maanantai 25. huhtikuuta 2011

Nokian pahat henget

Pääsiäisloma. Mahtava pieni tauko tähän koulun "raskaaseen" loppukiriin. Kyllähän se n. 4-5h/vko koulua olikin jo viemässä pehmustetun huoneen syleilyyn, joten osuvaan saumaan tuli loma. Plussat siitä siis koulutusjärjestelmien kehittäjille.

Omat suunnitelmani olivat kotona Nokialla käyminen. Siellä mukavasti rumpuja soitella, lämpimässä ilmassa frisbee golf kauden avaamista, nauttimista kivasta keväisestä säästä yms. yltiöpositiivista toimintaa. Tälläkään kertaa asiat eivät kuitenkaan voineet kulkea niinkuin ne etukäteen suunnittelin. Toisin sanoen, kaikki meni taas melkolailla männikköön.

Koko lomaa varjostava synkkä maailmantila lähti käyntiin keskiviikosta ja aina niin ihanista koulutuspäivistä vai mikä hiton seminaari tämä tällä kertaa olikaan. Verkko haltuun - Nätet i besittning, vielä kun olisi ollut jotenkin hyödyllinen itselle tai edes alkuun kiinnostava. Mutta onhan se nyt liikaa vaadittu. Pieleenmenemisen maksimoinniksi onnistuin nukkumaan kolme (3) tuntia ennen kyseistä kulttuurialan historian tärkeintä ja megalomaanisinta hankintaa summaavaa iltapäivää. Jouduin skippaamaan ilmaiset aamusumpitkin, jotta saisin nukkua edes 20min pidempään. Se on sosiaalipummi Selkälälle kova saavutus. Itse kekkerit alkoivatkin sitten n. 9.15. Ovella jaettiin joku kansio kaikille (tässä vaiheessa pystyi jo toteamaan, että nyt ollaan liian vakavan äärellä), missä oli infoläpyskä, kynä, arviointilomake ja *FANFAAREJA* auringonkukan siemeniä. Tämä oli ihan kiva, pitää laittaa alulle tässä kunhan kykenee :-D. Takaisin ohjelmaan, kohdassa 9.30 tunsin jo, kuinka kehoni haluaisi mieluummin jahdata Nukkumattia sateenkaarien lomassa pilvettömällä taivaalla, mutta koska auditoriossa oli istuma-alue rajattu n. 5-6 ensimmäiseen riviin, en kohteliaisuudesta kehdannut tätä alkaa harrastamaan. Kohteliaisuudesta kuitenkin pelasin Sudokua puhelimella. Olen alkanut huolestumaan omasta Sudoku-harrastuksestani. Heti kun sain tämän kännykän syksyllä, josta epäonnekseni löytyy Sudoku, olen täytellyt ehkä liiaksikin ruudukoita. Olen nyt käynyt kaikki 300 sudokua puhelimesta läpi, ja aloitin juuri uuden kierroksen, josta olen nyt selvittänyt helpot ja kohta taas keskivaikeat. Vaikeita odotellessa. Onneksi nämä nyt eivät ihan identtisiä ole, toisaalta liekkö niitä muistaisinkaan. Huolestun kuitenkin hieman tulevaisuudestani päivä päivältä enemmän :-D

Ennen kuin ihan ajatuksesta hairahdutaan, palataan takaisin itse ohjelmaan. En muista siitä mitään, joku mies puhui vakuuttavasti tulevaisuudesta. Tämän jälkeen pääsin syömään lounaaksi makoisaa Pestokeittoa. Oli niin hyvää, että oli pakko yrittää itsekin tehdä samanmoista. Ihan maukasta tuli, kelpaa tehdä toistekin. Tämä oli ehdottomasti päivän paras juttu, heti toisen kahvituksen ohella, jossa sai pullankin jopa kahvin kylkeen. Syömisen jälkeen mentiinkin takaisin auditorioon, jossa sama paasaus jatkui. Tällä kertaa kuitenkin jopa ruotsin kielellä. Jostain syystä kaiken tämän keskellä tuntui mukavalta kuulla ruotsia pitkästä aikaa, ja ilokseni ymmärsin aika paljon ko. puheesta. Ei ole ihan kaikki opinnot onnekseni valuneet hukkaan.

Jossain vaiheessa päivä alkoikin kai sitten lähentymään loppuansa, ja päätökseksi kuultiin yltiökliseisen megalomaaninen "haluaisin kiittää kaikkia" -puhe, ja sitten olikin kaikki paketissa. Arviointilomakkeeseen nakkasin tasaisen 2-2-2-2 rivin asteikolla 1-5. En osannut laittaa avoimiin kohtiin mitään, eli aika perinteinen lomakevastaus. Ainiin, ja plussaa Seinäjoki salista niiden hikisten Framin auditorioiden sijaan, ilma kiersi ja oli vähän mukavampi istua puutuneella takamuksella seitsemän (7) tunnin ajan siellä. Silti täytyy myöntää, että en ole pitkään aikaan viettänyt yhtä tylsää päivää. 40 asteen kuumeessa lattialla makaaminen ja Magikarpin matkiminenkin on mielenkiintoisempaa.

Leikin vielä keskiviikkona kodin hengetärtä, ja sitten koittikin kohtalonpäivä. Jaksaako rakas Fiat Unoni vielä kerran Tampereelle. Torstaina lähdin aamusta matkaan, ja pakko myöntää, että Fiat painoi kuin vanha ori konsanaan väliä Seinäjoki-Tampere. Ei mitään moitittavaa. Kuitenkin kotiotullessani manasin äiteelle, että ei tuo taida kestää enää takaisin päin. Noh, kannatti taas jinxata oikein olan takaa.

Illasta lähdin noutamaan veljeäni Tampereen rautatieasemalta. Ehdin n. 2km matkan päähän, kunnes autosta katosivat kaikki tehot. Se siitä sitten. Auto kuitenkin onnistui hyytymään aivan huoltoaseman vieressä, joten sain sen nitkutettua melkein parkkipaikalle. Myös rahapelejä pelanneet mopopojat olivat yllättävän avuliaita ja kiinnostuneita tapahtumasta, ja auttoivat minua työntämään auton parkkiin. Aivan käsittämätöntä tuuria. Näitä kuuluisia hetkiä, jolloinka voisin taas kerran tulla uskoon.

Jätin sen sinne ja katellaan huomenna mitä tapahtuu ja mikä on rikki. Jos on jotain isompaa niin ei kiinnosta korjata, sitten kutsuu romuttamo :( Ajattelin kyllä muutenkin viedä romuttamolle kesän jälkeen, ja lähinnä vain naurattaa tämäkin tapahtuma :D Mitä sitä ressaamaan, ihan hyvin se on palvellut hintaisekseen.

Tämän seurauksena toki jouduin kävelemään keskustasta takaisin kotio. Päälläni kauluspaita ja kollarit. Ulkona ei ollutkaan mikään lämmin enää, ja varmaan tämän ja parin muun asian summana sainkin taas kerran jonkinlaisen kuumetaudin. Kiesus, että hjallistaa. Viimeksi kun kävin Nokialla, tulin kipeäksi. Silloin edellisestä vierailustani oli n. 2kk aikaa. Nyt tuosta vierailusta oli kulunut n. 2kk aikaa, ja tulin taas heti kipeäksi. Haistan tässä jonkinlaisen jatkumon, tai sitten Nokian pahat henget ovat minua vastaan, kun muutin pois täältä kasvavasta metropolista.

Eli toisin sanoen, nyt olen maannut koko viikonlopun sängyssä. Takapihan terassilla olen istuskellut, lähin kosketukseni tuohon kauniiseen keväiseen säätilaan. Onhan se ihan hauska katsoa lämpömittaria, 21 astetta varjossa, ja sitten kyhnytät kauheassa kurkkukivussa ja muissa nautinnon hekumallisissa tiloissa. Rumpujen soittaminen jää vähälle, koska se on kuumeessa erittäin masentavaa touhua. Eihän tässä taas kun 2kk sitäkin odotettu vesi kielellä saatana. Frisbee golf kautta ei todellakaan avattu, ei kinosta polkea 2-3km radalle ihan vain sen takia, että pahentaisin kuitenkin hyppykuppaani. Onneksi on kitara, josta ei ole vaihdettu kieliä sen jälkeen, kun Elvis Presley teki ensimmäisen singlensä. Virityskoneisto jumissa ja kopassa halkeama. Soundi on aitoa vintagea :--D Nojoo, ehkä tämä tästä jossain kohtaa taas positiivisemmaksi kääntyy. Joudun jättämään baarin tietovisankin maanantailta väliin, nyyh.

Niinjoo, ja jos joku haluaisi lainata ns. "motivaatiota" minulle, niin otan ilomielin vastaan. Voin vaihtaa kasaan laiskuutta. Tajusin tässä juuri, että pitäisi varmaan n. 1-2 vko:n sisään lukea tenttiin, tehdä joku harjoitustyö verkkosivusto, lukea kolme romaania, tehdä oppimispäiväkirjaa joltain seitsemältä tunnilta ilman lähdemateriaalia, tehdä parit kirjailijaesittelyt, tehdä artikkelitehtävä tai jotain sinnepäin. Puhumattakaan siitä, että en todellakaan jaksa matkustaa Seinäjoelle johonkin opintokeskusteluihin, mitkä on kai huomenna. Voin jo kuvitella sen paskan määrän mitä saan niskaani, hehe. Mutta mutta, eipähän pääse kai ainakaan tylsistymään tässä viimeisten viikkojen aikana. Nytkin kannattaisi tehdä edellä mainittuja asioita, mutta ei napostele. Legendaariset viimeisten öiden epätoivoiset tuherrukset odotettavissa. Noh, hyvältä idealta tuntuu nyt, huonolta ehkä tulevaisuudessa, mutta itseään ehtii vihaamaan myöhemminkin. Nautin nyt enemmän kehoni mätänemisestä hitaasti, mutta varmasti sisältäpäin.

Nojoo, tulipa taas aivan kauheaa vuodatusta. Loma on vissiin taas sitä luokkaa, että voisi laittaa Ilonat soimaan pitkästä aikaa.

Ja kaikille "liian pitkä, en lue" tässä tiivistettynä koko tekstin sisältö:

Pääsiäislomani: Ei onnistunut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti