Ruokanurkka, osa 1

Nyt alkaa tämmöinen uusi, mielenkiintoinen ja superjännittävä osio blogissani. Sen nimi on ruokanurkka. Keksin sen tuossa kun katselin jotain uberkuuleja vegereseptejä tuommoisesta resepsöönkirjasta. Tarkoituksena on tehdä ruoka ja ottaa kuva siitä ja verrata sitä resepsöönkirjasen kuvaan. Todella huono idea, mutta keksinkin tämän siinä ruokaa laittaessa, joten ei siihen ajatuksia kovinkaan paljoa uhrattu. Todella fokusoitunutta tekstiä, koska tässä vaiheessa olen jo kertonut kaksi eri tarinaa siitä, kuinka tämä idea sai alkunsa. Todennäköisesti koko kappaleessa ei ole mitään totuuspohjaa. Hyvin piti tsemppi loppuun asti.

ENSIMMÄISEN RUOKANURKAN RESEPTI ON NIMELTÄÄN: KASVISCHILI

ihan uskomattoman tylsä nimi ruoalla. KASVISCHILI. Eikö chili ole automaattisesti kasvis. Mielestäni resepti voisi olla seuraavanlainen tässä setissä:

1 punainen chili

ja se oli siinä. Laita lautaselle ja olet valmis. Olisin ehkä saanut hyvällä säkällä tehtyä ruoastani jopa kunnioitettavan replika-annoksen, mutta nyt minut on tuomittu epäonnistumaan, koska tähän ruokaan tuli n. 1000 ainesosaa.

Mitään reseptejähän en tässä nyt jaksa luetella, koska ei ne ketään kiinnosta. Liikaa vaivaa kirjoittaa jotain hiton ainesosia tähän ja sitten jengi katsoo kuitenkin vaan kuvat ja on että "oho olipas taas paska postaus miksköhän palaan aina tähän blogiin vaikka ei kiinnosta se yhtään joo no mut mennäs nyt tohon fitnessblogiin kun sielläkin oli joku uus juttu jou jee smoothieee". Sitä paitsi (tähän piti tulla jotain, mutta jäi koko lause nyt kesken, koska katkesi ajatus sillä välin, kun tarkistin kielitohtorista, että kirjoitetaanko sitä paitsi yhteen vai erikseen).

VAIHE NUMERO YKSI: Kokkausmusan valitseminen.

Tämä on tärkein vaihe kaikista. Hyvä musa auttaa jaksamaan pitkät reseptit läpi sekä lievittää vähän sitä masennusta, mikä seuraa aina reseptejä seuratessa. Elikkäs ruokasi näyttää sian oksennukselta verratuna siihen pleittaukseen mikä on kirjan kuvassa. Siinä ei auta edes vähän frendien kaa dressinkin heittely sapuskan päälle tai joku kuul lemontwisti, koska paskasta ei saa kaunista edes Tomi Björckään (ei varmasti taivu noin). Mankan pitää myös olla tommonen käppä, koska sitten ei haittaa heitellä siihen vähän sitä dressinkii ja tomaattimurskaa.

Tämän kokkauskerran levy:

STORMNATT: THE CRIMSON SACRAMENT

Eli tänään laitettiin 2006, tai joku tommonen oli julkaisuvuosi en muista eikä kiinnosta, vuodelta oleva kunnon vanhan koulukunnan tremolobläkänderilevy soimaan. Ihan saatanan kova. Tremoloa vaan pukataan ja vikassa biisissä on sitten manowarhenkinen kitarasoolonostatus. Neljäkymmentä minuuttia armotonta paahtoa ja melodiaa löytyy enemmän kuin nykyisten suomipoppareiden tuotannosta. Säälittävää suomen musiikkiteollisuus, säälittävää. Kitaristilla on myös maailman paras black metal -taiteilijanimi: "Antimessiah". Siinä on varmasti pidetty ihan saatanan pitkä palaveri fläppitauluineen ja mindmappeineen, kun on tuo keksitty. Tää on yks harvoja mahtavia sika säkissä -ostoja. Ostin teininä ihan hitosti levyjä sokkona ja sen takia levyhylly ei ikinä vastannut mitään sen hetken kuumimpia nimiä puhumattakaan klassikoista. Oli hienompaa ostaa jostain hiton itävaltalaisesta distrosta paskaa kolmen euron hintaan ja toivoa, että joskus osuu kohdalle helmi. Sanotaan, että jos ostin vaikka 300 levyä sokkona niin niistä 3 oli ihan jäätävän kovia. Tuntuu jotenkin kivemmalta tuommoinen. Tylsää ostaa jotain dark side of the mooneja koko ajan ja aina todeta et onhan tää ihan hyvä levy. Katoaa kaikki yllätyksellisyys elämästä.

No mut joo ei tää oo musablogi tai edes musablogipostaus, joten I rest my case. Ostakaa silti tää. Oikeesti. No ei tarvi jos ei halua, mut kokeilkaa edes. Ei tarvi kyl kokeillakaan, jos ei oikeasti halua. Oikeastaan älkää tehkö mitään ja jatkakaa vaan lukemista.

VAIHE NUMERO KAKSI: Reseptin silmäily ja esivalmistelu

Resepti oli pitkä kuin nälkäinen jono katukoiria romanialaisen lihakaupan takaovella. Siwasta löysin kuitenkin kaiken paitsi:

-punasipuli (ostin tavallisen sipulin. värit katosivat ruoasta)

-kevätsipuli (en korvannut millään

-munakoiso (hain sitten polkupyörällä s-marketista 4km päästä, kun ei ole saatana lähikaupassa munakoisoa. ei jumalauta. ostin myös semmosen kunnon mötkön, varmaan ton kuvan paskamankan kokoinen. eli tuli munakoisopainotteinen ruoka)

-vege cheddar, jota piti raastaa (ostin jotain perus vegeraastetta vaan)

Noin muuten kaikki oli handussa. Tai no oregano oli myös loppu, mut laitoin erilaisia öörbsejä niin ei se varmaan haittaa. Kuka muutenkaan haluaa tehdä pitsalta haisevaa ruokaa, kun ei tee pitsaa?

Kaikki meni hyvin. Mitä nyt pilkoin asioita alkuvalmisteluissa n. 30 minuuttia ja tajusin tosiaan, että munakoisot pitää paistaa noin tuhannessa eri satsissa. Ehti levykin pyörähtää melkein läpi jo siinä vaiheessa, mutta kyllähän hyvää musaa aina repeatilla tykittää useammankin kuuntelukerran.

Lämmittelin öljyä kattilassa, heitin perään sibalit ja paprikat sekä valkosibalit. Huijasin vähän, koska valkosipuli piti lisätä myöhemmin, mutta ei kiinnostanut. Siinä samalla sitten pannulle laittelin öljyt ja ekan setin munakoisoviipaleita. Ne piti voidella öljyllä, mutta vaikutti liina työläältä, joten kaadoin aina satsin päälle semmoset dressinkiraidat öljystä ja sit sivelin niitä sillä sudilla. Tommosen sudin tiskaaminen/peseminen on muuten ihan persauksista. Eihän se rasva siitä saatana katoa mihinkään.

Ohjeessa luki, että ruskista munakoisot ja käännä ja ruskista toiseltakin puolelta. Annoin niiden nyt olla siinä pannulla aika kauan, eikä ne ruskistunut tippaakaan. Otin ne sitten pois kun olivat lötköjä ja melkein kypsiä jo. Paska ohje ainakin tässä vaiheessa, totesin itsekseni ja hämmensin kattilassa olevia sibaleita.

Sitten tuleekin kasvisruokien paras osio. Eli laita kaikki vaan sekasin kattilaan. Sinne meni vaikka mitä papua ja munakoisoa ja kesäkurpitsaa ja mausteita ja tomaattimurskaa ja tommosta perusskeidaa.

Sitten odotettiinkin 45 minuuttia ja hauduteltiin asiaa kattilassa miedolla lämmöllä.

Tässä vaiheessa pelasin Counter Strike: Condition Zeroa botteja vastaan. Se yksinpelikampanja on ihan saatanan raskasta, ärsyttävää, ahdistavaa, turhauttavaa ja mitä vielä. Mutta uskomattoman palkitsevaa, kun pääsee jonkun todella paskan expert-kampanjan mapin läpi. Nyt ownasin de_piranesissa aika kovaa, mutta toisaalta kävi säkä. Noi botit tuntuu toimivan silleen, että joko terot (itse pelataan ct:llä) vetää ihan satanolla tauluun, tai sitten kerran kymmenestä omatkin botit osoittaa kovaa wall hack taktiikkaa ja vievät satanolla. Varsinkin awikkabottien seuraaminen on aika jäätävää touhua. Pitäis varmaan kymmenen vuoden tauon jälkeen pelata netissä, koska vähän mukavampaa touhua kuin seurata noiden aivottomien idioottien touhuja.

Sitten ruoka olikin valmista. Siitä tuli ihan hyvää, mutta ehkä vähän liian tulista omaan makuuni. Heitin siis ihan summamutikassa sinne chiliä ja vähän cayennea, koska mausteiden mittaaminen on ihan nössöjen hommaa. Silmämääräisesti vaan, kyllä se siitä suttaantuu. Kokonaisuutena olen tyytyväinen makuun, mutta ulkonäkö oli ihan paska. Yllättäen.

Tässä alkuperäisen reseptin kuva:

Aika kaunis ateria, kun nyt tässä tuijottelen tota.

Tässä oma versioni:

Elikkäs ei kyllä nyt oikein näytä samalta. Toki mulla ei oo tommosta kaunista ovaalinmuotoista keraamista astiaa, mutta ei se varmaan pelkästään siitä johdu. Kevätsipulit toki puuttuu tosta päältä, eli sehän on selvä asia, että se rumentaa annosta. Juustoraastekin oli siinä pussissa semmosessa parmesanrouhetta muistuttavassa muodossa, joten en saa tommosia kauniita suikaleita siitä tehtyä. Omani on myös hitosti vetisempää, eli ois pitänyt joko jaksaa keittää kasaan tai sit vähän ottaa nestettä pois. Muuten ehkä etäisesti näyttää samalta ruoalta.

TUOMIO:

Paska ohje, koska:

-ei näytä samalta kun ite tekee

-käskee laittamaan 4,5 dl vettä hautumisen alussa, vaikka se ei haihdu pois tossa ajassa/keity kasaan

-pitää tarjoilla jossain ovaaliastiassa, jotta yhtäkkiä maagisesti näyttääkin hyvältä.

2/5, koska maistui ihan hyvälle.