Tarina n:o 1: Keskiviikko
Nukuin aamulla mitään tietämättömänä mistään (kukaan muuhan ei näin nuku). Mukavat uneni (niinkuin muka olisin nähnyt jotain), katkaisi kuitenkin ovipuhelin. Tämän huushollin ovipuhelimen ääni on vielä kuin kuuntelisi viulua osaamattoman ihmisen soittoa samassa huoneessa. Onhan se kiva että se on kovaääninen, niin kuuluu jokaiseen soluhuoneeseen, mutta rajansa kaikella. Hetken aikaa tästä epäinhimillisestä ajankohdasta soittaa ovipuhelimeen (kellohan oli vasta 10:00, monet eläimetkin nukkuvat tähän aikaan vielä) tajusin, että taitaa kyseessä olla postisetä tai täti, eihän sitä tässä vaiheessa vielä voinut tietää.
Omat kokemukset muuten ovipuhelimiin soittavista postin immeisistä ovat jäätäviä. Olen yleensä ehtinyt oman huoneen oven avata, nostaa luurin ja sanoa: "Huomenta" ja samalla kuulen kuinka postiauton huriseva ääni katoaa horisontin taa. Sitten vaan postiluukulle ja kappas, sinulle on isokokoinen kirje. Kävele ihmeessä pari kilometriä, koska olit 3 sekuntia liian hidas.
Noh, kyseisessä tapauksessa toki herättyäni menin luurille ja kuulin tämän auton hurinan. Tajusin, että en halua tänään(kään) kävellä postiin vain yhden paketin tähden, joten kirmasin kuin aropupu ulko-ovelle, ja huomasin postisedän juuri jättävän lippusen laatikkooni. Siinä huikkasin sitten että vieläkö ehdin kuitata paketin, ja ilokseni se kävi myös posteljoonille. Kävin hakemassa vain avaimet kämpiltä (enne, ihme kun en jo nyt lukinnut itseäni jo ulos) ja otin lapun luukusta, kuittasin sen ja vastaanotin paketin.
Tässä vaiheessa tajusin mitä paketissa on. Se oli saapunut Ranskan maalta, ja sisälsi kaksi putelia Le Petit Marseillais vanilja-suihkusaippuaa. Hetken aikaa kelasin, että nyt ei ole kaikki kohdallaan.
Seisoin pienessä vesisateessa, bokserit jalassa vastaanottamassa suihkusaippuaa, joka on ostettu Ranskasta. Tarkemmin kun tätä lausetta maistelee suussa, niin siinä on vaan kaikki niin väärin. Miehisyyden riemuvoitto.
PS. En katsonut jääkiekon loppuottelua, mutta sen varmaan jo arvasittekin.
PPS. Sain kuulla heti kettuilua, että saippuaahan saa myös Halpa-Hallista, mutta come oooon. Onko siinä samaa vivahdetta. Maistelkaapa: "Ostin tätä Halpa-Hallista, ihan kivaa". TAI . "Tilasin tätä Pariisista, erittäin laadukkaasti valmistettua suihkusaippuaa, josta voi erottaa hienon vanilja-aromin. Niin kaunista, että kyynel vierähtää silmäkulmaan."
Ja kaikenlisäksi vielä Made in Italy, se siitä Francophilian riemuvoitosta.
Niinkuin keskiviikko voisi tästä enää paremmin lähteä käyntiin...päätin kuitenkin uhmata kohtaloa ja kävelin rennosti kirjastoon. Kaikki sujui, en onnistunut saamaan kaverille edes laskua kyseiseen laitokseen, ja lähdinkin käppäilemään takaisin koululle siinä toivossa, että etenisin hieman viimeisessä koulutehtävässä. Olinkin sitten joskus yhden aikaan päivästä ATK-luokan edessä, ja kaivelin avaimia housuni taskuista. Ei löytynyt ei. En päässyt sisään, koska sähköinen lukko. Ollaan taas niin high techiä. Noh, ei kiinnostanut koputella, ja meninkin sitten käytäväkoneille. Onneksi koneet olivat kiinni, sillä nämä laitteet ovat maailman nopeimpia. Olisin ehtinyt käydä jopa VR:llä Tampereella kahvilla ja tulla takaisin, niin olisin ehkä jo saanut kirjautua sisään. Onneksi kuitenkin n. puolen tunnin lämmittelyn jälkeen vanhakin vetreytyy ja pääsin internetiin (kuulostipa säälittävältä). Yritin muuten etsiä myös kämppiksen numeroa Findista, mutta lähin osuma Peräseinäjoeltakin oli hutikuti, ylläripylläri. Note to self: kysy kämppiksen puhelinnumero ensi kertaa varten.
Tarkoitukseni oli siis tässä vaiheessa kytätä, koska kämppis kirjautuu naamakirjaan, jotta voisin ajoittaa kotiin menemisen täydellisesti. Odottelin siinä sitten joku neljä tuntia koulun käytävällä. Tänä aikana sain melkein onneksi tuon viimeisen koulutehtävän melko hyvään vaiheeseen, mutta silti suurempaa viihdettä tarjosivat Imperiumin levyarviot. Huomioon otin vain pisteytykset 0-2 (asteikolla 0-10), joten varmaan saatte jo kuvan myös levyarvioiden tasosta.
Ilokseni päättelin näiden sessioiden jälkeen, että kämppiksen on pakko olla iltavuorossa. En tiedä oliko loppupeleissä, en kysynyt eikä enää kiinnostanut. Kärsin hirveästä nälästä ja koska olen liian nuori kuolemaan, soitin huoltoyhtiöön, josta nainen lupasi tulla vartin sisällä availemaan. Aikalailla ajoissa oli, avasi yhden oven ja maksoin hänelle 20e. Kallista, mutta tulipahan kokeiltua. Palvelu toimi ihan hyvin, ja onhan se hyvä vähän antaa reeniä huoltoyhtiöllekin, ettei ihan ruosteessa joudu istumaan toimistossa.
Seuraavana päivänä lähdin noutamaan postista pakettia, niin sama nainen oli rassailemassa parin muun jantterin kanssa viemäreitä tuossa pihassa. Ei morottanut, mutta selvästi katsoi silleesä: "Otappa ne avaimet tänään mukaan, hippi". En tiedä, ehkä vain kuvittelin, mutta hävetti kävellä ohi :--D Olisin edes kännissä ollut, olisi ollut ainakin tekosyy.
Ainiin juu, tuossa matkalla kirjastoon (kronologian riemuvoitto), olin ylittelemässä suojatietä. Ehdin siihen puoleen väliin ja ajattelin päästää auton ohi kun tuli niin vauhdilla. Huomasin että kuskina on jokseenkin tutunpuoleinen herrasmies, ja hän paljastuikin lopulta Tietovisa-Timoksi. Hän huomasi meikäläisen hieman myöhässä, käänsi päätä ja morotti, ja tajusi vissiinkin siinä vaiheessa ajavansa kolmion takaa risteystä kohti. Äkkijarrutus ja kaikesta selvittiin. Joku kolari olisi kyllä kruunannut päivän täydellisesti.
Keskiiviikkona siis sattui ja tapahtui, lähinnä tapahtui sillä ketään ei kai sattunut.
Mitäs muuta. Ainiin, meikälle soitti puhelinmyyjä. Yksi innokkaimmista taas pitkään aikaan, hieman ärsyttävä, mutta lopulta kuitenkin enemmänkin viihdyttävä puhelu. Meni jotakuinkin näin (pahoittelen heikkoa dialogia, en ole mikään näytelmäkirjailija) Minä aloitan, hän jatkaa. En tiedä katkeaako putki jossain vaiheessa, jos katkeaa, yrittäkää saada jatkostakin selvää. Lyhennän myös repliikkejä, muuten tästä tulisi uusi Raamattu.
"Moro"
"Täällä Esa-Petteri Saunalahdelta päivää"
"Joo"
"Sulla on Sonera, hiton isot kuukausimaksut, puolitetaanko ne?"
"Ei"
"No mut tässä olis puhelutki puoli senttiä halvemmat ja tekstiviestit myös, paljos sun puhelinlasku on?"
"Jotain kympin ja toisen samanmoisen väliltä"
"Ok...no kyl siitäki saadaan vähän pois"
"En tarvi, kiitos"
"No mut annas käyn nää kaikki jutut uudestaan läpi (*selostaa kaikki tarjouksen jutut sun muut kuumat jutut Pakistanin tilanteesta aina Papua-Uusi Guinean heimokansojen ruokatottumuksiin*) Joten mikäs sun nimi olikaan niin laitetaan paperit tulille!
"Emmä tarvi edelleenkä"
"No mikä mies se semmonen joka ei halua säästää. Kesäkin tulee, uus grilli pitää ostaa ja muuta tavaraa. Pienikin säästö on askel kohti esim. tuota uutta grilliä"
"Joo kuuleppa kun en nyt jaksa säästää, eikä noi mun laskutkaan haittaa kun _EI OO FYGESTÄ KIINNI_"
"No joo...tuota...ei kai siinä sitten mitään, hyvät päivänjatkot vaan"
Hehe, en tiedä, jotekin tuli vain hauska fiilis kun tokaisin tuon myyjälle.
Terv. nimim. "40€ opintotuesta jäljellä, 2vkoa kuukautta jäljellä"
Sain myös oppimispäiväkirjan kotimaisesta kirjallisuudesta valmiiksi. Jos uskoisin Saatanaan, tuossa olisi varmaan sen fyysinen ilmenemismuoto. Yhtä paholaisen mantraa koko tehtävänanto ja toteuttaminen. Sain kuitenkin niskalenkin itsestäni ja aiheesta, ja kirjoitin tajutonta liibalaabaa Helsingin Sanomien klassisen musiikin konserttiarviointien innoittamana. Hienot sanat seuraavat toinen toistaan hienompia lauseliitoksia ja loppupeleissä yhdessäkään kappaleessa ei ole mitään järkeä. Toivottavasti joku kuitenkin tykkää.
Ainiin, olin aikoinaan tehnyt tuohon parin ekan lähiopetuskerran sepustukset, eli rästissä ei ollut kai kun joku 7-8? (kai, ehkä, en laske osaa jaksa kiinnosta). Eli muistikuvat aika hatarat. Veljen sanoin: "Mullakin on ihan hyvä muisti, 3 minuuttia eteen ja taakse". Huomasin kuitenkin, kun uskalsin avata tuon keskeneräisen openoffice -tiedoston, että onnekseni olin tehnyt MUISTIINPANOJA tunneilal käsittelyistä aiheista. Ajattelin liittää screencapturen tähän loppuun ihan vaan esimerkiksi siitä, että muistiinpanojen tekeminen hyödyttää aina. Vannon myös kautta kiven ja kannon (joo klisee), että tämä on ihan aito ja muokkaamaton tekele omaa ajatusvirtaani, aivan kuin nämä blogiviestitkin. Näitä näkee harvoin tässä Photoshopin luvatussa ihmemaassa nimeltä maapallo, tellus, maa, sininen planeetta, elämän keskiympyrä, ellipsi ihmeplaneetta ja mitä muita nimityksiä tiedemiehet tästä paikasta käyttävätkään.
Olkaa hyvät (saatte itse päätellä oliko näistä mitään apua, kiitos vielä kerran siis lähdekirjojen lainaajalle!)
Mielestäni on ihan hauskaa, että tuolla oli lopussa kannustin: "Kerää palkinnot". Mikä lie tuokin, varmaan arvosana 1 kurssista...
EDIT (pari min. kirjoituksen jälkeen): Miksi numeroin tuon ensimmäisen tarinan, ei tässä muissakaan ole numeroita. Sama pää kesät ja talvet, ihmekään jos piuhat vähän kärsii ajan kuluessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti