Tarkoituksena oli siis lähteä Lapualle viettämään kaverin hieman-myöhästyneitä-tupareita. Matkaan lähdettiin Seinäjoelta neitien A, B sekä Ö kanssa. Neiti Ö:n auto vastusti syvästi Lapuaa, osoittamalla innottomuutensa sisätilojen lämmittämiseen. Aina kun yritti kääntä puhallusta päälle, niin vastassa oli vain vastentahtoista vinkumista. Siinä sitten napsuteltiin on/off meiningillä, ja se kuulosti suurin piirtein tältä:
"Noniin, kokeillaas..."
"IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII"
"Vittu."
"Mites nyt...?"
"IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII"
"..."
Päädyimme siis siihen johtopäätökseen, että mitä lähemmäs Lapuaa tultiin, niin autoakin alkoi jo ahdistamaan. Lopulta autokin onneksi alistui kohtaloonsa, ja suostui lämmittämään matkustajia.
Näiden kokemusten kautta päästiinkin supermarkettiin, josta hieman matkaevästä. Tämän jälkeen jostain syystä taas luotettiin allekirjoittaneen navigointitaitoihin, mutta onneksi lopulta kuljettaja tuli järkiinsä ja katsoi netistä, missä kohde sijaitsee. Annoin kuitenkin lopulta hyvin tärkeitä ja ajankohtaisia oivalluksia siitä, mihin pitäisi kääntyä. Navigointi oli tasoa:
"Joo nyt alkaa näyttään tutulta..."
"..."
"Tosta risteyksestä ois muuten pitäny kääntyä vasemmalle!"
"Kiva kun kerrot sen risteyksen jälkeen..."
"Joo ei mitään, aina ilo auttaa!"
Lopulta kuitenkin saavuimme pääkallonpaikalle, jossa saimme kuulla illan suunnitelman. Paikallinen baari auki klo 00.00 asti, paikallin yökerho kiinni. Eli periaatteessa sitten muutaman aloittelun jälkeen etkoiltiin baarissa ja jatkettiin pääkallonpaikalla. Ilta oli perusmeiningiltään hyvä, itse sain liikaa CD-levyjä kotiinviemisiksi, mutta eikai siitä haittaakaan ole.
Meininkien jälkeen päätimme jatkaa matkaa kohti legendaarista Pub Wäiskiä. Koska pakkasta -27 astetta varmaan, päätin että pukeudun lämpimästi. Tästä syystä jalassani oli varsilenkkarit, kaljaverkkarit ja tottakai takki auki tyylillä. Mennessä tuli aivan helvetin kylmä. Varpaat olivat kapakassa vielä varmaa tunnin verran tunnottomat, mutta kuuluu asiaan. Ei minulla nyt lämpimämpiäkään vaatteita toisaalta ole kaapissa, niin turha valittaa. Mukavan kirpeä keli. Matkaa keskustaa kohti vauhditti kuitenkin semmoinen todella hauska seikka, että autotiethän ovat erittäin mukavassa jäässä tällaisilla keleillä. JOTEN luistelimme hyvät tovit niitä pitkin, kun kerta lenkkarit oli jalassa. Hauskaa, ehkä hieman tyhmää, kyllä sieltä muutama kaatuminenkin saatiin aiheutettua. Mahtava idea kuitenkin, nopeampaa kuin kävely ja rennompaa kuin juokseminen.
Wäiskissä ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota, oli mainostaulu baaritiskillä. Siinä mainostettiin lakushottia sloganilla: "Vähemmistön edustajasta kansan suosikiksi". Sitten siinä oli vielä sen fazerin lakuhemmon naama, jonka päällä kieltomerkki. Aitoa ja autenttista Lapuaa parhaimmillaan! Heti tuli sellainen kotoisa fiilis. Tässä vielä kuva kyseisestä mainoksesta:
Tämän huomion jälkeen alettiin porukalla kasaamaan toppatakkeja sieluumme alkoholilla, jotta takaisin käveltäessä ei tule kylmä. Aloitin Gin Tonicilla. Hämmensi kun tiskillä kyseltiin haluanko sitruunaa ja tottakai sanoin joo. Sitten pieni hetki ja kaivellaan sitruunaa jostain jääkaapin perältä ja todetaan: "Hehheh, tää on niin harvinainen juoma, ettei tuu oikein tätä sitruunaa leikeltyä valmiiks." Lapua heeei, klassikot kunniaan! Sinänsä ihan hyvä juttu, toisaalta en tiedä kauanko se sitruuna siellä jääkaapissakaan on homehtunut. Ihan hyvä oli kuitenkin.
Tämän jälkeen istuttiinkin pöydässä varmaan viisi minuuttia ja todettiin, että TÄSSÄHÄN ON NYT SHOTTIEN PAIKKA. Ne olivat ok-halpoja, ja siellä oli semmoinen kuin KÄNNIANKKA, joten miksipä ei? Tiskillä tapahtui taas hämmennys, kun kysyin mitä Känniankkaan tulee:
"Jekkua ja tequilaa"
"..."
"Kuulostaa hyvältä, sellainen sitten."
Siihen siis tuli tequilat pohjalle ja jekku omaksi kerrokseksi päälle. Jekun maku, tequilan potku. Ihan ok. Alkoi lämmittämään jo.
Tämän jälkeen menin pelaamaan pelikonetta ja numero kenoa. Ihan hyvin siinä aikaani tapoin, kunnes neiti Ö ja kosketusnäyttöjen maailma pääsivät kosketuksiinsa. Aggresiivista Mökkipelin taustamusiikin diggaamista. Ihan viihdyttävä näkökulma, joten ei valittamista. Olisin varmaan hävinnyt kuitenkin, koska humalassa nyt ei ainakaan kiinnosta nostella mitään pikkuhiluja.
Sitten skipataan kaikki jauhamiset ja otetaan uusi baaritiskihämmennys kehiin. Eli menimme ostamaan uuden satsin shotteja, Nordean piikkiin. Muistaakseni lista näytti jotakuinkin tältä:
1 kpl Minttu
1 kpl Lontoon rae
1 kpl Fisu
1 kpl Känniankka
Lontoon rae, check. Fisu, check. Känniankka, periaatteessa check. Mintun kohdalla kuitenkin todettiin, että ei onnaa koska: Minttu loppu. Noh, siinä sitten taidettiin vaihtaa minttu pätkikseen. Eli kaikki tyytyväisiä. Lapualainen nuori neito tiskin takana taisi kuitenkin mennä hämilleen Seinäjokelaisesta sanataituruudesta, joten aina vähän väliä piti syöttää tilattu lista uudestaan sisään. Yleensä ihan päin helvettiä ja taustalta korjailuja kuunnellen. Sitten jossain vaiheessa pääsin taas huomauttamaan, että itse otin siis Känniankan, ja sain takaisin seuraavan keskustelun.
"Känniankka siis oli myös mukana"
"Joo mutta katoppa kun sitä ei voi koska ei minttua"
"No mut siis otin känniankan"
"Joo mut siis ei voi"
"No otan sit pätkiksen ihan sama"
Sitten sellainen puolen minuutin "ahaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa" -elämys, että mitäs helvettiä. Jos känniankan resepti on:
Tequila
Jägermaister
Missä siinä on se minttu? No, ihan samaa tasoa kuin Ilonan kelkka, niin tähän on jo totuttu. Ihan sama :---D
No, tässä vaiheessa takaani eräs herrasmies huomautti, että olenko se joku basisti seinäjoelta, joka soittaa jossain bändissä. Sanoin että en. "No näytit vaan takaapäin, kun sillä on rastat kanssa!". Jaaaa. No juteltiin hetki jostain soittimista ja sitten koitin häippästä, mutta joku mies tiskillä oli kiinnittänyt huomiota ja tähän, ja alkoi setittämään aivan korkealentoista kamaa. Hän oli kuulemma promoottori/manageri, joka on tehtnyt yli 20 vuotta näitä hommia. Tuonut kuulemma semmoisia pumppuja tänne kuin "Fantasia ja mitä näitä nyt on." Uusin kiinnitys oli METALLICA SEINÄJOKI AREENALLA TORSTAINA 2.2.2012" Eli siis baari-illasta katsottuna seuraavana päivänä. Sovinkin sitten keikan itselleni sinne. Harmi ettei ole bändiä tällä hetkellä, mutta kai sellaisenkin olisi nopsaan kasannut kun kerta 'tallicaa lämpätään! Huhhuh, mikä sauma. Oli pakko tarttua. Jossain vaiheessa kun en suostunut antamaan yhteystietoja bändini jäseniltä, mies alkoi epäilemään etten luota häneen. Tämän jälkeen tuli yksi illan kovimmista laineista:
"Niin musta tuntuu ettet nyt luota oikein muhun..."
"No siis, sanoppa nyt ketä nää oot esim. tuonu tänne suomeen tai onko jotain hyviä yhteyksiä"
"No tunnethan sää ton Hjallis Harkimon?"
"No en kyllä tunne, mutta tiedän kuitenkin. Kuis? Tunnekko ite sen!?"
"Joo tunnen pitkältä ajalta. Muistan kun oltiin kerran veneilemässä. Vittu se jätkä sekos ihan totaalisesti!"
"..."
"..."
"..."
"... joo mut hei mun on nyt pakko poistua takavasemmalle ->"
Toi Hjallissetti jotenkin räjäytti pankin, ja oli pakko poistua kun alkoi naurattamaan tuon tarinan loppu niin hitosti siinä vaiheessa :--D
Sitten pöydässä istuessa osa porukasta oli valloittanut jukeboksin. Sieltä tykiteltiin muun muassa Avaimen Punaista tiiliä sekä Ruokaa ei aseita kappaleita, sekä ainakin muutamaan otteeseen Hipit rautaa Eppu Normaalilta. Hipit valloitusretkellä Lapualla!
Itse yritin esim. Neiti Ö:n kanssa selittää muille idioottimaisia itsetehtyjä sarjakuvia piffiltä. Huomasin tehtävän hyvin haasteelliseksi, koska itseä ne nauratti ihan helvetisti, ettei kertomisestakaan tullut mitään. Toivottavasti muitakin huvitti, koska keskustelut olivat tasoa:
"Hehheh, jumantsuippa ne on mahtavia sarjakuvia..."
"Niinku se: "Kirjottappa siihen vielä, terveisiä kaikille T. Jaska"
"EI VIIIIIITTTTTTTUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU OLEN HOMO T. PASKA"
"AHAHAHAHAHEHAHEDAHAHFHJAJKFNJN"
"..."
"..."
Tunsin oloni sankarilliseksi. Tietysti nämä varmaan tarvitsisivat kuvat tueksi, mutta menkööt.
Tässä vaiheessa aloimme valumaan kohti kotia. Pakko myöntää, tavoite TOPPATAKKI: Onnistunut. Ei meinaan tullut kylmä missään vaiheessa kotimatkaa, vaikka siinä varmasti kestikin kauemmin kuin menomatkalla. Varpaissa kiersi veri kuin nuorella konsanaan. Kotimatka sujui vauhdikkaasti ja huonojen läppien varjossa, lopulta ihan hintsusti eksyen, koska kukaan ei kiinnitä huomiota ympäristöön ja päättäväisellä marssilla jatkettiin eteenpäin. Onneksi nyt vain periaatteessa yksi risteys skipattiin ja huomattiin kohtuu aikaisessa. Kotimatkan aikana myös allekirjoittanut ja Neiti Ö opettivat myös Puntala-aiheisen keskustelun tuoksinassa Neiti A:ta pogoamaan. Siinä oli myös jonkin sortin Cirle Pit sekä Mosh Pit opastukset joukossa. Lopulta vielä viimeisen tiepätkän aikana bongattiin myös saatanallinen puu, joka erottui joukosta kuin musta lammas katraasta. Kuumottavaa.
Perille päästyä luvassa oli perus jatkomeininkiä + aivan helvetin hyvää soijamakaroonilooraa. Kiitokset isännälle. Isäntä esitti myös harvinaislaatuisen spektaakkelin: Kuinka sohvasta, joka ei näytä vuodesohvalta, saadaan kuitenkin lopulta vuodesohva. 1960-luvun suunnittelua parhaimmillaan!
No sitten nukuttiin. Itselleni siunautui paikka keittiön lattialta kera viltin. Voin muuten kertoa, että vaikka oli kaljaverkkarit jalassa, niin olis se hupparikin pitänyt jättää. Siinä lattialla oli nimittäin aivan helvetin kylmä. Ainut asento, missä oli lämmintä, oli todella sykkyräinen sikiöasento. Siinäkin oli todella tärkeää muistaa sitten myös tilkitä kaikki aukot täkin reunoilta, mistä viileää ilmaa olisi voinut päästä sisään. Joku 30min-1h välein siinä heräsin aina kauheaan horkkaan, ja kun suoristi itsensä, niin heti oli hypotermia jaloissa yms., joten sikiöasento oli ainut mitä pystyi edes harkitsemaan. Aamulla kun nousin hetkeksi istumaan, niin huomasin jaloissani toisen viltin :-----------D No joo, perus hyvä idea taas jättää se käyttämättä yön ajalta. No senkun sai niskaan ja meni sikiöasentoon niin alkoi olemaan jo lämmin! Harmi että sitten tekikin jo mieli kohta nousta ylös. Ylösnoustessa vielä toinen keittiön lattian nukkuja kommentoi, että "onko toi makuupussi minkä päällä oot nukkunut kokoajan?" (Ajoi siis pyyhkeiden kanssa patjan virkaa). "Nojoo, kyllähän toi taitaa olla" Ja sitten taas kunnon, ei helvetti -fiilikset päälle.
Ja kylmyyskin kai selittyi, kun räppänä oli vähän ollut auki keittiössä ja sen seurauksena esim. ikkunassa ollut huurukin oli ihan puhdasta jäätä kämpän sisäpuolella. Ens kerralla vois kai tarkistaa tommoset ennen nukkumista, ei ihme että välillä saatto vähän olla vilposta...
Eli nyt olemme Torstain ihanan kauniissa talviaamussa. Aivan helvetin mahtava keli, aurinko paistoi, kipakka talvisää yms. Kaunista. Ainut vain, että itseni piti olla 14.15 palaverissa koululla koskien hyvinvointimessuja. No, jossain klo. 11? alettiin pohtimaan, lähteeköhän Neiti Ö:n auto muuten käyntiin, koska kenelläkään ei ollut esim. lohkolämmitinpiuhaamikähelvetti onkaan.
NO. ei lähtenyt. Muutamaan kertaan koitettiin, mutta eihän se lähtenyt.
Ideariihen tuloksena päädyttiin loogisimpaan ratkaisuun, eli ei todellakaan kysytä esim. naapurilta olisko sillä piuhaa, vaan mennään ostamaan Halpa-Hallista uus. Halpa-Hallikin osoittautui Lapualla torstaina puolenpäivän aikaan todella ahdistavaksi kokemukseksi. Asiakaskuntana pelkkiä mummoja, jotka toivottivat toisilleen paljon suojelusenkeleitä. Sitten vielä tönivät ostoskärryillä eivätkä sano mitään jos haluavat päästä ohi. Kokoajan tuntui, että oli jotenkin tiellä ja alkoi ahdistamaan. Ostimme kuitenkin Halpa-Hallista uuden lämmityspiuhan. Autoa johtoon laittaessa huomasimme, että ohhoh, ostettiinpa vääränlainen johto... No sitten menimme kysymään lopulta naapurilta apua. Ohhoh, hänellähän oli oikeanlainen johto :----D Sitten vaan auto lämpiämään ja palauttamaan ostettua johtoa. Ostajamme sai takaisin jonkun summan arvoisen lipareen, jonka käsitimme, että pakko käyttää ostoksiin. Ostimme ruokaa, ja lipukkeesta jäi yli rahaa, jonka sai takaisin käteisenä. Eli kai sen olisi sittenkin voinut ottaa rahana. Mahtavaa ajatteluketjua taas. Onneksi viisi jumittavaa päätä on aina mahtava yhdistelmä seikkaillessa.
Osallistuin myös kilpailuun Halpa-Hallissa. Siinä ei missään lukenut, mitä voi voittaa. Tai mihin osallistuu. Mainoksessa oli vain Vicks kurkkupastilli logo ja Suomen MM-jääkiekkojoukkue. Eli varmaan kurkkupastilleja tai jääkiekkoa tai jotain sen yhdistelmää? Mielestäni oli hauskaa myös, että kilpailukysymys lomakkeessa on: "Miksi juuri sinun pitäisi voittaa pääpalkinto?" Olis ihan kiva tietää, että mikäs hitto se pääpalkinto edes on? Kirjoitin siihen kuitenkin ystävällisesti: "Mielestäni olen oikeutettu pääpalkintoon, koska haluaisin sen todella kovasti :hymynaama:". Nyt vaan jännitetään!
No ehdimme siis kuitenkin pukata autoon lämpöä 1h10min ajan. Sitten kello oli jotain 13.50, ja kun Lapualta ajaa sen puolisen tuntia Seinäjoelle, niin jokainen tietysti tietää, että totuuden hetket olivat käsillä. Taskuraketti lähti kuitenkin mallikkaasti, joskin hieman yskien, käyntiin ja jumalauta siitä tuli mahtava fiilis. Yksi hienoimpia tämän alkuvuoden aikana saavutettuja. Sieltä sitten mukavasti ajellen kokoustamaan, tyylikkäästi hieman myöhässä. Yllä kaljaverkkarit, kauhea hipin katku, kassillinen levyjä ja muutenkin kokonaisvaltaisen freesiolo. Ihan hyvin meni kuitenkin, koska ei ollut mitään kovin virallista meininkiä.
Sieltä suorilta syömään hiton hyvää salaattia Neiti A:n ja Neiti Ö:n seuraksi. Täältä menin lohduttamaan väsynyttä itseäni Anttilaan ja ostin levyjä. Sitten sainkin soiton Herra A:lta, joka kysyi kahville. No tulimme kämpilleni juomaan teetä ja kaipasin jo vähän suihkun seuraa. Kävin kuitenkin noutamassa Herra A:n kanssa vielä itselleni makoisan pitsan, jonka syömisen jälkeen pääsin vihdoin suihkuun siinä kello 20-21 maissa. Sitten väsyttikin jo niin helvatasti, että oli pakko mennä nukkumaan. NYT OLEN KELLO 0600 ALKANUT KIRJOITTAMAAN TÄTÄ, MITKÄ UNIVELAT? Saatana kun ihan pirteänä nousee tähän aikaan, niin vähän ahdistaa kyllä...
Mutta yhteenvetona: Ihan mahtava reissu. Näitä lisää. Kiitos ja aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti