Heihei ja joujou.
On ollut usein tapana setittää tänne kaikenmaailman idioottimaissimmat unet, mutta nyt kyllä tuli viime yönä sen luokan taidepläjäys, että en tiedä kehtaako. En oikein itsekään käsitä, että mitä helvettiä alitajunnassa tapahtuu jos näkee tällaisia. Mutta ennenko asiaan, kerään rohkeutta ja kerron parit niksipirkat juhannuksen vietosta.
1. Suomen absinttisetit on edelleen ihan hirviää. Legendaariset ideat tyyliin: "hei otetaas absinttishotit" ovat ihan järkeviä siihen asti kunnes kaadat sitä siihen lasiin. Varsinkin kun blandaat vedellä kahden desin lasiin. Sitä sitten litkit koko illan aina vähän väliä kun maistuu ihan fairyn ja hammastahnan yhdistelmältä. Pienet kertahuikat vielä ymmärtää. Tai sitten alan olla liian vanha näihin juttuihin. Tykkään kuitenkin Gambinasta, niin en tiedä mikä tässä mättää.
2. Edellämainitusta spurgunektarista puheenollen... Gambinakrapulaan otettava absinttishotti maistuu vielä pahemmalta. Suussa mukavan marjainen vermouth+gin, katkera, hieno aromi. Se pitää sitten pilata tällä hammastahnalla.
3. Suunnitelmallisuus. Ottakaa huomioon asioita. Asenteella: "pakkohan siellä auringon on paistaa ja yöstä selviää kun on kännissä". Hyi helvetti. Itsellä oli flanellipaita ja farkut. Luontoäiti vastasi joillain +7 asteen lämpötioilla, jos sellaisillakaan. Johtopäätös -> valvo aamukuuteen ulkona -> mene nukkumaan auton takapenkille (jossa yhtä kylmä kuin ulkona) -> ilman peittoa ja tyynyä tottakai. Olihan se nyt kuitenkin ihan vitun PUNK! Eka ilta vielä meni, toisen jälkeen ihan tajuton horkka. Tähän lisäksi 2h yöunet, jonka jälkeen matkaaminen kohti kotia autolla. Tähän vielä lisäksi hirviä darra. Extreme matkailua extremeille immeisille.
Nyt sitten vielä nokian kirouskin iski päälle (helvettiäkö tuuletin viime viestissä), sillä nyt on ollut kohta viikon kurkku ihan helvetin kipeä. Nieleminen on tuskaa (joojoo), ja mitä kaikkea. Kuumetta ei tietenkään ole. Työpäivät maistuivat ja oli hehkeä olo ja hymyilytti...not. Noh, nyt on onneksi työt ohi. Kipeä olen tietenkin, ei niin helpolla voi päästä kuitenkaan. Työttömyys sentään ilostuttaa, sillä nyt on LOMAAAA. Palkkakin meni jo melkein, eli SAY YEAAAH!
Vaihdan siis kiinnostuksen kohteet ja harrastukset pois kirjallisuudesta, ja palaan vanhaan tuttuun parin kuukauden ajaksi. Astron sanoin: "Ennen vedin kiljua ja imppasin. Nyt vedän pollea ja paskannan. Pian heteroksi". Mielestäni oikein pätevä suunnitelma. Toteutus alkaa heti kun tervehdyn.
Mutta kai tämän postauksen pääpointti oli siinä helvetin unessa. Jos sinä et pidä ihmisen eritteistä ja muusta sen sellaisesta, lienee parasta jättää tähän. En tiedä miksi kerron tätä edes tähän, ehkä haluan päästä Seiskan sivulle poseeraamaan Tukiaisen viereen ja nauttia julkisuudesta, joskin kyseenalaisesta sellaisesta. Julkisuutta kuitenkin. Täältä tullaan Miami!
Uni alkoi siitä, että minut kutsuttiin kaverin äijän syntymäpäiville. Tämä kohta jo vähän hämmentää, sillä ikinä en ole saanut kutsua moisille kesteille. Kohteliaana mallikansalaisena lähdin kuitenkin ylistämään päivänsankaria Jeesus vierelläni ja matkustin kohti ystäväin kotitaloa. Perille päästyä sain kuulla, että päivänsankari saapuu töistä vasta muutaman hetkisen päästä, joten käskettiin asettua aloille ja olemaan vain. Paikalla tässä vaiheessa minä mukaanlukien: kaveri, tämän sisko, tämän poikaystävä ja joitain muita, joita en hahmota enää.
Siinä varaslähtö skumppaillessa vähän perussettiä heiteltiin. Jossain vaiheesssa kuitenkin iski yllättäen niin kutsuttu "suurempi niistä kahdesta hädästä". Suomeksi sanottuna piti päästä paskalle. Yllätyksekseni sain huomata, että talouden vessa oli sjoitettu olohuoneelle johtavan oviaukon viereen tai yllättävään läheisyyteen, niin kuin taiteellisempi ihminen sanoisi.
Käymälähän ei ollut mikään perinteinen. Jos nyt jotenkin pitäisi kuvailla, niin se oli huussi-istuimen ja molokin äpärälapsi. Siinä oli kaksi vierekkäin istuttavaa paikkaa, ja muodoltaan se oli kuin molok. Ei tosin niin syvä, sillonhan se olisi varmasti epäkäytännöllinen.
Ja jos itse istuin/koko paska on tällainen, niin siinä pitää olla jännitysmomentti. Älkää helvetissä kysykö, mutta siinä oli vessapaperirulla aseteltu silleesä jonkun pienen aukon päälle, että oikeassa asennossa se pysyi siinä. Muuten se putosi sinne paskan sekaan... JA KYLLÄ se piti laittaa siihen aina takasin, muutenhan jännitysmomentti katoaisi. Nojoo...
Siihen sitten vain kokeilemaan, ihan jees meno ja 666. Samassa vaiheessa sitten huomasin (JOO EN TIEDÄ MITEN) mutta jotenkin olin jo onnistunut taiteilemaan paidan helmani (hieno METAALLICAAA t-paita) tähän iloiseen pääsiäisherkkuun. Noh, paniikissa sitten kaivelin vessapaperia takaoikealta, ja kuinkas sitten kävikäääään.... ei tarvitse edes kertoa. Sieltä sitten ongin sitä, ja onnistuin taiteilemaan kyynärvartenikin jo pääsiäisen perinteeseen. Siinä sitten paniikissa yritin saada itseäni jotenkin puhtaksi. Parastahan tässä vessassa oli se, että se on ihan julkinen. Kuka vaan joka on siinä käytävässä näkee mitä duunaat, kun ei ole seiniä ympärillä.
Noh, tätä jatkui ihan helvetin kauan, sain aina sen rullan tippumaan takaisin sinne reikään (KOSKA SITÄHÄN EI VOINUT LAITTAA MUUALLE PYSTYYN ODOTTELEMAAN. JÄNNITYSMOMENTTI KATO). Sitten tapahtuikin se, että päivänsankari tuli paikalle hienosti puku päällä. Tuli käytävään alkutervhedysten jälkeen, ja matkalla olohuoneeseen morotti. Siinä sitten t-paidassa ja rikkinäisissä shortseissa näytin lähinnä joltain underground fetissi pornolabelin SCAT pääsiäiselokuvan pääjehulta. Moro vaan ja kotia kohti. Eli onnistuneet pippalot.
Kamalin osuus tässä oli se, että koska on vitunmoiset helteet taas. Nukkuminen on aika hikoiluttavaa toimintaa. Heräsin siis ihan liimautuneena peittoon ja iho semmoinen nihkeän erikeeppermäinen ja ahdistava. Heti piti juosta suihkuun, ei kehdannut edes peilistä katsoa kuinka paskassa ollaan :-----------D Jumalauta, en ymmärrä ihmisiä joita tällainen kiihottaa.
Ja vannon sudenpentujen kunniasanalla, en ollut vetänyt edes mitään lääkkeitä saati kolmiolääkkeitä kipeenä olon kunniaksi. Taitaa niemi kutsua kohta ja pikaiseen, jos alitajunta jatkaa samoilla matalilla taajuuksilla.
Ja tietysti voi pohtia, kannattiko tätäkään nyt saatana julkaista. En tiedä, mutta antaa mennä. Luulen, että maineeni kadulla on jo ihan helvetin vammainen. Vedetään siis potenssiin kymmenen vielä. Toivottavasti ensi yönä ei näy unia :-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti