sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Nopeaa elämää, nuorena kuolemista

Tämä viikonloppu oli ihan mahtava / kauhea. Aikalailla tasan 50-50 tuo suhden edellämainituilla tunteilla. Piti oikeastaan mennä Seinäjoella käymään noutamassa muutamia laskuja, mutta tästä tulikin ihme seikkailuviikonloppu extempore tyylillä. Mikä on aina ihan helvetin hauskaa, joten en valita. Pysäkkejä matkan varrella oli lopulta Helsinki-Tampere-Nokia-Turajärvi-Nokia-Tampere-Seinäjoki-Helsinki. Kaikki tämä parin päivän sisään, onpahan taas istuttu penkillä hetki jos toinenkin.

Lähdin Helsingistä perjantaina aika extempore matkaan kohti Tamperetta. Perille päästyäni huomasin, että täällähän on jumalauta Tammerfestit käynnissä...(seinäjoella oli muuten myös tangomarkkinat, ihan käsittämättömän paskan viikonlopun osasin valita matkustamiselle) ihan edustavan olosia ihmisiä keskustori täynnänsä. Suihkulähteellä oli kova meno. Siitä sitten joskus toiste lisää. Bussipysäkille päästyä huomasin taas yllätyksekseni, että eihän täältä lähde bussia taas ikuisuuksiin, eikä toisaalta ollu rahaa mihinkään muuhunkaan kulkuneuvoon, joten kai sitä pitäisi odottaa mukamas. Sitten välähti, että eräs kaveri on varmaankin näillä main töissä ja soitin kyydin toivossa hänelle. Tämä onnistui ja hoitui, ja sain kyydin nokialle.

Perillä pienen paskanjauhamisen jälkeen tuli kysymys: "lähekkö turajärvelle grillibileisiin" "joo no ei mulla muutakaan niin lähetään vaan".

Eli ei muuta kun auton nokka kohti alkoa ja valtatietä E12. Laitoin ammattimaisesti kaljaverkkarit ja pirihupparin päälle, harmi etten omista sellaisia virtaviivaisia pirilaseja, ei saanut ihan täydellistä ulkoasua loihdittua, mutta yritys hyvä kymmenen pistettä. Ensimmäinen etappi oli siis tuo Nokian alko. Kaupan parkkipaikalle päästyä, vettä tuli ihan helvetisti. Raamatullinen vedenpaisumus melkeinpä kyseessä. Noh, alkosta tarttui tottakai pullo Dorista. Aprikoosimainen esanssimaku on parhautta. Hinta 6,49€. Nää on myös nykyään MUOVIPULLOISSA mikä on sinänsä jees, että ei saa ainakaan puistoon kännipäissään hajotettua. Miinusta tosin siitä, että miten nykyään hajotat sen pullon välienselvittelyyn? Eihän se muovi saatana hajoa vaikka kuinka kallioon kolauttelisi.

Tähän väliin voisin mainita, että meidän autosta oli starttimoottori hajalla. Se tarkoittaa siis sitä, että pitää vetää mäkistartteja/työntää autoa käyntiin. Se olikin ihan hassunhauskaa siinä tasaisella parkkipaikalla, kun sinne oli muodostunut vesilätäköitä, jotka ulottu nilkkaan asti. Noh, lätsis litsis vaan ja autoa eteenpäin. Eihän se saatana siinä tasasella mihinkään lähtenyt, joten se oli työnnettävä sisääntuloramppiin asti. Sitten vauhdista vaan hyppy sisään ja kone hurisee kuin leijona. Hienoa kesäisen roadtripin tunnelmaa!

Ja koska ei alkon yhteydessä voitu käydä kaupassa, niin pysähdyimme vammalassa lidlissä. Kauppa oli täynnä perinteisiä vammalalaisia pariskuntia (tiedätte kyllä mitä tarkotan), eli mukavaa maakunta identiteetin esittelyä. Ostettiin pelkkiä shokkikihintasia tuotteita (eli paskoja kasslerpihvejä, toisaalta nää on kyllä aina paskoja, nytkin meni puolet koirille. Halloumia, jota ei ikinä ehditty syömään. Halvinta kaljaa.) Perus kauppareissu siis. Kaupan pihalla taas työnnettiin auto mukavasti käyntiin ja hypättiin vauhdista kyytiin. Alkoi jo sujua tuossa vaiheessa!

Tässä välissä esittelin IPHONEN sportstracker applikaatiota. Siinä siis voi tallentaa omia kuntoilujaan, ja siinä on sellanen hauska ISOVELI-ominaisuus, että kartalta näkee mitä muut käyttäjät tekee. Bongattiin, että siinä samalla autotiellä on joku KAKE joka on pyöräillyt jo 66km. Noh, idiootteja ja väsyneitä työviikon jälkeen kun ollaan, niin kun pyöräilijä sitten saatiin kiinni niin ikkunaa vaan auki, päätä ulos ja tsemppihuudot kehiin. Ne olivat tasoa:

"hyvä kake! 66km menny jo ja vielä jaksaa"

....

noniin, niin no. joo.

Anyway, perille päästyä aloinkin sitten suorilta dokaamaan. Paikka oli idyllinen omakotitalo keskellä ei mitään. Autotalliin oli pystytetty pienet PA setit, niin illalla siellä oli ikimoa disko ja pientä keikan tynkää! Mahtavaa!

Ite olinkin sitten ihan helvetin seipäässä. En oikein tiedä mitä kertoa tästä. Join dorista, viiniä, kaljaa, jotain, jotain, kotitekosta slovanialaista, jallua, jotain, jotain äh... Ei _MITÄÄN_ muistikuvia todellakaan pitkältä aikaa. Aamulla sain kuulla villiä huhua, että olen nukkunut mm.

1. terassilla (en muista hommaa)
2. paljussa (joo muistan sen ku joku jätkä tuli läppäseen (oltiin vikat hereillä), että meen nukkuun ja nouse nyt helvetti ylös ettet huku sinne) Tää tuntuu vähän pahalta tai silleen hävettää vähän, että sehän se olis ollu siistiä hukkua paljuun :--D Live fast die young rairairai. Hauskaa oli se, että muistan kuinka nousin ylös paljusta, mutta sen jälkeen taas ihan pimeetä)
3.keittiön tuoleilla (ei musitikuvia)
4. saunan eteisestä, joka oli lopulta lopullinen nukkumpaikkani. Siinä oli joku pehmeä matto ja oon kai kattonu että tää on ihan hyvä.

Että niin. Aamulla minut herätettiin jostain helvetin syystä kattilankansia avuksi käyttäen, kiitos vaan pojat, ei tuntunut kovin hyvältä. Huomasin myös että kantapääni on helvetin kipeä ja en voi laskea sille painoa. Mietin että mistähän se on tullut, mutta oon kuulemma noussu paljusta vessaan jossain vaiheessa ja näin kauniisti sanottuna tullu aika ryminällä ne portaat alas sieltä. Jeps, hävettää taas vähän enemmän. HUOMASIN myös, että oon avannu spotifyn yöllä, ja siinä oli joku biisi pausella. Vittu jos oo nsoittanu sitä yöllä, hävettää taas enemmän ja enemmän :---D Olin myös poistanut vaivalla kasaamani skeittipunk soittolistan....itketti, mutta onneks sain sen pelastettua aiemmin linkitetyn urlin avulla. Kiitos jumala ja teknologia.

Mikäs siinä, helvetin paha oli olla ja työntämäään vaan autoa kohti nokiaa takasin. Sieltä matkustin seinäjoelle ja krapula oli aivan helvetillinen. En syönyt mitään koko päivänä, en pystynyt edes. Tarkoitus oli dokaa kaverin synttäreillä vielä seinäjoella, mutta olo ei antanut periksi. Pelkkä 10min kävelymatka paikanpäälle sai taas sydämen pyrkimään irti luisesta vankilastaan. Viinan ajattelukin oksetti ja erään ystäväni viskihenkiset hönkäykset saivat aina laukaistua krapulan uudelleen alusta asti. Ihan hirveää, uskaltauduin joskus 00:30 ostamaan pitsan, jos se menisi alas. Ihan hyvin meni, mutta ei se auttanut.

Näin sunnuntaiaamuna heräsin ja vieläkin oli jotain komplikaatioita perjantailta. Ihan paskaaaaaaaaaaaaaaaaa, nyt olen taas päästadissa ja tekis mieli tehdä jotain radikaalia. Ehkä kuitenkin menen nukkumaan ja toivon, että huomenna jo hymyilee sisuskalut, pää ja mitä näitä on. Kantapääkin alkaa jo hellittämään.

Ei mulla muuta, kiitos ja anteeksi kaikki ihmiset jotka maan päällä kävelee. Tää oli vielä aika typistetty raportti, mutta toisaalta minkä teet kun et muista mitään. Ei siinä paljoa kerrottavaa sillon ole...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti