Koulu ohi....

...ainakin hetkeksi. Eli nyt olisi ainakin aikaa kirjoittaa tännekin jotain. Ei vain ole oikein jutuntyngät ottaneet tuulta purjeisiin, joten parempi jättää kirjoittamatta asioita jos ne eivät ole kirjoittamisen arvoisia.

Mutta siis ei sillä että tässä oikeasti olisi vapaa-aikaa. Kun nyt tuosta koulusta pääsin eroon, niin edessä olisi joulu ja muuttaminen. Pitää tässä viikon sisään tehdä varmaan matka nokialle ja heti tulkoon takaisin, sitten jouluksi nokialle ja heti takaisin ryyppäämään seinäjoelle. Hemmetin hektistä ja rankkaa tämä elämä. Sitten vielä koulusta luvattiin, että koulu alkaa vasta tammikuun toinen viikko niin tottakai suunnittelin muuttamismieshommia siihen ekalle viikolle. Eiköhän mene joku kaksi päivää niin tulee sähköpostia että "joo hei kaikki, uudet lukujärjestykset tulilla ja päätettiinkin et nykästään jo ekalla viikolla. kiva et ootte suunnitellu jo juttuja sille viikolle mutta siis seamkilta kollektiivinen haistakaa paska toivotus! hyvät joulut ja puss och kram".

En mene, pitäkööt tietoverkkonsa. Muutenkin ihan turha kurssi. Meikä on kirjastontäti, en mikään tietotekniikan asiantuntija. Minua ei kiinnosta helvettiäkään joku mac-osoite tai mitä tarkoittaa OSI-malli. Siinä on joku 8 kerrosta ja sitten pitäisi opetella sisältö, mutta mitä helvettiä sitten? Kerrostaloissakin on parhaillaan varmaan yli kymmenen kerrosta mutta ei ketään kiinnosta ketkä siellä asuu. Ihan tajutonta ajanhukkaa. Keskusteleminen jostain punatulkkujen käyttäytymisestä ja sen vaikutuksesta ihmiskuntaankin on mielenkiintoisempaa kuin jotkut tietoverkot. Sitäpaitsi jos töissä sattuu atk-laitteet sanomaan sopimuksen irti, niin sitä varten on atk-tuet. Helvetti ei lakimieskään opiskele kirjastonhoitajaksi ihan vaan, että jos vaikka tulee joku rutto joka kohdistuu vain kirjastonhoitajiin niin osaa sitten olla varalla. Silloin kun tulin kouluun niin ei tässä mistään tupla-ammatista ollut puhetta. Hyvä kun näillä valmiuksilla edes sitä yhtä ammattia saa säättäna.

Koulustahan puhuttaessa tuli tässä mieleen että jumalauta, silloin kun kouluruokalassa on jouluruoka, niin siitä voisi lähettää jonkun CAPSLOKATUN SÄHKÖPOSTIN tai laittaa jotain punaisten lyhtyjen alueiden tasosia neonvaloja, joissa lukee TÄNÄÄN JOULURUOKAA, LÄHIN RUOKAA TARJOAVA RAVINTOLA 2KM TUOHON SUUNTAAN --> tjsp.

Eli varmaan joku saattoi jo arvata, että lankesin tähän ansaan. Torstaina menin koululle syömään kuten aina teen vaikkei olisi edes koulua. Halpaa, hyvää ja sitä saa hiton paljon mättää siellä. Leipääkin saa. Ja voita. Mutta sitten tänä surullisen kuuluisana torstaina, 15.12., kävelin perinteisesti koululle. Astuin ulko-ovista sisään, katselin vähän kun insinöörit olivat tupakkaringissä ja joivat kokakolaa. En välittänyt vaan jatkoin matkaa kohti ikuisuuskäytävää, joka ei tunnu loppuvan koskaan. Käytävän lopussa poikkesin ovista B-osan aulaan, herkät hajuaisitini eivät tunnistaneet tuttua hyvän ruuan tuoksua. Ilmassa oli jotenkin semmoista hajutonta munattomuutta. Aivoni kävivät kuin Knattertonilla, mutta päätin silti jatkaa matkaa naulakoille. Naulakoissa tietysti laitoin hienon itävallan armeijan takkini yhdyssanoineenpäivineen siihen naulaan. Tarkistin että ympärille jää vähän tyhjää, kun en halua niitä adidas-tuulipukujen kohtaavan uljasta rotsiani. Sitten vilkaisin peiliin, että kaulahuivi ja neule kunnossa. Otin lompakon taskusta ja laitoin coolisti erikoisen visani ja kelan ateriatukikortin takataskuuni, jotta maksutoimitus kassalla näyttäisi mahdollisimman tyylikkäältä ja harkitun elegantilta.

Tästä jatkoin matkaani rennosti päätä nyökyttäen kävelytahdissa kohti ruokalan ovia. Pistin pienet double-stroke rollit reisiin ja osoitin fonzie tyyliin etusormet aseina meiningillä kassaneitiä ovien paikkeilta (okei tätä en tehnyt, mutta ois varmaan ollut ihan jäätävä suoritus). Ovilla toki olin esittäväni että luen vauhdista päivän menyyn siinä, mutta ei siitä helvetti mitään tule. Yleensä bongaan vaan sen "KASVISATERIA" ja sittenn olenkin jo tarjottimien luona. Mutta en antanut sen hämätä, otin kätevällä pyöräytysliikkeellä tarjottimen ja saman ilmasutimisen aikana otin juomalasin jonka pyöräytin kerran ympäri ja täräytin tarjottimen kulmaan. Tyylikästä ja hallittua.

Sitten hyppäsin sen teurastamo-osan yli kasvisruakalootille ja siinä ei ollut vittu yhtään mitään. Hetken mietin, että mitäs helvettiä täällä tapahtuu, mutta sitten....

Ei jumalauta sitä itkun määrä kun luin sen jonkun plakaatin: "JOULUINEN SALAATTIPÖYTÄ". Voi vittu sitten vaan ja takaisin siihen teurastamo-osalle katsomaan olisiko jotain kivaa tarjolla lihavammaisillekin. NO, siinä oli lanttulaatikkoa ja porkkanalaatikkoa. Okei joo tykkään näistä kyllä, mutta se ongelma oli siinä että niistä laatikoista oli jäljellä lähinnä tyhjä arpa. Toinen ongelma oli se, että minua ei tässä vaiheessa enää oikeasti kiinnostanut kun olin masentunut syvästi ruuan laadusta. Eli en jaksanut huikata keittiöön että saisko näitä lisää. Kaavin vain surullisesti ne jämät mitä niissä oli että sain melkein puolet lautasesta toista ja vice versa. Joku tarkkaavainen lukija voisi tässä vaiheessa todeta, että no onhan sulla siinä jo enemmän kun guantanamossa on vuoden aikan tarjolla. Joo oli tosiaan, mutta tän jutun catch-a-fish on siinä, että siinä oli oikeastaan jäljellä vain sitä mustaa palanutta kuorta. Ja yleensähän se karsinogeenibuusti on ihan hyvää ja rapeta, mutta jos sitä on joku 5cm kerros siinä pinnalla, niin lähinnä paskalta se maistuu.

Eli nyt pääsin siihen jouluiseen salaattipöytään, lautasellani tällä hetkellä lähinnä musta klöntti, jonka alta pilkottaa vähän oranssia. Ja toinen musta klöntti, jonka alta pilkottää vähän ruskeaa. Oikea riemunkirjavuuden voitto.

Salaattipöytä yllättikin sitten ihan totaalisesti. Oikeasti, jumalauta olin ihan että weeteeäf ja huhhuh ja voi että ja äh miten te ootte voinu siis huhhuh, tällaista en olis ikinä uskonut. SIINÄ OLI SAATAN ROSOLLIA JA KINKKUAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. VVKlsgklaegaekgjkaejgbalögkelajjjlkdfjbhasjbhj. En jaksa edes kuvailla mitä tunsin sillä hetkellä. Tai no en kyllä oikein tuntenut mitään. ISS oli jälleen kerran turruttanut minut aivan haamuksi, joka ei tiedä kulkeeko elävänä kuolleiden maassa vaiko kuolleena elävien parissa.

No otin rosollia (ois ollu muuten huippua jos tässä olis ollu silliä vähän niinku sen cunt basic reseptin mukaan, siinä olis taas lihavammaiset poljettu maanrakoon). Oli siinä kuitenkin sitten sitä semmosta perussalaattia, mikä on aika kuivaa noinniinku pelkästään ja sitä ei saa syötyä haarukalla ikinä kunnolla. Otin kuitenkin. Sitten siinä oli vielä sitä joulunekstraa. Sitä helvetin vaaleanpunaista möhnää, joka näyttää ihan joltain kermavaahdolta joka on vaan värjätty jollain olkiluodon ydinvoimalan ydinjäte ylijäämillä. Maistuukin varmaan siltä (en tykkää siitä, mutta en ole maistanut ydinjätteitä niin tyydyn vain arvailemaan). Alistuin tässä googlaamaan, että mitä helvettiä tämä on kun olen aina sitä miettinyt ala-asteelta asti. Näyttää epäilyttävältä, maistuu epäilyttävältä. Ja täytyy todeta etten vieläkään tiedä. Kirjoitin googleen "vaaleanpunainen jouluvaahto", mutta ei auttanut. Enkä kyllä jaksa ideoida muitakaan hakusanoja. Vähän kuin etsisi jotain lestadiolaisten seuraavan kokouksen päivämäärää näin ei-niin-uskonnollisena ihmisenä.

Mutta onneksi muuten näin lihavammaisena ei tule syötyä tuota kinkkua mitä on aina tarjolla kouluissa. Ala-asteella jo muodostin siihen jonkinlaisen oksennus-rakkaussuhteen. En kyllä missään vaiheessa rakastanut sitä mutta oksensin kuitenkin. Se on kuin joku lauantaimakkaran ja joulukinkun äpärälapsiabominaatio, molempien huonot puolet yhdistetty. Jotain ihan käsittämätöntä, sitten se tarjoillaan vielä kylmänä. En tiedä onko se tarkoitus, mutta jos on niin paska tarkoitus on kyllä.

No kuitenkin maksoin tästä kaikesta ilosta sen 2,50e, ja kävin hakemaan vielä ruisleipää joka oli kovempaa kuin peruskallio. Hammaslääkärilaskua tässä vielä kaivattiinkin. Sitten vielä kun siellä ravintolassa on ihmiskunnan alinta jätettä edustava Radio Nova auki, niin ne on tottakai jo tähän aikaan aloittaneet looppaamaan jotain joululaulupotpuri24/7itsemurhaluvutnousee soittolistaa. Syö nyt siinä kun hallikaisen jokke nikkaroi joulumaata sun sydämeen samalla. Vähemmästäkin ahdistaa, mutta sitten vielä käydään henkisesti käsiksi. Jos niitä positiivisia puolia hakee, niin lautanen oli ruokailun jälkeen kivan värikäs. Siihen muodoistui melkeinpä sellainen hippimerkin muotoinen nykytaideteos, josta yksi osa oli oranssi, toinen violetti ja kolmas ruskea. Ei mitkään parhaimmat värisävyt noinniinku yhteen sovittaen, mutta sopivan rajaojarikkovaa kuitenkin.

Selvisin kuitenkin ruokailusta. En tiedä sitten selvisikö kehoni karsinogeeniövereistä, mutta sen näkee sitten kaksvitosena. Nautitaan nyt kun voidaan. Tai sekin nauttiminen meinasi jäädä puolitiehen, kun tuolla on taas perinteine suomen talvi. Pakkasherra ja mr. kesä arpovat, että pidetänkö nyt jo kevättä vai otettaisko sittenkin se talvi mukaan. Sen seurauksena tuo yksi oikaisureitti pellon ohi (only in seinäjoki) on aika ihanassa jäässä. Sitten kun siitä jengi kuitenkin kävelee niin se vielä ihanasti siloittuu kunnon surmanloukuksi. Yksi päivä jo pohdin, että pitäis ostaa hokkarit niin vois luistella kouluun kun kengillä meno tuntuu olevan vähän hankalaa. Varsinkin kun pitää pitää niitä käsiä siellä takin taskuissa, ettei varmasti ole mitään tasapainoa kun luistelee menemään.

Siinä kun on vielä omakotitaloja toisella puolen tätä oikoreittiä. Varmaan hauska katsella kun yritän selviytyä tuosta 10m matkasta johon tuhraantuu näillä keleillä joku 10 minuuttia. Joka askeleella vedetään nykytanssin rajaarikkovat liikkeet uusiksi. Sitten kun vielä tuijotat sitä jäätä niin kuin 10v poika tuijottaa keskiaukeamaa isän jallusta, joka löytyi kenkälaatikosta. Tiukka ja lasittunut ja ehkä hieman järkyttynyt samaan aikaan, mutta silti sitä katsetta ei saa irti siitä keskittymisen kohteesta.

Nojoo, kauhea vuodatus taas, mutta hyvä purkaa kuukauden tunnot kerralla. Vaikka tässä kyllä käsiteltiinkin lähinnä kahden päivän sisällä tapahtuneita juttuja. Mutta kuukauden voi tiivistää välillä kahteenkin päivään jos se on samaa nine-to-five shaibaa ollut. Muuten menee ihan hyvin, kiitos kysymästä.