ANOTHER WAR (2002)
Tekijä: Senega
Noniin. Tässä se on. Ostin pelin fyysisenä Puolenkuun peleistä, koska sitä ei ollut saatavilla mistään dizitaalisena (hienosti laitoin tohon lausunnan kirjallisessa muodossa, mutta ilman niitä foneettisia merkkejä tiedättekö. osaatte kuitenkin lausa sen nyt). Ja haluan nyt huomauttaa, etten todellakaan metsästänyt tätä peliä, se nyt sattui olemaan eka, mikä ei ollut netistä saatavilla laillisesti. Laittomuuksiahan en harrasta, koska minulla on jo nyt tukalaa foliolla vuoratussa huoneistossani. Lisää en kaipaa, joten en ala tässä asiassa kokeilemaan kepillä jäätä.
Kannen perusteella katoin, että ihan kivan näköinen peli. 4 CD-levyä ja kaikki. Huh huh. Melkonen megapack, joka olisi ollut huomattavasti mukavampi asennuskokemus näin DVD-ajalla. Tai ei tää 2016 mikään DVD-aika ole, se oli sillon 2005. Nyt on vaan kaikki fyysinen poissa ja maailma digitaalisena. Voi sitä dvd-levyjen kulta-aikaa. Se oli kovat kolme vuotta. Mutta nyt loppuu nostalgisointi ja jatketaas siitä mihin jäätiin.
Peli on siis semmonen ylhäältäpäin (diablokamera, kyl tee tiärätte) kuvattu roolipeli. Ihan täysi apinointi Diablosta + Falloutista, mutta sijoitettu fantasiapaskan sijaan toiseen maailmansotaan. Tämä oikeutti aikoinaan mainostamaan peliä jotenkin todella ainutlaatuisena, koska se oli kai ensimmäisiä tämmöisiä toiseen maailmansotaan sijoitettuna. Aika köykänen tapa saada pelille huomiota, eikä paskamainoslause tee paskasta pelistä kultaa. Näin alkuun annan kuitenkin kiitosta sille asialle, että tällä pelillä on vieläkin omat toimivat kotisivunsa. Ja aivan _HELVETIN_ hyvä, että onkin, koska peli on perseestä ja tosta solutions-kohdasta on välillä ollut mukava apu. Tästä myöhemmin, koska ei vielä ole ajankohtaista mennä asioiden edelle. Eikä varmaan myöhemminkään, koska silloin ollaan siinä asiassa, jonka edelle olisi pitänyt mennä. (c) Lukiofilosofi-90.
Lähdetään nyt ihan aluksi pohtimaan ennakkoajatuksia.
-Diablo = hiton kova
-Fallout = hiton kova
-Kaikki tämmöset ylhäältäpäinkuvatut hack n slash/rope -hommat = hiton kovia
-Okei ei ne kaikki oo hiton kovia, mutta yleensä viihdyttäviä. En oo ikinä pelannut huonoa tällaista. Aina niitä jaksaa hakata. Ei ne mestariteoksia välttämättä ole, koska harva pystyy olemaan yhtä kova kuin Diablo II tai Fallout 2, mutta hauskaa voi olla kopioidenkin parissa.
-Toinen maailman sota = aina ihan hyvä miljöö actionille
-Toisaalta vois joku muukin sota olla. Tai en tiiä, mutta WWII alkaa oleen aika koluttu.
-Toisaalta ei se välttämättä 2002 ollut niin koluttu, vaikka olikin jo aika koluttu
Eli aika hyvät ennakkoajatukset oli itselläni ilmassa. Bussissa kotiinpäin matkatessa selasin ohjekirjaa, JOKA OLI JUMALAUTA _OHJEKIRJA_ SANAN VARSINAISESSA MERKITYSESSÄ!!!!!!!!!!!!!11111111111111111
Tämä se on nimittäin harvinaista nykypäivänä. Sitten tietysti tajusin, et niin joo tää oli vuodelta 2002, mutta kuitenkin. En voi liikaa hehkuttaa hyviä ohjekirjoja. Silloin tietää, että pelin on pakko olla kova tai ainakin saatanan raskas kokemus, koska siinä ei ole jotain shaiba tutorialia, missä neuvotaan laittamaan tissi suuhun ja lutkuttamaan kovaa, kunnes mahla virtaa. Ei. Tässä kerrotaan, miten peli toimii ja jos et sitä lue, niin kusessa ollaan. Tai ei olla, mutta siinä menee hetki, kun pitää sisäistää se saatanan kankea pelimekaniikka, joka näissä peleissä on läsnä. Siitä minä nautin.
Kotona sitten asensin tämän pelin. Jos huomasitte kuvasta (ja miksette huomanneet, koska itse sen asian toin tekstissäkin esille), on tässä pelissä 4 CD:tä. Muistaakseni tämä on jonkun puolalaisen firman peli (tästä lisää myöhemmin), joten on huikea saavutus, että meillä on 4 CD-levyllistä paskaa kasassa. Varmaan Puolan ainoat CD-levyt herran vuonna 2002.
Nämä neljä levyä tulivat sellaisessa hemmetin muovilärpäkkeessä, missä on kolme taskua. Yksi oli sitten siinä normi levypaikassa dvd-kotelossa. Maalaisjärki tietysti sanoo, että laitetaas tosta CD1 sisään. CD1 on tietysti siinä lärpäkkeessä, koska pelilevy on esillä aina. Otan lärpäkkeen käteen, katson sitä ja totean: "tässäpä vasta lärpäke, jollaista en ole ennen nähnyt". Yleensähän levyt on pakattu silleen päällekkäin (vammanen tapa) tai sitten erilissä paperitaskuissa (ihan ok tapa), mutta tää three-way-ohmigod-puolankeksintömaailmalle tapa laittaa kolme levyä samaan muovilirpakkeeseen on ihan perseestä. Kaksi kolmesta levystä oli niin saatanan tiukalla, että ei niitä saanut millään irti sieltä melkein. Mukavaa haastetta heti session alkuun!
Ei siinä auttanut muu kuin raaka väkivalta, koska en jaksanut leikata sitä pakettia pilallekaan. Onneksi peli oli niin paska, että tarvii repiä noi tuolta ulos kerran vuosikymmenessä. Nyt joku miettii, että jos peli on haukuttu paskaksi tuhat kertaa ennen kuin on arvosteltu itse peliä, miksi nähdä vaiva ja asentaa se 2026 uudestaan. Nimenomaan siksi. Mikäs sen parempaa, kuin asentaa peli, joka on kaihoisissa käpylehmämuistoissa leimattu paskaksi, mutta joku nostalgiankultaama peltireunus sieltä kurkistaa aivojen vasemmasta takalohkosta huokaillen, että oli se parempi ja siinä oli ihan ok huumori sentäs. Siinähän se menee. Ja just sen takia paskojankin pelejä pitää pelata läpi uudestaan ja uudestaan. Jos kukaan ei pelaa, onko ne paskoja enää? Kukaan ei voi tietää, ja kun kukaan ei tiedä, olemme kuin tyhjät arvat Veikkauksen lahjakuoressa. (c) Lukiofilosofi-90
Sain asennuslevyn sitten kuitenkin asemaan tungettua ja siitä sitten klikkailin autoplayt sun muut funktiot käyntiin. Asennus toimi kivuttomasti, mitä nyt tietysti pitää vaihtaa levyä kokoajan, koska data on pakattu neljälle levylle. Ottaen myös huomioon sen, että itselläni on megatykki666 tietokone straight outta tulevaisuus, kesti asennus yllättäen kauan ottaen huomioon sen, että asensin megapaska666 peliä straight outta menneisyys. Mutta mikäs siinä, on minulla aikaa. Sitähän minulla on. Olen kaksikymmentäkuusivuotta ja 50 vuoden päässä keskiarvoisesta kuolemaiästä. Eli aikaa minulla ei todellakaan ole. Olen myös hetikaikkimullenyt -sukupolvea, joten saan valittaa ajanpuutteesta. Oikeasti olen työtön ja täysi nolla ja minulla on enemmän aikaa kuin siedän sitä käyttää. Sen kertoo tämäkin teksti. Jos aikani olisi rajallista, olisin todennut: "Peli on paska. 0/5. Pelatkaa kynäriä"
Asennuksen jälkeen piti tietysti jännittää, että lähteekö antiikkinen peli käyntiin uudella upealla Windows 10-käyttiksellä. Täähän on sen verran randompeli, että tähän ei löydy oikein infoa. Mun piti yhdessä ongelmakohdassa kysyä Youtube-videon kommenteissa apua. Kertoo itseni, sekä pelin säälittävyydestä. Tosi mies olisi lopettanut pelaamisen jo tuossa vaiheessa. Tuntemattomuuden takia tähän ei olisi varmaan löytänyt mitään fixiapua. SOFin (Soldier of Fortune) asennuksen yhteydessä vaan googletin: "nat wörking sof 1 windows 10" ja siitä tuli linkki foorumiin, jossa käskettiin lataamaan joku fixed dll-tiedosto ja voila. Tosta noin vaan uudet näyttikset pyöritti vanhaa peliä. Rakastan nörttejä. Mutta tähän ei sellaisia löydä, joten se oli kädet ristiin ja jeesuksen ovelle koputtelemaan.
Jeesus oli suotuisassa asennossa tähtien kanssa, ja peli toimi. Toki laitoin yhteensopivuustilan päälle ja ajoin ohjelman järjestelmänvalvojana. Mutta ei siinä. Toimii oikeastaan todella hyvin. Kunnes pelasin peliä 10 minuuttia ja se kaatui. Kaatuminen on aika randomia, että ei kannata sen takia jättää pelaamatta. Joskus voi pelata tunnin ilman kaatumista, joskus voi pelata 15 minuuttia siten, että peli kaatuu aina kun sen avaat. Ah, mitä kärsimystä. Oikea saatanan Via Dolorosa Windows-maailmassa. Mutta kun savettaa aina ruudun vaihduttua, niin välttyy hermoromahduksilta. Eikä tätä peliä jaksa pelata tuntia kauempaa, joten siinäkin mielessä ihan hyvä lopettaa aina kun kosahtaa. Kerron tästä yhen keissin myöhemmin.
No mut nyt ollaan alkuvalikossa. Se on ruma. Mutta 2002 oli rumaa aikaa, joten annetaan anteeksi. Painan tosta noin vaan new gamen ja olen valmis lahtaamaan natseja. Ensiksi luodaan hahmo. Kolme classia: Nero, tankki ja joku välimallin pelle. Eli aika perusvalinnat. Otan tietysti tankin, koska yleensä tankkihahmolla on helpointa pelata peli läpi ekan kerran. Heti alussa huomaan, että ei jumalauta, tässä on TEKSTIÄ. JA SITÄ ON HELVETISTI. JEEEEEEEEEEEEEESSSSSSSS. Rakastan tekstiseikkailuja. Nyt kun tosi vahva tekstiseikkailuhenki on yhdistetty diablokopioropeen, en voi olla kusematta housuihini. Tästä on hyvä peli tehty. Tekstiä lukiessani tajuan, että tässähän on kirjoitusvirheitä. JEEEEEEEEEEEEEEEEEESSSSSSSSSSSSSSSS. Rakastan puolalaisia. En voi olla kusematta housuihini. Tästä on puolalaiset thety. Kurwa mac ja aimbot päälle, kuten nettipeleissä puolalaisilla on tapana sanoa ja tehdä. Kirjoitusvirheet ovat kuitenkin minimaalisia, ja annankin ne anteeksi, koska enhän itsekään ole mikään kielioppinatsi. Halusin vain käyttää toistoa tehokeinona. Virheitä on oikeastikin todella vähän. Lähinnä kieli on enemmänkin kankeaa. Se ei ole ihan niin fluenttia kuin voisia olla, mutta onko joku puolalainen joskus ollut hyvä englannissa. Aivan. Netin perusteella jenkitkään ei osaa omaa äidinkieltään, joten miten puolalaisen pitäisi? Kolmantena asian huomaan tekstistä HUUMORIN. JA SE ON HELVETIN HUONOA. JEEEEEEEEEEEEEEEEEEESSSSSSSSSSSSSS. En voi olla kusematta housuihini, koska rakastan huonoa huumoria. Siitä on elämä tehty. Huono huumori ja vissy. Tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Eli tässä vaiheessa sanoin avovaimolle, että moro. Nähdään kahden kuukauden päästä, meikä löysi elämän. Käytin jumalasta seuraavia ylistyssanoja, ja kehuin kuinka peli on hauska, nokkela, viihdyttävä ja oikein hieno undergroundlöytö.
Sitten jouduin vankilaan öpaut pelin alussa ja tajusin, mitä eräässä arvostelussa mainittu "quick load tulee tarpeeseen" -lause tarkoittikaan. (Toim. huom. en itse käyttänyt quick loadia, koska pelillä oli taipumusta kaatuilla. Silloin kannattaa saveta kunnolla, koska quick loadit ei jää talteen, kun peli kaatuu).
_PELI_ON_VAIKEA_ tai en tiiä onko se vaikea vai vaan ihan hiton turhauttava. Kai vaikea on oikea sana. Siis että tässä tulee heti alussa miljoona natsia niskaan pistooleilla ja sulla on nyrkit edessä. Siinä saa juosta edes takaisin ja lyödä kerran ja paeta ja toistaa kunnes saa aseen. Sitten tajuaa, että ei saatana ei oo luoteja ja niitä ei ikinä tipu vastustajilta. Sitten tajuaa, että ei hitto tää ase kuluu. JA VOI JUMALAUTA NE ASEET KULUU. Jos lyö kiväärillä vastustajaa, se on paskana. Jos ammut vastustajaa, se ei ole ihan heti paskaan, mutta onpahan kohta. Kun ase hajoaa, se KATOAAAAAAAAAAAAAA. Sitä ei saa takaisin. Olen muutaman kerran hajottanut aseen ja sen jälkeen ladannut pelin jostain kuusimetsän takaa, koska en ole halunnut menettää jotain uberhyvää kivääriä.
No onneksi tuolla tyrmässä on juustolaatikoita, joista saa loputtomasti juustoa. Aika laimeata, mutta vaikea siellä on sentään kuolla. Huomasin myös, että tässä on aika monessa "puzzle"-osassa jokaisella hahmotyypillä oma ratkaisunsa. Se oli ihan kiva, mutta toisaalta muskelimasalla meno tarkoitti aina räimimistä, mikä oli aika tylsää. Moni asia selviää myös käytännössä siten, että valitset vaan niitä tekstivaihtoehtoja vuorotellen ja jossain vaiheessa osuu kohdalle. Parit hauskat dialogit saa lukea tällä tavalla.
Tässä muuten kuva "huumorista". Sitä edustaa tuo What is your favourite color? Tää on todella paska esimerkki, mutta en ikinä muistanut tallentaa niitä hauskempia print screenejä talteen, joten tällä ainoalla on mentävä. Mutta kuitenkin aika absurdi meno välillä ja jossain vaihtoehdossa oli kaikenmaailman LOLLOLOLOLOLO -jutut läsnä.
Mutta ei keskitytä nyt kuviin, vaan peliin. Heti tuolta ekasta vankityrmästä saa mukaan saksalaisen Johanin, joka on aina kännissä. Vasta pelin viimeisessä replassa se päättää, ettei juo enää. Hieno mies. Johan myös kirjoittaa päiväkirjaa, eli kirjaa sinne kaikki questit. Ne on vähän kryptisiä, mutta todella hauskoja. Kannattaa jaksaa lukea. Siellä kyseenalaistetaan kaikki ja haukutaan "boss, eli itse pelaajan hahmo" ja vaikka mitä. Johan osaa myös huutaa "BOSS, BOSS" aina kun se jää jälkeen juostessa. Voin kertoa, että Johan jää jälkeen juostessa. Voi pojat, että jääkin. Tuoki huuto kuulostaa semmosella huonolla saksalaisaksentilla sanoilta: "BAAS; BAAS".
Sitten kerron tarkemmin Johanista, ja mikä Johanissa on niin käsittämättömän raskasta:
-Johan on sun kaveri. Johan tulee mukaan minne tahansa menetkin.
-Johanin ei tarvi onneksi olla vierellä, kun menet ruudusta toiseen (tää on aina loading), koska se tulee mukana. Tämä on hyvä, koska Johan tykkää mennä kulmaan jumiin.
-Edellämainittu on myös huono, koska Johan kuolee aika usein kun se jää jumiin, jos vain vastustajiakin on siellä lähistöllä
-Johan on sinun mukanasi, joten Johan ei saa kuolla. Jos Johan kuolee, se on Game Over. Tai tossa Game Over valikossa voi valita "yes" tai "no", mutta otin aina jeessit ja peli menee alkuvalikkoon. Siitä sitten loadaamaan. Kerran painoin nouta, mutta sitten tuli joku pöytäkeskusteludialogi, missä ihmeteltiin hengissä selviämistä ja totesin sen huijaamiseksi, vaikka ei se varmaan sitä ollut. Kova jätkä grindaa turpa verellä.
-JOHANILLE EI VOI LAITTAA VARUSTEITA. TÄMÄ_ON_TODELLA_ISO_MIINUS. Ensinnäkin, ropepeleissä parasta on harvinaisten tavaroiden etsiminen ja niiden laittaminen ukoille. Toisekseen, sillä on niin saatanan selvä funktio, koska mitä paremmat kamat, sitä kovempi jäbä. Kun et voi laittaa kamoja, ei nouse statsit. Kun ei statsit nouse, toi jätkä kuolee LIIAN HELPOSTI. JA SE AIHEUTTAA HARMITUSTA KUN ON ENSIN TYKITELLYT HIRVEÄSTI JA SITTEN JOHANIA AMMUTAAN JA SE KUOLEE HETI.
-Johania ei voi ohjata. Johan on tietokoneen ohjaama pieni apina, joka juoksee miten sattuu. Oletetaan, että oon tankilla viidakkoveitsen kanssa viiden vastustajan keskellä. Vedän lauman puoleeni, ja koska olen tankki, ne ei saa hengiltä. Siinä sitten Johan on takana mauserin kanssa, mutta se paska juoksee siinä kuin päätön kana. Ja lopulta se on siellä vastustajien keskellä ja sitten se kuoleekin, ennen kuin ehdin parantaa ja täts it. Game Over.
-Johan ei aina tykkää ampua. Varsinkin aivan viimeisessä batlessa (okei tokavika) vastaan tulee natsimutanttia ja -hybridiä (CLICHé. NIIN_HITON_ISO_CLiché). Ne on aika kovia sankareita, jotka tulee hakkaan käsillä. MG42-hybridit ei haittaa (paitsi toki jos ampuvat Johania, koska se on kuolema). Mutta taas houkuttelin vihut siihen kivasti ja mitä tekee JOHAN. SE VAAN SEISOO SIINÄ VIERESSÄ, EIKÄ AMMU. EI MILLÄÄN VALTAKUNNAN ASEELLA. Sitten lopulta kun on hinkattu viidakkoveitsellä ja parilla Johanin säälikudilla, se vitaliksen urpo juoksee vihujen keskelle ja kuolee ja sitten taas alusta koko pasha. Parhimmillaan tapoin yksitellen niitä siitä kourallisen, ja sitten paskan tekoälyn takia jouduin kokeilemaan uudestaan. EI VITALIS SENTÄÄN. Joku raja huonoon ohjelmointiin.
Se siitä Johanista. En jaksa enää. Make me dead, kuten varmasti jossain huonossa puolalaisessa elokuvassa sanottaisiin.
Ja se taistelusysteemi. Se on hirveä. Tai no ei kerrota siitä vielä. Kerrotaan mapista. Mappi on paska (mikäpä ei olisi). Siinä on kolme osaa: "Region, Europe ja joku kolmas". Region näyttää sen kaupungin käppäsen kartan, missä olet. Pelissä on neljä kaupunkia siis nääs. Region kartta näyttää siltä, kuin kolmevuotias olisi piirtänyt A4:lle esimerkiksi vasempaan yläkulmaan talon, oikeaan alakulmaan kuusia jne. Sitten Europe on Euroopan kartta, missä on lopulta ne neljä nuppineulaa, joiden välillä voit matkustaa. Se joku kolmas -kuva on itse se ruutu, missä olet.
Noniin, koska kukaan ei tajunnut, en koita selittää enempää. Mutta noita ruutuja (on ne vähän isompia kuin yksi ruutu, mutta kuitenkin) on öpaut joku 5-10 per Region. Jokaisen ruudun vaihdon jälkeen on loading, ja hahmosi vaihtaa paikkaa Regionissa. Tässä on vain se ongelma, että oletetaan, että olet Regionin yläkulmassa. Seuraavassa ruudussa voit ollakkin vastakkaisessa alakulmassa. Ei siinä ole mitään saatanan järkeä. Voi hiton puolalaiset, miksi tämä on tällainen.
Puhumattakaan siitä, että ei noissa oo mitään järkeä muutenkaan. Leningradin siellä lumikentillä kun painat menemään, niin välillä tulee vastaan semmoista, että kun menet oikeasta yläkulmasta tienviittaan. Alkaa seuraava ruutu oikealta alakulmasta, josta ei voi enää edetä mihinkään. Loogista? Aivan.
Mapissa on myös aina yhden ruudun kohdalla REKKA-AUTON kuva. Se tarkoittaa, että siinä ruudussa voi painaa Europe-kartalta nuppineulaa, joka vie sinut sitten siihen kaupunkiin. Muissa kaupungeissa tämä on itse siinä Town Centre -ruudussa, mutta ei Leningradissa. Siellä se on n. 5 ruudun päässä Town Centrestä. MIKÄ_JÄRKI. Ei mikään, jos minulta kysytään. Hiton hienoa tossa lopussa hinkatessakin, kun piti käydä Ranskassa kääntymässä, niin fiksulla peli-ideoinnilla oisin painanut aina Town Centresä Town Centreen, mutta nyt piti juosta kaksi kertaa se 5 ruudun sykli läpi. Ja voi jumalauta kun tossa Leningradissa on jokaisella neliösentillä maamiina, niin sitten juokset metrin "pum", metrin "pum", metrin "pum ad infinitum. Peli myös kosahti aika usein miinan räjähdykseen, niin siinäpä sitten vedät sulkijalihakset tiukalla naama punasena, että päästkää minut jo äiti venäjän routaan.
Sitten se taistelusysteemi. Kun sulla on moodi päällä, kursori muuttuu tähtäimeksi. Sitten vaan painat vastustajaa ja alkaa tykitys tai turpiinveto. Johan tekee saman. NOH. Koitappa osua sillä kursorilla vastustajaan. Se nimittäin juoksee kuin päätön kana pakoon ja miten sattuu. Sitten kun sen tähtäimen voi laittaa Johaniin, joka sekin juoksee kuin apina, niin siinäpä on hauskoja tilanteita ihan Sampo Marjomaallekin asti.
Niin ja mikä järki siinä on, että kun vastustaja heittää kranaattia, sitä ei voi ampua? Laitat tähtäintä vastustajan harteille ja katso, hän heittää kranaatin, etkä voi klikata vastustajaa. Kranaatinheiton jälkeen vastustaja juoksee pakoon, ja ihan satavarmasti kun jahtaat sitä niin siellä onkin lauma vastustajia. Ja voin kertoa, että varsinkin tossa Leningradissa niitä naatteja lentää kymmenittäin, joten tämä bugi on aika turhauttava. Siinä pitää kuitenkin klikata uudestaan vastustajaan tähtäin. Tai siis yrittää klikata.
Noita vastustajia on myös aina laumoittain. Niitä spawnaa miten sattuu myöskin. Eli mitenkään helpoks ei oo tätä peliä tehty, kun aina kun ammut vastustajaa niin päälle juoksee sata. Sitten kun oot muka turvassa niin siitä vierestä reunasta syntyy uusia vihuja tyhjästä. Ihan fuckin oossom. Puhumattakaan siitä, että kaikki spawnaa uudestaan kun meet seuraavaan ruutuun ja tuut takaisin.
Vastustajia on myös eri luokkia aina Guardista niihin Nazihybrideihin. Siinä on välissä Waffen-SS:ää ja muuta läppää. (Erikoispropsit Nazi Cloneille. Ne on semmosia hirveitä lihaskimppuja, joilla on jenkkifutispaidat päällä. Nerokasta.) Leningradissa (jotenkin tää tuntuu olevan bugisin homma) noi vaihteli aika tiuhaan. Ekassa ruudussa saatto tulla Guardia, mutta seuraavassa Waffenia. Siinä sitten paskoilla ukoilla koitat luovia jotenkin turvallisesti ja sitten muistat ne maamiinatkin ja ai ettien että, kun kutkuttaakin kivasti. Leningradissa on myös venäläisiä sotilaita. Yllättäen natsit ja venäläiset ei ammu toisiaan, mutta toisaalta tää on videopeli ja niissä on omat lakinsa. Venäläiset ei ammu sua, jos sulla on mukana tiimin kolmas jäsen (tän saa Leningradissa ja sillä oli joku todella kliseinen venäläisnimi tyyliin Boris). Sen saa tapattaa, ja suosittelen tapattamaan sen, koska XP ei jakaudu enää kolmelle ja toisen apinan ohjaaminen/paranteleminen/yms alkaa olemaan ihan siinä sietokyvyllä. Ymmärrän todella hyvin lähihoitajia, joiden määrä on alimitoitettu hoitolaitoksissa.
Kehityssysteemi on myös anaalista, jos näin vulgaari ilmaisu sallitaan. Ja miksei sallittaisi. Tuolla pelin kotisivuilla olevassa "Solutions" -kohdassa lukee: "Especially in the beginning of the game, invest in agility, character with big AC (>=9) does not have to be afraid of anybody for some time"
Silloin kun alotin, en tiennyt koko Solutions-sivusta. Koitin tehdä semmosta tasaista kehitystä. Mutta koska tässä on attributet (strength, agility yms.) ja aseet (pistol, rifle, machine pistol, machine gun, ja muut satatuhatta aselajia) ja vielä erikoistaidot (näitä on F1-F12 eli aika paljon) se kävi ihan mahdottomaksi. Ottaen huomioon, että läpäisin pelin levelillä 31 niin siinä ei kovin paljoa pysty jakamaan taitoja. JA KATSO, tässäpä vasta ikävä ongelma koskien kehityssysteemiä.
Jossain ohjeessa luki, että tässä voi tehdä semmosen nyrkkisankarin, ettei tarvi aseita. En oo ihan varma onnistuuko, mutta kun luin ton agilitykikan, en laittanut enää mihinkään muuhun kuin Agilityyn kehityspisteitä. Tai no laitoin Johanille Riflen ja sitten omalle ukolleni Machine Gun. Sitten muut agiin. Koska kun nostat Agilityä, se nostaa sun skilliä osua, sun skilliä väistää ja vielä armouclassia, eli defenseä. Laitoin valehtelematta varmaan 26 noista 31 kokemuspisteestä Agilityyn. Tähän päälle vielä tavaroiden antamat bonukset. Lopputulos oli se, että Nazihybridi ampuu machine gunilla (MG42) minua ja niistä luodeista öpaut kaikki menee ohi ja jos osuu niin se on -1 hp. Enkkuja oli n. 250, joten hetken se sai hinkata. Johanilla tein saman, mutta koska sillä ei ollut tavaroita, niin se toki kuoli aina ja sitten restarttailtiin.
Mutta siis kuinka flawed voi paska olla? Aivan käsittämätöntä. Laita agia ja voita peli. Ei huhhuh miten tylsää. Ja jos et laita agia, sulla ei oo mitään mahdollisuutta. Tossa kun ollaan Saksassa keskitysleirillä, niin siinä tulee semmonen supervaikeustasonnousu. Eka on perus sotilasta, mutta sitten kun meet salaiseen Labraan listimään Mengelen (ihanaa!) niin siellä tulee Nazi Cloneja n. 20 kerralla MG42:n kanssa. Koitin eka mennä siitä niin pysyin sekunnin hengissä. Jos en ois sen jälkeen grindannut ja laittanut Agia, niin en ois vieläkään mennyt sitä kohtaa. Se on ihan sama mitä muut skillit on, kun Agi on noin suuressa osassa. Yhden erikoistaidon otin ja tajusin, että se on ihan turha kun sillä pysty yhden vastustajan tappamaan kerrasta, mutta koska ei ollut agia niin en päässyt vastustajan luo.
Sitten ne asekehityspisteet. En oikein ymmärtänyt niitä, eikä niitä manuaalissakaan avattu. Jos mä laitan Rifleen yhden Johanille. Sillä on: "Rifle = 1". Okei. Sitten sille pysty laittaan toisenkin siihen ja vaikka kolmannenkin varmaan. Laitoin kakkoseen, mutta en huomannut eroa. Ehkä siinä sitten damage nousi, mutta mitä helvettiä kun se kai agillakin nousee ja tolla ykkösellä voi jo käyttää kaikkia riflejä. Että daa.
Ja sitten itse kehitys. Alkuun tuntu, et tää on ihan jees. Joku 150xp sai keskimäärin taposta (myöhemmin toki enemmän ja alussa vähemmän. sen takia se onkin toisaalta keskiarvo) ja leveliin tarvitsi joku vaikka 5000xp. Leveliä tuli tasaiseen tahtiin. Sitten siinä vaiheessa kun sai levelin 30 tahkottua, niin yhtäkkiä seuraavaan leveliin tarvi jonkun 50000xp. Jotenkin ihan käsittämätön loikka yhden levelin välillä. Ei jumalauta puolalaiset, oikeasti? Tän takia olin pelin läpäistessäni levelillä 31.
Nyt oon käsitellyt kaikki oleelliset asiat, niin tässä vielä random huomioita:
-Kaupat. Huuhhuh. Noniin, oletataan, että sulla on takki päällä varusteena. Siinä on tietyt statsit ja vaatimukset yms. No meet kauppiaan luo (jokaisessa kaupungissa yksi. saksassa paras. käytä aina sitä, varsinkin aseasioissa). Sillä on siellä takki. Okei, näyttää kivalta. Mitkäs ne mun vanhan takin statsit olivatkaan? Ai katos, en voi kattoa niitä. Eli ostan tästä sokkona takin tai sitten en osta ja kun seuraavan kerran avaan sen ikkunan niin sillä myyjällä on eri tavarat. AIVAN. Luit oikein, sillä on eri tavarat. SE VATUN MYYJÄ VAIHTAA TAVARAT. Eli tässä pitää kirjottaa sootana kynällä paperille omien varusteiden arvot, jotta voi tehdä edes jotain vertausta. Ei kiesus mitä pashaa.
-Leningradin kauppias. Miksi sinä ei myydä luoteja tai aseita. Enkkuja saa niin maan perkeleesti ja pari tavaraakin, mutta ei aseita eikä luoteja. Jos Leningradista mennään vikaan viemäristöön ja sieltä vikaan warehouseen ja sieltä pelin loppuun, niin miksi vikasta kaupasta ei saa luoteja? Sitten pitää etisä se vitaliksen rekkaruutu sieltä viiden ruudun takaa. Käydä saksassa ostamassa hitosti luoteja, tulla Leningradiin ja mennä ne viis ruutua maamiinoineen ja vastustajineen kohti Town Centreä. Kaiken lisäksi tää Town Centre on _LAAAAAAAAAAAAAAAAJA_. Kaikki muut ruudut pelissä on sellaisia, että jos niissä ei ois äksöniä, ne juoksis päästä päähän n. 10 sekunnissa. Tää Town Centre Leningradissa on satakertainen. Siis sitä saa juosta niin kuin fruittari pillun perässä lauantaiyönä. Staminat loppuu ja sitten kävellään (tai no ei kävellä, kun antaa ihan minkä tahansa enkkujutun, niin stamina on täysissä. tyhmää, mutta ihan kivaa) ja juostaan maratonia päästä päähän. Ymmärtäisin, jos tässä ois jotain ihmeellistä, mutta siellä on yks pilkkiquest, kolme npc:tä, jotka toistaa samat asiat ja kauppias. Kauppias, joka ei myy edes luoteja. Ei sootana.
-Yleinen bugisuus. Tässä on esim. semmonen bugi, että jos vaikka vastustaja räjähtää miinaan, se sen "BÖAARGH" huuto voi jäädä bugaan. Se vaan toistaa sitä ja samalla sen ruumis kaatuu aina uudestaan ja uudestaan. Sitten kun sitä ampuu niin se helpottaa. Mutta muskelimiehellä tulee n. ekassa cryptissä semmoinen gestapokolmikko vastaan, että yks jää niistä huutaan tolleen. Vaikka kävis toisessa kaupungissa ja tulee takaisin, niin se huutaa. MUTTA KATSO, tässä pitäisi tajuta puhua sille bugaavalle ruumiille. Yleensä näissä peleissä ei puhuta ruumiille, mutta tässä se on osa juonta. Voin kertoa, että tämänkin minulle kertoi "Solutions".
-Aseiden nimet. Kaikkihan tietää, että näissä peleissä erikoiset aseet ovat samoja aseita kuin ne tavalliset, niillä on vaan hieno nimi. Esim. jos diablossa on Sabre niin erikoisempi ase vois olla vaikka Lord Belzebubs Sabre. No niin on tässäkin äpärälapsessa. Ne on vaan yleensä <varusuteen nimi> of <ominaisuus> tai <varusteeen nimi> of major smirnoff /liutenant joku seppo. En tiedä mistä noi nimet tulee, mutta aika läppää. Syringet on Siringejä ja mitä vielä Niin joo ja ainakin yhden "siringen (sic)" nimi oli joku tiedostonimi. Tyyliin "image_of_siringe_mk_2.jpg" tjsp. Hienoa ja mielikuvituksellista.
-Vähän liian nokkelat questit. Saksalaisella keskitysleirillä pitää esim. kaivaa tunneli. Jos teet sen dynamiitilla, päädyt natsien luo laboratorioon, etkä muualle. Eli et voi päästä kaupunkiin ostamaan varusteita. Jos teet sen lusikalla, pääset kaupunkiin. Eli dynyä ei oo pakko tehdä, koska sinne labraan pääsee muutenkin, mutta koska dyny on se juttu minkä kaikki tajuaa tehdä, hakkaat päätä seinään tuhat vuotta ennen kuin tajuat: "Solutions". Lusikka on nimittäin yhdessä parakissa olevan miehen jalan takana. Sitä ei näe, mutta jos tajuaa tosiaan painaa ALT-nappia, millä näkee maassa olevat tavarat, niin sen löytää. No en mä tajunnut siinä saatanan ekassa parakissa sitä painaa, kun kaiken voi tutkia ja yleensä tommoset löytää ihan näkemälläkin. Mutta ei. Sitten vielä näissäkin on outoja bugeja. Esim. keskitysleirillä saa varusteet komentajan parakista. Mutta sinne kun menee, niin se huutaa RAUS ja käskee menemään vidduun niin sanotusti. No tätä pitää vaan hinkata niin kauan, ettei se tee sitä enää. Sitten otat kaapista varusteet ja luet sen jonkun lapun. Mikä järki? Kysyn vaan. Sama Yugoslaviassa, kun koitat puhua sille Partisan Commanderille, niin se ei reagoi. Sitä pitää vaan kokeilla eri kulmista ja hiton kauan, niin avautuu teksti-ikkuna.
-Varustebugit. Tässähän on siis se perus, että jos sulla on agia 8 ja laitat tavaran, josta saat +2 agia, sulla on 10. Se merkitään tässä pelissä jotenkin 10/8 tai 8/10 en muista enää. No varusteissa on välillä vaatimuksia. Esim. jos takissa on requirements, agility =8, pitää olla agia 8, että sitä voi käyttää. No nyt kun on laitettu tavaraa, minkä avulla on saatu nostettua joku statsi korkeammaksi, että voi käyttää toista tavaraa, liikutaan hyvin syvissä riskiaallokoissa. Koska joskus tää peli vaan bugaa ja ne kamat valahtaa sun päältä, koska jostain syystä tää aina välillä päättää, että hei mitä vittua tolla jätkällä on hyvät kamat pistetääs tosta nyt tolleen, että enpä rekisteröi nitä varusteista saatuja lisäagilityjä, joten toi ei voi pitää mitään päällä. Mulla meni ennen lopputappelua kaikki kamat tolleen pois, enkä saanut niitä enää mitenkään päälleni. En tiedä miten se on mahdollista, mutta piti ostaa koko setti uusiksi. Aikaisemmin sentään sain ne kikkailtua ylleni. Hyvää suunnittelua ja golftaputukset taas puolaan.
-Huumori. Rakastan tän pelin huumoria, mutta oikeasti vähän what the fuck ehkä jopa omaan makuuunkin. Tossa lopussa kun tappaa ne nazihybridit (muistaakseni mainitsin tästä tuolla aiempana), niin pitää asettaa semmoseen obeliskiin puukartta ja sitten laittaa kolikko sisään (tässä tulee sellanen pelihallisoundi, eli teleportti on kolikoilla toimiva). Mulla kävi ton puukartan kaa vielä silleen, että en ollut hakenut sitä. Tässähän on semmonen juonikuvio (uskon, että voin paljastaa, koska ei tätä kukaan tuu pelaan tän tekstin perusteella), että Pierre antaa sulle kartan paikan (se gestaposetti cryptissä). Sitten kun oot Saksassa tappanut sen Mengelen, niin Pierre sanookin, että se on feikki turistikartta. Oikea kartta on siinä toisessa cryptissä, missä on nyt maagisesti ovi yhtäkkiä auki! No unohdin hakea tämän ja voi tissi kun otti aivoon. Sen sentään sanon tästä pelistä plussana, että bossit ei spawnaa. Eli tota loppubatlea, mitä hinkutin jo muutenkin yhden ihmiselämän, ei tarvinnut ottaa uudestaan. Mutta kaikki ne muut kaikissa ruuduissa piti tappaa kahteen kertaan (edestakaisin kun matkustaa nääs) tai juosta pakoon, koska mun piti käydä ranskassa hakemassa se ja siinä venäjällähän on se saatanan viiden ruudun seikkailu.
Niin mutta siis se huumori. Teleportilla päädytään Islantiin, jossa natsikomentaja herättää "ancient nordic godin" henkiin. Tuli oikein pikselimössödemokin tästä! Tässä kuva siitä jumalasta:
En oo mikään ásatru ylipappi, mutta ei nyt ihan näytä skandinaaviselta jumalhahmolta.
Tässä kuvassa muuten toi jumala on tappanut kaikki isokihonatsit sen yhden komentajan viereltä, ja komentaja kysyi: "Miksi?". Toi jumala vastas sitten, että "Because I don't bloody well like you". Ei sootana mikä meno.
No joo, sitten se tappoi sen komentajankin. Sitten piti lahdata Waffen-SS joukkoja, mikä oli jo helppoa, koska eivät ne osuneet agilitytankkeihini (tai no johaniin joo, mutta kun yhden kerrallaan napsi niin siinähän se meni). Lopulta jutellaan jumalalle small talkia. Johan uhoo heittelevensä sitä, kun taas oma ukko rauhottaa Johania. No sitten Johan heittää sitä, ja nyt ette usko tätä, mutta _PERUNALLA_. Sitten kuva välähtää ja ollaan jäälautan päällä merellä. Johan sanoo, että heitin perunalla, lopetan juomisen ja täts it. Oma ukko sanoo jotain notta jaahas. Sitten tulee lopputekstit. Siis mitä helvettiä? Oikeasti. Ja pelin alussa lähdettiin etsimään aarretta. Siinä matkalla tapetaan natseja, tehdään typeriä tehtäviä, tapetaan nazi cloneja jenkkifutispaidoissa, huudetaan LOLOLOLO, mitataan kaivoja, tapetaan Mengele ja sitten heitetään perunalla Helvetin Jumalaa, jonka luo on päädytty kolikkoautomaatin tapaan toimivalla teleportilla. Sounds legit. Varmaan aika kovat LSD-kemut olleet nonstoppina pelifirmassa.
Nojoo, en kyllä jaksa enää. Huomasin just, että oo kirjoittanut tätä 1h 30min. Ois voinut senkin ajan paremmin käyttää. Jos haluat pelata tätä peliä, vieraile täällä: http://aw.gry-online.pl/aw_solucja_en.htm
Joku parempi walkthrough ois kyllä parempi, koska toi on semmonen klassisen suurpiirteinen. "Nyt kun tulet Saksaan, mene sinne ja sinne" ilman mitään kummempia ohjeita ei aina auta oikein löytämään paikalle.
Loppuun plussat ja miinukset:
+huumori ja muutenkin suuri tekstin määrä
+auttaa ymmärtämään tämän lajityypin parhaiden pelien nerokkuudet
-Johan
-Boris
-taistelusysteemi
-tekoäly
-kehityssysteemi
-kaikki
-se kolmen CD:n muovilärpäke
-pelin kaatuminen
-maamiinat
-pakottaa minut pelaamaan pelin uudestaan läpi vuonna 2026 jollain muulla classilla ja oikeasti tankki on varmaan ainut mikä toimii.
5/5
5/5 arvostelu hymyilin ääneen
VastaaPoista