin lopulta hyvin tärkeitä ja ajankohtaisia oivalluksia siitä, mihin pitäisi kääntyä. Navigointi oli tasoa:
"Joo nyt alkaa näyttään tutulta..."
"..."
"Tosta risteyksestä ois muuten pitäny kääntyä vasemmalle!"
"Kiva kun kerrot sen risteyksen jälkeen..."
"Joo ei mitään, aina ilo auttaa!"
Lopulta kuitenkin saavuimme pääkallonpaikalle, jossa saimme kuulla illan suunnitelman. Paikallinen baari auki klo 00.00 asti, paikallin yökerho kiinni. Eli periaatteessa sitten muutaman aloittelun jälkeen etkoiltiin baarissa ja jatkettiin pääkallonpaikalla. Ilta oli perusmeiningiltään hyvä, itse sain liikaa CD-levyjä kotiinviemisiksi, mutta eikai siitä haittaakaan ole.
Meininkien jälkeen päätimme jatkaa matkaa kohti legendaarista Pub Wäiskiä. Koska pakkasta -27 astetta varmaan, päätin että pukeudun lämpimästi. Tästä syystä jalassani oli varsilenkkarit, kaljaverkkarit ja tottakai takki auki tyylillä. Mennessä tuli aivan helvetin kylmä. Varpaat olivat kapakassa vielä varmaa tunnin verran tunnottomat, mutta kuuluu asiaan. Ei minulla nyt lämpimämpiäkään vaatteita toisaalta ole kaapissa, niin turha valittaa. Mukavan kirpeä keli. Matkaa keskustaa kohti vauhditti kuitenkin semmoinen todella hauska seikka, että autotiethän ovat erittäin mukavassa jäässä tällaisilla keleillä. JOTEN luistelimme hyvät tovit niitä pitkin, kun kerta lenkkarit oli jalassa. Hauskaa, ehkä hieman tyhmää, kyllä sieltä muutama kaatuminenkin saatiin aiheutettua. Mahtava idea kuitenkin, nopeampaa kuin kävely ja rennompaa kuin juokseminen.
Wäiskissä ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota, oli mainostaulu baaritiskillä. Siinä mainostettiin lakushottia sloganilla: "Vähemmistön edustajasta kansan suosikiksi". Sitten siinä oli vielä sen fazerin lakuhemmon naama, jonka päällä kieltomerkki. Aitoa ja autenttista Lapuaa parhaimmillaan! Heti tuli sellainen kotoisa fiilis. Tässä vielä kuva kyseisestä mainoksesta:
Tämän huomion jälkeen alettiin porukalla kasaamaan toppatakkeja sieluumme alkoholilla, jotta takaisin käveltäessä ei tule kylmä. Aloitin Gin Tonicilla. Hämmensi kun tiskillä kyseltiin haluanko sitruunaa ja tottakai sanoin joo. Sitten pieni hetki ja kaivellaan sitruunaa jostain jääkaapin perältä ja todetaan: "Hehheh, tää on niin harvinainen juoma, ettei tuu oikein tätä sitruunaa leikeltyä valmiiks." Lapua heeei, klassikot kunniaan! Sinänsä ihan hyvä juttu, toisaalta en tiedä kauanko se sitruuna siellä jääkaapissakaan on homehtunut. Ihan hyvä oli kuitenkin.
Tämän jälkeen istuttiinkin pöydässä varmaan viisi minuuttia ja todettiin, että TÄSSÄHÄN ON NYT SHOTTIEN PAIKKA. Ne olivat ok-halpoja, ja siellä oli semmoinen kuin KÄNNIANKKA, joten miksipä ei? Tiskillä tapahtui taas hämmennys, kun kysyin mitä Känniankkaan tulee:
"Jekkua ja tequilaa"
"..."
"Kuulostaa hyvältä, sellainen sitten."
Siihen siis tuli tequilat pohjalle ja jekku omaksi kerrokseksi päälle. Jekun maku, tequilan potku. Ihan ok. Alkoi lämmittämään jo.
Tämän jälkeen menin pelaamaan pelikonetta ja numero kenoa. Ihan hyvin siinä aikaani tapoin, kunnes neiti Ö ja kosketusnäyttöjen maailma pääsivät kosketuksiinsa. Aggresiivista Mökkipelin taustamusiikin diggaamista. Ihan viihdyttävä näkökulma, joten ei valittamista. Olisin varmaan hävinnyt kuitenkin, koska humalassa nyt ei ainakaan kiinnosta nostella mitään pikkuhiluja.
Sitten skipataan kaikki jauhamiset ja otetaan uusi baaritiskihämmennys kehiin. Eli menimme ostamaan uuden satsin shotteja, Nordean piikkiin. Muistaakseni lista näytti jotakuinkin tältä:
1 kpl Minttu
1 kpl Lontoon rae
1 kpl Fisu
1 kpl Känniankka
Lontoon rae, check. Fisu, check. Känniankka, periaatteessa check. Mintun kohdalla kuitenkin todettiin, että ei onnaa koska: Minttu loppu. Noh, siinä sitten taidettiin vaihtaa minttu pätkikseen. Eli kaikki tyytyväisiä. Lapualainen nuori neito tiskin takana taisi kuitenkin mennä hämilleen Seinäjokelaisesta sanataituruudesta, joten aina vähän väliä piti syöttää tilattu lista uudestaan sisään. Yleensä ihan päin helvettiä ja taustalta korjailuja kuunnellen. Sitten jossain vaiheessa pääsin taas huomauttamaan, että itse otin siis Känniankan, ja sain takaisin seuraavan keskustelun.
"Känniankka siis oli myös mukana"
"Joo mutta katoppa kun sitä ei voi koska ei minttua"
"No mut siis otin känniankan"
"Joo mut siis ei voi"
"No otan sit pätkiksen ihan sama"
Sitten sellainen puolen minuutin "ahaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa" -elämys, että mitäs helvettiä. Jos känniankan resepti on:
Tequila
Jägermaister
Missä siinä on se minttu? No, ihan samaa tasoa kuin Ilonan kelkka, niin tähän on jo totuttu. Ihan sama :---D
No, tässä vaiheessa takaani eräs herrasmies huomautti, että olenko se joku basisti seinäjoelta, joka soittaa jossain bändissä. Sanoin että en. "No näytit vaan takaapäin, kun sillä on rastat kanssa!". Jaaaa. No juteltiin hetki jostain soittimista ja sitten koitin häippästä, mutta joku mies tiskillä oli kiinnittänyt huomiota ja tähän, ja alkoi setittämään aivan korkealentoista kamaa. Hän oli kuulemma promoottori/manageri, joka on tehtnyt yli 20 vuotta näitä hommia. Tuonut kuulemma semmoisia pumppuja tänne kuin "Fantasia ja mitä näitä nyt on." Uusin kiinnitys oli METALLICA SEINÄJOKI AREENALLA TORSTAINA 2.2.2012" Eli siis baari-illasta katsottuna seuraavana päivänä. Sovinkin sitten keikan itselleni sinne. Harmi ettei ole bändiä tällä hetkellä, mutta kai sellaisenkin olisi nopsaan kasannut kun kerta 'tallicaa lämpätään! Huhhuh, mikä sauma. Oli pakko tarttua. Jossain vaiheessa kun en suostunut antamaan yhteystietoja bändini jäseniltä, mies alkoi epäilemään etten luota häneen. Tämän jälkeen tuli yksi illan kovimmista laineista:
"Niin musta tuntuu ettet nyt luota oikein muhun..."
"No siis, sanoppa nyt ketä nää oot esim. tuonu tänne suomeen tai onko jotain hyviä yhteyksiä"
"No tunnethan sää ton Hjallis Harkimon?"
"No en kyllä tunne, mutta tiedän kuitenkin. Kuis? Tunnekko ite sen!?"
"Joo tunnen pitkältä ajalta. Muistan kun oltiin kerran veneilemässä. Vittu se jätkä sekos ihan totaalisesti!"
"..."
"..."
"..."
"... joo mut hei mun on nyt pakko poistua takavasemmalle ->"
Toi Hjallissetti jotenkin räjäytti pankin, ja oli pakko poistua kun alkoi naurattamaan tuon tarinan loppu niin hitosti siinä vaiheessa :--D
Sitten pöydässä istuessa osa porukasta oli valloittanut jukeboksin. Sieltä tykiteltiin muun muassa Avaimen Punaista tiiliä sekä Ruokaa ei aseita kappaleita, sekä ainakin muutamaan otteeseen Hipit rautaa Eppu Normaalilta. Hipit valloitusretkellä Lapualla!
Itse yritin esim. Neiti Ö:n kanssa selittää muille idioottimaisia itsetehtyjä sarjakuvia piffiltä. Huomasin tehtävän hyvin haasteelliseksi, koska itseä ne nauratti ihan helvetisti, ettei kertomisestakaan tullut mitään. Toivottavasti muitakin huvitti, koska keskustelut olivat tasoa:
"Hehheh, jumantsuippa ne on mahtavia sarjakuvia..."
"Niinku se: "Kirjottappa siihen vielä, terveisiä kaikille T. Jaska"
"EI VIIIIIITTTTTTTUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU OLEN HOMO T. PASKA"
"AHAHAHAHAHEHAHEDAHAHFHJAJKFNJN"
"..."
"..."
Tunsin oloni sankarilliseksi. Tietysti nämä varmaan tarvitsisivat kuvat tueksi, mutta menkööt.
Tässä vaiheessa aloimme valumaan kohti kotia. Pakko myöntää, tavoite TOPPATAKKI: Onnistunut. Ei meinaan tullut kylmä missään vaiheessa kotimatkaa, vaikka siinä varmasti kestikin kauemmin kuin menomatkalla. Varpaissa kiersi veri kuin nuorella konsanaan. Kotimatka sujui vauhdikkaasti ja huonojen läppien varjossa, lopulta ihan hintsusti eksyen, koska kukaan ei kiinnitä huomiota ympäristöön ja päättäväisellä marssilla jatkettiin eteenpäin. Onneksi nyt vain periaatteessa yksi risteys skipattiin ja huomattiin kohtuu aikaisessa. Kotimatkan aikana myös allekirjoittanut ja Neiti Ö opettivat myös Puntala-aiheisen keskustelun tuoksinassa Neiti A:ta pogoamaan. Siinä oli myös jonkin sortin Cirle Pit sekä Mosh Pit opastukset joukossa. Lopulta vielä viimeisen tiepätkän aikana bongattiin myös saatanallinen puu, joka erottui joukosta kuin musta lammas katraasta. Kuumottavaa.
Perille päästyä luvassa oli perus jatkomeininkiä + aivan helvetin hyvää soijamakaroonilooraa. Kiitokset isännälle. Isäntä esitti myös harvinaislaatuisen spektaakkelin: Kuinka sohvasta, joka ei näytä vuodesohvalta, saadaan kuitenkin lopulta vuodesohva. 1960-luvun suunnittelua parhaimmillaan!
No sitten nukuttiin. Itselleni siunautui paikka keittiön lattialta kera viltin. Voin muuten kertoa, että vaikka oli kaljaverkkarit jalassa, niin olis se hupparikin pitänyt jättää. Siinä lattialla oli nimittäin aivan helvetin kylmä. Ainut asento, missä oli lämmintä, oli todella sykkyräinen sikiöasento. Siinäkin oli todella tärkeää muistaa sitten myös tilkitä kaikki aukot täkin reunoilta, mistä viileää ilmaa olisi voinut päästä sisään. Joku 30min-1h välein siinä heräsin aina kauheaan horkkaan, ja kun suoristi itsensä, niin heti oli hypotermia jaloissa yms., joten sikiöasento oli ainut mitä pystyi edes harkitsemaan. Aamulla kun nousin hetkeksi istumaan, niin huomasin jaloissani toisen viltin :-----------D No joo, perus hyvä idea taas jättää se käyttämättä yön ajalta. No senkun sai niskaan ja meni sikiöasentoon niin alkoi olemaan jo lämmin! Harmi että sitten tekikin jo mieli kohta nousta ylös. Ylösnoustessa vielä toinen keittiön lattian nukkuja kommentoi, että "onko toi makuupussi minkä päällä oot nukkunut kokoajan?" (Ajoi siis pyyhkeiden kanssa patjan virkaa). "Nojoo, kyllähän toi taitaa olla" Ja sitten taas kunnon, ei helvetti -fiilikset päälle.
Ja kylmyyskin kai selittyi, kun räppänä oli vähän ollut auki keittiössä ja sen seurauksena esim. ikkunassa ollut huurukin oli ihan puhdasta jäätä kämpän sisäpuolella. Ens kerralla vois kai tarkistaa tommoset ennen nukkumista, ei ihme että välillä saatto vähän olla vilposta...
Eli nyt olemme Torstain ihanan kauniissa talviaamussa. Aivan helvetin mahtava keli, aurinko paistoi, kipakka talvisää yms. Kaunista. Ainut vain, että itseni piti olla 14.15 palaverissa koululla koskien hyvinvointimessuja. No, jossain klo. 11? alettiin pohtimaan, lähteeköhän Neiti Ö:n auto muuten käyntiin, koska kenelläkään ei ollut esim. lohkolämmitinpiuhaamikähelvetti onkaan.
NO. ei lähtenyt. Muutamaan kertaan koitettiin, mutta eihän se lähtenyt.
Ideariihen tuloksena päädyttiin loogisimpaan ratkaisuun, eli ei todellakaan kysytä esim. naapurilta olisko sillä piuhaa, vaan mennään ostamaan Halpa-Hallista uus. Halpa-Hallikin osoittautui Lapualla torstaina puolenpäivän aikaan todella ahdistavaksi kokemukseksi. Asiakaskuntana pelkkiä mummoja, jotka toivottivat toisilleen paljon suojelusenkeleitä. Sitten vielä tönivät ostoskärryillä eivätkä sano mitään jos haluavat päästä ohi. Kokoajan tuntui, että oli jotenkin tiellä ja alkoi ahdistamaan. Ostimme kuitenkin Halpa-Hallista uuden lämmityspiuhan. Autoa johtoon laittaessa huomasimme, että ohhoh, ostettiinpa vääränlainen johto... No sitten menimme kysymään lopulta naapurilta apua. Ohhoh, hänellähän oli oikeanlainen johto :----D Sitten vaan auto lämpiämään ja palauttamaan ostettua johtoa. Ostajamme sai takaisin jonkun summan arvoisen lipareen, jonka käsitimme, että pakko käyttää ostoksiin. Ostimme ruokaa, ja lipukkeesta jäi yli rahaa, jonka sai takaisin käteisenä. Eli kai sen olisi sittenkin voinut ottaa rahana. Mahtavaa ajatteluketjua taas. Onneksi viisi jumittavaa päätä on aina mahtava yhdistelmä seikkaillessa.
Osallistuin myös kilpailuun Halpa-Hallissa. Siinä ei missään lukenut, mitä voi voittaa. Tai mihin osallistuu. Mainoksessa oli vain Vicks kurkkupastilli logo ja Suomen MM-jääkiekkojoukkue. Eli varmaan kurkkupastilleja tai jääkiekkoa tai jotain sen yhdistelmää? Mielestäni oli hauskaa myös, että kilpailukysymys lomakkeessa on: "Miksi juuri sinun pitäisi voittaa pääpalkinto?" Olis ihan kiva tietää, että mikäs hitto se pääpalkinto edes on? Kirjoitin siihen kuitenkin ystävällisesti: "Mielestäni olen oikeutettu pääpalkintoon, koska haluaisin sen todella kovasti :hymynaama:". Nyt vaan jännitetään!
No ehdimme siis kuitenkin pukata autoon lämpöä 1h10min ajan. Sitten kello oli jotain 13.50, ja kun Lapualta ajaa sen puolisen tuntia Seinäjoelle, niin jokainen tietysti tietää, että totuuden hetket olivat käsillä. Taskuraketti lähti kuitenkin mallikkaasti, joskin hieman yskien, käyntiin ja jumalauta siitä tuli mahtava fiilis. Yksi hienoimpia tämän alkuvuoden aikana saavutettuja. Sieltä sitten mukavasti ajellen kokoustamaan, tyylikkäästi hieman myöhässä. Yllä kaljaverkkarit, kauhea hipin katku, kassillinen levyjä ja muutenkin kokonaisvaltaisen freesiolo. Ihan hyvin meni kuitenkin, koska ei ollut mitään kovin virallista meininkiä.
Sieltä suorilta syömään hiton hyvää salaattia Neiti A:n ja Neiti Ö:n seuraksi. Täältä menin lohduttamaan väsynyttä itseäni Anttilaan ja ostin levyjä. Sitten sainkin soiton Herra A:lta, joka kysyi kahville. No tulimme kämpilleni juomaan teetä ja kaipasin jo vähän suihkun seuraa. Kävin kuitenkin noutamassa Herra A:n kanssa vielä itselleni makoisan pitsan, jonka syömisen jälkeen pääsin vihdoin suihkuun siinä kello 20-21 maissa. Sitten väsyttikin jo niin helvatasti, että oli pakko mennä nukkumaan. NYT OLEN KELLO 0600 ALKANUT KIRJOITTAMAAN TÄTÄ, MITKÄ UNIVELAT? Saatana kun ihan pirteänä nousee tähän aikaan, niin vähän ahdistaa kyllä...
Mutta yhteenvetona: Ihan mahtava reissu. Näitä lisää. Kiitos ja aamen.
maanantai 16. tammikuuta 2012
Unien maailma, Pt. 6
Näin unta. Se oli kuumottavaa. Tarina ei ole pitkä, mutta jaan sen silti:
Elikkäs unessa makasin onnellisena sohvalla, mutta sohva oli asetettu todella ahdistavasti siten, että kun makasin siinä pää hieman koholla, niin näin olohuoneen ikkunaan suoraan. Unen kaava oli se, että joku todella kuumottavan oloinen hiippailija tuijotti minua aina sieltä ikkunasta. Pelkäsin sitä, koska se ei tehnyt mitään muuta kuin seisoi vain siinä ja tuijotti.
Onneksi ikkunalaudallani oli kuitenkin pehmolelunalle, joka heilutti kättään jos sille heilutti kättä.
Eli se niin sanotusti moikkasti takaisin semmoisella hitaalla heiluriliikkeellä. Tämä nallen käden heilautus säikäytti puolestaan ikkunan takana tuijottelevan hiippailijan, joten tästä eteenpäin varmaan jokainen arvaa unessa toistuvan syklin. Hetken aikaa sitä siinä ihailtiin, kun itse paska housussa vilkuttelen nallellle, joka myös oli aika kuumottavan näköinen vilkuttaessaan takaisin. Jouduin vain jatkamaan vilkuttelua, sillä aina kun lopetin sen, niin tuijottelija hahmo ilmestyi ikkunan taakse. Tämä oli oikeasti aivan helvetin pelottavaa ja heräsinkin lopulta keskellä yötä siihen, että sydän lyö kahtasataa ja ahdistukset hiipivät mielen syövereihin. En saanut unta kunnolla enää yöllä. Toivottavasti ei hiippailija palaa tulevaisuudessa pääni sisään.
Mutta koska tarina oli niin lyhyt, niin otan tähän tällaisen maailmankuvani hajoittaneen asian, mikä kävi ilmi erään foorumin kautta tässä muutamat päivät sitten. Eli oli puhetta ananaksesta, niin joku letkautti että ne kasvaa pelloissa. Voi helvetti miten tyhmä ja tietämätön ihminen voi olla, sillä ei kaikesta jaksa ottaa aina selvää. Luulin kuitenkin suurimissa hawaiji unelmissani, että ananakset kasvaa jossain helvetin puissa ja sieltä ne poimitaan kiertoon tai jotain.
MUTTA EI.
Niitä viljellään jonkinsortin pelloilla..en ole sisältä enää koskaan ennallani. Tässä vielä kuvaa tästä hirvittävyydestä:
En suostu hyväksymään tätä asiaa :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Elikkäs unessa makasin onnellisena sohvalla, mutta sohva oli asetettu todella ahdistavasti siten, että kun makasin siinä pää hieman koholla, niin näin olohuoneen ikkunaan suoraan. Unen kaava oli se, että joku todella kuumottavan oloinen hiippailija tuijotti minua aina sieltä ikkunasta. Pelkäsin sitä, koska se ei tehnyt mitään muuta kuin seisoi vain siinä ja tuijotti.
Onneksi ikkunalaudallani oli kuitenkin pehmolelunalle, joka heilutti kättään jos sille heilutti kättä.
Eli se niin sanotusti moikkasti takaisin semmoisella hitaalla heiluriliikkeellä. Tämä nallen käden heilautus säikäytti puolestaan ikkunan takana tuijottelevan hiippailijan, joten tästä eteenpäin varmaan jokainen arvaa unessa toistuvan syklin. Hetken aikaa sitä siinä ihailtiin, kun itse paska housussa vilkuttelen nallellle, joka myös oli aika kuumottavan näköinen vilkuttaessaan takaisin. Jouduin vain jatkamaan vilkuttelua, sillä aina kun lopetin sen, niin tuijottelija hahmo ilmestyi ikkunan taakse. Tämä oli oikeasti aivan helvetin pelottavaa ja heräsinkin lopulta keskellä yötä siihen, että sydän lyö kahtasataa ja ahdistukset hiipivät mielen syövereihin. En saanut unta kunnolla enää yöllä. Toivottavasti ei hiippailija palaa tulevaisuudessa pääni sisään.
Mutta koska tarina oli niin lyhyt, niin otan tähän tällaisen maailmankuvani hajoittaneen asian, mikä kävi ilmi erään foorumin kautta tässä muutamat päivät sitten. Eli oli puhetta ananaksesta, niin joku letkautti että ne kasvaa pelloissa. Voi helvetti miten tyhmä ja tietämätön ihminen voi olla, sillä ei kaikesta jaksa ottaa aina selvää. Luulin kuitenkin suurimissa hawaiji unelmissani, että ananakset kasvaa jossain helvetin puissa ja sieltä ne poimitaan kiertoon tai jotain.
MUTTA EI.
Niitä viljellään jonkinsortin pelloilla..en ole sisältä enää koskaan ennallani. Tässä vielä kuvaa tästä hirvittävyydestä:
En suostu hyväksymään tätä asiaa :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
tiistai 10. tammikuuta 2012
Kuumat hakusanat, Pt. 2
Koska itselläni on kova nukutushalu, mutta en voi nukkua vielä, koska muuten herään aamuyöstä unettomuuteen, niin selailenpa tässä aikani kuluksi ja kaikkien huviksi taas hakusanoja, joiden avulla tähän aivo-oksennuksen glorifikaatioon on eksytty. Toivottavasti tässä menee ikuisuus tarinoidessa niin pääsen sitten kivasti nukkumaan.
Ihan alkuun haluaisin kuitenkin sanoa, että olen muutamaa biisiä vaille kuunnellut George Michaelin koko tuotannon spotifysta. Sitä vaan mietin, että tässä artistin kuvauksessa sanotaan, että "biggest pop star of 80s, infectiously catchy pop songs, engagin melodies" yms. Olen nyt paikallistanut omaan makuuni yhden ihan tartuttavan poppilaulun jossa on kihlautuvat melodiat. Muuten ihan tajutonta kuraa. Tykkään kuitenkin Whamista, joten ei tässä pitäisi olla mitään ongelmaa. Hämmentävää. Maailma on varmaan ollut aivan sekaisin 80-90 luvun vaihteessa. Tai sitten se myyntivaltti on ollut toi "good looks" mikä myös mainitaan tuolla infossa. Olisivat saman tien muuttaneet kuvauksen "infectiously and engagingly (helvetti mikä sana, gagaginggignngalghllgly) good looking, with one good pop song"
No mutta hakusanoihin. Numerojärjestys ei kerro mitään muuta, kuin numeroarvon, jonka olen antanut kyseiselle hakusanalle (eli eihän se silloin oikestaan ole edes numerojärjestyskään):
1. suomalaisia pornosivuja
- väärä sivusto, toveri. tämä on ehkä kirjallista pornoa keskiluokalle, mutta audiovisuaalista materiaalia saa muualta. Pahoittelut harhaanjohtamisesta ja hali sinnekin.
2. kosketushiiri ei toimi painaessa
- hahhhah, painitaan samojen ongelmien kanssa mies (voi olla myös nainen. pitäisi varmaan tasa-arvon nimissä sanoa ihminen. kaikkihan me ollaan kuitenkin ihmisiä). Suosittelen sellaista ratkaisua, kuin että etsit hintavertailusta halvimman hiiren. Itseni aikoihin se oli joku Microsoftin kahdeksan euron perushiiri. Sitten tilaat sen ja haet vasaran ja lyöt keskelle sitä touchpadia. Ei toimi edelleenkään, mutta oli hauskaa sen punaisen vihanvälähtämän sekuntin ajan.
3. unet vessapaperista
- hehheh, kiitos ja anteeksi. ei muuta. ja seuraavaan ->
4. sankarisex
- en tiedä mitä tällä on haettu. varmaan perinteistä pornoa hakusanalla jota äiti ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä, koska vieraskielinen sana lopussa. Johtopäätös siitä, että laulaahan J. Karjalainenkin, että me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. Jos nenään katsoo niin ollaan varmaan luusereita sitten önk tönk. Tisseihin ainakin kun katsoo niin ollaan hyväksikäyttäjä raiskaajia.
5. unessa ulostaminen
- katso kohta 3.
67. tennarien sitomine
- tämä oli muotoiltu niin ärsyttävästi, koska jos jotain pitää vihata, niin noita sanojen lopettelua ennen aikojaan. Mutta sitomisvinkkejä ei täältä saa, koska tuolla hakusanalla on kuitenkin päädytty siihen tekstin pätkään, jossa en onnistunut enää kännissä sitomaan kengännauhojani. Eli niksipirkka hyötysuhde tasan nolla.
756. avautuminen vittu vituttaa x2
- NO EIKÖSTÄ VAIN. Harmittavaa tietysti, että olet vittuuntut avautumiseen, mutta jostain syystä googlaat sitä. Taidat olla hieman masokistinen luonne. Päädyt sillä hakusanalla blogiin, joka perustuu ihan vitun lapselliselle avautumiselle, jossa ei ole päätä eikä häntää vaan parhaat selkäpalat:
Abba sillit, nyt saatavilla lähimmästä hyvin varustellusta ruokakaupastasi. Löytyy sinappisilliä ja kaikkea muuta, muttei kuitenkaan ketsuppisilliä, joten opiskelijat älkööt vaivautuko.
Anteeksi pakollinen mainostus, mutta siitä tämä blogi elää. Tuotesijoittelun aikakausi jne.
Mutta tuosta "avautuminen vittu vituttaa", parasta oli se, että samalla hakusanalla on haettu kaksi (2) kertaa ja tultu tänne. Toivottavasti vielä sama heebo. Varmasti vituttaa, hehe.
HEI NYT TULI TOINEN HYVÄ BIISI TSÖÖTS MAIKKOLILTA. ja asiaan ->
846. juhliin pitsaa
-pitsaaaaaaaaaaaaaaaaa tekee mieleni mun, pitsaaaaaaaaaaaaaaa tekee mielesi sun, pitsaaaaaaaaaaaaaaa aina vain pitsaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa. oho tipahti kuolaa lattialle.
43. hipsterit ei vaihda hehkulamppua
- you got that damn right, biatch. muutenkin ihan vitun jackpot, koska en omista esimerkiksi keittiössä kattolamppua. Toisaalta onkohan tässä haettu sitä vitsiä "kuinka monta hipsteriä tarvitaan vaihtaan hehkulamppu?" "no se on niin outo luku ettet tiiä kuitenkaan". padam-tsh vaan.
1349. lehmän tisseistä maito suihkut
- tästä minä nautin.
56. lobotomia hypotermia
- tästä minä saattaisin nauttia. tai en kyllä välttämättä sittenkään. Mutta ehkä, jätän option avoimeksi.
777. lasin ekologinen selkäreppu
- onko lasi joku valmistaja? Vai olenko pudonnut kehityksen kärryiltä. Mikä on lasinen ekologinen selkäreppu? Varmasi ainakin helvetin epämukava ja helposti hajoava. MIKSI TE GUUGLETATTE JOTAIN LASIN EKOLOGINEN SELKÄREPPU JA HÄMMENNÄTTE SITÄ KAUTTA PIENTÄ IHMISTÄ. En tykkää, ei halia sinne osoitteeseen.
85115. marttilan kortteeri
- kyllä, seinäjoen opiskelijoiden hämäämistä jo vuodesta 2009. Täältä saatte aidot kokemukset Marttilasta ja heidän asunnoistaan sekä toiminnastaan, bwhahah. Paitsi etten asu enää siellä, eikä oikeastaan ole pahaa sanottavaakaan. Mut sanotaan nyt kuitenkin että kämpät täynnä pirivietereitä ja muita nappiteppoja. Välttäkää. Myös amisbasson kuunteleminen uhkana. Tai voi se olla mahdollisuuskin, mistä näistä tietää.
6. vittu pilkku daijuun
- tässä on varmaan koitettu etsiä omia muistikuvia viikonlopulta internetin kautta. voin kertoa sen kulun tässä ja nyt ystäväni: "yritit varmaan metsästää vittua, olit pilkkuun asti baarissa, sinut heitettiin ulos ja sait lopulta daijuun". Ens viikolla sitten uudestaan taas.
7. mutta miten vittu tein?
- tätä minäkin monesti mietin, mutta en ole vieläkään keksinyt että miten vittu? Tyydynkin siis vain toteamaan, että miten vittu tein?
8. vittu tänään oli mielenkiintoinen .. vau, se ei yleensä tapah
TÄMÄ. VAIN JA TÄMÄ ON SE SYY TÄHÄN POSTAUKSEEN. Mitä helvettiä tuossa on yritetty hakea, hakusana katkeaa tuolta blogin tilastoista liian pituuden takia arftgjaejgjaegaenj. JOKU ON OLLU MIELENKIINTOSTA, MITÄ EI TAPAHDU USEIN? MITÄ SE ON? Ufojen invaasio? Messiaan laskeutuminen keskuuteemme? Matti Nykäsen selvä viikonloppu? Aki Kaurismäen hyvä elokuva? KERTOKAAAAA jää muuten vaivaamaan.
909. unien selitykset paskat housuun
- tämän minäkin haluaisin löytää unikirjasta. Pakko olla joku todella spykologinen selitys, koska aika dramaattisesta asiasta kyse.
1006. kauniissa kauneissa
- AAMEN. Varmaan ekassa blogipostauksessa mietin, miten helvetissä sana "kauniissa" taipuu monikossa. Vai taipuuko ollenkaan? Nyt joku muukin on pohtinut samaa. Toivottovasti on joku yliopisto mies tai nainen, eikä lukionkäynti mies tai nainen, sillä yliopistolla saa statusta. Voisin päästä taiteilijapiireihin.
567. kiss suihkuverho
- tämä se olisikin makea. Joku Gene Simmonsin kieli aina irvokkaasti siinä ja kuvittelet aina astuvasi herra rahanahneenpaskan suuhun. Kuumottavaa ja viehättävää samalla oven aukaisulla.
10 ja viba. kaasu him hifk
- tässä on joko joku hakenut tylsästi HIMin rumpalia ja jotain kendojoukkuetta, tai sitten tässä on mahtavin suunnitelma sitten Marsin valloittamisen. Eli kaasutetaan HIM ja HIFK. Epäilen ensimmäistä, toivon jälkimmäistä.
JOKERIPOKERIEKSTRAROSVOSEKTORI-OSIO:
1. Joku/jotkin on lukenut blogiani jumalauta IPADILLA ja IPHONELLA. Siis helvetti. Hipsterpisteet x 10 potenssiin ääretön. Joku oli myös selannut tätä blogia NETSCAPELLA. Luulin, että se kuoli jo -98, mutta ei saatana. Joku sitkeä sissi vieläkin hinkkaa nettiä tuolla kyseisellä selainmaailman hylkiöllä. Tai sitten sekin on hipster, joka käyttää ironisesti Netscapea. Eli taitaa kuitenkin taas lopulta ropista enemmän pisteitä vaan omaan laariin.
2. Tuolla on myös tuo osio "Viittaavat sivustot". Siellä oli tällainen helmi, kuin:
webcamboysxxx.com
En ole itse vielä uskaltanut käydä tuolla sivustolla. En suosittele ketään muutakaan käymään. Mutta siis vaikka minä kaunis olenkin, niin ei sitä minulle tarvitse kertoa. Ei ihme muuten, että pukka facebookissa jotain todella hämmentäviä kaveripyyntöjä...
Mutta kiitos ja anteeksi kun et jaksanut välttämättä taaskaan lukea tätä loppuun. Nyt en vieläkään pääse nukkumaan, koska kello on vasta yhdeksän. Tavoite nitkuttaa kymmeneen, eli ei tästäkään ollut apua sitten saatana. Sama kai silti julkaista kun tähän asti olen päässyt, eli sayonara vaan.
Ihan alkuun haluaisin kuitenkin sanoa, että olen muutamaa biisiä vaille kuunnellut George Michaelin koko tuotannon spotifysta. Sitä vaan mietin, että tässä artistin kuvauksessa sanotaan, että "biggest pop star of 80s, infectiously catchy pop songs, engagin melodies" yms. Olen nyt paikallistanut omaan makuuni yhden ihan tartuttavan poppilaulun jossa on kihlautuvat melodiat. Muuten ihan tajutonta kuraa. Tykkään kuitenkin Whamista, joten ei tässä pitäisi olla mitään ongelmaa. Hämmentävää. Maailma on varmaan ollut aivan sekaisin 80-90 luvun vaihteessa. Tai sitten se myyntivaltti on ollut toi "good looks" mikä myös mainitaan tuolla infossa. Olisivat saman tien muuttaneet kuvauksen "infectiously and engagingly (helvetti mikä sana, gagaginggignngalghllgly) good looking, with one good pop song"
No mutta hakusanoihin. Numerojärjestys ei kerro mitään muuta, kuin numeroarvon, jonka olen antanut kyseiselle hakusanalle (eli eihän se silloin oikestaan ole edes numerojärjestyskään):
1. suomalaisia pornosivuja
- väärä sivusto, toveri. tämä on ehkä kirjallista pornoa keskiluokalle, mutta audiovisuaalista materiaalia saa muualta. Pahoittelut harhaanjohtamisesta ja hali sinnekin.
2. kosketushiiri ei toimi painaessa
- hahhhah, painitaan samojen ongelmien kanssa mies (voi olla myös nainen. pitäisi varmaan tasa-arvon nimissä sanoa ihminen. kaikkihan me ollaan kuitenkin ihmisiä). Suosittelen sellaista ratkaisua, kuin että etsit hintavertailusta halvimman hiiren. Itseni aikoihin se oli joku Microsoftin kahdeksan euron perushiiri. Sitten tilaat sen ja haet vasaran ja lyöt keskelle sitä touchpadia. Ei toimi edelleenkään, mutta oli hauskaa sen punaisen vihanvälähtämän sekuntin ajan.
3. unet vessapaperista
- hehheh, kiitos ja anteeksi. ei muuta. ja seuraavaan ->
4. sankarisex
- en tiedä mitä tällä on haettu. varmaan perinteistä pornoa hakusanalla jota äiti ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä, koska vieraskielinen sana lopussa. Johtopäätös siitä, että laulaahan J. Karjalainenkin, että me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. Jos nenään katsoo niin ollaan varmaan luusereita sitten önk tönk. Tisseihin ainakin kun katsoo niin ollaan hyväksikäyttäjä raiskaajia.
5. unessa ulostaminen
- katso kohta 3.
67. tennarien sitomine
- tämä oli muotoiltu niin ärsyttävästi, koska jos jotain pitää vihata, niin noita sanojen lopettelua ennen aikojaan. Mutta sitomisvinkkejä ei täältä saa, koska tuolla hakusanalla on kuitenkin päädytty siihen tekstin pätkään, jossa en onnistunut enää kännissä sitomaan kengännauhojani. Eli niksipirkka hyötysuhde tasan nolla.
756. avautuminen vittu vituttaa x2
- NO EIKÖSTÄ VAIN. Harmittavaa tietysti, että olet vittuuntut avautumiseen, mutta jostain syystä googlaat sitä. Taidat olla hieman masokistinen luonne. Päädyt sillä hakusanalla blogiin, joka perustuu ihan vitun lapselliselle avautumiselle, jossa ei ole päätä eikä häntää vaan parhaat selkäpalat:
Abba sillit, nyt saatavilla lähimmästä hyvin varustellusta ruokakaupastasi. Löytyy sinappisilliä ja kaikkea muuta, muttei kuitenkaan ketsuppisilliä, joten opiskelijat älkööt vaivautuko.
Anteeksi pakollinen mainostus, mutta siitä tämä blogi elää. Tuotesijoittelun aikakausi jne.
Mutta tuosta "avautuminen vittu vituttaa", parasta oli se, että samalla hakusanalla on haettu kaksi (2) kertaa ja tultu tänne. Toivottavasti vielä sama heebo. Varmasti vituttaa, hehe.
HEI NYT TULI TOINEN HYVÄ BIISI TSÖÖTS MAIKKOLILTA. ja asiaan ->
846. juhliin pitsaa
-pitsaaaaaaaaaaaaaaaaa tekee mieleni mun, pitsaaaaaaaaaaaaaaa tekee mielesi sun, pitsaaaaaaaaaaaaaaa aina vain pitsaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa. oho tipahti kuolaa lattialle.
43. hipsterit ei vaihda hehkulamppua
- you got that damn right, biatch. muutenkin ihan vitun jackpot, koska en omista esimerkiksi keittiössä kattolamppua. Toisaalta onkohan tässä haettu sitä vitsiä "kuinka monta hipsteriä tarvitaan vaihtaan hehkulamppu?" "no se on niin outo luku ettet tiiä kuitenkaan". padam-tsh vaan.
1349. lehmän tisseistä maito suihkut
- tästä minä nautin.
56. lobotomia hypotermia
- tästä minä saattaisin nauttia. tai en kyllä välttämättä sittenkään. Mutta ehkä, jätän option avoimeksi.
777. lasin ekologinen selkäreppu
- onko lasi joku valmistaja? Vai olenko pudonnut kehityksen kärryiltä. Mikä on lasinen ekologinen selkäreppu? Varmasi ainakin helvetin epämukava ja helposti hajoava. MIKSI TE GUUGLETATTE JOTAIN LASIN EKOLOGINEN SELKÄREPPU JA HÄMMENNÄTTE SITÄ KAUTTA PIENTÄ IHMISTÄ. En tykkää, ei halia sinne osoitteeseen.
85115. marttilan kortteeri
- kyllä, seinäjoen opiskelijoiden hämäämistä jo vuodesta 2009. Täältä saatte aidot kokemukset Marttilasta ja heidän asunnoistaan sekä toiminnastaan, bwhahah. Paitsi etten asu enää siellä, eikä oikeastaan ole pahaa sanottavaakaan. Mut sanotaan nyt kuitenkin että kämpät täynnä pirivietereitä ja muita nappiteppoja. Välttäkää. Myös amisbasson kuunteleminen uhkana. Tai voi se olla mahdollisuuskin, mistä näistä tietää.
6. vittu pilkku daijuun
- tässä on varmaan koitettu etsiä omia muistikuvia viikonlopulta internetin kautta. voin kertoa sen kulun tässä ja nyt ystäväni: "yritit varmaan metsästää vittua, olit pilkkuun asti baarissa, sinut heitettiin ulos ja sait lopulta daijuun". Ens viikolla sitten uudestaan taas.
7. mutta miten vittu tein?
- tätä minäkin monesti mietin, mutta en ole vieläkään keksinyt että miten vittu? Tyydynkin siis vain toteamaan, että miten vittu tein?
8. vittu tänään oli mielenkiintoinen .. vau, se ei yleensä tapah
TÄMÄ. VAIN JA TÄMÄ ON SE SYY TÄHÄN POSTAUKSEEN. Mitä helvettiä tuossa on yritetty hakea, hakusana katkeaa tuolta blogin tilastoista liian pituuden takia arftgjaejgjaegaenj. JOKU ON OLLU MIELENKIINTOSTA, MITÄ EI TAPAHDU USEIN? MITÄ SE ON? Ufojen invaasio? Messiaan laskeutuminen keskuuteemme? Matti Nykäsen selvä viikonloppu? Aki Kaurismäen hyvä elokuva? KERTOKAAAAA jää muuten vaivaamaan.
909. unien selitykset paskat housuun
- tämän minäkin haluaisin löytää unikirjasta. Pakko olla joku todella spykologinen selitys, koska aika dramaattisesta asiasta kyse.
1006. kauniissa kauneissa
- AAMEN. Varmaan ekassa blogipostauksessa mietin, miten helvetissä sana "kauniissa" taipuu monikossa. Vai taipuuko ollenkaan? Nyt joku muukin on pohtinut samaa. Toivottovasti on joku yliopisto mies tai nainen, eikä lukionkäynti mies tai nainen, sillä yliopistolla saa statusta. Voisin päästä taiteilijapiireihin.
567. kiss suihkuverho
- tämä se olisikin makea. Joku Gene Simmonsin kieli aina irvokkaasti siinä ja kuvittelet aina astuvasi herra rahanahneenpaskan suuhun. Kuumottavaa ja viehättävää samalla oven aukaisulla.
10 ja viba. kaasu him hifk
- tässä on joko joku hakenut tylsästi HIMin rumpalia ja jotain kendojoukkuetta, tai sitten tässä on mahtavin suunnitelma sitten Marsin valloittamisen. Eli kaasutetaan HIM ja HIFK. Epäilen ensimmäistä, toivon jälkimmäistä.
JOKERIPOKERIEKSTRAROSVOSEKTORI-OSIO:
1. Joku/jotkin on lukenut blogiani jumalauta IPADILLA ja IPHONELLA. Siis helvetti. Hipsterpisteet x 10 potenssiin ääretön. Joku oli myös selannut tätä blogia NETSCAPELLA. Luulin, että se kuoli jo -98, mutta ei saatana. Joku sitkeä sissi vieläkin hinkkaa nettiä tuolla kyseisellä selainmaailman hylkiöllä. Tai sitten sekin on hipster, joka käyttää ironisesti Netscapea. Eli taitaa kuitenkin taas lopulta ropista enemmän pisteitä vaan omaan laariin.
2. Tuolla on myös tuo osio "Viittaavat sivustot". Siellä oli tällainen helmi, kuin:
webcamboysxxx.com
En ole itse vielä uskaltanut käydä tuolla sivustolla. En suosittele ketään muutakaan käymään. Mutta siis vaikka minä kaunis olenkin, niin ei sitä minulle tarvitse kertoa. Ei ihme muuten, että pukka facebookissa jotain todella hämmentäviä kaveripyyntöjä...
Mutta kiitos ja anteeksi kun et jaksanut välttämättä taaskaan lukea tätä loppuun. Nyt en vieläkään pääse nukkumaan, koska kello on vasta yhdeksän. Tavoite nitkuttaa kymmeneen, eli ei tästäkään ollut apua sitten saatana. Sama kai silti julkaista kun tähän asti olen päässyt, eli sayonara vaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)