Pelinurkka, osa 6: Brilliant Bob

Hirveä peli. En tiedä mistä aloittaisin kritisoimisen? Aloitan vaikkapa siitä, että peliä aukaistaessa ensiksi tulevassa launch setupissa ei ole kaikkia pelissä tarvittavia nappeja edes listattuna. Mukava kalibroida Xpadderiin ekana ne näkyvissä olevat napit ja sitten huomata pelatessa, että jaahas, tässähän tarvitaan paria muutakin. Hirveetä sähläämistä ja tekis mieli heittää koko saatanan Brilliant Bob jo metsikköön tässä vaiheessa.

Mukavan käppästen alkutarinoiden (joku peruspasha juoni, jossa paha kiusaa hyvää yhyy) jälkeen pääseekin pelaamaan jo. Aluksi peli vaikuttaa ihan mukiinmenevältä tasohyppelyltä, mutta nopeasti tämäkin illuusio karisee. Fysiikasta ja semmosesta jengi tuntuu Steamissä valittavan paljon, mutta kyllä niihin pääsee käsiksi, jos vain jaksaa vähän tykitellä raivolla eteenpäin (ymmärrän, jos moni ei jaksa). Hyppiminen tasanteelta toiselle vaatii siis hieman opettelua, eikä klassisesta varjosta, jonka avulla sihdata hyppyä, olisi ainakaan haittaa. Mutta nyt sellaista ei ole, joten vaistoilla mennään. Tämä ei kuitenkaan ole pelin ylitsepääsemättömin ongelma.

Elikkäs hyppiminen menee vielä, mutta homma kusee typerään kenttäsuunnitteluun aika nopeasti. Välillä palkit, joille pitäisi pystyä hyppäämään, ovat sen verran ahtaassa, ettei sieltä alta meinaa millään mahtua, vaikka todennäköisesti pitäisi. Sen lisäksi pelissä viljellään aivan liikaa tasanteita, jotka katoavat hetken kuluttua, kun niille hyppää. Näissä palikoissa kaikista rasittavinta on se, että ne aloittavat katoamisoperaationsa, kun niitä vain koskee. Eli jos olet jonkun tasanteen alla, hyppäät ylös ja pää osuu siihen, se aloittaa katoamisen. Aiheuttaa välillä hieman harmaita hiuksia.

Lisää harmaita hiuksia aiheuttaa se, että kamera on aivan käppänen. Ja kameran jos jonkun toivoisi olevan tällaisessa pelissä hyvä. Kamera on ihan ok niin kauan, kunnes pitää kääntyä. Syy tähän on se, että se saatanan kamera ei käänny itsestään, joten itse pitää sitäkin säätää. Tämänkin vielä hyväksyisi, mutta kehottelen kuvittelemaan tilanteen, jossa pompit menemään katoavilla tasanteilla ja yhtäkkiä pitää tehdä 180 asteen täyskäännös ja lähteä ylöspäin siihen suuntaan, josta olet tullut. Hyvin pitkälti joutuu hyppimään pari ekaa hyppyä sokkona, koska yhden hypyn aikana ei oikein ehdi kameraa kunnolla kääntää. Yksi oleellisimmista kysymyksistä on myös se, että miksi hiivatissa kameralla ei voi katsoa ylöspäin tai alaspäin. Ainoastaan sivuille. Aika outoa, sillä monessa jaksossa kiivetään ylöspäin, joten ymmärrettävästi tämä aiheuttaa pieniä hankaluuksia kentän hahmottamisessa.

Liikkuvat tasanteet lisäävät harmaiden hiusten määrää, koska niillä seistessä hahmo liukuu aina, kun tasanne saavuttaa määränpäänsä ja lähtee toiseen suuntaan. Eli kannattaa olla tarkkana. Liian reunalla seistessä voi käydä ikävästi. Itselleni kävi. Voi pojat kun kävikin.

Hiukset jatkavat harmaantumista kun huomaat, että kaksoishypyn rekisteröimisessä on vähän ongelmia. Välillä kaksoishyppyä ei vain tapahdu, ja välillä kuutio hyppää siihen malliin maasta, että doublejump tuli yhdellä napin painalluksella, eikä luonnollisesti se toinen hyppy enää onnistu ilmassa. Muutaman kerran pääsin hemmetin ärsyttävän kentän loppuhyppyyn ja se kusee siihen, että kaksoishyppy ei rekisteröidy. Hyppiminen seiniä vasten on myös ikävää hommaa, koska hahmo jää seinään "jumiin", mutta onneksi sitä voi sillä tavalla hinkuttamiskiipeilemällä mennä ylöspäin.

Pyörivät palkit ovat myös oma lukunsa, ja niillä hyppiminen vaatii vahvoja hermoja. Varsinkin, kun välillä ei tiedä mihin kohtaan pitäisi hypätä. Joskus hahmo alkaa juoksemaan sitä seinää pitkin pääsemättä ylös, joskus osutaan kohdalle mukavasti, joskus taas siitä seinäkiipeilystä pääseekin ylös asti hyppimällä.

Viholliset näyttävät ihan Flubber-mahtava mönjältä, enkä ala niitä enkä niiden käyttäytymistä edes ymmärtämään. Niiden päällä voi pomppia, tosin joskus siihen kuolee. Jollain hiton dynylaatikoilla niitä voi tuhota. Itseasiassa riittää, että ne menevät dynylaatikoita päin, ei sitä tarvi edes räjäyttää. Vaikuttaa fiksulta.

Ja voi pyhä jumala sentään, miksi ton jaksovalikonkin pitää olla tasohyppelyjakso katoavine tasanteineen ynnä muineen. Kiinnostaa ihan uskomattomasti kiivetä johonkin taivaaseen asti, että pääsee jatkamaan siitä, mihin edellisellä kerralla jäi.

En suosittele peliä kenellekään. Paitsi jos haluat yhtä komeat hiukset kuin Miika Nousiaisella. Se on meinaan kohtalosi joutuessasi kosketuksiin tämän pelin kanssa. Lopetin pelin n. 30 jakson jälkeen ja tämä on niitä harvoja pelejä, jotka olen jättänyt kesken. Ei vain kantti enää kestänyt yhtään.

Kuvissa peli näyttää tosiaan ihan mukiinmenevältä, mutta totuus oli taas kerran ikävä määrä paskaa suoraan päin kasvoja. Pelin esittelytekstin "Brilliant story" on myös aika kova käsite. Brilliant ehkä niiden mielestä, jotka pitävät 50 Shades of Greytä "Brilliant storyna".

PS. Loppuun haluaisin sanoa, että miksi hitossa jengi ostaa tätä Steam-korttien takia? Noista saa näemmä kauppapaikalla tasan 0,01€ ja täts it. Siinä ei kyllä paljoa voitolle jäädä, vaikka ois saanut tämän ilmaiseksi. Toisaalta ehkä jollekin merkkaa 0,03€ enemmän kuin mahdollinen sydänvaurion aiheuttama sydämen vajaatoiminta.

PS. Alkoi jostain syystä tämä blogger vittuilemaan, eikä anna laittaa pelkkää kuvaa keskitetysti, joten olkoot sitetn koko sootanan teksti keskitettynä. Näin sitä vaan paskat pelit pilaavat jo blogin kirjoittamisenkin hemmetti.