Elämäkerta

Olen lukenut tässä aika paljon viime aikoina taas bändielämäkertoja sun muita aina Mike Tysonista Eppu Normaaliin ja aloin tässä kelaamaan, että perkele minäkin haluan oman elämäkerran. Teen sen Cisse Häkkisen kirjan tyyliin, eli kirjoitan vain anekdootteja elämästä aikajanalle niin sanotusti. Tavallaan päiväkirjamerkintöjä, eli nykyteineille sanottuna Insta-päivityksii ja Face-statuksii. Snapchattaileen en tässä ala, koska en ole aikeissa poistaa tekstiäni missään vaiheessa.

Tämä ei tule varmaan koskaan valmiiksi, koska muisti on mitä on ja asioita muistaa aina silloin tällöin sattumalta. En myöskään jaksa istua tässä jo valmiiksi paskan alaselän kanssa kirjaamassa tuntikaudella joutavanpäiväistä paskaa ylös internetiin, joten päivitän tätä aina silloin tällöin kun on tarvetta. Aloitan päivästä nolla ja sitä mukaa silleen suurinpiirtein vuosiluvuttain laitan asioita ylös. Tästä tulee historian paras elämäkerta ja minulla on jo sopimusluonnokset tietokoneella tulostettavana Like:n, Sammakon ja Johnny Knigan kustantajia varten. Muut ei kiinnosta, koska ovat jotain tehdaspatruunoiden paskalafkoja, että up yours vaan heh heh oikeasti Otava, Tammi, Gummerus ja mitkälie muutkin saa ottaa yhteyttä! Olen avoin kaikelle!

Tästä se lähtee. Haluan aloittaa elämäkertani sanalla "Elikkäs".

Elikkäs, elämäni:

1990

- Synnyin, en muista mitään (pitäs varmaan jotain valokuvia katsella, niin vois edes keksiä jotain nähin ekoihin vuosiin. Kauko Röyhkäkin sanoi, että parempi hieman väritetty tarina joka on hyvä kuin tositarina joka on paska. Tai jotain sinne päin). Sen tiedän, että napanuora oli kaulan ympärillä ja sen takia varmaan elämä on ihan helvettiä vielä tänäkin päivänä tai en tiiä. Bluesit päällä jo pienestä heh heh sanaleikki ai että.

Tiedän myös sen, että ainakin joissain kuvissa itselläni on mukava irokeesin tapainen kampaus. Ihmekään, että punk muodostui lempimusaksi!

1991

- En muista mitään

1992

- En muista mitään

1993

- En muista mitään

(oiskohan fiksua niputtaa näitä silleen tietyin väliajoin? Eli esim: 1990-1993 = en muista mitään. Vois olla kätevämpää, koska mistä hitosta muistan tarkasti tapahtuko joku asia vitosluokalla vai kutosluokalla? En tiedä. Jatkan nyt vielä hetken vuosi kerrallaan ja pohdin sitten sisältöä tarkemmin.)

1994

- En muista mitään

1995

- Saatan muistaa jotain kun vähän pinnistelen joskus, no can do. Ehkä tähän tulee joskus päivitys

- Laitetaan tähän 95 vuoteen Suomen lätkäjoukkueen kunniaksi seuraavanlainen tarina tarhasta. Pelattiin futista tarhan pihalla ja eräs poika nimeltä Eero (ei sentään Päivi!), pamautti Super-Telellä tarhan oven lasin paskaksi. Ei se nyt ihan paskaksi mennyt, mutta semmosia säröjä tuli. Kunnon urbaanin legendan ainekset, mutta näin pääsi käymään. Ehkä. Kaikki propsit ja rispektit silti Eerolle, koska ihan helvetin kova saavutus. Eternal hails!

- Kerran tarhassa työnsin semmoisen puuhelmen nenääni. Puuhelmi meni niin syvälle, että se piti käydä terveyskeskuksessa poistattamassa. Olin jo mennyt niille pakollisille "päiväunille" se helmi nenässä, kun en kehdannut sanoa kenellekään mitään. Muut sai sitten lopulta nukkua päiväunet, mutta itse jouduin operaatioon. Lääkäri otti jollain pinsetintapaisilla sen pois ja sanoi, että elä työnnä jatkossa enää tänne mitään. Olen työntänyt jatkossakin, mutta olen onneksi saanut pois kaiken myöskin.

1996

- Menin kouluun. Muistan sen, että mulla oli ihan sootanan makee Power Rangers t-paita + shortsi -asuste yllä ja kyllä kelpas ala-asteella mennä äidin saattelemana. Muuten sitten jännitti ja pelotti ihan perkeleesti koko homma. Nykyäänkin jännittää ja pelottaa kaikki ihan perkeleesti, joten ei muutosta mihinkään suuntaan siltä osin.

- Tässä ihan ensimmäisen luokan alussa tapahtui myös sellainen insidentti, että en uskaltanut luokassa viitata ja kertoa, että nyt on perkeleenmoinen pissahätä. Kusin sitten letkeesti housuun ja sitten opettaja totesi, että pitäskö mennä vessaan. En muista sen kummemmin asian erittelyä, mutta sihien kusin ja sille en mitään voinut. Jatkossa en kussut housuun enää koulussa. Silti kyllä harrastin välillä sairasta pidättämistä. Opin vasta lukiossa käymään esim. kusella ennen kotiin pyöräilemistä, jos oli kova hätä. Se on perkeleenmoista hippaleikkiä polkea kusihädän kanssa kotiin ja sitten kaivaa farkun taskusta avainta/avainketjua ja se jää kiinni johonkin ja sitten hirveä tavaroiden ja vaatteiden heittely matkalla eteisen käytävälle ja ainahan sitä vähän kusee tällaisessa tilanteessa housuun, ennen kuin pääsee lopullisen helpotuksen äärelle. Usein vetäsin kyllä etupihan "metsään" setit, koska ei vaan enää nuppi kestänyt sitä avainräpläämistä.

1997

- Laitoin nyt tämän tarinan 1997 vuoteen, koska ei voi olla varma tapahtuiko tämä luokalla 1, 2 vai 3. Ala-asteen alkupuolella kuitenkin. Pelattiin Aliasta ja jengissä olin minä, pari muuta ja tarinan päähahmo Henkka. Henkka selitti Aliaksen stailiin suklaapatukasta. Vihjeitä sateli ja lopulta sieltä tuli leiskautus "vähän niin kuin paska". No en muista tiesikö kukaan, mutta aivan helvetin kova vihje. Onhan niissä väri ja periaattessa muotokin aika samanlainen. Ois pitänyt arvata

Samassa pelissä Henkka heitti ilmoille myös legendaarisen "VOI VITTU, RAUDAT UNOHTU" -lainin ja lähti juoksemaan kohti hammaslääkäriä, joka toimi koulun yhteydessä. Sinne siis piti viedä aina semmoset kitalakiraudat ennen syömistä johonkin vesimukiin ja kaappiin, ja noutaa sitten ruokailun jälkeen takaisin. Itsellänikin oli kyseiset raudat, ja kerran en jaksanut niitä viedä kaappiin. Söin pinaattikeittoa ja sen jälkeen raudat olikin ihan paskassa ja suu haisi kuolemalle loppu päivän. Mutta kuitenkin tuo raudat unohtu -leiskautus on ihan klassikko, ja suosittelen kaikille jos unohtui vaikkapa avaimet kotiin kylille lähdettäessä.

- Raudoista tulikin mieleen, että ala-asteella itselläni oli kaikki mahdolliset raudat paitsi ne jenkkiteinileffojen demonisoimat raudat. Silti hampaat on vinommat kuin keskivertobritillä. Kiitos näistäkin kokemuksista. Ei siinä muuta, mutta ne kitalakiraudat oli ihan anaalista käytettävyydeltään ja hajukokemuksiltaan. Niiden rautamuottien ottaminen oli myös yhtähelvettiä kun oli se semtex-möykky suussa ja sitä paskaa valu nieluun ja sitten kun ne otettiin pois tuntu siltä, että lähtee leukaluutkin mukana. Semmoset raudat oli tosin kivat, mitkä meni tuolla hampaiden takana. Semmonen ohut rautalanka. Ei niistä mitään hyötyä ollut, mutta eivätpä haitanneet myöskään normaalia elämää.

1998

- En muista mitään

1999

- En muista mitään

2000
- Olin ala-asteella tässä noin viidennellä luokalla, sovittakoon niin. Silloin oli muotia nää helkutin MicMac -farkut ja vaatteet (elikkäs siis mikmäkit elikkäs siis mismäsit elikkäs tiedätte kyllä) ja niitä ostettiin EUROPE_HOUSESTA. Long live EUROPE HOUSE! Paras krääsäkauppa ever vaikkei oikeasti edes ollut. Mut ufolook ja kaikki oli komeata. Koskikeskuksessa oli myös se MicMac -kauppa, mikä oli kova sana. Siinä heti melkein sen yläpuolella tai siinä hollilla oli myös joku street clothing -kauppa, josta ostin Southpolen punaisen lippiksen, koska Fred Durstilla oli punainen New York Yankees -lippis. Ei ollut samanlaista, joten Southpoleen oli tyytyminen. No mutta sitten kun on nää vitun puuhelmet kaulassa ja lippikset väärinpäin ja 3XXL vaatteet XS ihmisellä niin sehän näytti ihan urpolta. Ja nyt itse tarinan kliimaksiin: menin välitunnilla aina joskus yhden kaverin kanssa mieluummin tyttöjen hyppynaruleikkeihin mukaan kuin futista potkimaan. Yhdellä näistä kerroista sitten siinä hypin ihan tavallisesti ja onnessani, mutta jumalauta lökäpöksyni valahtivat nilkkoihin. Sen siitä saa kun niitä roikottaa jossain puolessa reidessä. No mutta se oli ihan hauska tapaus ja siitä selvittiin ilman turhia emotionaalisia arpia, mutta tässä taas hyvä esimerkki siitä, että milleniumin muoti oli ihan perseestä.

TO BE CONTINUED